Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

10.2.2009 klo 8.01 | Niko Lipsanen

guadeloupe karibia kulttuurit matkat ranska

Sain äskettäin laitettua Guadeloupe-valokuvat matkakuvasivuilleni. Olen parantanut tahtia, sillä enää en ole kuin reilun vuoden jäljessä. Kuvat on otettu marras- ja joulukuussa 2007.

Vaikka muutama merkintä sitten tylytinkin Guadeloupea kukkotappeluista, niin on se silti varsin hieno saari. Karibialla ollaan usein aika brutaaleja eläimiä kohtaan, mutta se taitaa olla ongelma monessa muussakin kehitysmaassa (Guadeloupe ei nyt tietenkään ole varsinainen kehitysmaa, kun se on osa Ranskaa, mutta kuitenkin).

Ei kaikilla eläimillä Karibiallakaan huonosti mene. Kanojen on parempi tepastella kadulla kuin olla häkissä, ja varmaan tienvarsisonnin elämä navettanaudan voittaa, vaikkei ketju niin kauhean pitkä olisikaan. Ainakin paikkaa pääsee välillä vaihtamaan.

Guadeloupe on pehmeä lasku Karibialle. Kaupungeissa on jalkakäytävät ja katuvalot eikä pysäkille tule bussin sijaan lava-autoa. Köyhyys ja kurjuus eivät hyökkää silmille samalla tavalla kuin itsenäisillä lähisaarilla. Guadeloupella voi hetken totutella ilmastoon ja eurooppalaistettuun versioon karibialaisesta elämänmenosta ennen kuin jatkaa matkaa.

Ei ole kuitenkaan juuri mieltä yrittää piipahtaa kovin monella saarella, jos aikaa ei ole kuukausikaupalla. Etenkin risteilymatkustajalle kaikki saaret ovat muutaman tunnin vierailuilla aika samanlaisia. Guadeloupellakin riittää hyvin näkemistä yhden matkan antimiksi.

Guadeloupe on perhosen muotoinen kaksoissaari, jonka puoliskoja erottaa kapea salmi nimeltään Rivière Salée (”suolainen joki”). Puoliskojen nimet ovat Grande-Terre (”suuri maa”) ja Basse-Terre (”matala maa”). Jotteivät asiat menisi turhan johdonmukaiseksi, on Grande-Terre näistä kahdesta pienempi ja Basse-Terre vuoristoisempi. Mutta ei anneta sen häiritä.

Tärkeimmät turistikeskittymät Gosier, Sainte-Anne ja Saint-François ovat rivissä Grande-Terren etelärannalla. Niistä löytyy hienot hiekkarannat ja kaikki turistin kaipaamat palvelut. Kuvaavaa lienee, ettemme tällä viimeisimmällä Guadeloupen-matkallamme edes käyneet yhdessäkään niistä.

Hienoja rantoja saarella on muuallakin. Esimerkiksi Grande-Anse Deshaies’n kaupungin lähellä on todella upea eikä yhtä kansoitettu kuin edelliset. Sitä paitsi siellä saa uida Karibianmeressä eikä Atlantissa, mitä voi tehdä vaikka Kanarialla. Ja jos haluaa hienolle hiekkarannalle, jolla muita matkailijoita ei näy, kannattaa ottaa lauttakyyti Atlantin puoleiselle La Désiraden saarelle. Siellä on paljon upeita rantoja ja vähän ihmisiä.

Luontokohteita löytyy erityisesti Basse-Terren puolelta. Jos ei ole käynyt tulivuorella, niin Soufrièrelle kannattaa kiivetä, eivätkä Carbet’n putouksetkaan hassumpia ole. Kummatkaan eivät ole erityisen vaikeapääsyisiä, vaikka vähän kävelemistä vaativatkin.

Minulle on myös kerrottu, Basse-Terren halkaiseva Route des mamelles -tie olisi hieno, mutta se minulta on jäänyt kaikilla kolmella matkallani kulkematta. Tie nousee rannikolta sademetsien läpi vuorille ja laskee toiselta puolelta alas.

Jos idyllisiä maisemia ja pittoreskejä kylämaisemia kaipaa, niin kannattaa käydä myös pienillä Seintsien (Les Saintes) saarilla Guadeloupen eteläpuolella. Saarten alkuperäisasukkaat ovat bretagnelaisia kalastajia ja maisemat todella hienoja. Anse du Bourg -lahtea on sanottu yhdeksi maailman kauneimmista, enkä ihmettele.

Matkasta Guadeloupelle saa enemmän irti, jos osaa ranskaa. Suurin osa turisteista on ranskalaisia, eikä englantia osata usein edes hotelleissa tai ravintoloissa. Neuvokas matkailija pärjää tietysti vaikka viittomalla. Mutta jos osaa ranskaa edes vähän, niin karibianranskassa on se hyvä puoli, että sitä artikuloidaan selvemmin kuin pariisia. Guadeloupe ei siksi ole lainkaan hassumpi paikka mennä opiskelemaan ranskaa.

Kuvassa on taloja Deshaies’n kaupungin rannalla. Otin kuvan 17.11.2007 (kuvan lisenssi).

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Niko Lipsanen 10.2.2009 klo 8.19:

   Puoliskojen nimet ovat Grande-Terre (”suuri maa”) ja Basse-Terre (”matala maa”). Jotteivät asiat menisi turhan johdonmukaiseksi, on Grande-Terre näistä kahdesta pienempi ja Basse-Terre vuoristoisempi.

   Kerrotaan nyt kuitenkin, ettei tämä johdu ranskalaisten epäjohdonmukaisuudesta vaan siitä, että nimet on annettu tuulten mukaan. Grande-Terre on Atlantin puolella, ja siellä tuulet ovat ”suurempia”, kun taas Basse-Terren puolella ne ovat ”vienompia” (mitä myös voidaan ilmaista ranskan adjektiivilla ”bas”).