Mistä se johtuu, että jos ajaa parran pois, mutta jättää viikset, niin näyttää ihan hassulta? Tai vähintäänkin saksalaiselta?
Juhannus meni piknikillä makkaraa syöden – sekä aatto että itse juhannuspäivä. Aattopiknikille katsoimme ensin sopivaa paikkaa Eiranrannan uusien talojen välistä, mutta kun sellaista ei sieltä löytynyt, menimme nurmikolle Ursinin kallioiden viereen.
Makkarat toi yksi kaveri, kiitoksia vaan. Ne olivat olivat Wilhelm-makkaroita, jotka kai ovat joitain niistä lihaisimmista parempilaatuisista makkaroista. Ovathan ne ihan hyviä, mutta suomalaiseen makkaraan ei oikein liha sovi kuin mausteeksi. Perus-Campingit, ja mitä niitä nyt onkaan, ovat paljon parempia.
Keski- ja eteläeurooppalaiset lihaisat makkarat ovat sitten tietysti ihan eri juttu. Niillä on oikein mukava herkutella siellä päin matkustellessa, ja tässä suhteessa Keski-Eurooppaa alkaa onneksi jo niinkin läheltä kuin Virosta. Mutta suomalaiseen perusmakkaraan ei sovi lisätä liikaa lihaa. Se ei vain niihin sovi, ei sitten millään.
Makkarat ovat muuten siitä harvinainen makuasia, että olemme niistä Marin kanssa samaa mieltä. Yleensä makumieltymyksemme menevät kovasti ristiin. Joskus siitä on toki hyötyäkin, kuten vaikka pakettijäätelöä syödessä: minä kuorin pehmeämmät osat jäätelöpaketin reunoilta ja Mari syö kovempana pysyneen keskiosan.
Kuvassa minä, makkara ja viikset juhannuspäivän piknikillä tulevan Rantakallionpuiston kallioilla Munkkisaaressa. Kuvan makkara taisi olla merkiltään OK. Kuvan otti vaimoni Mari Taskinen 21.6.2008.
Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:
Tämä kirjoitus on julkaistu Aiheita-blogissa, jota kirjoittaa Niko Lipsanen.
Kirjoituksen kommentointi on sallittua ja suorastaan toivottavaa. Eikä haittaa, vaikka jutun julkaisusta olisi jo aikaa; myös vanhempiin kirjoituksiin voi rohkeasti lisätä omat kannanottonsa.
Tämän kirjoituksen paluuviiteosoite (lisätietoa paluuviitteistä):
http://aiheet.domnik.net/ai-2008/06/viikset-makkarat/trackback
Kirjoita kommentti