Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

3.11.2008 klo 5.27 | Niko Lipsanen

dominica historia karibia kulttuurit maantiede yhteiskunta

Tänään on kulunut tasan 30 vuotta siitä, kun Dominicasta tuli itsenäinen valtio. Samalla on kulunut myös 515 vuotta siitä, kun Kolumbus nimesi saaren sunnuntain mukaan Dominicaksi. Dominica oli ensimmäinen Karibian saari, jonka Kolumbus kohtasi toisella matkallaan vuonna 1493.

Itsenäisyys ei alkanut helposti. Seuraavana kesänä nuorta valtiota kohtasi perustuslaillinen kriisi, ja pääministeri Patrick John joutui jättämään tehtävänsä. Pian sen jälkeen hurrikaani David, yksi voimakkaimmista viime vuosikymmeninä, iski saarelle ja aiheutti suurta tuhoa. Vuonna 1981 syrjäytetty pääministeri yritti vallankaappausta Ku Klux Klanin avulla, mutta epäonnistui ja päätyi vankilaan. Samoihin aikoihin viranomiset kävivät taistelua väkivaltaiseksi yltynyttä rastafariliikettä vastaan.

Tilanne kuitenkin rauhoittui pian. Dominicalla oli suuri onni saada pääministerikseen Karibian rautarouva, Dame Mary Eugenia Charles. Charles edusti oikeistolaista vapauspuoluetta, jonka menestyksen ansiosta Dominicalla vältyttiin noihin maailmanaikoihin kehitysmaissa niin yleisiltä sosialismikokeiluilta. 1980-luku olikin taloudellisen kasvun aikaa. Charles oli Ronald Reaganin liittolainen Grenadan kriisin aikana, ja pitkälti Yhdysvaltain tuella saarelle rakennettiin muun muassa varsin kattava maantieverkosto. Vasemmisto pääsi valtaan vasta vuonna 1995 reaalisosialismin jo kaaduttua suurimmassa osassa maailmaa.

Viime vuodet ovat olleet taas taloudellisesti vaikeampia. Banaanit ovat edelleen saaren tärkein vientituote, mutta kilpailu mantereen suurten banaanintuottajamaiden kanssa ei ole helppoa. Turismia hillitsee sekä kansainväliset mitat täyttävän lentokentän, suurten hotelliketjujen kuin hiekkarantojenkin puute. Dominicasta ei oikein ole massaturismikohteeksi, ja varmaan hyvä niin. Nykyisen pääministerin Roosevelt Skerritin kaveeraus Venezuelan ja Kuuban johdon kanssa on jonkin verran viilentänyt suhteita Yhdysvaltoihin ja aiheuttanut muun muassa sen, että osa amerikkalaisista risteilyaluksista on pudottanut Dominican pois reiteiltään.

Dominicalla on vain noin 70 tuhatta asukasta. Maastamuutto pitää väestönkasvun varsin hyvin kurissa. Saarella tuntuu joskus siltä, että dominicalaiset vain leikkivät valtiota. Dominica on käytännössä maa, jossa kaikki tuntevat pääministerin. Muitakin ministereitä on pienen valtion tarpeisiin aikamoinen määrä. Dominicalaisesta näkökulmasta katsottuna Trinidad ja Tobago on suuri maa ja Jamaika suurvalta.

Pienen maan on tehtävä yhteistyötä. Vaikka Länsi-Intian federaatio kaatuikin 1960-luvulla, niin Itä-Karibian saarten yhteistyöjärjestö OECS hoitaa monia tärkeitä asioita. Yhteinen valuutta, Itä-Karibian dollari (XCD), on ollut käytössä jo kauan ennen euroa. Myös ulkomaanlähetystöjä ylläpidetään yhteistyössä. Järjestöön kuuluvilla saarilla on myös yhteinen korkein oikeusistuin.

Dominica on kuitenkin monessa suhteessa ainutlaatuinen saari. Sen sademetsät ovat Unescon maailmanperintökohde. Siellä asuvat viimeiset kalinagointiaanit (karibit). Saaren tiiviisti rakennettu pääkaupunki Roseau tarjoaa monia parhaita esimerkkejä perinteisestä karibialaisesta arkkitehtuurista.

Onnea 30-vuotiaalle!

Kuvassa Dominican pääkaupunki Roseau mereltä nähtynä. Otin kuvan 21.11.2007 (kuvan lisenssi).