Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Kiihkeät ateistit
30.9.2008 klo 14.53 | Niko Lipsanen
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti kunnallisvaaliblogissaan Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin liittyvästä ihmisvihasta. Varsinainen myrsky syntyi kuitenkin siitä, kun hän kytki kuvioon mukaan ateismin:
Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö – ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle.
Se, mitä Räsänen tuossa ymmärtääkseni sanoo on, että ihmisviha yhdistettynä ateismiin on käänteinen ilmiö kristilliselle lähimmäisenrakkaudelle. Ateismin vastakohta on usko, ja ihmisvihan lähimmäisenrakkaus. Tuossa ei kai pitäisi olla mitään kummallista, mutta jostain syystä kommentoijat niin Räsäsen blogikirjoituksessa kuin siitä kertoneessa Uuden Suomen uutisessa tuntuvat pillastuneen.
Monet kommentoijat tuntuvat käsittäneen, että Räsäsen mielestä kaikki ateistit olisivat ihmisvihaajia. Tämä vahvistaa lähinnä sen, ettei ateismikaan ole mikään tae loogisesta ajattelukyvystä. Se loukkaantuminen ja kiihko, millä Räsäselle on vastattu, tuo mieleen lähinnä muslimifundamentalistit Tanskan pilakuvajupakan aikaan. Puuttuu vain, että he alkaisivat mellakoimaan kaduilla ja polttamaan rakennuksia.
Ateistien määrä suomalaisten keskuudessa lienee varsin marginaalinen (onko kellään tietoa luvuista?). Vaikka valtionkirkkoon kuulutaan entistä vähemmän, niin eri uskonnollisten yhteisöjen määrä vain kasvaa kasvamistaan. Eivätkä uskonnottomatkaan välttämättä ole ateisteja, vaan moni uskoo jonkinlaisiin jumaluuksiin tai pidättäytyy ottamasta kantaa. Siksi se, että sekä Auvinen että Saari tunnustautuvat ateisteiksi, on merkittävä asia. Se pitää ottaa huomioon, kun ilmiötä tarkastellaan; kiihkottomasti.
Vai ovatko kommentoijat sittenkin tuohtuneet siitä, että Räsänen kirjoittaa myös:
Kun elävän kristillisyyden vaikutus yhteiskunnassa on ohentunut, jotain astuu tilalle. Sen jäljet ovat synkät ja pelottavat.
Ei kristinuskon vaikutuksen väheneminen jätä jälkeensä tyhjiötä. Jollakin se korvaantuu, ja harvemmin se on järkevän rauhallista ja rationaalista ateismia, jos ateismia ylipäänsä. Ennemminkin se näkyy astrologian, uuspakanuuden ja new age -tyyppisten uskomusten nousuna. Kuten Ruukinmatruuna kirjoittaa:
Yhden valtiokirkon ja toisen kansankirkon sijaan olemme saaneet 330 eri uskonnollista yhteisöä ja uskontoa. Toinen toistaan oudompia. Olisiko kukaan kultaisella 1970-luvulla voinut kuvitella vaikkapa wiccan nousua? Sitä olisi pidetty täysin älyttömänä ja hyvä ettei tuollaisia povaavaa olisi pantu pöpilään. Tai sitä, että joku ottaisi viikinkiuskonnon aivan vakavasti ja tosissaan?
Onko ihmisviha sitten lisääntynyt, vai onko se vain saanut uusia ilmenemismuotoja? Ja onko ateismilla mitään tekemistä tämän kanssa? Ateistit voisivat nyt osoittaa paljon paukuttamaansa rationaalisuutta, kriittisyyttä ja järkevyyttä, ja osallistua pohdintaan kiihkottoman argumentatiivisella otteella.