ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

Juna oli hyvä valinta ensimmäisen etapin matkantekovälineeksi, vaikka olikin vaikea saada selville, milloin junia ylipäänsä kulkee. Monet väittivät, ettei Armeniassa kulje muita matkustajajunia kuin yöjuna Jerevanista Georgian Tbilisiin. Saimme kuitenkin lopulta selville, että Jerevanista menee aamujuna Gjumriin.

Kyyti oli verkkaista. Linnuntietä kaupungin välinen matka ei olisi ollut sataakaan kilometriä. Rata teki vähän pidemmän lenkin, mutta viisi tuntia on silti aika paljon. Maisemia näki kuitenin aivan toisella tavalla kuin täyteen ahdetuista busseista tai pikkubusseista.

Hienointa pohjois-Armeniassa olivat kuitenkin vanhat luostarit. Debed-joen kanjonin reunalla sijaitsevat Sanahin ja Haghpat ovat Unescon maailmaperintökohteita. Sanahiniin oman tunnelmansa toi hiljaisuus, koska olimme lähes ainoat ihmiset siellä. Luostarilla majaili koira, joka johdatti meidät – ilmeisen rutiinilla – kiinnostavimpiin paikkoihin eri puolilla luostarialuetta.

Goš ja Gošavank, Tavuš, Armenia

Vaikkei luostareissa enää munkkeja majailekaan, niin luostarin kirkossa on aina joku paikallinen mummo myymässä tuohuksia. Paikalliset käyvät niitä myös ahkerasti sytyttelemässä. Uskonto näyttää neuvostoaikojen jäljiltäkin olevan osa arkista elämää. Armenian oma apostolinen kirkko ja historia maailman ensimmäisenä kristittynä maana ovat myös kansallisia ylpeydenaiheita.

Haghartsinin luostarissa pääsin osalliseksi maallikkoehtoollisestakin. Se ei ehkä mennyt aivan ekumeenisten pelisääntöjen mukaan, mutta uskon Pyhän Hengen olleen läsnä. En edes ehtinyt huomata, mitä tapahtui, kun yhtäkkiä kädessäni oli pala leipää ja pikarillinen viiniä. Mies vieressäni sanoi jotain armeniaksi, ja otimme ehtoollisen vastaan.

Matkan majoituksissakaan ei ollut valittamista, vaikka mitään emme varanneet etukäteen. Vanadzorissa olimme vanhassa Stalinin ajalla rakennetussa neuvostohotellissa. Sanahinistä löysimme pienen kerrostalon alakertaan perustetun hotellin. Gošin kylässä yövyimme aivan luostarin vieressä vanhassa puutalossa, jota lämmitimme kamiinalla.

Matkakertomus jatkuu, kun saan laitettua lisää kuvia kuvasivuilleni. Artikkelin kuvituksena ovat Sanahinin luostarin kirjasto (26.5.2009) ja khatškar-kiviristi Gošavankin luostarissa (27.5.2009).

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä. Kirjoita sinä ensimmäinen!

Uusimmat artikkelit

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Kirjoita kommentti

 

Kommenttien linkkeihin ei lisätä nofollow-määrettä. Mainosmaiset linkit tai kommentit voidaan kuitenkin poistaa, ja kommenttispämmiin ylipäänsä suhtaudutaan nuivasti.

Trackback: http://aiheet.domnik.net/ai-2011/02/pohjois-armenia/trackback (?)