Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

11.4.2009 klo 6.45 | Niko Lipsanen

helsinki kristinusko pääsiäinen taide uskonto yhteiskunta

Kävin naapuriperheen kanssa katsomassa tämänvuotisen Via Crucis -kärsimysnäytelmän. Aikaisempina vuosina se on jäänyt väliin, koska en ole yleensä viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kun näytelmäkulkueen seuraaminen tällä kertaa oli mahdollista, päätin mennä paikalle.

Näytelmä liittyy pitkäperjantain tapahtumiin, mutta jostain syystä tämä pitkäperjantain esitys oli kenraaliharjoitus. Varsinainen näytelmäesitys on pääsiäislauantaina.

Näytelmää oli yritetty tuoda lähemmäksi nykypäivää luopumalla osin historiallisista asuista ja tuomalla mukaan nykyajan elementtejä. Roomalaiset sotilaat oli korvattu mellakkapoliiseilla ja ylipapit pukeutuivat Burberry-kuosiin.

En tiedä, mitä näytelmän ohjaajalla Miira Sippolalla on ollut mielessään, kun hän on laittanut kansanjoukkoja esittävien näyttelijöiden kansainvälisten suuryritysten logoja. Mukana oli edistyksellisten ihmisten perinteisiä inhokkeja, kuten McDonald’s, Shell ja Ikea. Tuskin ne sponsoreitakaan olivat.

Ehkä Sippola halusi esittää, että nykypäivänä Jeesuksen surmaamista vaatisivat kiivastuneen väkijoukon sijaan suuryritykset. Tai sitten hän epäili, etteivät nykypäivän juutalaiset huutaisi kadulla vaan hoitaisivat kiusalliset ilmiöt kuriin liike-elämäkytköstensä kautta. Tai sitten se, kun kansanjoukot huusivat iskulauseitaan mielenosoitustyylisesti yhteen ääneen viittasi siihen, että ohjaaja arveli nykypäivän kansanjoukkojen olevan noiden firmojen manipuloitavissa.

Kovin irtonaisiksi nuo yrityslogot kuitenkin jäivät. Kun taiteilijat harrastavat yhteiskuntakritiikkiä, on se tyypillisesti varsin latteaa. Jotain symboliikkaa kai haettiin takaa silläkin, että Jeesuksen tuomio annettiin Suomen Pankin edustalla.

Kai teatteria sitten koskee sama kuin muutakin nykytaidetta. Ollaan jämähdetty paikalleen toistamaan samaa suhteellisen yllätyksetöntä edistyksellisyyttä pienin variaatioin aiheesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa oli Via Crucis.

Ylemmässä kuvassa Jeesus (Seppo Merviä) ja ryövärit ovat ristillä Tuomiokirkon portaiden ylätasanteella. Alemmassa kuvassa on kansanjoukkoja logoineen Suomen Pankin edustalla. Otin kuvat 10.4.2009 (kuvien lisenssi).

Tähän artikkeliin on jätetty 11 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Jore Puusa 11.4.2009 klo 12.08:

   Kuvasi joukosta Suomen pankin edessä on kaikin tavoin käyttökelvoton.
   Siksi on hauskaa kun liität kuvan yhteyteen lisenssistä maininnan.
   Lieko kuulua kokoomuslaiseen ajattelumalliin.
   Sattaisi olla aiheellista opetella histogrammin lukemista ennekuin laittaa näytille kuvan jossa kuvan kohteet palaneet puhki.

2. Niko Lipsanen 12.4.2009 klo 1.27:

   Joo, eihän se mikään erityisen onnistunut otos ole. Harmittaa itseäkin, ettei siitä logokansasta tullut parempaa kuvaa, mutta onpahan edes tuo.

