Esteettömyys: kallis ja huonosti kohdistuva tukimuoto

1. Tuulikki 16.5.2014 klo 15.00:

   Mulla ei ole omaa blogia, jossa vastata, joten vastaanpa siis tällee iha tylsästi kommenteissa. :D

   ”Urhonen aloittaa kertomalla, ettei esteettömyyden hinnasta ole luotettavia selvityksiä, mutta sanoo kuitenkin tietävänsä, että halpaa se on – ainakin jos autopaikkoihin ja väestönsuojiin verrataan.”
   No siitä on eri selvitykset aika samaa mieltä, että esteettömyys on esimerkiksi väestönsuojiin verrattuna halpaa. Se, kuinka halpaa, riippuu sitten laskutavasta ja siitä, onko asiaa ylipäätään pyritty laskemaan vai vain heitetty lonkalta arvioita. Tarkimmat lukemani laskelmat ovat antaneet tulokseksi näitä 10e/neliö tasoisia tuloksia. Nythän voimme mielenkiinnolla odottaa, mitä asuntojen hinnoille tapahtuu, kun valtioneuvosto kokeeksi antoi luvan luopua esteettömyysvaatimuksista muiden kuin kahden ensimmäisen kerroksen asuntojen osalta. (Kokeilu, jota kunnat vielä kiroavat, kun saavat rempata samoja asuntoja kohta kalliilla esteettömiksi.) Jos rakennusliikkeiden väitteet, että esteettömyys maksaisi rakennuskustannuksissa tuhansia per neliö pitävät paikkaansa, 50 neliöisen kaksion hintahan putoaisi ainakin sadalla tuhannella. Saas nähdä. :D

   ”Itse en tuollaista ole ehdottanut, mutta onhan siinä pointtinsa. Esimerkiksi nuo kerrokset: esteetön liikkuminen niiden välillä edellyttää tavanomaisesti hissiä, ja sellaistahan ei tulipalon sattuessa saa käyttää. Luulisi olevan esteettömyyttä tarvitsevan omakin etu, että pääsee asunnostaan ulos myös tulipalon sattuessa.”

   Hmm, itse joudun asumaan tällä hetkellä esteellisessä asunnossa hissillisen talon viidennessä kerroksessa. En pääse ylipäätään asunnosta ulos ilman apua, enkä pysty myöskään itsenäisesti liikkumaan asunnossa. Syynä tässä asumiseen on se, että parin vuoden aikana en ole löytänyt pk-seudulta kahden opiskelijan budjettiin sopivaa asuntoa, eli jotain mikä maksaisi alle 1300e/kk. Kysyntä esteettömillä asunnoilla on niin hurjaa, että hinnat on katossa.
   Jos ajatellaan asiaa yleisemmin, on minusta ihan hieno ajatus, että liikuntaesteiset voisivat asua alimmissa kerroksissa. Esimerkiksi pk-seudulla tämä ei vain ole mahdollista, johtuen siitä, että alakerroksien asuntoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille tarvitseville. Vammaisia on 15% ihmisistä mutta lisäksi esteettömän asunnon tarvitsevat vanhukset moninkertaistavat määrän. Ihminen on keskimäärin 40% elämästään liikuntaesteinen, jos mukaan lasketaan myös esimerkiksi lastenvaunujen käyttäjät. Sen lisäksi alimmissa kerroksissa asuu ihmisiä, joilla ei ole mitään erityistä syytä asua alakerroksissa.
   Minua harmittaa, kun niin usein vedotaan siihen, että hissittömyys olisi syy rakentaa muutenkin esteellistä. Ensinnäkin monilla on käytössään porraskiipijöitä ja myös tuolihissejä asennetaan, jos talon asukas vammautuu. Niiden kustannukset ovat paljon pienemmät kuin mitä asunnon muuttaminen esteettömäksi maksaa. Koska pula esteettömistä asunnoista on valtava, sekä valtio että kunnat tukevat myös hissien jälkiasennuksia. Lisäksi tässä kohtaa voisi ottaa huomioon sen, että takseissa olevien porraskiipijöiden avulla vanhukset ja vammaisetkin voisivat vierailla hissittömissä taloissa asuvien läheistensä luona, jos vain asunnoissa pystyisi liikkumaan.

