Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

5.5.2009 klo 7.32 | Niko Lipsanen

asuminen kuvasarjat maantiede paikat rakennukset uusimaa yhteiskunta

Aina välillä tulee harrastettua matkailua naapurikaupunkien lähiöihin. Viime lauantaina tulin tutustuneeksi Vantaalla sijaitsevaan Martinlaaksoon, jossa olen aikaisemmin käväissyt vain varsin pikaisesti. Ei minulle tälläkään kertaa jäänyt aikaa kovin pitkään kierrokseen, mutta ehdin kuitenkin vähän kuljeksia ympäriinsä.

Martinlaakso on suoraan sanottuna varsin edustava esimerkki siitä, mitä kaikkea 1970-luvulla tehtiin väärin. Tosin valitettavasti aika iso osa kaupunkirakentamisesta tehdään yhä nykyäänkin jotakuinkin samalla tavalla väärin.

Päällimmäinen huomio on tietysti harmaiden betonitalojen ankea rumuus. Siitä voi vielä päästä yli, mutta kun ne on sijoiteltu vielä niin ankeasti. Koko lähiö on hajanainen kokoelma harmaita laatikoida, joiden välissä on valtavia parkkikenttiä. Alue on väljä, mutta väljyys ei palvele millään lailla viihtyisyyttä.

Etenkin asemanseutu on silmiinpistävän harvaa. Juuri siihen pitäisi rakentaa tiiviisti, että mahdollisimman monella olisi lyhyt matka junalle. Vieressä on kuitenkin epämääräisiä viherkaistaleita, tehottomasti aseteltuja toimistotaloja ja hiekkakenttä, jolla pysäköidään rekkoja ja kuorma-autoja.

Martinlaakso saattaa olla niitä lähiöitä, jotka tarvitsisivat lähinnä riittävästi dynamiittia. Täydennysrakentamisellakin voisi saada paljon aikaan, jos vain parkkipaikat sijoiteltaisiin maan alle tai parkkitaloihin.

Oli Martinlaaksossa myös jotakin hyvää. Kevät oli ehtinyt siellä jo selvästi pidemmälle. Luonto oli aavistuksen vihreämpää ja ilma lämpimämpää kuin täällä meren rannalla. Mutta ei toukokuun alku tietysti kaikkein edustavinta aikaa ole sielläkään. Erityisen kauniilta siellä tosin tuskin näyttäisi, vaikka keskikesällä kävisi kuvaamassa.

» Katso Martinlaakso-kuvat kuvablogissani