ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

Kasvisruoka ja ympäristö

Kukkakaaleja

Kasvissyöntiä pidetään lihaa sisältävään sekaruokavalioon verrattuna ympäristöystävällisenä valintana, ja näin varmasti onkin. Silti siihenkin liittyy ympäristövaikutuksia, jotka julkisessa keskustelussa harvemmin nousevat esiin.

Yksi keskeinen tekijä on kypsentäminen. Mitä pidempää kypsyttämistä ruoka vaatii, sitä enemmän energiaa kuluu. Kasvisruoka vaatii pidempää kypsentämistä kuin liha. Se ei tietysti koske kaikkia kasvisruokia, ja toisaalta on myös pitkää kypsentämistä vaativia liharuokia, mutta pääsääntöisesti vaikuttaisi olevan niin, että vihanneksia, juureksia, linssejä ym. saa keitellä paljon kauemmin kuin mitä on liharuokien kanssa tottunut.

Sekaruokavaliossakin pisintä kypsyttämistä vaativat yleensä ne ateriaan kuuluvat vihannekset tai muut kasvislisukkeet.

En osaa kuitenkaan sanoa, kuinka merkittävä osa ruoan elinkaaren ympäristörasituksesta syntyy siinä, kun ruoka valmistetaan syötäväksi. Syntyyhän ruoan kuljettamiseenkin liittyvästä rasitteesta iso, joskus kai suurinkin, osa siinä vaiheessa, kun ruoka viedään kaupasta kotiin (ainakin, jos käytetään autoa). Luulisi, että samalla lailla kotikokkaus olisi energiataloudellisesti tehotonta, kun kerralla käsiteltävät ruokamäärät ovat varsin pieniä.

Ehkä asiaa auttaisi, jos kasvisruokiakin saisi paremmin eineksinä. Silloin valtaosa kypsentämisestä tehtäisiin suurina teollisuusprosesseina, eikä kattila kerrallaan kotiliedellä.

Silläkin on vaikutuksensa, että kasvisruokaa pitää syödä suurempia määriä kuin lihaa. Niinpä ympäristöhaitta ei rajoitu pidempiin kypsentämisaikoihin: ruokaa on kypsennettävä myös suurempia määriä.

Meillä ei kotonamme noin periaatteessa pitäisi olla ongelma käyttää sähköä ruoanlaittoon, sillä ostamme sen tuulivoimana. Silti, etenkin näin talvella kulutuksen ollessa korkealla, myös tuulivoiman käyttäjän on syytä säästää energiaa. Jos minä en sitä tuulisähköä käytä, niin kyllä se jollekin taholle silti kaupaksi menee. Mitä pienempi energian kokonaiskulutus on, sitä vähemmän sitä tarvitsee tuottaa kaikista haitallisimmilla menetelmillä, kuten kivihiililauhteella.

Olenkin viime aikoina pyrkinyt välttämään energiankäyttöä kulutuspiikkien aikaan. Niinpä kokkailen lähinnä öisin.

Kasvisruoan ympäristöhaitat jatkuvat, kun mennään elinkaarianalyysissa eteenpäin. Voi olla, että se on osin yksilöllistäkin, mutta ainakin minulla kasvisruokavalio lisää huomattavasti suolistokaasujen tuotantoa. Tuskinpa minä aivan poikkeustapaus olen, sillä ainakin pavut ja herneet lienevät varsin tunnettuja pierettäjiä. Ilmeisesti myös soijalla on samanlaisia vaikutuksia ainakin silloin, jos sen kypsennyksen jättää vähemmälle.

Suolistokaasut sisältävät metaania, joka taas on voimakas kasvihuonekaasu. Metaanipäästöihinhän iso osa lihantuotannonkin ympäristövaikutuksista liittyy. Kai ne on silloin kokonaiskuvan saavuttamiseksi arvioitava myös ruoan loppukulutusvaiheessa?

Tässä on tietysti sama asia kuin kypsentämisenkin kanssa, eli ei kaikki kasvisruoka pieretä. Aika köyhäksi kasvisruokavalio kuitenkin jää, jos pitää vältellä pierettäviä ainesosia. Käytännössä ne kuuluvat ilmasto- ja hajuhaitoistaan huolimatta kasvisruokailijan ruokavalioon.

Online Education -sivustolla on hauska Facts about your farts -tietopläjäys. Jos siihen on uskomista, niin ihmiset olisivat maailman mittakaavassa varsin merkittäviä piereskelijöitä – ja kasvissyöjät pahempia kuin muut (labradorinnoutajat olisivat kuitenkin vielä pahempia, minkä senkin kyllä kokemusteni perusteella uskon). Pierettävimpien ruokalajien listakin on varsin kasvispitoinen. Joten eiköhän tässäkin asiassa jotakin perää ole.