   ”Ihmiset muuttavat asunnosta toiseen työn, opiskeluiden ja muuttuvien elämäntilanteiden takia. Ei vammautumisen takia muuttaminen sen kummempi asia ole, vaikka tietysti ikävää. Täysin suhteetonta sen sijaan on rakentaa kaikki asunnot esteettömiksi ihan vain siltä varalta, jos asukas vaikka sattuu joskus sellaista tarvitsemaan. Kovin on kallista varautumista.”

   Ihminen voi vammautua myös väliaikaisesti. Jos joutuu esimerkiksi kulkemaan ensin pyörätuolilla puoli vuotta ja sitten keppien kanssa vuoden päälle, pakkohan siinäkin on sitten muuttaa ja todennäköisesti harmittaa alkaa järjestelemään jo sairaalasta käsin muuttoa. Vielä pahempi jos joutuu myymään asuntonsa huonossa markkinatilanteessa. Valitettavasti esteettömät asunnotkin ovat niin kiven alla, että todennäköisesti joutuu asumaan hotellissa kuukausia.
   Tässä kohtaa voisin ehkä kertoa enemmänkin esteettömien asuntojen saatavuudesta. Suomessa on tällä hetkellä 300 000 esteettömäksi luokiteltavaa asuntoa. Nämä eivät siis ole mitään inva-asuntoja vaan asuntoja, joissa on perusesteettömyysmääräykset täytetty eli niissä voi vammainen ihminen vierailla ja jos vammainen tai vanhus muuttaa asuntoon, se voidaan helpoilla ja halvoilla muutostöillä muuttaa hänelle soveltuvaksi. Tällaisia asuntoja tarvittaisiin seuraavien 15 vuoden aikana 700 000 lisää, jotta kaikille vammaisille ja vanhuksille riittäisi koti! (Eli ei ole edes otettu huomioon mitään vierailunäkökulmia.) Vaikka seuraavien 15 vuoden aikana kaikki asunnot rakennettaisiin esteettömiksi JA kaikki nykyiset esteettömät asunnot (siis esimerkiksi kaikki viimeisten 10 vuoden aikana rakennetut asunnot) luovutettaisiin vammaisille ja vanhuksille, silti vanhoja esteellisiä asuntojakin pitäisi remontoida useampi sata tuhatta, jotta laitospaikkoja ei tarvitsisi taas lisätä. On yksinkertaisesti täysin idioottimaista rakentaa tässä tilanteessa yhtään esteellistä asuntoa lisää! Jälkikäteen esteettömäksi muuttaminen on aina kalliimpaa.

   ”Jos kylään tulee vammainen, niin sitten isäntä/emäntä on ystävällinen ja auttaa hänet kynnysten yli ja muista hankalista paikoista. Jos asunto on täysin mahdoton vieraalle, niin sitten kannattaa ehkä tavata jossakin muualla.”

   Kyllä, minuakin ja ystäviäni on monesti tarjouduttu nostelemaan portaita ylös. Haluaisin oikeasti nähdä, miten joku nostaa 150kg:n sähköpyörätuolin ja 100kg:n ruhoni. :D Kynnysten yli yms. pääsee kyllä siirrettävillä rampeilla ja aika vähän tällaisia asioita esteettömyysmääräyksissä onkaan määrätty -nekin jotka on, palvelee itsestäänselvästi kaikkia ihmisiä, ei vain ole järkeä pistää ulko-ovelle mitään 20cm kynnystä. Lähinnä määräyksissä on määritelty, että ovien pitää olla riittävän isot ja siellä täällä pitää mahtua kääntymään. Siis asioita, jotka helpottavat kaikkien liikkumista esimerkiksi kantamusten kanssa. Nämä ovat siis asioita, joiden kanssa ei hirveästi voi auttaa jos niitä ei ole suunnittelussa otettu huomioon. Jos ei mahdu, ei mahdu.
   ”Jossakin muualla” voi toki tavata. Näitä ”muita” paikkoja on vain välillä vaikea löytää. Ja miltä sinusta tuntuisi, jos et esimerkiksi pääsisi kummilapsesi ristiäisiin tai rippijuhliin, jouluksi vanhemmillesi, ikinä käymään lapsesi kotona, opiskelukavereidesi luo tekemään ryhmätöitä tai jatkoille? On vaikea luoda normaaleja suhteita muihin ihmisiin, jos heti ensimmäisenä joutuu esittämään vaatimuslistan siitä, missä voi tavata. Ja kyse ei tosiaan ole mistään pienestä joukosta vaan moninkertaisesti suuremmasta joukosta kuin esimerkiksi suomenruotsalaiset tai savolaiset. :)

   ”Jos taas vertailukohdaksi otetaan, että tehdään kaikki asunnot varmuuden vuoksi esteettömiksi, niin aika paljon niitä laitospaikkoja saa sillä rahalla tehdä.

