Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

31.10.2010 klo 16.16 | Niko Lipsanen

kirkko uskonto vaalit

Suomalaista yhteiskuntamallia kutsutaan usein hyvinvointivaltioksi. Epäselväksi kuitenkin jää, voiko siinä hyvin valtio vai ihmiset.

Julkinen sektori on byrokratiansa vanki. Sekava säädösviidakko on osin väistämätön seurausta siitä, että halutaan pitää yllä laajaa koneistoa, jossa kunnat ja valtio puuttuvat ihmisten asioihin niin hyvässä kuin pahassakin. Osin se on vain laiskaa politiikkaa: on helpompi korjata vanhoja virheitä tekemällä uusia säädöksiä kuin purkamalla vanhoja.

Mitä monimutkaisempi järjestelmä on, sitä enemmän se suosii hyväksikäyttäjiä, jotka osaavat luovia järjestelmän aukkojen läpi. Vähemmän taitavat, siis juuri ne, jotka usein eniten tarvitsisivat apua, putoavat niiden samojen aukkojen läpi.

Valtio ei ikinä yksin riitä ihmisten turvaksi. Usein se on jopa enemmän tiellä kuin apuna. Siksi tarvitaan myös alhaalta ylöspäin -apua, jollaista esimerkiksi seurakuntien tarjoama diakonia voisi parhaimmillaan olla.

Usein kuulee sanottavan, että diakonia on ihmisen rinnalla kulkemista. Se ei ole ylhäältä alaspäin suuntautuvaa byrokraattista auttamista, kuten valtion ja kuntien tarjoama apu.

Kuitenkin, jos kirkko on yhtä byrokraattinen laitos kuin valtio ja kunnatkin, niin sitä on sen tarjoama apukin. Seurakunnat eivät voi auttaa turvaverkkojen läpi pudonneita, jos niiden omissa verkoissa on samat reiät.

Julkisen sektorin ylhäältä alas -mallin aukkoja tarvitaan paikkaamaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintaa, jossa ymmärretään ongelmat arkielämän tasolla. Valtio ja kunnat eivät siihen pysty, mutta seurakuntien ainakin pitäisi pystyä.

Kirkon ei kuitenkaan pidä korvata julkista sektoria eikä antaa sille tilaisuutta siirtää omia velvollisuuksiaan kirkon hoidettavaksi. Koska julkinen sektori on luonteestaan johtuen kyvytön tarjoamaan apuaan kaikille sitä tarvitsiville, on seurakuntien diakoniatyölle kuitenkin aito tarve.

Jos olet Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan jäsen ja katsot minun voivan edustaa ajatukseni myös sinua, kirjoita oranssiin vaalilippuun numero 88.

Ennakkoäänestys on ensi viikolla ma–pe 1.–5.11.2010 (mm. Narinkkatorilla päivittäin klo 12–19). Varsinaiset vaalipäivät ovat sunnuntai 14.11. (Tuomiokirkossa klo 12–20) ja maanantai 15.11. (Johanneksenkirkossa klo 11–18).

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Niko Lipsanen 12.11.2010 klo 23.22:

   Jatkan samojen teemojen parissa uudemmassa Kirkko ei saa olla virasto -artikkelissani.