Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

Jos uskonnonvapaus edellyttää, ettei esim. koulussa saa harjoittaa uskontoa, niin edellyttääkö sananvapaus, ettei siellä saa sanoa mitään?

Niko Lipsanen kirjoitti tämän huomion 25.3.2014 noin klo 20.45. Seuraa Twitterissä: @nlipsane.

Suositeltua sisältöä tästä blogista:

• Vasenkätisyys ja Raamattu
• Teenjuoja ei halua eteensä askastelusarjaa
• Pienesti asumisen A-B-C
• Näin käytät Tallinnan joukkoliikennettä
• Näin käytät Teneriffan busseja ja raitiovaunuja

Tähän merkintään on jätetty 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Kaisa Kyläkoski 26.3.2014 klo 12.25:

   Yritänpä (piruuttani) uudestaan. Ensinnäkin uskonnonvapaus ei edellytä, ettei koulussa harjoiteta uskontoa, vaan sitä, ettei ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Jotta tämä perustuslain kohta toteutuisi koulun tapaisessa yhteisössä (alaikäisiä ryhmäpaineessa ja auktoriteettien valvonnassa), ei voida olettaa kaikkien olevan kristittyjä ja järjestää ohjelmaa sen mukaan.

   Edellyttääkö sananvapaus ettei koulussa saa sanoa mitään? Ei minusta. Mutta koulussa töissä olevien tulee työaikanaan noudattaa työnantajan linjauksia siitä, mitä heidän on tarkoituksenmukaista työpaikalla sanoa tai ei. Saa sanoa olevansa pastafari (uskonnonvapaus), mutta ylityslaulu spagettihirviölle ei ole sopivaa musiikkitunnin ohjelmistoa (uskonnonvapaus). Mutta luonnollisestikin oppilaat saavat laulaa samaa laulua halutessaan kaikki koulutuntinsa, vaikkakin tämä todennäköisesti johtaa kurinpitotoimenpiteisiin. Missä vaiheessa oppilas voi vedota uskonnonvapauteen ja jatkaa laulamista. Kunhan saa opppivelvollisuuden samanaikaisesti suoritettua.

2. Niko Lipsanen 26.3.2014 klo 17.17:

   Kiitos kommentistasi. Aihe on siinä määrin mielenkiintoinen, että taidan kirjoittaa siitä pidemmän jutun. Jatketaan siellä.

3. Niko Lipsanen 28.3.2014 klo 9.13:

   Nyt on sitten pidempikin juttu aiheesta: Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu