Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

8.5.2013 klo 13.40 | Niko Lipsanen

kahvilat kulutus kuvasarjat ruoka

Kakkugallerian kakkubuffetin olemassaolo on ollut tiedossani jo pitkään. Kakkugallerian kakutkin ovat tuttuja. Silti olen onnistunut vastustamaan kiusausta mennä mättämään sisääni valtavat määrät kakkua – eiliseen asti.

Tällainen koitos vaati valmistelua. Söin ensin kevyesti vähän spagettia ja tomaattikastiketta kotona. Sen jälkeen menin Yrjönkadulle uimaan, saunomaan ja nälkää kasvattamaan.

Juuri ennen kakkubuffettia haukkasin vielä vastapäisessä McDonald’sissa parin euron tacohampurilaisen, että oli vähän suolaista pohjalla.

Sitten Erottajan Kakkugalleriaan, jossa olikin kohtuullisen väljää. Pääsin ikkunapöytään istumaan.

Kakkubuffet toimii niin, että osoitetaan viitrinistä, mitä kakkuja haluaa, ja tarjoilija laittaa ne lautaselle. Yhdellä kertaa lautaselle mahtuu kolmisen palaa, mutta santsaamassa saa käydä niin monta kertaa kuin jaksaa. Buffettiin kuuluvat kuitenkin vain valikoiman makeat tuotteet. Suolaiset pitää ostaa erikseen, jos niitä haluaa.

Kakkubuffet maksaa 11,90 euroa. Hintaan kuuluu kupillinen teetä tai kahvia (erikoiskahvin kanssa hinta on vähän korkeampi). Tee on hyvä vaihtoehto, koska teevettä voi käydä santsaamassa, vaikka samoilla teelehdillä pitääkin pärjätä. Valitsemastani vihreästä kaktusteestä tuli oikein mainio toinenkin haudutus.

Ensimmäiselle lautaselliselle (kuva yllä) otin palat saksanpähkinäsuklaakakkua, passionjuustokakkua ja porkkanakakkua. Porkkanakakku ei ehkä muutoin olisi suosikkini, mutta tässä tapauksessa se vähän tasoitti toisia, makeampia kakkuja.

Kakkugallerian kakkubuffet, toinen lautasellinen

Toisella kierroksella kokeilin Kakkugallerian leivoksia, jotka myös kuuluvat kakkubuffettiin. Passionvadelma oli herkullinen, mutta marenkipäällysteinen Ehrensvärdin leivos ei oikein ollut makuuni. Päällysteestä se ei kuitenkaan johtunut, vaan täytteestä, jossa oli kahvia. Söin silti kiltisti myös sen, sillä en mielelläni heitä ruokaa jätteisiin.

Leivosten rinnalle otin palan mustikkatartalettia, joka oli paitsi hyvää, myös virkistävän erilaista muihin kakkuihin ja leivoksiin verrattuna.

Kuuden palan jälkeen vatsa alkoi jo olla aika täynnä, mutta en vielä malttanut luovuttaa.

Kakkugallerian kakkubuffet, kolmas lautasellinen

Viimeiselle lautaselle otin enää kaksi kakkupalaa. Toinen oli suklaakakkua, toinen taisi olla jotakin mansikkaa tai vadelmaa. Hain tässä välissä myös santsikupin teevettä. Viimeiset palat menivät huomattavasti hitaammin kuin aiemmat, mutta se ei todellakaan johtunut siitä, etteivätkö nekin olisi olleet vähintään yhtä herkullisia.

Voi olla, että niidenkin jälkeen olisi voinut vielä väkisin yhden palan pingottaa, mutta se olisi tuskin ollut enää nautinnollista.

Kakkugalleriasta lähdettyäni istuin kymmenisen minuuttia Diana-puiston penkillä. Vähän harmittelin, etten alkuvalmisteluista huolimatta kyennyt enempään kuin kahdeksaan palaan. Monia eri kakkuja ja leivoksia jäi vielä maistamatta. On siis käytävä kakkubuffetissa joskus uudestaankin.