   Eikä toisena vertailukohtana edes tarvitse olla laitospaikka: jos vanhus kykenee itsenäiseen asumiseen esteettömässä asunnossa, niin voihan hän laitoksen sijaan muuttaa sellaiseen.”

   Tähän vastaan vain toistamalla sen, että tosiaan seuraavien 15 vuoden aikana esteettömien asuntojen määrä pitää joka tapauksessa yli kolminkertaistaa. Eli ei ole mitään järkeä rakentaa muuta kuin esteetöntä ja seuraavien 15 vuoden jälkeenkin näin, jos myös muut kuin vammaiset ja vanhukset haluavat asua uusissa asunnoissa. Voidaan myös miettiä, että jos asuntoja on tarkasti mitoitettu yksi per vammainen/vanhus (perheineen), paljonko niitä pitää pitää tyhjillään, jotta sopiva asunto olisi aina valmiina, jottei laitosratkaisuun jouduta? Paljonko se sitten maksaa? Kun luotettavimpien selvitysten mukaan esteetön rakentaminen maksaa luokkaa 5000e per 50 neliöinen asunto, väliaikainenkin laitosasuminen ylittää nuo kustannukset kuukaudessa.

   ”Ja kääntäen: kun tehdään huonosti ihmisten asumistarpeita vastaavia ylikalliita esteettömiä asuntoja yli kysynnän, niin ne pysyvät vaivoinamme, vaikka teknologinen kehitys tekisi ne tarpeettomiksi. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja arvatakseen, että niin myös käy.

   Kun monet nyt suunnittelupöydällä olevat asuinalueet valmistuvat, niin iso osa niistä, jotka nykyisin tarvitsisivat pyörätuolin, pystyy liikkumaan apuvälineiden avulla enemmän normaalia kävelyä muistuttavin tavoin. Vaikka apuvälineet alkuun olisivat kalliitakin, tulisivat ne silti huomattavasti halvemmiksi kuin koko uuden asuntokannan rakentaminen esteettömäksi.”

   Anteeksi, mutta tälle nauroin ääneen. :D Opiskelen itse Aalto-yliopistossa käytännön elektroniikkaa ja bioadaptiivista teknologiaa ja olen erityisen kiinnostunut lääketieteellisestä- ja hoivatekniikasta. Aikamoista utopiaa ovat nuo haaveesi. On totta, että joillekin pienille vammaryhmille pyritään kehittämään välineitä, jotka voivat palauttaa kävelykyvyn. Vammojen skaala on kuitenkin hurja ja teknologia kallista (oikeasti, suhteessa asuntojen hintoihinkin). Nykypäivänä Suomessa jo yksilöllisen pyörätuolin saaminen on usein taistelun takana. Hyvin suuri osa liikuntaesteisistä on vanhuksia, joille ei haluta kustantaa edes kuntoutusta, puhumattakaan kymmenien ja satojen tuhansien eurojen hoitomuodoista ja apuvälineistä. Se, että esteettömien asuntojen tarve romahtaisi lääketieteen ja apuvälineiden kehittymisen takia on yhtä todennäköistä kuin että koulujen tarve lakkaa koska kaikkien aivoihin istutetaan implantti, joka toimii kaiken tiedon lähteenä.
   Ja jälleen kerran toistan, että esteettömiä asuntoja voidaan rakentaa huoletta ainakin seuraavat 20 vuotta ennen kuin tarvitsee alkaa miettiä, että voisiko niitä olla jo tarpeeksi. (Ja tietysti ihmisoikeudellisesta näkökulmasta ylitarvetta ei ole ennen kuin joka paikkaan pääsee.)

   ”Niiden ihmisten joukko, jotka nimenomaisesti haluavat koppivessan, ei liene kovin suuri. Kyse on siitä, että moni ottaa mieluummin koppivessan kuin maksaa isosta kylpyhuoneesta. Tosin ainakin pääkaupunkiseudulla koppivessa-asuntojen ostajat joutuvat maksajiksi joka tapauksessa: kun pieniä asuntoja ei enää nykynormituksilla voi tehdä, on niiden kysyntä tarjontaa suurempi ja hinnat pilvissä. Jos normit antaisivat periksi, koppivessaan tyytyjä saisi asunnon halvemmalla eikä subventoisi ostohinnassa tai vuokrassa toisten isoja kylpyhuoneita.”

