Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Valokuvia Kalixin ja Keminmaan kirkoista
9.10.2013 klo 8.53 | Niko Lipsanen
Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat kivikirkot sijaitsevat Kalixissa ja Keminmaassa. Molemmat paikkakunnat ovat Perämeren rannalla, noin 60 kilometrin päässä toisistaan.
Kalixin, tai siis suomeksi Kainuun tai Alikainuun, kirkko on näistä kahdesta vanhempi. Sen rakentaminen lienee aloitettu jo 1400-luvun alkupuoliskolla. Käyttöön se vihittiin vuonna 1472. Keminmaan keskiaikainen kirkko on 1500-luvulta.
Vierailin molemmissa kirkoissa siskoni kanssa, kun palasimme Lapista etelään elokuun lopulla. Sää suosi meitä, ja pääsimme katsomaan molemmat kirkot kauniissa auringonpaisteessa. Kumpikaan kirkoista ei ollut varsinaisesti auki, mutta Kalixin kirkkoon pääsimme siivoajien siivellä. Keminmaan kirkon sisätiloja pääsimme katsomaan vain ikkunasta kurkkien.
Kalixin kirkko on rakennettu Kalix-joen suistoon, joskin suisto on sittemmin maankohoamisen myötä karannut vähän etäämmälle. Joki on kuitenkin edelleen kirkon vieressä. Joen ja sen rannalla sijaitsevan Kalixin kaupungin nimellä on kristilliset juuret: latinan calix tarkoittaa kalkkia eli ehtoollismaljaa. Malja on kuvattu myös Kalixin kunnan vaakunassa.
Kalixin kirkko oli puunattu ruotsalaisten pikkusievään tapaan niin perusteellisesti, että ei sitä oikein keskiaikaiseksi edes ole tunnistaa. Ajan patina uupuu. Erääseen oveen kirjoitettu vuosiluku 1926 sai meidät epäilemään kirkon ikää, mutta kyllä se keskiaikainen kaikesta huolimatta on.
Kalixin eli Alikainuun kirkko sisältä
Sisältä kirkko oli oikein komea. Erityisesti korea saarnatuoli kiinnitti huomion. Pyhä Yrjö oli laitettu lasikaappiin uloskäynnin viereen.
Kalixin kirkon kellotorni: Psalmi 100
Kirkon pihalla seisova hieno kellotorni oli koristeltu enkelien kuvin ja raamatunlausein. Vähän tosin jäi ihmetyttämään Psalmin 100 lainaus, jossa sanottiin olevan jakeiden 3 ja 4. Kun sekä suomen- että ruotsinkielistä Raamattua tutkiskelin, niin minusta siinä kyllä ovat jakeet 4 ja 5. Ei kai niiden numerointia aikojen saatossa muutettukaan ole?
Kalixista ajoimme Keminmaalle. Matka ei ollut pitkä, mutta siinä välissä piti pysähtyä Haaparantaan leivokselle. Leivokset ovat ruotsalaisen kulttuurin parhaita tuotoksia.
Keminmaan keskiaikainen kivikirkko
Keminmaan Pyhän Mikaelin kirkko näytti enemmän siltä, miltä keskiaikaisen kivikirkon voisi odottaakin näyttävän. Se ei ollut siistiksi rapattu vaan harmaakivinen. Kirkkoa ympäröivä hautausmaa oli kuoppainen eikä siellä ruohonleikkurilla varmaan edes pystyisi ajamaan. Heti tuntui paljon kotoisammalta.
Ovensuussa nurmikko kasvoi sisälle asti. Harmiksemme ovi ei kuitenkaan ollut auki, joten piti kurkkia ikkunoista. Ikkunoita oli tuskin pesty sitten uskonpuhdistuksen, mutta kun tarpeeksi kauan valokuvaa kuvankäsittelyssä rääkkäsi, niin näkeehän siitä, että oikein hieno olisi kirkko ollut sisältäkin. Ehkä ensi kerralla sitten, ainakin jos kesemmällä osuu paikalle, koska silloin Keminmaan vanha kirkko on tiekirkko.
Keminmaan vanha ja uusi kirkko
Vanhan kirkon vieressä olisi ollut myös Carl Ludvig Engelin suunnittelema Keminmaan uusi kirkko vuodelta 1827. Sitä emme kuitenkaan tällä kertaa menneet sen lähemmin katsomaan. Kemijokea kävimme kuitenkin katselemassa kirkon toisella puolella olleelta patoaltaan rantavallilta.