Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

8.1.2012 klo 5.34 | Niko Lipsanen

eläimet kissat politiikka rikokset taide yhteiskunta

Taiteilijaksi kutsuttu Teemu Mäki tappoi 80-luvun lopulla kissan ja masturboi sen ruumiin päälle. Tämän hän kuvasi videolle, joka kuuleman mukaan on taidetta. Ainakin hän itse tuntuu pitävän sitä sellaisena.

Mäen kissantappovideo herättää kuumia tunteita edelleen. Viimeksi se on saanut monet harkitsemaan uudestaan, ketä äänestää, kun selvisi, että Mäki tekee yhden presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen (vas) kampanjavideoista kampanjajulisteista.

Palataan politiikkaan vähän jäljempänä. Katsotaan ensin sitä, mitä Mäen video kertoo nykytaiteesta. Nykytaiteeksihan se nytkin yli 20 vuotta myöhemmin vielä menee, sillä mitään erityisempää kehitystähän sillä saralla ei ole sittemmin tapahtunut.

Kissaesseessään Mäki kertoo, ettei hänen ollut tarkoitus rääkätä kyseistä, eläinsuojeluyhdistykseltä hankkimaansa, kissaa. Taitamattomuuttaan ja liian pientä kirvestä käyttäen hän vain ei saanut kissaa kerralla hengiltä. Uskotaan ainakin argumentin vuoksi, että näin oli. Oikeuskin uskoi.

Taitamattomuus on surkuhupaisa peruste, jos kyse kerran on taiteesta, jonka kantasana on ”taito”. Joskus on kai ollut aika, jolloin taiteilijalta edellytettiin taitavuutta. Riittävä ehto se tuskin koskaan on ollut, mutta välttämätön kuitenkin.

Mäki teki taidetta kissan tappamisesta. Hän valitsi taideteostaan varten vääränlaisen työkalun eikä osannut käyttää sitä niin, että olisi saanut aikaan haluamansa lopputuloksen. Kissa kyllä kuoli, mutta ei ilman rääkkäystä. Eikö tämä tarkoita, että Mäki on kelvoton taiteilijana?

Nykytaiteen myötä taitavuus ei kuitenkaan ole mikään peruste. Kun on päässyt sisään oikeisiin piireihin, voi nimittää itseään taiteilijaksi ja mitä tahansa tekemäänsä taiteeksi.

On olemassa sellainen oikeusperiaate, että kukaan ei saisi hyötyä rikoksesta. Mäki on kuitenkin hyötynyt kissantaposta, vaikka saikin siitä tuomion. Valtion taidemuseo osti kohtauksen sisältäneen teoksen 20 tuhannella markalla Kiasman kokoelmiin. Sieltä se on sittemmin siirretty Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmiin, mutta yhtä kaikki, Mäki on rahansa saanut. Vaikka oikeus ei aikanaan katsonutkaan tapon videoimista rikokseksi, olisi sen pitänyt takavarikoida teos valtiolle, jottei Mäki olisi päässyt hyötymään videolla kuvatusta rikoksestaan. Tästä lienee kuitenkin nyt jo myöhäistä valittaa.

Palataan takaisin politiikkaan. Mäen osallistuminen Arhinmäen kampanjaan on palauttanut kissantappovideon päivänpoliittiseen keskusteluun. Itse olen seurannut sitä lähinnä Facebookissa. Mielenkiinnolla olen huomannut, että jotakuinkin kaikki Mäen tappotaiteen ymmärtäjät ovat vasemmalle kallellaan, aivan kuten Arhinmäki ja sosialistiksi itseään kutsuva Teemu Mäki itsekin.

En usko, että kyse on sattumasta. Menneet brutaaliudet annetaan helpommin anteeksi, kun kyse on aatetoverista. Minun on vaikea uskoa, että samat henkilöt puolustaisivat samalla innolla kissantappotaidetta tehnyttä julkioikeistolaista taiteilijaa. Kun aatemaailma loksahtaa sopivasti kohdalleen, niin kissan tappaminenkin alkaa näyttää syvälliseltä yhteiskunnalliselta kannanotolta.

Kuvassa on kroatialainen kissa, jolla ei onnekseen ole mitään tekemistä Mäen taidetoiminnan kanssa.

Tähän artikkeliin on jätetty 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Jasmi 8.1.2012 klo 10.27:

   Itse olen kyllä tuota keskustelua Facebookissa seuranneena ymmärtänyt, että monet Arhinmäkeä kannattavat eivät hyväksy Teemu Mäen mukana oloa vaalikampajassa, ja aikovat siksi jättää äänestämättä Arhinmäkeä. Arhinmäen FB-sivuille on tosin iskenyt sensuuri ja osa Teemu Mäen valintaa kritisoivista mielipiteistä on poistettu ja ilmeisesti jonkun kirjoittaminen jopa kokonaan estetty.

2. Niko Lipsanen 8.1.2012 klo 11.05:

   Olisin voinut ilmaista itseäni tarkemminkin. Moni Arhinmäen kannattaja näyttää tosiaankin harkitsevan äänestämispäättöstään uudestaan, ja he varmastikin ovat pääasiassa vasemmistolaisia. Kaikki vasemmistolaiset eivät selvästikään kissatappotaidetta hyväksy.

