Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

26.5.2008 klo 5.44 | Niko Lipsanen

kirkko kristinusko raamattu saarnat uskonto

Eilen oli toinen sunnuntai helluntaista ja kirkkovuoden teemana oli ”Katoavat ja katoamattomat aarteet”. Olin vaimon ja erään kaverimme kanssa Lähetyskirkossa, jossa oli kevään viimeinen messu ennen kesätaukoa. Saarna- ja liturgiavuorossa oli pastori Heikki Hilvo.

Päivän evankeliumiteksti oli Luukkaan evankeliumista (Luuk. 12: 13–21). Siinä Jeesus sanoo: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Omistaminen sinänsä ei ole ongelma, vaan se, turvaako elämänsä siihen. Tähän viittaa Jeesuksen sanoma päivän tekstin viimeisessä jakeessa: ”Näin [huonosti] käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” Ja tätä ymmärrän myös Hilvon tarkoittaneen saarnassaan. Hän luki meille myös psalmin 23 – ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” – ja kehotti kuuntelijoita kysymään itseltään, voisivatko nämä yhtyä siihen: luottaa Herraan ja siihen, ettei mitään puutu.

Hilvo kertoi myös tarinan pyöräilijästä, joka oli lähdössä ylittämään Niagaraa vaijeria pitkin. Pyöräilijä oli kysynyt katsojalta, uskooko hän yrityksen onnistumiseen. Katsoja oli sanonut uskovansa, jolloin pyöräilijä oli sanonut: ”Hyppää sitten kyytiin.” Voimme puhua Jumalasta hurskaasti, mutta uskossa on kyse siitä, että luottaa elämänsä Jumalan käsiin.

Maallisista aarteista luopumista pääsimme käytännössä harjoittelemaan, kun kolehti kerättiin. Se meni tällä kertaa Burman uhreille. Messun alussa Hilvo kertoi rukouksia tarvittavan sen puolesta, että apu voidaan toimittaa perille, eikä se jää maan rajoille.

Messu oli tällä kertaa osittain englanninkielinen, mikä johtui messumusiikista vastanneesta namibialaisesta M4-bändistä.

Suvivirsi ei pettymykseksemme ollut messuohjelmassa, vaikka kevään viimeisestä messusta olikin kyse. Kirkkokahveilla asiasta tuli mainittua Hilvollekin, joka sitten pyysi erästä paikallaolijaa soittamaan virren pianolla. Ilman virsikirjaa en takeltelematta muistanut sanoja paria ensimmäistä säkeistöä enempää, mutta onneksi monet muut tuntuivat osaavan paremmin (mm. vaimoni). Mutta kyllä siitä joka tapauksessa kivan kesäinen tunnelma jäi.

Kuvassa on toinen lasimaalauksista Lähetyskirkon alttarin takana. Otin kuvan eilen 25.5.2008 messun jälkeen.

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.