Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

6.10.2013 klo 16.03 | Niko Lipsanen

asuminen couchsurfing helsinki kuulumiset videot yhteiskunta ympäristö

Asumismessuilla elokuun lopussa reilut 30 kävijää kyläili kahden hengen miniyksiössämme. Enemmän julkisuutta on kuitenkin tullut sen jälkeen – etenkin tänään, kun Helsingin Sanomat julkaisi jutun asumisestamme.

Kaksi aikuista, kaksi koiraa ja satunnaiset sohvasurffarit 16 neliön yksiössä – kuinka se onnistuu? Koirat tosin eivät ole täällä vakituisesti, vaikka aika usein hoitoon tulevatkin. Ja sohvasurffareiden tullessa Mari yleensä vetäytyy työhuoneellemme Töölöön. Mutta noin pääasiassa asumisemme on kuitenkin näissä 16 neliössä.

Kaikenlaisia ohjeita pienesti asumiseen olisi helppo keksiä. Vaikeammaksi tosin menee, jos niiden pitäisi olla sellaisia, joita itse noudattaa.

Järjestelmällisyydestä olisi varmasti pienessä tilassa apua. Emme tosin ole varmoja, koska emme ole sitä kokeilleet.

Turhaa tavaraa olisi syytä välttää. Niin tietysti tapahtuu käytännön pakosta, koska ei pieneen asuntoon määrättömästi rojua mahdu. Jotakuinkin niin paljon, kuin mahtuu, meillä täällä kuitenkin on.

Asumista voi laajentaa kahviloihin, kirjastoihin, baareihin ja puistoihin. Tätä toki jonkin verran teemmekin. Etenkin katuterassi asuntomme edessä ja puisto kadun toisella puolella ovat tärkeitä laajentumistiloja. Kuuma tee pitää lämpimänä vähän koleammallakin säällä. Ja se jo mainittu työhuone Töölössä on iso apu myös. Ei tarvitse aina olla vaimon kanssa nokikkain samassa huoneessa.

Ei pienesti asuminen kuitenkaan mitään ylimaallisia ominaisuuksia tai poikkeuksellisia luonteenpiirteitä vaadi. Sen kun muuttaa vaan pieneen asuntoon ja alkaa asumaan. Asenteen on tietysti oltava kohdillaan. Jos mielessään hankaa vastaan, niin eihän siitä mitään tule. Jos lähtee sillä asenteella, että näin asuminen on hyvä juttu, niin käytännöt ja arkinen oleminen muotoutuvat kyllä aikanaan.

Vielä ne omat asenteet, mutta entä toisten? Pitävätkö ihmiset ihan omituisena, jos asuu näin pienesti? Ehkä pitävätkin, mutta väliäkö sillä. Moni on ennemminkin ihastellut. Jos joku kauhistelee, niin haitanneeko tuokaan. Kyllähän maailmaan kauhistelua mahtuu.

Pienesti asumisessa on tietysti myös se etu, että rahaa säästyy. Neliöt ovat kalliita, etenkin näillä kulmilla täällä Etelä-Helsingissä. Säästyneet rahat voi käyttää vaikka ravintoloissa syömiseen (säästää myös tiskin määrässä) tai matkustelemiseen – tai mihin ikinä haluaakin.

Hesari ei ole ainoa asumistamme ihmettelemässä käynyt taho. Maria Pekkala haastatteli minua viime kuussa PorvariTV:n videolla. Siinä aihetta lähestytään yhteiskunnallisemmasta näkökulmasta: miksi nykyisillä normituksilla tällaisten asuntojen rakentaminen ei ole enää mahdollista?

Niitä, jotka haluaisivat asuvat pienesti, olisi varmasti enemmänkin. Kiitos nykyisten kaavoitusmääräysten ja asumisnormitusten, pieniä asuntoja ei kuitenkaan tule enää lisää. Kysyntä ylittää tarjonnan roimasti, ja hinnat ovat sen mukaiset. On kuitenkin turha syyttää markkinavoimia, sillä tilanne on poliittisesti aiheutettu.

Onneksi asiaintilan voi poliittisesti muuttaakin: vaaditaan väljennyksiä asumisen normituksiin, jotta entistä useammat voivat halutessaan asua pienesti ja luonnonvaroja säästäen.

Kuvassa on Helsingin Sanomain E-osan (Koti) kansi 6.10.2013. Siinä näkyvän kuvan minusta, Marista, Onnista ja Dorasta kotimme edessä katuterassilla on ottanut Ville Männikkö. PorvariTV:n videon on kuvannut Ossi Mäntylahti.