ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

Kulutusjuhlaa valtion tuella

Kulutusjuhla

Kulutusjuhla on nyt paitsi blogi ja yhdistys myös kulttuurilehti. Tai ainakin sille on myönnetty 2000 euroa opetusministeriön kulttuurilehtitukea (pdf).

Tukea myönnettiin lehden jakeluun. Kun kyseessä kuitenkin on nettilehti, niin jakelukustannukset ovat verraten pienet. Jakeluahan on tuolloin oikeastaan vain palvelimen ylläpito, siis lähinnä webhotellipaketti. Tukea oli haettu myös palkkakustannuksiin ylläpitäjälle ja toimitussihteerille, ja niistä ensimmäisen tehtävänkuva liittyneekin osin jakeluun.

Nillitin aiheesta jo Kulutusjuhla-blogissa. Ei niin, että minua jotenkin haittaisi yhdistyksen saama avustus. Sehän on vain hienoa. Enemmän minua kummastuttaa, mitä opetusministeriön byrokraattien päässä on liikkunut, jos mitään. Myös muille nettijulkaisuille tuki on jaettu nimenomaan jakeluun kohdistettuna.

Ja kiinnostaa minua tietysti myös se, kuinka verorahoja käytetään. Jos niitä johonkin tarkoitukseen myönnetään, niin jotakuinkin siihen ne olisi sitten myös käytettävä.

Toinen minua hämmästyttävä piirre on se, kuinka kritiikittömästi Kulutusjuhla-yhdistyksessä näytetään suhtautuvan julkiseen rahoitukseen. Yhdistyksen tulot koostuvat ilmeisesti jäsenmaksuista, mainitusta opetusministeriön tuesta ja mahdollisesti joistakin muista tuista (en tiedä, onko sellaisia). Sen sijaan kaupalliseen rahoitukseen mainoksien tai sponsoroinnin kautta kerättäviin varoihin yhdistyksessä suhtaudutaan ilmeisen nuivasti.

Kulutusaiheisen kulttuurilehden on tietysti säilytettävä itsenäisyytensä ja kriittisyytensä suhteessa yrityksiin. Se on aivan selvää. Mutta aivan yhtä lailla on tärkeä olla kriittinen valtiota, kuntia ja muita julkisen sektorin toimijoita kohtaan.

Iso osa kulutuksestamme on kohdistuu joko osin tai kokonaan verorahoilla tuotettuihin palveluihin. Jos yritysraha luo epäilyksen kriittisyyden puutteesta kaupallisia palveluita kohtaan, niin eikö vastaavasti verorahoitus aiheuta saman silloin, kun käsitellään julkisia palveluita – tai ole aivan vastaavasti aiheuttamatta?

Tämä ei ole pelkästään Kulutusjuhla-yhdistyksen ongelma, vaan samaa on nähtävissä kansalaisjärjestökentällä muutenkin: yritykset pahoja, valtio hyvä. Jotkin järjestöt, kuten Greenpeace, tosin kieltäytyvät myös valtion rahoista (Greenpeaceä ei tosin voi pitää kansalaisjärjestönä, koska käytännössä sen jäseneksi on lähes mahdotonta liittyä).

Miksi ihmeessä ihmisten vapaaehtoisesti markkinoilla käyttämät rahat olisivat jotenkin epäeettisisempiä kuin pakkotoimin verotuksen kautta kerätyt? Johdonmukaista olisi hyväksyä joko sekä yritys- että julkinen rahoitus tai sitten kieltäytyä molemmista.

Kuvassa on Kulutusjuhla-blogin (ja -yhdistyksen?) logo.

Tähän artikkeliin on jätetty 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä. Liity mukaan keskusteluun!

Uusimmat artikkelit

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
  1. Mari Koo 6.7.2009 klo 11.46:

    Kiitokset aiheellisesta kritiikistä ja tokihan olet osittain myös oikeassa!

    Olemme paljon keskustelleet kaupallisen mainosrahoitteisuuden tai sponsoroinnin ongelmista ja eduista. Emme vielä ole löytäneet muotoa, joka tuntuisi istuvan meille hyvin ja josta oikeasti myös tulisi rahaa.

    Esim. Google-mainoksilla ei Kulutusjuhlan kävijämäärillä kovin suurta summaa tule, mutta niistä syntyy silti oma vaivansa.

    Mainosrahoituksessa ei ole tällaista avustusten kaltaista ”yhteistä pussia”, vaan se mainosten yms. kautta on jonkun yksittäisen toimijan rahaa.

    En lähtökohtaisesti yhdistyksen puheenjohtajana ole mainosrahoitteisuutta vastaan (ja niitä Google-mainoksiakin pyörii toisissa blogeissani), mutta siis toistaiseksi siihen ei ole löytynyt hyvää keinoa. Jos siis esim. myisimme mainostilaa joillekin kaupallisille toimijoille, niin luultavasti se herättäisi kysymyksiä siitä, voimmeko käsitellä kyseisiä toimijoita kriittisesti.