   Esteetön vessa/kylpyhuone on pienimmillään 2,5 neliötä. Enpä tiedä montaa ihmistä, jotka haluaisivat sitä pienemmän. Ihmisillä on aivan hulluja mielikuvia siitä, mitkä ovat esteettömän vessan vaatimukset koska he ilmeisesti yhdistävät asian jotenkin julkisten tilojen invavessoihin. Ja tietysti rakennusyhtiöt hyvin mielellään syyttävät huonosta suunnittelusta ja korkeista hinnoista näitä vaatimuksia. Tiesitkö, että vammaisten palvelutaloissa kylpyhuoneet ovat pienempiä kuin keskimääräiset uusien asuntojen kylpyhuoneet?

   ”Ylipäänsä se, että rakennetaan erilaisia asuntoja, rajoittaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa. Yksiöt sopivat huonosti perheille ja isot omakotitalot eivät välttämättä ole optimaalisia vaihtoehtoja sinkuille – ainakaan, jos rahaa ei ole määrättömästi. Siksi kaikkien asuntojen ei tarvitse soveltua vammaisille, eikä mikään ihmisoikeussopimus sellaiseen meitä velvoita.”

   Vammaisille ja vanhuksille soveltumattomia asuntoja on Suomessa jo tarpeeksi. Sen sijaan niitä soveltuvia ei ole, mikä oleellisesti rajoittaa juuri tässä elämäntilanteessa olevien ihmisten mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa. Tämä, että olen itse useamman vuoden yrittänyt löytää asuntoa, ei ole vammaispiireissä mitenkään harvinaista. Erityisesti ongelmia tuntuu olevan perheellisillä vammaisilla (erityisesti vammaisille rakennetuissa taloissa oletetaan, että kaikki asuvat yksin) ja opiskelijoilla (sillä joidenkin opiskelija-asuntosäätiöiden väitteistä huolimatta esteettömiä opiskelija-asuntoja on todella harvassa). Sitten kun sattuu olemaan perheellinen vammainen opiskelija, ainoa vaihtoehto tuntuu olevan kunnan asunnot ja sehän on tunnettua, kuinka vaikeaa pk-seudulla on saada kaupungin asuntoa, etenkin kun asunnottomia vammaisia ja vanhuksia jonossa riittää.

   ”Haluaisin todellakin nähdä sen mestarisuunnittelijan, joka toteuttaa esteettömän kylpyhuoneen Helsingin neliöhinnoilla samaan hintaan kuin Urhosen edellä parjaaman ”koppivessan”.”
   Tosiaan, jos välttämättä haluaa alle 2,5 neliöisen kylpyhuoneen, eipä sitä sitten saa esteettömäksi. Väitän, että tämä ei ole todellinen ongelma, niin harvassa ovat ihmiset, jotka oikeasti tuota pienemmän koppivessan haluavat, oli neliöhinta mikä vain. Etenkin kun asuntoon kyllä saa rakentaa koppivessan, jos lisäksi asunnosta löytyy myös esteetön kylpyhuone. Jos on ihan erityisesti koppivessafani niin kannattaa tosiaan harkita vanhan asunnon remppaamista. :)

   ”1. Esteettömyys vaatii tilaa, ja tila on etenkin Helsingissä kallista. Esteettömyys nostaa etenkin pienten asuntojen hintaa (myös niiden, jotka eivät ole esteettömiä) ja kohdistuu siksi etenkin pienituloisiin ja yksinasujiin. Se on siksi kustannuksena regressiivinen rokottaen kaikista eniten niitä, joilla siihen vähiten olisi varaa.”

   Esteettömyys ei vaadi erityisesti tilaa jos suunnittelu on fiksua. Sen sijaan olen ainakin itse törmännyt aivan järjettömiin pohjaratkaisuihin ja hukkaneliöihin aivan muista syistä. Näistä tuntuu olevan trendikästä syyttää esteettömyyttä, silloinkin kun asunto on ajalta ennen mitään esteettömyysvaatimuksia. Sen verran tilaa pitää toki olla, että 90cm kääntöympyrä mahtuu joihinkin kohtiin mutta se, että kulkuväylät olisivat joka paikassa tätä kapeampia kuulostaa ainakin minusta todella epäviihtyisältä.