Voi olla, että suolistokaasujen määrä ajan myötä taittuisi, jos siirtyisi pysyvästi kasvissyöjäksi. Puolitoista kuukautta kestävä paastonaika näin keväisin ei siihen kuitenkaan riitä.

Lihantuotannon ympäristörasitukset ovat kuitenkin tunnettuja ja mittavia. Vaikka kypsentäminen ja suolistokaasut jonkin verran tasaisivatkin tilannetta, niin tuskin ne silti riittävät kääntämään sitä lihansyönnin eduksi.

Kuvassa on luomukukkakaaleja. Otin kuvan syksyllä 2003 (kuvan lisenssi).

Tähän artikkeliin on jätetty 9 kommenttia ja/tai paluuviitettä. Liity mukaan keskusteluun!

Uusimmat artikkelit

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
  1. Annimaria 3.3.2010 klo 21.57:

    Ihan mielenkiintoinen kirjoitus. Pari juttua tuli mieleen, joista rohkenen esittää eriävän mielipiteen:

    Läheskään kaikkea kasvisruokaa ei tarvitse kypsentää, eikä ainakaan pitkiä aikoja. Itse syön melko salaatti/raakaruoka painotteisesti, enkä juurikaan käytä lihaa. Jos kokkaan jotain kypsentämistä vaativaa, harvoin jaksan tehdä mitään, minkä valmistusaika ylittää puolta tuntia. Silti mielestäni ruokavalioni on varsin monipuolinen ja proteiiniakin kertyy aika mukavasti. Hyviä ’raakana’ nautittavia proteiinin lähteitä ovat esim. siemenet (auringonkukka, kurpitsa, hamppu)ja pähkinät.

    Yksi mitä et mainitse, mutta jolla on kuitenkin varsin merkittävä ympäristövaikutus on riisi. Tämä pätee toki myös riisiä käyttävin sekasyöjiin, mutta riisin haitalliset vaikutukset ovat varsin merkittiviä, ja sitä tulisikin mielestäni välttää ruokavaliossa, varsinkin kun loistavia, ravintoarvoltaan parempia, ’korvikkeita’ on vaikka millä mitalla (esim. kotimainen ohra, tattari, quinoa, hirssi ja couscous.

    Itselle ei kasvisruuasta tule ilmavaivoja, lihasta kylläkin, koska sitä nautin vaan muutamia kertoja vuodessa, eikä vatsa siten siitä ainakaan suurempina määrinä oikein tykkää.

    Papuja ja muitankin on muuten varsin mainiosti saatavana säilykkeinä, joita ei tarvitse kypsennellä, mutta en kyllä osaa sanoa, onko metalliin pakattu säilykepapu yhteen sen ekompi kuin kotona keitelty irtomyynnistä ostettu papu.

  2. Annimaria 3.3.2010 klo 22.00:

    Niin ja se jäi mainitsematta, etten mielestäni syö kasvissyöjänä yhtään enempää, kuin mitä söin sekasyöjänä, eikä tämä ole painoon millään tavalla (valitettavasti) vaikuttanut.

  3. Niko Lipsanen 4.3.2010 klo 17.48:

    Jos syö kasvikset kypsentämättöminä, niin sitten tietysti jää pois sekin energiankäyttö. Luulenpa kuitenkin, että useimmat kasvissyöjätkin tapaavat harrastaa lämpimiä aterioita.

    Puolen tunnin valmistusaika on minusta varsin pitkä. Yleensä minun kokkailuni valmistuvat kymmenessä minuutissa, mutta näin paastonaikaan menee kasvisten, linssien ym. keittelyssä selvästi pidempään.

    Pavut ostan tölkeissä. Tölkki menee tietysti metallinkeräykseen, joten luulisin sen kokonaisuutena olevan itsekeiteltyä ekotehokkaampi. Mitään varmaa tietoa minulla ei tästä kuitenkaan ole.

  4. Annimaria 5.3.2010 klo 9.50:

    Ajattelin siis tuota puoltatuntia silleen kokonaisuutena valmistukseen kuluvana aikana, eli pilkomiset sun muut mukaan luettuna. Eikä aina tietysti mene niinkään kauaa. Ja yksi mikä unohtui aiemmasta listastani on idätys. Kun pavut idättää, niistä tulee syömäkelpoisia ja jopa paremmin sulavia kuin keitetyistä ilman kuumennusta. Vettä tässä tietysti kuluu, kun niitä pitää huuhdella, mutta sen ympäristövaikutus Suomessa on varmaan aika marginaalinen, kun vedestä ei suoranaista pukaa ole. Kaikkia papuja ei tietenkään voi idättää, mutta esim. mung-pavut ja kik-herneet ovat loistavan makuisin ja helppoja idätettäviä.