    Tietysti minullakin on ansiotyön vuoksi sidoksia eri yrityksiin ja jo tästäkin kysellään joskus ja epäillään, voinko olla kriittinen esim. S-ryhmää kohtaan, kun toiminimeni alla kirjoitan heille tekstejä. (Ja joo, voin olla kriittinen: huomaan tosin, etten juuri mitään positiivista kyseisestä yrityksestä itse kirjoita, jottei herää epäilyksiä siitä, että minulle on maksettu siitä.)

    Yhteiskunnan rahoitus on, kuten totesit, ”yhteisestä pussista”, ja mielestäni tarkoitettukin myös yhteiskunnallisten toimijoiden tarkkailuun. Onhan Kulutusjuhlassakin usein kirjoitettu mm. terveyspalveluista ja verotuksesta.

    Ja on ehdottomasti hyvä, jos keskustellaan myös siitä, miten tärkeää esim. kulttuurilehtituki on. Jos sitä ei olisi, niin varmaan mekin olisimme pakotettuja etsimään muita rahoitusmuotoja, esim. yritysten kautta, mutta myönnettäköön, että tämä on myös helppo tapa: pienellä yhdityksellä ei ole suuria resurreja, ei etenkään varainhankintaan.

    OPM:n tiedote kulttuurilehtituista: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2009/07/kulttuurilehdet.html?lang=fi
    Tiedotteen perusteella 14 verkkojulkaisua on saanut tukea, ja ne on lueteltu siellä ”Jakelun tukemiseen” -otsikon alla. Kyse lienee siis vain sananvalinnoista, näin tuon tulkitsen. Siitä en tiedä, mitä OPM:n ihmisten päässä on liikkunut sanavalintaa kehittäessään…

    Vertailun vuoksi: Kulutusjuhla sai yhtä paljon tukea kuin esim. paperimuodossa julkaistavat Huilisti ja Diakoni.

    Toistaiseksi Kulutusjuhla ry ei ole hakenut eikä saanut muita avustuksia.

    (Kulutusjuhlan logo on muuttumassa, kunhan ehditään :))

  2. Eko-Matti 8.7.2009 klo 13.23:

    Kulutusjuhla ry:n sihteerinä ja järjestöalan ammattilaisena olen pohtinut paljon järjestöjen rahoitusmalleja erityisesti kulttuurialalla. Tärkein ero markkinarahoituksen (oli se sitten jäsenmaksuja, mainostuloja tai jotain muuta) ja valtion välillä on se, ettei valtion toimintaan liity selkeää intressiä. Niinpä ihmiset (=Kulutusjuhlan jäsenet & lukijat) kokevat valtion neutraalimpana kuin yritykset. Jos yritys tukee jotain tahoa, herää kysymys pyrkiikö se edistämään omia etujaan sitä kautta. Valtion kohdalla en tälläistä riskiä näe. En usko, että kukaan ajattelee meidän nyt kirjoittavan positiivisia postauksia vaikkapa suomalaisesta koulutus- tai kirjastojärjestelmästä, koska olemme saaneet rahaa Opetusministeriöltä. Enkä usko näiden kritisoinnin vaikuttavan tuen saantiin jatkossa.
    Ja byrokratia on byrokratiaa ja sanamuodot on sanamuotoja. Ei se 2000 euroa tosiaankaan mene puhtaasti palvelinmaksuihin vaan enemmänkin sisältöön. Asiaan palataan kun saamme päätökset paperilla.

  3. Niko Lipsanen 8.7.2009 klo 13.51:

    Jos yritys tukee jotain tahoa, herää kysymys pyrkiikö se edistämään omia etujaan sitä kautta. Valtion kohdalla en tälläistä riskiä näe.

    Siinä se vinouma onkin, että valtion kohdalla sitä ei nähdä. Se on todella huolestuttavaa, jos valtioon suhtaudutaan naiivisti jonakin intressittömänä tahona. Sitähän se ei ole.

    Opetusministeriölläkin on linjauksensa, joiden mukaan tukia jaetaan, jaa niihin raameihin on sovittava, jos tukea aikoo saada. Lisäksi kyse joka tapauksessa on harkinnanvaraisesta tuesta, jota siis jotkut henkilöt harkitsevat. Kyllä siinä voi käydä mielessä, että jos sivustolla kovin kriittisesti suhtaudutaan julkiseen sektoriin, niin miten niille avustuksille jatkossa käy. Muutama kriittinen postaus tuskin heilauttaa mitään suuntaan tai toiseen.

    Samat ongelmat liittyvät tietysti myös yritysrahoitukseen, ja on hyvä, että edes sillä puolella asia otetaan huomioon. Kansalaisjärjestökentän olisi kuitenkin syytä päästä irti naiivista asenteesta valtioon.

  4. Paluuviite: Mari Koo (6.7.2009 23.11)

Kirjoita kommentti

 

Kommenttien linkkeihin ei lisätä nofollow-määrettä. Mainosmaiset linkit tai kommentit voidaan kuitenkin poistaa, ja kommenttispämmiin ylipäänsä suhtaudutaan nuivasti.

Trackback: http://aiheet.domnik.net/ai-2009/07/kulutusjuhla-kulttuurilehti/trackback (?)