   ”2. Asuntojen esteettömyysvaatimukset kohdentuvat huonosti niitä tarvitseville. Kustannukset vammaista kohti laskettuna ovat järjettömät. Paremmin kohdennettuna rahoilla saataisiin paljon enemmän aikaan paljon pienemmin kustannuksin.”
   Esteettömiä asuntoja tarvitaan miljoona vuoteen 2030 mennessä, kun niitä nykyään on 300 000. Vielä pitkään aikaan ei tarvitse murehtia sitä, että rakennettaisiin liikaa esteetöntä. Se on totta, että usein esteettömissä uusissa asunnoissa asuu nuoria terveitä ihmisiä samaan aikaan kun vammaiset ja vanhukset ovat asunnottomina tai kalliilla laitospaikoilla. Tähän voisi vaikuttaa esimerkiksi nostamalla asumistukia niiden osalta, jotka liikuntaesteisyyden vuoksi joutuvat asumaan uudemmassa asunnossa. Toinen vaihtoehto tietysti on, että uusia asuntoja ei tarvitse tehdä esteettömiksi mutta kunnat remppaavat vastaavasti entistä suuremman määrän vanhoja asuntoja esteettömiksi (kunnillehan muutostöiden kustannukset siis kuuluvat). Sitä voi sitten miettiä, onko järkevää, että uuteen taloon ei vaikka rakenneta hissiä tai tarpeeksi leveitä ovia ja samaan aikaan viereiseen vanhaan taloon tehdään hissi ja pistetään ovet ja kylppärit uusiksi. (Jota siis joudutaan tekemään sitäkin joka tapauksessa sillä n. 200 000 vanhaakin asuntoa pitää tehdä esteettömiksi vaikka kaikki uusrakentaminenkin olisi esteetöntä ja liikuntaesteisille tarjotaan mahdollisuus asua uusissa asunnoissa.) Tietysti sitten myös osassa uusia asuntoja heti ensimmäisenä revitään seinät auki ja pistetään tilat uusiksi kun heti eka asukas sattuu olemaan liikuntaesteinen. Kyllä kunta maksaa.

   ”3. Ylisuuret kylpyhuoneet eivät tule kalliiksi ainoastaan rakennettaessa. Niistä joutuu maksamaan ylisuuren hinnan uudestaan sitten, kun linjastosaneeraus tulee ajankohtaiseksi.”

   Jep. Ne ylisuuret 2,5 neliön kylppärit ovat kaiken pahan alku ja juuri.

   ”4. Pienet asunnot ovat väljillä mitoituksilla kolkkoja. Joku ehkää pitää, mutta useimpien mielestä ylimitoitetut keittiöt, kylpyhuoneet ja kulkuväylät tuskin lisäävät pienen asunnon viihtyisyyttä verrattuna siihen, että tilajärjestelyt olisi toteutettu kompaktimmin. Säästyneen tilan voisi silloin käyttää johonkin asukkaan kannalta tarpeellisempaan tai vaihtoehtoisesti rakentaa pienemmän asunnon ja säästää hinnassa.”
   Jos olet nähnyt kolkon asunnon, se lienee suunniteltu sellaiseksi siksi, että jollain on ollut visio avaruudesta. Esteettömyys vaatii tilan osalta vain ne 90cm halkaisijan kääntöympyrät muutamiin paikkoihin. Itse olen nähnyt moniakin viimeisen kymmenen vuoden aikana rakennettuja kompakteja asuntoja, jotka täyttävät esteettömyysvaatimukset.

   ”Valtiolle esteettömyysvaatimukset ovat tietysti kätevä tukimuoto, koska ne eivät näy sen omassa budjetissa. Ihmisten lompakoissa ja pankkitileillä ne kuitenkin näkyvät. Etenkin ne näkyvät niiden varoissa, jotka haluaisivat pienen asunnon pääkaupunkiseudulta tai muista kasvukeskuksista – eivätkä he välttämättä ole niitä, joilla eniten olisi varaa ylimääräisiin kustannuksiin.”

   Valtiolle on myös kätevää purkaa esteettömyysvaatimuksia ja antaa rakennusliikkeiden rakentaa esteellistä. Maksajiksi joutuvat kunnat, jotka joutuvat maksamaan muutostyöt. Koska niitä esteettömiä asuntoja todella tarvitaan!