  5. Biologi-Jari 25.3.2010 klo 16.13:

    Liharavinnossa erityisen haitallisia ovat lehmät, jotka piereskellessään ja röyhtäillessään tuottavat suuret määrät metaania, hiilidioksidiakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua. Yhdessä vuodessa yksi länsimainen lehmä tuottaa metaania noin 120 kg, kehitysmaan pienempikokoinen lehmä 60 kg, lammas 8 kg, sika 1,5 kg ja ihminen 0,12 kg. Tiedot perustuvat BBC:n siteraamiin NASA:n laskelmiin. Lehmien metaanipäästöjä voidaan yrittää vähentää esimerkiksi kehittelemällä uudenlaista rehua, joka ei synnytä metaania yhtä paljon.

    Myös kasviravinnosta löytyy yksi suuri syntipukki, nimittäin riisi, jonka tuotannossa syntyy GHG:n mukaan maapallolla vuosittain 50-100 miljoonaa tonnia metaania. Kun riisipelto peitetään noin neljän kuukauden ajaksi vuodessa vedellä, pellossa syntyy hyvät olosuhteet metaanin tuotantoon. Ongelmaa on mahdollista vähentää valitsemalla suurempia hehtaarisatoja tuottavia riisilajikkeita, käyttämällä kuivemmissa olosuhteissa kasvavia riisilajikkeita ja lisäämällä ammoniumsulfaattia, joka suosii muita mikrobeja metaania tuottavien mikrobien sijaan.

  6. Niko Lipsanen 26.3.2010 klo 12.18:

    Mutta onko sinulla Jari tietoa siitä, mikä on kypsennyksen osuus ruoan ilmastovaikutuksesta? Kuinka iso osa kasvihuonepäästöistä tulee siinä vaiheessa, kun ruoka valmistetaan kotikeittiössä?

    Kommenttisi oli muuten jostakin syystä jäänyt roskapostifiltterin haaviin. Siksi se tuli näkyviin vasta viiveellä.

  7. Biologi-Jari 27.3.2010 klo 10.28:

    Kypsentämisen osuus ruoan ilmastovaikutuksesta on ilmeisesti aika iso. Tarkkoja laskelmia muistan nähneeni vain kaurapuurolautasellisesta. Suurin osa kaurapuurolautasellisen elinkaaren ilmastovaikutuksista tulee nimenomaan kypsentämisestä. Kypsennystavalla on kuitenkin oleellinen merkitys. Energiaa kuluu noin 70 % vähemmän, jos puurolautasellisen tekoon käyttää lieden sijaan mikroaaltouunia. Mikroaaltouunia kannattaa erityisesti suosia ja varsinkin uunin käyttöä välttää.

    Tarkkoja laskelmia en ole nähnyt myöskään kotikeittiön ja suurteollisuuden eineskeittiön energiatehokkuusvertailusta, mutta yleinen käsitys on tuo mainitsemasi, että kotikokkaus on energiataloudellisesti tehotonta. Tosin einesten pakkausmateriaalien tuottaminen voi taas aiheuttaa suuremmat päästöt kuin tuoreiden tuotteiden pakkaaminen.

  8. Niko Lipsanen 27.3.2010 klo 10.51:

    Joo, mikroaaltouuni on energiatehokkuudeltaan hyvä keksintö. Harmi, että ruoasta saa niin paljon parempaa, jos sen käristää rasvassa pannulla. Mutta niinhän se aina on, että valintoja pitää tehdä.

    Kaurapuurolautasellisessa kypsennyksen osuus ilmastovaikutuksesta on varmaan keskivertoa suurempi, kun sitä kuitenkin pitää jonkin aikaa kypsytellä, ja päästöt muuten ovat aika pienet. Näin ainakin kuvittelisin. Tosin itse en ole mikään kaurapuuron suuri fani, joten en edes muista, kuinka kauan kypsytystä se vaatii. Jostain pikahiutaleista senkin varmaan saa aika nopeasti?

    Pakkaamisessa on se kääntöpuoli, että hyvä pakkaus suojaa ruokaa ja estää sitä pilaantumasta. Ruoan hävikki on isompi ympäristöongelma kuin pakkaukset. Itse en kauheasti katso pakkausten perään, koska toisaalta meillä ei ole jääkaappia (paitsi minijääkaappi, joka on harvoin päällä). Emme kuluta energiaa ruoan viilentämiseen, mutta toisaalta pakkaamisen merkitys nousee keskeisemmäksi, jotta ruoka säilyy. Perusperiaate tietysti on, että mitään heikosti säilyvää ei osteta nurkkiin pyörimään, vaan syödään samantien.

    Mutta kiitokset kommenteista joka tapauksessa.

  9. Paluuviite: www.blogispotti.fi (3.3.2010 13.21)

Kirjoita kommentti

 

Kommenttien linkkeihin ei lisätä nofollow-määrettä. Mainosmaiset linkit tai kommentit voidaan kuitenkin poistaa, ja kommenttispämmiin ylipäänsä suhtaudutaan nuivasti.

Trackback: http://aiheet.domnik.net/ai-2010/03/kasvisruoka-ymparisto/trackback (?)