Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

10.3.2009 klo 11.24 | Niko Lipsanen

asuminen kuulumiset rakennukset yhteiskunta

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen vanhojen arvotalojen hissiongelmista. Sata vuotta vanhoihin taloihin ei ole alunperin rakennettu hissiä, ja nyt niitä ei voi rakentaa, koska hienot porraskäytävät menisivät pilalle. Asukkaat niitä haluaisivat, ainakin osa joidenkin talojen asukkaista, mutta kaupunginmuseo vastustaa.

Meidänkin talomme, joka on rakennettu vuonna 1912, on hissitön. Tietääkseni hissin rakentaminen ei ole edes suunnitteilla, ja parempi niin.

Hissittömyydestä on paljon etuakin. Liikuntahyöty on tietysti tunnettu, mutta on muutakin. Usein naapurit kertovat tavanneensa toisia naapureita porraskäytävässä ja vaihtaneensa muutaman sanan. Se onnistuu, koska ihmiset kohtaavat portaikossa toisensa. Hissillä kaikki odottavat vuoroaan ja kulkevat toistensa ohi.

Asiaa tietysti auttaa, että meidän talossamme on tilavat ja valoisat portaikot. Sellaisessa pysähtyy mielellään juttelemaan. Hissi veisi todennäköisesti joko tilan tai valon tai pahimmassa tapauksessa molemmat. A-rapussa (kuvassa) olisi vielä se ongelma, että asunnot ovat pihan ja kadun puolilla eri tasoissa aina puolen kerroksen välein. Kumman reunan mukaan hissi pitäisi tehdä?

Portaikon ahtaus tekisi myös muuttamisesta hankalampaa, kun isojen huonekalujen kanssa ei mahtuisi sen enempää hissiin kuin portaisiinkaan.

Minun on tietysti helppo olla tätä mieltä, kun asun katutasossa. Ei sitä hissiä siis juurikaan tulisi käytettyä, vaikka sellainen olisikin. Vintillä on pyykinkuivaushuone, joten sinne pyykkiä raahatessa voisi hissistä olla joskus iloakin.

Mutta jos hissi tehtäisiin, se varmaan rahoitettaisiin rakentamalla ullakolle asuntoja. Siinä menisi se kuivaushuone ja viimeinenkin tarve hissille. Mutta onneksi sellaista ei tunnuta taloon edes kaivattavan.

Kuvassa on As. Oy Kuikan A-rapun portaikko. Otin kuvan tänään 10.3.2009 (kuvan lisenssi).