Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

3.4.2009 klo 6.55 | Niko Lipsanen

helsinki paikat rakennukset taide yhteiskunta

Nykytaiteen museossa Kiasmassa on aina välillä ilmaisiltoja. Toissapäivänä oli yksi niistä, ja kävin siskoni kanssa katsomassa uudet näyttelyt. Kovin usein siellä ei tule käytyä, suurin osa näyttelyistä jää väliin. Tällä kertaa meitä kiinnosti erityisesti Choosing my religion -osuus.

Onneksi ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä mitään, sillä eipä se sen arvoista olisi ollut. Näyttely oli sellaista yllätyksetöntä perusnykytaidetta, mihin nykyään törmää aivan riittämin. Tuntui siltä, että mediataiteilija Marita Liulia työryhmineen ollut saanut maailman eri uskonnoista paljoakaan irti.

Dokumentaristisempi ote olisi ollut kiinnostavampi kuin lavastetut valokuvat, mutta sitten se ei varmaankaan olisi ollut enää taidetta. Informaatio on kuitenkin yleensä taiteellisuutta kiinnostavampaa.

Kävimme katsomassa muutkin Kiasmassa esillä olleet näyttelyt läpi. Päällimmäiseksi jäi vain mieleen tylsyys ja mielikuvituksettomuus. Nykytaide on jäänyt junnaamaan paikoilleen.

Ensimmäinen nykytaiteen näyttely, jossa olen käynyt, oli muistaakseni 26 vuotta sitten järjestetty Ars 83. Kovin paljon en siitä enää muista, mutta luulenpa, että näin kaiken olennaisen jo silloin. Mitään kovin uutta ei nykytaiteeseen ole sen jälkeen syntynyt. Uusia teemoja tietysti keksitään, niitähän on maailmassa tarjolla vaikka kuinka, mutta niitä käsitellään samoin kaavamaisin tavoin mihin nykytaiteessa on viime vuosikymmeninä totuttu.

Kiasma on kuitenkin upea rakennus, etenkin sisältä. Ulkopuolelta se voisi olla kauniimpikin. Pidän kuitenkin tavasta, jolla se työntää sisäänkäyntinsä Postitalon ja Mannerheimin ratsastajapatsaan välistä ydinkeskustaan. Harmi vain, ettei rakennus ole saanut arvoistansa käyttöä.

Kuvan Kiasmasta otin 1.4.2009 (kuvan lisenssi).

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.