Hauduta tee oikein

13.6.2008 klo 2.25 | Niko Lipsanen

aiheet kulutus,

Vaikkei joisikaan teetä monta litraa päivässä, kuten minä, niin kannattaa silti juoda hyvää teetä. Se ei välttämättä tarkoita samaa kuin kallis tee.

Minäkin juon useimmiten jotain perusteetä, kuten halpaa ceylonia tai assamia (sellaista samantapaista, mitä saa pussiteenäkin). Vaikka teen laadullakin on väliä, oikea hauduttaminen on kuitenkin tärkeintä. Kalliin ja hyvälaatuisenkin teen voi helposti pilata hauduttamalla sen väärin.

Olen joskus saanut jopa hyvää Lipton-pussiteetä. Se vain oli haudutettu kunnolla pannussa. Oleellista on, että vesi on hyvälaatuista ja riittävän kuumaa (muttei välttämättä aivan kiehuvaa), haudutusastia puhdas, teelehtiä sopiva määrä ja haudutusaika oikea. Haudutusaika riippuu teelaadusta.

Haudutusaika on yleensä kirjoitettu paketin päälle, mutta jos sitä ei kääreestä löydy, niin Google auttaa. Kannattaa hakea teelaadun nimellä, ja yleensä tulee vastaan sivuja, joilta löytyy ohjeita juuri siihen teelaatuun liittyen. Pakettien merkintöihin kannattaa myös suhtautua tietyllä varauksella, sillä niissäkin on välillä selviä virheitä.

Kalliimpiakin teelaatuja kannattaa tietysti kokeilla, mutta haudutusaikoja on syytä noudattaa tarkasti. Senchaa ei hauduteta kahta minuuttiakaan, kun taas joitakin valkoisia teelaatuja pidetään pannussa yli vartti.

Useimmat vihreät ja valkoiset teet voi myös hauduttaa kahteen kertaan. Ensimmäinen haudutus on tällöin yleensä lyhyt, pari minuuttia. Toisella kerralla lehtien annetaan hautua pidempään. Monilla vihreillä teeillä (esim. juuri senchat) ensimmäisen haudutuksen tulos on raikkaan, mutta hennon hienostuneen makuinen. Toisella haudutuksella tulee pehmeämpi ja täyteläisempi lopputulos. Jos ensimmäinen haudutus venähtää liian pitkäksi, niin maku on usein kitkerä.

Joskus on pakko tyytyä pussiteehen. Silloinkin auttaa kummasti, jos teen voi silti hauduttaa kunnon pannussa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Teepussien suurin ongelma on se, että niissä on liikaa teetä kupilliseen vettä. Sunnuntain kirkkokahveilla ratkaisemme Marin kanssa ongelman yleensä niin, että teemme yhdestä teepussista kaksi mukillista juomaa. Pussia pitää kuitenkin siirrellä koko haudutuksen ajan kupista toiseen, jotta molemmat saavat samanlaisen lopputuloksen. Muutoin toinen saa teestä värin ja toinen parkkihapot.

Teepussin jakamista kutsutaan joskus kaverikuppimenetelmäksi. Ei sillä haudutetun teen veroista lopputulosta tule, mutta joka tapauksessa parempaa kuin yksi pussi per kuppi -menetelmällä.

Kuvassa on käynnissä venäläinen teetarjoilu Borovskin pikkukaupungissa Kalugan oblastissa. Taustalla lauletaan karaokea. Otin kuvan 9.6.2007.

2 kommenttia ja/tai paluuviitettä