Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

17.8.2009 klo 0.39 | Niko Lipsanen

asuminen kuvasarjat maantiede paikat rakennukset uusimaa yhteiskunta

Yksi lähiöiden ikävistä puolista on se, että ne ovat täynnä kieltokylttejä. Ainakaan koiria ei haluta minnekään, mutta monessa paikkaa pitää erikseen kieltää kulkeminen ja moni muukin asia.

On kylttejä kantakaupungeissakin, mutta vähemmän. Siellä täytyy kieltää lähinnä autoilijoita, jotka muuten jättäisivät autonsa mihin ikinä saisivatkaan sen mahtumaan. Muut liikkujat sen sijaan pystyvät paremmin hahmottamaan ympäristöä, koska ruutukaava on selkeä ja luettava.

Lähiöissä talot on sijoiteltu väljemmin ja hajanaisemmin. Rakennusten väliin jää kaikenlaisia maalänttejä, joiden status on epäselvä. Siksi tarvitaan kieltotauluja.

Kävin viime viikolla Espoon Kivenlahdessa. Siellä näin yhden malliesimerkin siitä, mitä tarkoitan.

Merivalkama-nimeä kantava katu ei ehkä ole erityisen kaunista kaupunkiympäristöä, mutta kadun päähän rakennettu talo muodostaa hauskasti portin merelle. Se on kiva yksityiskohta. Sellaisia toivoisi näkevänsä enemmänkin.

Mutta ei se olekaan portti, vaan piha. Läpikulku kielletty. Jos rantaan haluaa, pitää etsiä reitti jostakin muualta.

Talon ympäri kiertää polku, jota pitkin pääsee rantaan (vaikkei polun suuntaan katsoessa ranta näykään). Polun varteen on erikseen pitänyt laittaa merkki, joka kertoo, että sitä pitkin saa kävellä.

Tässä on vielä samainen ”piha” rannan puolelta. Kuten näkyy, jalkakäytävä jatkuisi hyvin luontevasti rakennuksen muodostaman portin läpi. Edes pintamateriaali ei matkalla vaihdu.

Laitetaan tähän nyt vielä yksi kuva siitä, miltä rantaraitti siellä talon toisella puolella näyttää.

Miksi ihmeessä pitää rakentaa talo, joka huutaa satojen metrien päähän olevansa portti merelle, mutta ei sitä olekaan? Piristävä yksityiskohta muuttuikin esimerkiksi siitä, miksi lähiöt ovat niin ankeita.

Olen ottanut kaikki tällä sivulla näkyvät kuvat Espoon Kivenlahdessa 11.8.2009 (kuvien lisenssi).