Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

1.4.2011 klo 0.48 | Niko Lipsanen

helsinki kalenteri talvi

Luostaripuistossa Eiranrannassa on puistokäytävä, joka on pysynyt avoinna koko lumisen talven. Ruskea hiekka vain pilkottaa lumihankien välissä.

Vielä oheista kuvaa ottaessanikin luulin, että aukinaisuus johtuisi läheisestä läheiseltä lämpövoimalalta tulevasta kaukolämpöputkesta. Puistosuunnittelijat olisivat fiksusti keksineet sijoittaa käytävän putken päälle ja näin saaneet sen pysymään auki myös talvisin.

Totuus ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Kävin infokeskus Laiturissa ja kehuin ratkaisua paikalla olleille kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelijoille. Siellä minulle kerrottiin, ettei mitään tuollaista oltu suunniteltu, ja käytävän lumettomuus oli heille mysteeri. He tiesivät kyllä asian, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä sen aiheuttaa.

Aloinkin siksi itse selvittää, mistä asiassa on kyse.

Soitin ensimmäiseksi Helsingin Energialle ja kysyin, missä heidän kaukolämpöputkensa kulkee. Kaukolämpöosaston päällikkö Pekka-Ilmari Putkinen kertoi, että kyseisen varavoimalan lämpöputki kulkee Munkkisaaren yhteiskäyttötunnelia pitkin.

”Ja tottakai putki eristetään hyvin. Eihän lämpöä riittäisi kiinteistöihin asti, jos matkalla pitäisi kaikki hangetkin sulattaa”, hän tokaisi minulle kuin tyhmälle olisi puhunut. ”Ja sitä paitsi”, hän jatkoi, ”kyseessähän on varavoimala. Ei se ole koko talvea ollut päällä. Jos käytävä on ollut koko talven auki, niin eihän se meidän putkesta voi johtua.”

Kai se sitten on uskottava, ettei käytävän lumettomuus kaukolämpöputkesta johdu. Kyselin naapureilta, mutta heistä useimmat olivat olleet samassa uskossa kuin minäkin. Huojentavaa sinänsä, etten ollut ainoa, joka oli luullut energiayhtiön hukkaavan kaukolämmön matkalla harakoille – tai tässä tapauksessa ennemminkin citykaneille.

Johtolankoja ei kuitenkaan ollut. Jostain kaikille tuntemattomasta syystä puistokäytävä vain oli koko talven auki.

Olin keskiviikkoiltana liikkeellä hieman tavallista myöhempään ja näin puistokäytävällä vanhan naisen kontillaan. Luulin, että jotakin oli sattunut, ja menin katsomaan josko hän tarvitsisi apua. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Hänellä oli jatkojohdon päässä hiustenkuivaaja, jolla hän lämmitti puistokäytävän reunoja leveämmäksi.

Ennen kuin ehdin tyrmistyneeltä ilmeeltäni kysyä mitään, mummeli alkoi kertoa minulle kissastaan. ”On se Missu ihana kissa. Eihän minulla enää ketään muutakaan ole, kun leskeksikin jäin jo kahdeksan vuotta sitten. Mutta kauhean vaativa se on. Missu haluaa päästä joka päivä ulos, mutta ei suostu maahan astumaan, jos siellä on yhtään lunta tai jäätä. Siksi minä olen tätä pätkää hiustenkuivaajalla lämmitellyt.”

”Tulen tänne aina pimeällä, etteivät ihmiset niin kauheasti katsoisi, että mitä minä vanha käppänä täällä konttailen”, hän jatkoi ennen kuin ehdin sanoa mitään.

”Eikä Missulle mikään kapea polku riitä, pitää olla tilaa tassutella. Koko talven se on monkunut sitä, että ihan liian lyhytkin tämä on. Kun saan kuunvaihteessa eläkkeen, käyn ostamassa pari jatkojohtoa lisää sekä Latzia, ei Missu muuta suostu syömään. Sitten voin jatkaa lumen sulattamista taas vähän pidemmälle”, nimettömänä pysytellyt vanhus jatkoi.

”Mutta kuule, sinä kun olet noin reippaan näköinen nuori mies, niin voisitko tulla perjantai-iltana vähän auttamaan? Tehdään yhdessä Missulle oikein hieno promenaadi. Keitän sitten kahvit päälle”, hän sanoi ja hymyili. Enhän minä siitä oikein kieltäytyäkään osannut.

En kyllä olisi uskonut, että polun sulattamisen takana oli vanha mummeli ja tämän vaativainen kissa. Pitää sitten tänä iltana mennä sinne kökkimään itsekin, kun luvattua tuli. Sovin meneväni paikalle klo 22.30. Tulkaa muutkin ja ottakaa oma hiustenkuivaaja mukaan! Käytävä on Luostaripuistossa Eiranrannan uusien talojen Hernesaarenkadun puoleisella reunalla.

Otin oheisen kuvan 7.3.2011.

Tähän artikkeliin on jätetty 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Rolle 1.4.2011 klo 0.59:

   Aika uskomaton juttu! Piristi ainakin minun myöhäisiltaani! :-)

2. Veli-Pekka Nousiainen 1.4.2011 klo 3.11:

   Hei, Niko!
   Niinhän se mummeli luulee, mutta oikeasti olen auttanut häntä ihan toisella tavalla. Nyt kuitenkin olen joutumassa Finnairin teknologiapuolen saneerauksen uhriksi ja tarvitsisin avustusta, joten jos vaikka tonnin kolehdin keräisit minulle pahimpaan hätään niin voisin kertoa millä lentokenttäyhtiön jäänestokonsteilla olen mummelia ja varsinkin sitä kissaa auttanut. Harmillisesti epäilen että saneerausporukoihin joutumisen osasyynä on ollut aiheeton epäilys että olen lainaillut joutoaikoinani huollossa/korjattavana ollut kalustoa ja vielä sitten harrastanut ihan ylijäämäisten aineiden suorastaan jätteiden ilmaista hävittämisestä ehkä aavistuksen ympäristömääräyksiä taivuttaen. Tällaista ei voi tietenkään kukaan näyttää toteen vaikka minulla olisikin ollut mahdollisuus ja tilaisuus, sillä en esimerkiksi ole sukua mummolle, joten motiivia ei oikeastaan ole vaikka sitä kissaa olen joskus silitellytkin. Satunpa vain nyt tietämään muitakin konsteja!

3. Niko Lipsanen 1.4.2011 klo 15.42:

   Olisi luullut järeällä lentokenttäkalustolla tulevan vähän toisennäköistä jälkeä, mutta kai se noin on, kun kerran kerrot.

   Mutta olet siis työntänyt tuohon lähipuistooni jotakin myrkkyä? Ja sitten vielä kehtaat pyytää siitä hyvästä vielä kolehtia itsellesi? Kehtaatkin, mokoma.