Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

21.5.2012 klo 6.51 | Niko Lipsanen

armenia bisnes kulttuurit matkat nimet paikat

Oheinen kuva on hotellihuoneemme ruokasalista Gavarissa, joka on Gegharkunikin maakunnan pääkaupunki Armeniassa. Tai itse asiassa, kyseessä oli ennemminkin ruokasali, johon kuului myös makuuhuone ja wc sekä suihku.

Armeniassa on nimittäin usein niin, että ravintoloissa ei ole yhtä isoa ruokasalia, tai jos onkin, niin sen rinnalla on pieniä yhden pöydän kabinetteja. Armenialaiset ruokailevat mieluummin sellaisissa kuin samassa salissa seurueeseensa kuulumattomien kanssa. Tämä ravintola oli sitten keksinyt laajentaa liikeideaa, ja lisännyt osaan näistä ruokasaleista myös majoitus- ja saniteettitilat.

Siisti huone se oli ja edullinenkin, ei siis niiden suhteen valittamista. En enää muista hintaa, mutta vanha tviittini kertoo kahden hengen huoneiden kustantaneen tuolloin kolme vuotta sitten 12–28 euroa. Gavarin hotelli oli edullisemmasta päästä, mutta ei aivan halvin.

Hotellin nimikin selvisi minulle vasta jälkikäteen. Sitä ei nimittäin oltu hotellin seinään kirjoitettu edes armenialaisin aakkosin. Yritin respasta sitä kysyä, mutta kommunikaatio ei toiminut. Englantia hotellissa ei nimittäin puhuttu ja armeniaa en osaa. Venäjäksi siis oli yritettävä, mutta se ei tainnut olla kummallakaan osapuolella erityisemmin hyvin hallussa.

Googlen kartoissa hotellin kohdalle on merkitty Hotel Gavar, joten se sen nimi sitten varmaan on. Yleensä kaupungin oma nimi oli varattu suurelle neuvostohotellikolossille, mutta Gavarissa sen nimi on Hotel Khaldi. Se ei valitettavasti ollut auki. Muuten olisimmekin luultavasti yöpyneet siellä.

Neuvostohotellista meillä oli hyvä kokemus Vanadzorista, jossa yövyimme hyvin edullisesti sympaattisessa hotelli Gugarkissa. Lämmintä vettä ei saanut ja kylmääkin vain ennalta ilmoitettuna aikana aamulla, mutta se ei haitannut. Ilman tietäväisen hotellivirkailijan, joka kertoi olevansa paikalla ”aina”, apua emme olisi ehtineet aamujunaan, vaan luulleet sen lähtevän vasta myöhemmin.

Pettymys olikin suuri Gavarissa, kun neuvostohotellin ovet eivät auenneet. Vielä suurempi se oli kuitenkin myöhemmin Jeghegnadzorissa. Siellä kysyimme tietä kaupungin mukaan nimettyyn hotelliin, jonka tiesimme olevan neuvostokolossi, mutta sujuvasti englantia puhuva nainen kertoi meille sen olevan suljettu. Hän opasti meidät sinänsä ihan sympaattiseen pikkuhotelliin kaupungin reunalle. Siellä vietimme matkan kalleimman yömme, joka sekään ei tosin ollut kuin 28 euroa kahdelta.

Seuraavana aamuna saimme sitten kuulla samassa hotellissa majoittuneelta italialaiselta turistilta, että se neuvostohotellikin olisi ollut auki. Halpakin oli ollut, mutta lämpimän veden puute ja kolhous oli ajanut italialaisen sieltä pois.

Opimmekin Armeniassa, että englantia puhuviin ei kannata luottaa. He joko huijaavat tai eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa. Lähestulkoon aina kun meille kerrottiin jotakin englanniksi, se ei pitänyt paikkansa. Muun muassa Jerevanin turistitoimistossa meille väitettiin, ettei maassa kulje matkustajajunia! Jotenkin kuitenkin onnistuimme matkustamaan kahdellakin sellaisella.

Hyvänä kokemuksena on mainittava Sanahinin kylässä sijaitseva mahtipontisesti nimetty kolmen huoneen minihotelli Anna-Maria Lilit Hotel Complex. Huoneemme oli pieni ikkunaton koppi (ikkunallinenkin olisi ollut vaihtoehtona, mutta halusimme siskoni kanssa mieluummin erilliset vuoteet), mutta henkilökunta avuliasta ja hotellin ravintolan ruoka erinomaisen maukasta ja edullista.

Myös kylän kupeessa sijaitseva Sanahinin luostari, joka yhdessä läheisen Haghpatin luostarin kanssa on Unescon maailmanperintökohde, on ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Armenian pääkaupungissa Jerevanissa emme käyttäneet hotelleja emmekä kaupungin ainoata hostelliakaan, vaan luotimme kotimajoituksiin. Niistä olen blogannut oman juttunsa jo aiemmin.

Kuvassa on hotellihuoneeseen kytketty ruokasali Hotelli Gavarissa Gavarin kaupungissa Armeniassa.