2. Niko Lipsanen 16.5.2014 klo 23.33:

   Muutama pikainen huomio:

   1. Esteettömyyden kustannukset ovat neliöitä. Siksi niiden laskeminen per neliö antaa täysin väärän kuvan.

   2. 2,5 neliöön saattaa saada esteettömän kylppärin, jossa on pönttö ja lavuaari ja ehkä suihkukin. Esteellisesti toteutettuna siihen saa myös pesukoneen ja säilytystilaa. Siinäkin esteettömyys heikentää muiden kuin sitä varsinaisesti tarvitsevien asumisviihtyvyyttä.

   3. Miljoonasta esteetöntä asuntoa tarvitsevasta puhuminen on harhautusta. Suurin osa heistä ei tarvitse asuntoa, joka täyttäisi kaikki normit. Heille riittää sellainenkin asunto, johon ei välttämättä pääse pyörätuolilla, koska suurin osa heistä ei sellaisessa ole. Tällaisia asuntoja on paljon enemmän kuin 300 tuhatta, vaikka ne eivät tilastoissa esteettöminä näykään.

3. Niko Lipsanen 16.5.2014 klo 23.35:

   Palaan muihin pointteihin toisella kertaa. Kiitos Tuulikille perusteellisesta kommentista.

4. Tuulikki 17.5.2014 klo 1.48:

   1. Jos lasketaan sitä, paljonko esteettömyys oikeasti lisää tilantarvetta, tulos on tietysti aivan eri luokkaa kuin silloin, jos lisätään tilaa sen verran, kuin sitä tarvitaan huonolla suunnittelulla. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi arviot vaihtelevat niin suuresti. (Minkä lisäksi on tosiaan jokseenkin epäselvää kertoa hinta per neliö.) Mutta eiköhän tosiaan nyt kun rakennusliikkeet pääsivät kokeeksi määräyksistä eroon nähdä, kuinka paljon ne hinnat romahtaa. :)
   Olen muuten tarvinnut varsinaisesti esteetöntä asuntoa vasta muutaman vuoden. Ennen sitä ehdin asua 14 asunnossa, joista kaikki olivat ajalta ennen esteettömyyslainsäädäntöä. Näistä asunnoista yhdessäkään tila sinänsä ei ole ollut esteellisyyden syy. Syynä ovat olleet esteelliset sisäänkäynnit (yleensä portaat rapun ovella tai rivarissa ulko-ovella), jotkin isot kynnykset, eri tasoissa olevat tilat asunnon sisällä, ahtaat hissinovet ja huonosti sijoitellut kylpyhuoneen kalusteet, sisäänpäin aukeava kylpyhuoneen ovi (ovea ei mahdu sulkemaan jos huoneessa on myös pyörätuoli) tai hassu kylpyhuoneen muoto. Joissain on kyllä ollut myös hullun suuria kylpyhuoneita ja pohjaratkaisuja, en tiedä miksi. Nämä kaikki asunnot olisi siis saatu tehtyä myös esteettömiksi ilman, että asunnon kokoa tai edes kylpyhuoneen kokoa olisi tarvinnut muuttaa. Joissain olisi kyllä kakkosvessa jäänyt käyttämättä mutta sepä ei olisi ongelma.
   Yhtenä yksittäisenä ongelmana, johon törmää usein vessoissa ja joka tekee koko vessasta esteellisen, on se, että pönttö on jostain syystä laitettu lähes kiinni seinään, vaikka tilaa olisi muuhunkin. Siis niin, että isomman ihmisenkin pitää istua vinossa tai ahtaassa kolossa. Sellaiseen ei saa laitettua tukikahvoja ja asia olisi viidestä sentistä kiinni.