   Sen sijaan jotakuinkin kaikki ne, joiden olen nähnyt Mäkeä ja Mäen taidetta puolustelevan ja yrittävän löytää siitä jotakin syvällisempää yhteiskunnallista sanomaa, ovat olleet vasemmalle kallellaan.

3. Annimaria 8.1.2012 klo 11.32:

   Asian puoluepoliittisiin tai vasemmisto-oikeisto asetelmaan liittyviin aspekteihin kantaa ottamatta on pakko sohaista tätäkin muurahaispesää vielä kerran.

   Teemu Mäki tappoi yhden kissan 20-vuotta sitten, sai teosta rangaistuksen ja kärsi sen. Kissan tappaminen ei muodostanut yksinään teosta, vaan tapahtumasta kuvattu filminpätkä käsitti 6 sekuntia 30 minuutin pituisesta teoksesta. Teoksen taiteellinen arvo tuskin perustui täysin kissan tappamiseen, vaan Kiasman ostopäätöksen on vaikuttanut teoksen muukin sisältö. Lisäksi Valtion taidemuseon hankkima teos ei ollut alkuperäinen ”Sex and Death” vaan Mäen tuotantoa laajemmin esittelevä ”My Way, a Work in Progress”, joka sisälsi osia ensin mainitusta teoksesta. Valitettavasti juuri kukaan ei ole kumpaakaan teosta nähnyt, koska sen julkinen näyttäminen on Suomessa kielletty, joten teoksen taiteellisten arvojen arvioiminen on aika mahdotonta.

   On kohtuutonta, että pitkän ja monipuolisen uran tehnyt taiteilija leimataan kaikkialla ei toivotuksi henkilöksi yhteen teokseen sisältyneen 6 sekunnin osuuden takia.

4. Nipsu 8.1.2012 klo 11.45:

   Teemu Mäen valinta Paavo Arhinmäen julistekampanjaan, osoittaa Arhinmäeltä
   todella huonoa harkintaa. On valitettavaa, että kulttuuriministerimme on
   valinnut lukuisten taiteilijoiden joukosta juuri sen taiteilijan, joka on
   tuomittu ”taiteestaan”.

   Arhinmäki selittää valintaansa Vasemmistonuorten nettitentissä 4.1.2012
   näin: ”Samaan aikaan pitää muistaa, että jokainen ihminen voi tehdä vääriä
   tekoja, eikä ihmisiä pidä tuomita loppuelämäkseen”. Totta, mutta siinä on
   se aika suuri ero, että Teemu Mäki ei ole tekoansa millään tavoin katunut,
   päinvastoin. Tämä käy ilmi Teemu Mäen kirjoittamasta Kissa-esseestä. Mäki
   ei siis koe tehneensä mitään väärää siinä, että huijasi
   eläinsuojeluyhdistykseltä kissan (jo kerran pelastettu kissa),
   allekirjoitti sopimuksen, jossa lupasi pitää hyvää huolta kissasta,
   kuitenkin koko ajan tietäen, että tulee sen julmalla tavalla tappamaan.

   Ehdokkaat valitsevat yleensä edustajikseen itsensä näköisiä henkilöitä,
   ihmisiä, jotka jakavat suurin pirtein samat arvot ehdokkaan kanssa. Jos
   Arhinmäki ei muistanut, tai tiennyt, mitä Mäki on tehnyt ja miten Mäki
   tekemäänsä eläinrääkkäykseen suhtautuu, niin sekin kertonee jotain
   Arhinmäestä, joka on tähän asti esiintynyt eläinystävällisenä ehdokkaana.
   Eläinten asiat koskettavat monia ihmisiä syvältä. Itse en voi enää
   Arhinmäkeä periaatteesta äänestää…

5. Nipsu 8.1.2012 klo 11.46:

   Temmu Mäki on jopa valmis uusimaan tekonsa, että siinä mielessä Teemu Mäen teko on ihan tätä päivää…

6. Niko Lipsanen 8.1.2012 klo 18.35:

   Korjasin virheen tekstistäni. Teemu Mäki ei tee Arhinmäelle kampanjavideota vaan -julisteen. Tämä oli toki tiedossani, mutta koska jutussa muutoin oli kyse Mäen videotuotannosta, niin se pääsi lipsahtamaan myös Arhinmäki-kohtaan.

7. Niko Lipsanen 8.1.2012 klo 18.57:

   Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen tiedotteessa on otteita Mäen tapauksen oikeuskäsittelyn päätöspöytäkirjasta. Siellä kerrotaan:

   Mäki kiisti syytteet ja on kertonut ottaneensa kissan alun perin lemmikiksi ja lopettaneensa sen, koska oli tullut sellaisiin ajatuksiin, että lemmikkien pitäminen on typerää ja järjetöntä. Lisäksi hän on kertonut, että kissan lopettaminen oli hänelle tärkeätä, jotta hän voisi rituaalinomaisesti puhdistautua lemmikin pitämiseen liittyvästä itsepetoksesta.

   Rituaalinomainen puhdistautuminen lemmikin pitämiseen liittyvästä itsepetoksesta? Mäki on (tai oli ainakin tuolloin) pahasti päästään vialla. Mielentilatutkimusta ei taidettu teettää – Mäki olisi voinut selvitä tuomiosta syyntakeettomuuden perusteella.