   Lisenssistä on ollut juttua aikaisemminkin. En ymmärrä, mikä sinua siinä risoo. Suurimmalle osalle täällä julkaistuista kuvista tuskin kukaan ulkopuolinen keksii käyttöä, mutta jos keksii, niin eikö vain ole hyvä, että se on valmiiksi tehty mahdolliseksi lisenssin avulla? Joskus sille teknisesti huonolaatuisellekin otokselle voi löytyä jostakin käyttöä.

3. emppu 12.4.2009 klo 11.44:

   Se koira älähtää(naapuriperheineen), johon kalikka kalahtaa.

4. Jore Puusa 12.4.2009 klo 11.55:

   Lisenssointiteksti antaa minulle viitteen siitä että nykyisin mitä tahansa roskaa kuvitellaan voitavan kaupallistaa, koska siitä on jokin kuva olemassa.
   Tämä johtaa yhä enemmän ammattikuvaajien ahdinkoon.
   Hitaasti siirrytään tilaan jossa kuvan arvo on vain sen mitätönkin kaupallistamisen tai edes lisenssoinnin merkitys, visuaalisilla ja teknisillä arvoilla ei ole mitään merkitystä.
   10 vuotta sitten kukaan ei olisi ehdannut laittaa tällaista sivuilleen. Nyt kehtaa ja mitä tulee 10 vuoden päästä.

5. Niko Lipsanen 12.4.2009 klo 14.12:

   Nyt taitaa Puusalla olla lisenssi- ja tekijänoikeuskysymykset vähän hakusessa. Kyseessähän on lisenssi, joka nimenomaisesti tekee mahdolliseksi kuvan epäkaupallisen käytön. Miten sinä sen saat väännettyä kaupallistamiseksi?

   Jos mitään lisenssiä ei olisi, niin silloinhan pitäisin itselläni täydet tekijänoikeudet tuohon kuvaan, myös ne kaupalliset.

   Ammattikuvaajan leipääkään tuo lisenssi ei syö. Minä tuskin olisin ostanut tähän blogijuttuun ammattikuvaajan otosta, vaikkei minulla tuota omaa olisi ollutkaan. Lisenssi taas nimenomaisesti sulkee pois kaupallisen käytön – siis sen, mistä ammattikuvaaja elää.

   En nyt vieläkään ymmärrä, mikä Jore Puusaa tässä risoo.

   Mitä tulee kymmenen vuoden takaisiin nettisivuihin, niin niistä ajoista kuvien laatu on vain parantunut. Silloinhan sivut olivat täynnään pienikokoisia ja epäselviä skannattuja kuvia.

6. Niko Lipsanen 12.4.2009 klo 15.47:

   Sitä paitsi, tuo ylivalotushan vain korostaa markkinavoimien kasvottomuutta.

7. Jore Puusa 12.4.2009 klo 20.02:

   Lisenssointi kytkee kuvan siihen, että sillä olisi muka jokin tarve:
   Takana siis ajatus siitä että tuollaista kuvaa voisi joku haluta tai tarvita.
   Minua risoo tässä se, että tällaisia kuvia ylipäätään kehdataan asettaa esille vaikka ne ovat visuaalisesti ja teknisesti täysin epäonnistuneita.
   Kymmenen vuotta sitten ihmisillä oli kuviensa suhteen vielä itsekritiikkiä.
   1999 oli verkossa vakuuttavaa kamaa. Ammattilaisten kuvia.

   Kuvasi ei ole ylivalotettu, se on ylivalottunut, siis vahinko ja osaamattomuus.
   Mutta turha tätä on jatkaa, et näe kuvaasi.
   Näet vain tuotteen, josta oletet että se voisi jotakuta kiinnostaa.
   Lisenssidiibadaaba ei tässä ammattikuvaajalta mitään vie vaan se että tällaista kuvaa on verkko täynnään ja kunnon kuvaa tekevät joutuvat ulos ammateistaan, koska ajattelumalli on se ettei kuvasta tarvitse mitään selvää saada kunhan se on ilmainen tahi halpa.

