Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

13.2.2009 klo 7.00 | Niko Lipsanen

yhteiskunta

Sain kutsun kahteen eri Facebook-ryhmään. Ensimmäisessä niistä kerätään rahaa Suomessa asuvien somalien palauttamiseksi takaisin Somaliaan ja toisessa ensimmäisen ryhmän jäsenten menomatkaan Kuuhun.

Molemmat ryhmät ovat yksiselitteisesti laittomia, sillä kumpaakaan varten tuskin on hankittu lain vaatimaa keräyslupaa. Lisäksi molemmissa ryhmissä ollaan varsin suvaitsemattomia. Kärjistäen: ensimmäisessä ei suvaita niitä, jotka ovat vääränvärisiä eikä toisessa niitä, joilla on väärät mielipiteet.

En liittynyt kumpaankaan. Viranomaisilta odotan toimenpiteitä molempien ryhmien perustajien ja muiden keskeisten hahmojen saattamiseksi edesvastuuseen.

Luin somalienpalautusryhmän seinälle jätettyjä viestejä, ja sävy oli varsin ikävää. Siegheilia heiteltiin eivätkä monet osallistujat viitsineet peitellä avointa rasistisuuttaan. Anssi Kelan mainitsemia pahimpia ylilyöntejä sen enempää kommenttien kuin Hitler- ja hakaristikuvienkaan osalta en kuitenkaan huomannut. Ehkä ne oli jo poistettu, tai sitten ne vain jäivät pikaisella selailullani huomaamatta.

Toinen ryhmistä on, jos mahdollista, vielä vastenmielisempi kuin ensimmäinen. Koska keräyksen tavoitteena on maksaa vain menolippu Kuuhun ”[t]ai rahakeräyksen ollessa menestyksekäs vaikka pidemmällekin ulkoavaruuteen” eikä rakentaa sinne elinkelpoista siirtokuntaa, niin käytännössä vaaditaan ensimmäisen ryhmän jäsenten murhaamista.

Minulla on varsin huono toleranssi ihmisten henkeen kohdistuville vaatimuksille, vaikka ne tehtäisiin kuinka epäsuorasti ja huumorilla tahansa. Huumorillahan nuo molemmat ryhmät on tehty ainakin siinä mielessä, että kummassakaan tuskin uskotaan tavoitteen toteutuvan, vaikka keräys onnistuisikin.

Surullisinta on se, että molempiin ryhmiin on liittynyt jo tuhansia jäseniä. Tämä kuvaa varsin hyvin sitä, kuinka tulehtunut maahanmuuttokeskustelun tilanne tällä hetkellä on. ”Rajat auki kaikille heti” ja ”Mutakuonot takaisin Afrikkaan” -ryhmien välistä on vaikea löytää tilaa asialliselle keskustelulle, jossa tunnustettaisiin olemassaolevat ongelmat ja uhkakuvat, muttei mentäisi asiattomuuksiin. Jotkut kyllä yrittävät, mutta ääriryhmät tukahduttavat keskustelun nopeasti.

Tämä kirjoitus olisi ehkä sopinut paremmin yhteiskunnallisempaan Lipsanen & Ruso -blogiin, mutta julkaisin siellä tämän sijaan merkinnän Wildersistä ja uskontokritiikistä.