Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

1.10.2009 klo 5.50 | Niko Lipsanen

kirkko kristinusko uskonto

Agricolan kirkon sunnuntaimessu klo 12 on nykyisin nimeltään Mikaelin messu (vai pitäisikö sen olla ”Mikaelinmessu”?). Messu pidetään vanhan kaavan mukaisesti ja järjestetään yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja joidenkin kirkollisten järjestöjen kanssa.

Noista kirkollisista järjestöistä on nyt syntynyt kohua, koska ainakaan osa niistä ei hyväksy naispappeutta. Seurakuntayhtymän lehdessä palstaa pitävä nimimerkki Kerettiläinen naljailikin viimeviikkoisessa kirjoituksessaan, että kyseessä on Agricolan ”ensimmäinen todellinen kirkollinen innovaatio”.

Eilisessä lehdessä Agricola-liikkeessä mukana olevien HelsinkiMission ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtajat Olli Valtonen ja Hanna-Leena Nuutinen sanoutuvat irti moisesta. Heidän mukaansa se on projektia vetävän Teemu Laajasalon yksityinen missio. Myös Laajasalo kirjoittaa samaisessa lehdessä olevansa idean takana ja vastaavansa siitä itse.

Mainittakoon taustaksi, että vanhan kaavan käyttö ei ole Agricolan kirkon messuissa mikään uusi keksintö. Sitä on sunnuntain päivämessussa käytetty tähänkin asti, ja hyvä niin.

Uutta on tiiviimpi yhteistyö järjestöjen kanssa. Laajasalo sanoo, että tällä lopetetaan sisällissota kirkon sisällä:

Agricolassa on tilaa liberaaleille ja konservatiiveille. Vapise ateisti, sisällissota on ohi. Mikään ei tee kirkkoamme vahvemmaksi kuin sisäinen sietokyky.

Taitaa olla turha toivo. Valtonen ja Nuutinen kaivavat jo juoksuhautoja ja lupaavat ottaa asian esille Agricola-liikkeen ohjausryhmässä.

Ei minulla oikeastaan tähän asiaan mitään omaa sanottavaa ole. Haluan kuitenkin tuoda asian esiin ja toivottaa hyvää jatkoa messulle, johon varmasti itsekin jatkossa osallistun. Onhan Agricola lähikirkkoni ja tuo puolenpäivän messu se, missä useimmiten on tullut tähänkin asti käytyä.

Yksi kohta Laajasalon kirjoituksessa kuitenkin särähtää. Hän sanoo, että ”[s]uvaitsevaisuus edellyttää myös suvaitsemattomuuden suvaitsemista.” Tuo johtaa loogiseen umpikujaan. Kuinka suvaita vaikkapa Valtosen, Nuutisen ja muiden niin sanottujen liberaalien suvaitsemattomuutta suvaitsemattomina pitämiään naispappeuden vastustajia kohtaan?

En ylipäänsä katso, että naispappeuden vastustajia pitäisi pitää suvaitsemattomina. He nyt vain sattuvat tulkitsemaan Raamattua eri tavoin ja päätyvät siksi toisenlaiseen virkakäsitykseen kuin kirkon valtavirta. Kyse on ennemminkin teologisesta erimielisyydestä kuin suvaitsemattomuudesta. Siihen liittyy aitojakin ongelmia, kuten ehtoollisyhteyden katkeaminen, mutta se ei näytä tässä olevan tapetilla.

Valtonen ja Nuutinen sanovat, että Laajasalon toiminta uhkaa ”Agricola-liikkeen varsinaista missiota”. Mikähän se sitten mahtaa olla, ja kuinka se on uhattuna? Tuollainen epämääräinen vihjailu ei ole erityisen rakentavaa.

Aihetta ovat ehtineet kommentoida jo monet muutkin. Arto Antturi on Laajasalon linjoilla. Myös naispappeutta vastustava Jari Rankinen ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että näin voidaan toimia. Hän kuitenkin ihmettelee, kuinka se on Helsingissä mahdollista, kun Sastamalassa järjestelyt eivät onnistuneet. Asiasta on ketju myös Usko ja Rukous -palstan keskusteluissa.

Tuomiokirkkoseurakunnan tapahtumakalenterissa ei näy tämän viikon messua lainkaan. Se tuskin kuitenkaan lienee tämän kohun syytä, sillä ei siellä näy suurinta osaa muistakaan tämän viikon messuista. Ensi viikon messut on listattu, ja silloin (su 11.10.) Agricolassa on konfirmaatiomessu liturginaan Tiina Silvo ja saarnaajana Riina Storhammar. He ovat tietääkseni naisia.

Kuvassa on Agricolan kirkon saarnatuoli. Otin kuvan 27.7.2008 (kuvan lisenssi).