Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

8.10.2009 klo 7.10 | Niko Lipsanen

armenia kielet kulttuurit maantiede nimet paikat

Kirjoitin jo aiemmin siitä, kun piirsin keväistä Armenian-matkaani varten maasta kartan, johon laitoin paikoilleen tärkeimmät luostarit ja muut keskeisimmät nähtävyydet.

Nyt sivuilla on kartasta uudistettu painos, entistä hienompi Armenian kartta. Lisäsin siihen joitakin luostareita ja muita kohteita sekä laitoin karttaan vähän väriä. Suurin vaiva oli kuitenkin siitä, kun tein kartasta kolme eri kieliversiota. Alkuperäinen oli vain englanniksi, mutta nyt kartta on saatavilla myös suomeksi ja ranskaksi.

Armenian kielihän on siitä metkaa, että sillä on omat ja varsin omintakeiset aakkoset. Niiden muuntaminen latinalaisiksi kirjaimiksi ei ole mitenkään suoraviivaista. Muunto perustuu lausumiselle, ja niinpä se pitää tehdä joka kielelle erikseen.

Ongelmia tuottaa myös se, että armenian itäiset ja läntiset murteet eroavat jonkin verran toisistaan. Paikannimet kirjoitetaan samalla tavalla molemmissa murteissa silloin, kun käytetään armenialaisia aakkosia. Kirjoitusasut eroavat siten, että esimerkiksi vanhasta hautausmaastaan tunnettu kylä Sevanjärven rannalla translitteroidaan länsimurteista ”Noratus” ja itämurteista ”Noraduz”. Translitteroitaessa toiseen aakkosjärjestelmään on päätettävä, kumpaa kirjoitusasua käyttää.

Nykyisen Armenian alueella puhutaan pääasiassa itämurteita. Siksi pidinkin karttaa kääntäessäni periaatteena, että käytin pääasiassa pehmeämpiä itäisiä muotoja. Joitakin poikkeuksia kuitenkin tein, kuten Khor Virapin luostarin suhteen (pehmeämpää ”Khor Virab” -muotoa käytetään ilmeisesti aika vähän).

Armenian länsimurteiden perinteiset alueet ovat pääasiassa nykyisen Turkin alueella. Niillä ei enää paljon armenialaisia asu, sillä ne joita ei kansanmurhattu, pakenivat joko nykyisen Armenian alueelle tai ulkomaille. Länsimaissa asuvien armenialaisten juuret ovatkin usein länsimurteiden alueilta. Siksi netissä onkin paljon sivustoja, joilla käytetään läntisiä kirjoitusasuja.

Kielitaitoni ei myöskään riittänyt siihen, että olisin translitteroinut paikannimet suomeksi suoraan armeniasta. Käytännössä huomasin selkeimmäksi katsoa kunkin paikannimen venäjänkielisen kirjoitusasun ja vääntää sen sitten suomeksi samoilla säännöillä, joilla venäjää translitteroidaan. Aina venäläistä nimeä ei kuitenkaan ollut helposti saatavilla. Kun nimistöön alkoi saada tarpeeksi tuntumaa, niin muuntaminen onnistui myös englannin- ja ranskankielisten kirjoitusasujen avulla.

Yksi hyvä esimerkki on Armenian kirkon keskuspaikka, jonka nimi on armeniaksi ”Էջմիածին”. Wikipediasta, Armeniapediasta ja joistakin muista nettilähteistä löytyi sellaisia kirjoitusasuja kuin ”Echmiatsin”, ”Etchmiadzin”, ”Echmiadzin” ja ”Ejmiatsin”. Turistitoimistosta saadussa kartassa kaupungin nimi on ”Ejmiatzin”.

Asiaa ei helpota se, että kaupungilla on myös toinen nimi: ”Vagharšapat”. Riippui taas lähteestä, kumman nimistä väitettiin olevan virallinen muoto.

Päädyin lopulta venäjän pohjalta kutsumaan kaupunkia suomeksi nimellä ”Etšmiadzin”. Muoto on muistaakseni sama, mitä munkki Serafim käyttää teoksessaan Araratista itään (kirja ei valitettavasti ollut käytössäni silloin, kun käänsin karttaa).

Se, että paikkakunnilla on useita eri nimiä, tuntui myös olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi Gjumrin kaupunki vaikutti joillekin paikallisille olevan yhä ”Leninakan”. Ei liene vaikea arvata, että kyseessä on neuvostoaikainen nimi. Usein paikkakunnilla oli myös vieläkin vanhempia nimiä, eikä aina ollut lainkaan helppo selvittää, mikä kunkin paikkakunta nykyisin on nimeltään.

Myös ranskankielisen kartan kanssa oli jonkin verran ongelmia, vaikka nimiä pystyikin aika hyvin katsomaan Wikipediasta ja muista nettilähteistä. Käytäntö horjui kuitenkin myös ranskalaisilla. Esim. Tavušin maakunnan nimeä näki kirjoitettavan niin ”Tavush” kuin ”Tavouch” -muodoissa.

Jonkin verran hämmentävää mielestäni oli myös se, että Je-alkuiset paikannimet (Jerevan, Jeghegnadzor) näytettiin kirjoitettavan ranskaksi useimmiten venäläiseen tapaan E:llä (Erevan, Eghegnazor; huomaa myös nadzor/nazor).

Samat ongelmat koskevat tietysti myös henkilöiden nimien translitterointia. Niissä on kuitenkin se ero, että monia sukuja asuu nykyään länsimaissa, joissa heidän nimilleen on vakiintunut tietyt kirjoitusasut. Näitä on tietysti turha vääntää enää uusiksi, jos kirjoittaa tällaisista henkilöistä suomeksi.

Ongelma voisi tulla silloin, jos kirjoittaisi vaikka jostakin Ranskassa asuvasta armenialaisesta, ja käyttäisi hänen sukunimestään ranskaksi translitteroitua muotoa. Entäpä, jos samassa yhteydessä pitäisi kirjoittaa hänen Armeniassa asuvista sukulaisistaan? Pitäisikö heidänkin sukunimensä translitteroida ranskaksi, vai kirjoittaa se eri muodossa? Tällaista ongelmaa en onneksi joutunut ratkaisemaan.

» Armenian kartta suomeksi

Kuvassa on Tumanjanin kaupungin rautatieasema pohjoisessa Lorrin maakunnassa. Kaupungin nimi on kirjoitettu asemarakennuksen kylttiin ensin venäjäksi ja sen alle armeniaksi. Otin kuvan 26.5.2009 (kuvan lisenssi).

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Niko Lipsanen 10.10.2009 klo 15.16:

   Blogin lukija lähetti minulle viestin ja kertoi, että myös munkki Serafim kirjoittaa kirjassaan Armenian apostolisen kirkon keskuspaikan nimen muodossa ”Etšmiadzin”. Muistin siis aivan oikein.

   Kiitokset tiedosta!