ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

Evankelista Matteus

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

Konservatiivisempi, ja omasta mielestäni parempi, tapa olisi täydentää kalenteria myöhempien kristittyjen, niin luterilaisten kuin muidenkin, merkkihenkilöiden nimillä. Pakanallisia tai muista uskonnoista otettuja nimiä ei kalenteriin olisi syytä lisätä.

Toinen, liberaalihenkisempi ratkaisu olisi ottaa mukaan yleisimmät nimet, mitä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenillä tällä hetkellä on. Tämä luettelo olisi todennäköisesti melko yhtenevä yliopiston nimilistan kanssa. Siitä saattaisi syntyä tekijänoikeusongelmia, vaikka päivämäärät eivät olisikaan samoja.

Pelkkä nimipäiväkalenterin luominen ei tietenkään riittäisi. Se olisi saatava myös tunnetuksi. Yksi oivallinen keino voisi olla, että kirkko antaisi oman kalenterinsa vapaasti kenen tahansa käyttöön. Yliopiston almanakkatoimisto rahastaa kalenterintekijöitä kirkolta anastamallaan omaisuudella. Jos kirkko antaisi oman kalenterinsa ilmaiseksi, voisi moni kalenterintekijä painattaa tuotteisiinsa yliopiston luettelon sijaan sen.

Seurakuntien olisi myös syytä muistaa jäseniään, ainakin lapsia, näiden nimipäivinä – tietysti oman kalenterinsa mukaan.

Vastasyntyneiden vanhempia papit voisivat opastaa hyvistä kristillisistä nimeämiskäytännöistä. Kastetta ei toki ole syytä kieltää epäkristillisestikään nimetyiltä lapsilta. Kastehan ei ole nimeämistapahtuma, vaan siinä kastettava otetaan Kristuksen seurakunnan jäseneksi ja Jumalan armosta osalliseksi. Tätä lahjaa ei keneltäkään pidä kieltää siksi, että vanhemmat ovat antaneet tälle pakanallisen tai muuhun uskontoon viittaavan nimen.

Omalla nimipäiväkalenterillaan kirkko voisi selkeästi asettua sitä kehitystä vastaan, missä valtio vesittää hienot kristilliset perinteet yleissekulaareiksi latteuksiksi.

Kuvassa on evankelista Matteusta esittävä patsas Matteuskirkon (Matteuskyrkan) aulassa Tukholmassa. Matteuksesta juontaa juurensa esimerkiksi nimi ”Matti”.

Tähän artikkeliin on jätetty 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä. Liity mukaan keskusteluun!

Uusimmat artikkelit

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
  1. Kaisa Kyläkoski 30.10.2013 klo 8.53:

    Milloin (jos koskaan) Suomessa on viimeksi juhlittu nimipäiviä ”kristillisesti” ja minkälaista se mahtoi olla? Kansantapoihin 1800-luvun alussa kuului ainakin yhdessä kylässä (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2008/11/nimipiv.html ) reipas ryyppääminen.

  2. Niko Lipsanen 30.10.2013 klo 9.05:

    Reipas ryyppääminen kuului Raamatun mukaan myös Kaanaan häihin. Kuulostaa siis ihan kristilliseltä juhlimiselta.

    Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että nimipäiväjuhlinta juontaa juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin (ja ortodokseilla omaansa). Alkuperäinen idea on tietysti ollut muistaa kyseisinä päivänä sitä pyhimystä, jonka päivä silloin on. Ortodokseillahan se ainakin periaatteessa menee yhä niin: nimipäivää ei vietetä ”nimipäiväsankarin” vaan hänelle nimensä antaneen pyhän kunniaksi.

Kirjoita kommentti

 

Kommenttien linkkeihin ei lisätä nofollow-määrettä. Mainosmaiset linkit tai kommentit voidaan kuitenkin poistaa, ja kommenttispämmiin ylipäänsä suhtaudutaan nuivasti.

Trackback: http://aiheet.domnik.net/ai-2013/10/luterilaiset-nimipaivat/trackback (?)