Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

30.3.2009 klo 14.38 | Niko Lipsanen

kuulumiset mänttärit nimet suku

Mänttärin sukuyhdistys lähetti minulle taas vuotuisen Niinipuu-lehden. Nyt sentään tiedän, kiitos viimevuotisen kirjoituksen johdosta saamani sähköpostipalautteen, mitä kautta sukuun kuulun. Äidinäidinisänäidinäidinisänäitini oli 15.9.1777 syntynyt Beata Matintytär Mänttäri.

Lehdessä oli tällä kertaa juttua mm. Mikko Mänttäristä, joka on tatuoinut Mänttärin sukumerkin rintaansa sydämen kohdalle. Mikäpä siinä, jos pitää tatuoinneista ja omaa vahvan Mänttäri-identiteetin. Ihan tyylikkään näköinen merkkihän se on, kuten tuli jo viime vuonna kehuttua.

Billy Degerfeldt, Mänttärin sukua isoäitinsä kautta, on sen sijaan teettänyt sukumerkistä paksun kultasormuksen. Sitä hän pitää oikean käden nimettömässä.

Iso osa lehdestä käsitteli kuitenkin viime kesän sukukokousta, siihen liittynyttä taidenäyttelyä, siellä kuultua kirkkomusiikkia yms.

Joissakin jutuissa ei ole muuta kytköstä sukuun kuin kirjoittaja. Jussi Lehtomäki oli ollut opiskelemassa Namibiassa ja kertoi, että pääkaupunki Windhoek on kuin Tampere: mustaa makkaraa saa, mutta Hakametsän jäähalli kuitenkin puuttui. Kristiina Nivari taas oli saanut mahdutettua yhdelle aukeamalle esittelyn Helsingin arkkitehtuurista eri vuosikymmeninä.

Sukulehdeksi Niinipuu vaikuttaa varsin monipuoliselta – sanon tämän tosin muita sukulehtiä juurikaan tuntematta. Mutta mistähän ovat tuon nimen keksineet? Kuinka niinipuu eli metsälehmus liittyy Mänttäreihin?

Kuvassa aukeama Niinipuu-lehdestä.