   2. Kyllähän myös terveen ihmisen pitää mahtua kylpyhuoneessa kääntymään ja toimimaan. Ja usein huoneessa vielä toimii usea ihminen samaan aikaan, esimerkiksi vanhempi lapsensa kanssa. Jos kääntöympyrää pienempi tila on jätetty kylppäriin, isomman ihmisenkin on vaikea mahtua toimimaan, on vaikea saada koria mahtumaan pesukoneen eteen, vaikea saada kaapinovia avattua jne. Oleellisinta on sijoittaa kalusteet niin, että ei tule pitkiä kapeita käytäviä yms. Mua on usein hotellien invahuoneissa harmittanut, kun niihin ei ole laitettu vastaavia kaappeja yms. kuin normaalihuoneissa mutta tilaa olisi kyllä ollut, jos kalusteita ei olisi sijoitettu järjettömästi. Joskus piirsinkin palautteeseen (kun tiesin, että huone on kohta menossa remonttiin) pohjapiirroksen siitä, miten kylpyhuone olisi toimivampi. :) Tässä esimerkki sellaisesta vessasta, joka voisi aivan samalla tilalla ja samoilla kalusteillakin olla esteetön, jos suunnitteluvaiheessa kalusteet olisi sijoitettu toisin. (Tarkoitan siis tietysti rempattua versiota). Ja väitän, että monesta muustakin kuin vammaisesta tuo pönttö on vähän hankalassa paikassa. http://remonttimatka.wordpress.com/2013/04/09/vessan-lopullinen-asu/ (Ei tosiaankaan siis mikään kovin paha tapaus mutta tulipa nopeella googlettamisella vastaan.)

   3. Ovat ne vaatimukset hyvin samantapaisia silloinkin, kun ihminen käyttää apuvälineenä esimerkiksi rollaattoria tai kainalosauvoja tai tarvitsee toisen ihmisen tukea kävelläkseen tai ei muusta syystä pysty esimerkiksi kulkemaan portaita tai avaamaan raskaita ovia. Siksi valtioneuvoston tavoite on muotoiltu niin, että esteettömiä asuntoja tarvitaan miljoona eli jokaisen asuntoa tarvitsevan erityistarpeita ei ole eritelty. Toimenpiteinä on lueteltu mm. ramppien rakentaminen ja raskaiden ulko-ovien vaihtaminen/sähköistäminen (eli uloskäyntien muuttaminen esteettömiksi) ja hissien jälkiasennukset. Tarkemmin asiasta löytyy helposti lisää googlettamalla miljoona esteetöntä asuntoa.

5. Niko Lipsanen 20.5.2014 klo 0.56:

   Huono suunnittelu on tietysti ongelma, eikä se koske pelkkää esteettömyyttä. Neliöitä saadaan hukattua esteellisestikin. Jotta vertailut olisivat reiluja, niin huonosti suunniteltua esteetöntä asuntoa pitää verrata huonosti suunniteltuun esteelliseen, ja vastaavasti hyvin suunniteltuja toisiinsa.

   Isossa asunnossa, jossa mitoitukset ovat muutenkin väljiä, ongelmia ei varmaan yleensä kovin paljon tule, vaikka toteutettaisiin esteettömänäkin. Sellaiset järjestelyt on tietysti järkevä toteuttaa, jotka eivät maksa kohtuuttomasti. Mutta heti kun tarvitaan lisää neliöitä, niin kustannukset nousevat – etenkin jos on kyse pienistä asunnoista pääkaupunkiseudulla tai muissa kasvukeskuksissa. Ja sellaisista asunnoista on vähintään yhtä huutava pula kuin esteettömistäkin (kun katsoo, minkälaista hintaa sellaisista pyydetään, niin todennäköisesti huutavampikin). Ja tässä kohtaa esteettömyysvaatimukset tulevat törkeän kalliiksi.

   Teknologian kehitys on monta kertaa päässyt yllättämään ja jo pelkästään länsimaiden ja esim. Japanin väestön ikääntymisen takia paine nopealle edistymiselle on suuri. Toki vammoja on erilaisia ja varmasti kaikkia ei kovin lähitulevaisuudessa pystytä saamaan liikkumaan sujuvasti portaissa yms., mutta entistä suurempi osa kuitenkin. Muutaman portaan kiipeävä rollaattori tuskin on kovin kaukana tulevaisuudessa.

   Kyllähän myös terveen ihmisen pitää mahtua kylpyhuoneessa kääntymään ja toimimaan. Ja usein huoneessa vielä toimii usea ihminen samaan aikaan, esimerkiksi vanhempi lapsensa kanssa. Jos kääntöympyrää pienempi tila on jätetty kylppäriin, isomman ihmisenkin on vaikea mahtua toimimaan, on vaikea saada koria mahtumaan pesukoneen eteen, vaikea saada kaapinovia avattua jne.

