Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Alakarppaus tekee nälkäiseksi
23.4.2010 klo 12.22 | Niko Lipsanen
Paasto päättyi pääsiäiseen, mutta Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanja on edelleen käynnissä. Loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa.
Paaston aikana painoa lähti kymmenisen kiloa. Nyt täytyisi pitää huoli siitä, ettei sitä tule kauheasti takaisin. Ei tietysti haittaisi, vaikka lähtisi muutama kilo lisääkin. Mari ehdotti, että kokeilisin vähähiilihydraattista ruokavaliota eli ns. karppaamista tai alakarppaamista.
En ole ikinä ollut alakarppaamisesta erityisen innostunut, mutta voihan sitäkin kokeilla. Tähänastisten kokemusten perusteella tämä ei ole oikein minulle sopiva tapa syödä. Vaikka söisi mahansa täyteen, niin silti on nälkä.
Ruokavalioni koostuu tällä hetkellä siis lähinnä lihasta, kalasta ja kasviksista. Lisäksi, koska paasto kuitenkin on jo ohi, olen ottanut oikeudekseni syödä noin sata grammaa suklaata päivässä. Se on kyllä minimaalisen vähän, kun kaikki keksit, pullat ja monet muut herkut ovat samaan aikaan kiellettyjen listalla. Vastineeksi suklaasta lihan ja kalan pitää sitten olla vähärasvaista.
On omituinen tunne, kun maha on pinkeänä ruoasta ja silti nälättää. Jos oikein ahmisi, niin voisi varmaan kokeilla miltä tuntuu yhtäaikainen ähky ja nälkä. Ehkä pärjään kuitenkin ilman sitä kokemusta.
Olen nyt hieman lisännyt hiilihydraatteja ruokavaliooni, ja se parantaa kyllä oloa. Pari palaa leipää tekee jo kummasti hyvää.
Alakarppaus vie myös voimat. Kävelen normaalisti kaupungilla melko pitkiäkin matkoja varsin reipasta tahtia, mutta nyt jalat menevät maitohapoille jo parin kilometrin reippaasta ulkoilusta. Ei tällaistaakaan ole ennen esiintynyt.
Sitten on tietysti vielä ajateltava ympäristöäkin. Teppo Moisio kirjoitti reilut pari vuotta sitten alakarppaamisen ekologiasta. Ehkä jos söisi vain kengurua, hevosta ja kalaa, niin tämä ei olisi niin haitallista, mutta muutoin näin vahvasti eläinpitoinen dieetti ei ilmastoa ilahduta. Ruokien kypsennysajat sentään ovat selvästi lyhentyneet paastoaikaisesta kasvisruokavaliosta, joten siinä tulee vähän tasoitusta.
Kai tämä kokeiluna kuitenkin menee, ja tasapainottaahan ympäristörasitustakin se, että takana on tätä ruokavaliokokeilua pidempi pääsiäispaasto, jonka aikana en syönyt lihaa lainkaan ja kalaakin vain sunnuntaisin. Katsotaan nyt, onko tällä sitten jotakin vaikutusta painoon. Voihan sitä vähän aikaa syödä lihapitoisemmin, jos sillä saa vastineeksi lisää lukutaitoa nepalilaisten iloksi.
