Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

14.3.2012 klo 7.16 | Niko Lipsanen

helsinki kuulumiset kuvasarjat käveleminen talvi yhteiskunta

Kävin eilen Pikku-Huopalahdessa. Minulla on normaalistikin tapanani usein kävellä muutamien kilometrien matkat, mutta tällä kertaa olisin varmaankin mennyt raitiovaunulla, jos mukanani ei olisi ollut koira.

Paluumatkalla kävelin Paciuksenkadun kautta. Olin ensin ajatellut kulkea kadun lounaispuolen kevyenliikenteenväylää pitkin, mutta kun liikennevalot menivät punaiseksi juuri edestäni, valitsin kadun koillisreunaa pitkin mäkeä ylös nousevan jalkakäytävän.

Eihän se erityisemmän houkuttelevan näköinen reitti ole, kuten oheisen kuvasarjan ensimmäisestä kuvasta näkyy: kapea jalkakäytävä vilkasliikenteisen kadun kupeessa. Mutta pääsisi mäen silti nousemaan sitäkin pitkin – tai niinhän minä silloin vielä luulin.

Paciuksenkadun mäki Meilahdentien risteyksen liikennevaloilta ylöspäin katsottuna; vasemmalla jalkakäytävä.

Eihän se niin yksinkertaista ollutkaan. Mäen puolessavälissä jalkakäytävä päättyi seuraavassa kuvassa näkyvään kinokseen.

Samainen Paciuksenkadun jalkakäytävä noin mäen puolenvälin kohdalla.

Eteenpäin ei päässyt, eikä sivuillekaan. Paciuksenkatu on turhan leveä ja vilkasliikenteinen siihen, että sen uskaltaisi noin vain harppoa yli.

Lumettoman osuuden päästä vasemmalle olisi ilmeisesti ollut lumettomaan aikaan käyttökelpoinen polku, joka johtaa jonkin talon pihaan nouseville portaille. Siltä varalta, ettei paksu kinos portailla ja niiden alla olisi riittävä este innokkaille, oli portaiden yläpäähän kiinnitetty läpikulun kieltävä kyltti.

Kun sääkin oli mitä kuvasta näkyy, ja pitkä kävelymatka vähän painoi jo jalkoja, niin tunnelmat eivät olleet aivan parhaimmillaan. Eihän siinä silti muu auttanut kuin palata kiltisti takaisin mäen juurelle ja ylittää katu suojatietä pitkin.

Sitä en tiedä, johtaako jalkakäytävä tuon pidemmälle kesälläkään, vai päättyykö se mainituille portaille johtavalle polulle. Mutta koska jalkakäytävää pitkin ei näin talvisin pääse mihinkään, niin miksi se ylipäänsä on aurattu tuohon mäen puoliväliin asti? Eivät olleet edes ei talvikunnossapitoa -kylttiä voineet laittaa.

Onneksi vähän ajan päästä aurinkokin alkoi paistaa. Oli se menomatkallakin aina silloin tällöin pilvien välistä vilahtanut. Pysähdyimme koiran kanssa teelle Café Regattaan, joka sijaitsee Töölössä Soutustadionin vieressä.

Café Regatan pieni punainen mökki meren rannalla Töölössä.

Siinä vaiheessa, kun sain teeni ja leipäni ja istahdin terassille, sää tosin muistutti taas enemmän sitä, miltä se näyttää kahdessa ylemmässä kuvassa.

Olen ottanut kaikki artikkelin kuvat 13.3.2012 (kuvien lisenssi).

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.