   On kyse moraalista, lienee tuntematon sana siellä kokoomuksessa.

8. Niko Lipsanen 12.4.2009 klo 23.39:

   Osalle ottamistani kuvista on ollut tarvetta, ja silloin lisenssi on ollut aivan paikallaan. Välillä olen itsekin kummastellut sitä, että sivuilta on otettu käyttöön teknisesti varsin heikkolaatuisiakin otoksia. En siksi ole turhaan miettinyt, mitkä kuvat lisenssoin, vaan pääsääntöisesti annan käytettäväksi kaikki. Eivätköhän käyttäjät osaa itse päättää, onko kuva heille soveltuva vai ei.

   Mutta sitä en ymmärrä, että olisi jollakin lailla moraalinen kysymys, kun otan teknisesti puutteellisen kuvan, laitan sen blogiini ja annan vielä muillekin mahdollisuuden käyttää kuvaa. Onko se sitten moraalisempaa, kun lisenssoin niitä paremmin onnistuneita otoksiani?

   90-luvun lopun netistä meillä on kovin erilaiset muistikuvat. Silloin netti oli vielä suurelta osin tietotekniikkanörtien valtakuntaa ja sivuilla oli kuvia, kun nämä nörtit pähkäilivät, että ehkä sille IMG-tägillekin voisi keksiä jotakin käyttöä. Varmaan jokunen ammattikuvaajakin oli jo tullut laittaneeksi kuviaan näkyville.

9. Niko Lipsanen 12.4.2009 klo 23.55:

   Huomasin juuri, että tämä juttu on linkitetty Digicamera.netin uutisista. Sitä taustaa vasten Puusan purkaus asettunee oikeisiin kehyksiin: jos seuraa linkkiä valokuvaussivustolta, niin voisi odottaa näkevänsä laadukkaita kuvia. Mutta minä en ole tätä linkkiä sinne valinnut.

10. Odimma 13.4.2009 klo 12.22:

    Nyt huomio on kiinnittynyt johonkin kuvaan ja sen laatuun, eikä tekstiin lainkaan.

    Itse olin paikalla myös,(eka kertaa) mutta pimeydestä johtuen en nähnyt mitään logoja. Jos sellaisia oli, se oli hieno idea sinäänsä. Koko näytelmä osio tuomion julistamisesta nimen omaan Pankin edustalla on merkittävä, sillä siinä kohtaisivat maallinen ja hengellinen valta. Mammona ja vanhurskaus. Jos mukaan oli liitetty logoja tämän päivän yritysmaailman edustajilta se vain korostaa mielestäni sitä, että raha ja sen tuoma valta vaatii Kristusta ristille. Ei Jumalaa ehkä sittenkään ole olemassa, lakkaa siis murehtimasta. Ei mammonan palvoja Jumalaa tarvitse, sillä raha on hänen jumalansa.
    Mielestäni näytelmässä oli paljon symboliikkaa, joka avautuu jos tuntee Raamatun tapahtumat. Tekijä oli yhdistellyt tätä päivää ja historiaa hienosti. Häiritsevää oli vaih joidenkin Jesajan kirjoitusten muuntelu(ellei sitten näyttelijät olleet huono muistisia.)

11. Niko Lipsanen 14.4.2009 klo 20.40:

    Jos tarkoituksena oli maallisen ja hengellisen vallan vastakkainasettelu, niin eikö valtioneuvoston linna olisi ollut parempi tuomitsemispaikka? Miksi kaikista niistä synneistä, jotka Jeesus kuolemallaan sovitti, juuri mammonan himo nostettiin tässä näytelmässä niin keskeiseksi? Liittyykö se jotenkin erityisesti pääsiäisen sanomaan?

    Juudas tietysti sai hopearahansa, mutta huutaville kansanjoukoille se kai oli taloudelliselta kannalta aika samantekevää, teloitettiinko Jeesus vai ei.