Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

14.11.2008 klo 12.39 | Niko Lipsanen

kuulumiset terveys

Toissa yönä jäi nukkuminen vähiin, joten otin viime yönä takaisin. Viidentoista tunnin yöunilta herätessä olo on aavistuksen pöhnäinen, mutta kupillinen teetä virkistää oikein kivasti. Normaalisti arvostan sitä, että saan nukuttua kahdeksasta yhdeksään tuntia vuorokaudessa (tosin ei tuota suurta vaikeutta jakaa se vaikkapa kahteen 4–5 tunnin mittaiseen osaan). Tarvittaessa siitä voi joustaa, mutta se edellyttää sitä, että varsin pian on mahdollisuus joustaa myös toiseen suuntaan.

15 tuntia pitkä yöuni ei kuitenkaan ole mikään ennätys. Noin kymmenisen vuotta sitten olin valvonut noin kaksi vuorokautta putkeen. Kun sitten kävin nukkumaan perjantai-iltana, heräsin sunnuntaiaamuna. Havahduin lauantaina hetkeksi käydäkseni vessassa. Myönnettäköön, että tuossa tapauksessa myös alkoholilla oli osuutta asiaan.

Vielä enemmän aikaa sitten, joskus lukioaikoina, olin myös valvonut yli vuorokauden putkeen. Sen jälkeen minulla oli hammaslääkäri, jossa nukahdin tuoliin. En herännyt edes siihen, kun minua porattiin. Hammaslääkäri kehui, että olipa kerrankin harvinaisen rauhallinen potilas.

Pystyn yleensä myös varsin hyvin siirtämään nukkumista. Jos en ehdi nukkumaan siihen aikaan, mihin yleensä nukun, niin sitten nukun johonkin toiseen aikaan. Pääasia on, että jossain välissä ehtii nukkumaan.

Se vain harmittaa, että minulla ei yleensä herätessäni ole mitään muistikuvia unista, joita olen yöllä nähnyt. Vain hyvin harvoin pystyn vielä valveilla muistelemaan uniani.

Riittävä nukkuminen on kuulemma myös terveellistä. Ja eipä sitä venytetystä valvomisesta juuri mitään erityistä hyötyä ole, sillä väsyneenä työteho tai tarkkaavaisuus ylipäänsä on aika mitätöntä.

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.