   Kuten sanottua, harva varmaan sinällään haluaa pienen kylpyhuoneen, mutta moni mielellään ottaa sellaisen, jos säästää rahaa. Jotenkin tämä yhtälö, että rahaa ei ole rajattomasti, tuntuu olevan esteettömyysväelle vaikea ymmärtää. Minusta pitää olla mahdollista valita, että asuu vaatimattomammin, jotta ylipäänsä on varaa asua. Se valinta ei ole mahdollinen, jos pieniä asuntoja ei voi esteettömyys- ja muiden normien takia rakentaa.

   Ja kyse ei tosiaan ole mistään pienestä joukosta vaan moninkertaisesti suuremmasta joukosta kuin esimerkiksi suomenruotsalaiset tai savolaiset. :)

   Etelä- ja Pohjois-Savossa asuu yhteensä noin 400 tuhatta ihmistä. Savolaisekspansiosta ja muuttotappiosta johtuen voinemme turvallisesti olettaa, että Savon ulkopuolella asuu enemmän savolaisia kuin Savossa muita heimoja. Arvioidaan karkeasti, että savolaisia olisi noin puoli miljoonaa. ”Moninkertaisesti” tarkoittanee vähintään kolminkertaisesti, eli noihin puoleen miljoonaan pitää lisätä 1,5 miljoonaa lisää. Näin ollen esteettömyyttä tarvitsevia pitäisi olla (Suomessa) vähintään kaksi miljoonaa, jotta väitteesi pitäisi paikkansa. Ei taida pitää.

   Ja sitten tietysti on huomioitava laskelmissa, että vaikka esteetön asunto olisi kaikille tarjolla, niin osa on niitä, jotka eivät sellaisessakaan selviä, vaan tarvitsevan pysyvän laitospaikan. He eivät tietenkään yhtäaikaisesti tarvitse myös esteetöntä asuntoa, mikä vähentää niiden tarvetta.

6. Tuulikki 20.5.2014 klo 2.14:

   ”Huono suunnittelu on tietysti ongelma, eikä se koske pelkkää esteettömyyttä. Neliöitä saadaan hukattua esteellisestikin. Jotta vertailut olisivat reiluja, niin huonosti suunniteltua esteetöntä asuntoa pitää verrata huonosti suunniteltuun esteelliseen, ja vastaavasti hyvin suunniteltuja toisiinsa.

   Isossa asunnossa, jossa mitoitukset ovat muutenkin väljiä, ongelmia ei varmaan yleensä kovin paljon tule, vaikka toteutettaisiin esteettömänäkin. Sellaiset järjestelyt on tietysti järkevä toteuttaa, jotka eivät maksa kohtuuttomasti. Mutta heti kun tarvitaan lisää neliöitä, niin kustannukset nousevat – etenkin jos on kyse pienistä asunnoista pääkaupunkiseudulla tai muissa kasvukeskuksissa. Ja sellaisista asunnoista on vähintään yhtä huutava pula kuin esteettömistäkin (kun katsoo, minkälaista hintaa sellaisista pyydetään, niin todennäköisesti huutavampikin). Ja tässä kohtaa esteettömyysvaatimukset tulevat törkeän kalliiksi.”

   Kyllä! Verrataan hyvin suunniteltua esteellistä ja esteetöntä asuntoa toisiinsa! Juuri näin vertaamalla saadaan tulokseksi, että esteettömyys ei vaadi enempää tilaa ja lisäkustannukset ovat vain joitain euroja per neliö. Se, että esteettömyys vaatii muka tilaa ja maksaa paljon, on asia, jota mielellään etenkin rakennusliikkeet toistelevat mutta jolla ei ole totuuspohjaa, sillä lisätilan tarve ja kustannukset syntyvät käytännössä vain huonosta suunnittelusta.
   Varmaan tiedät tunteen, kun on olemassa jokin hyvin yleinen harhakäsitys, johon jatkuvasti saa törmätä ja joka ohjaa monien mielipiteitä? Ja kuitenkin oma kokemus ja olemassa oleva tutkimustieto kertoo jotain muuta? Minusta se ainakin on hyvin turhauttavaa ja sitä mielellään kertoisi näitä faktoja ympäriinsä koska uskoo, että ihmisen päätelmät asiasta muuttuisivat, jos he saisivat samat tiedot ja kokemukset. Esteettömyyden oletettu tilantarve ja kalleus on itselleni juuri tällainen asia. Kun saa itse kokemuksia siitä, kuinka mahtavan pieniin tiloihin saadaan esteetöntä ja miten esteettömyys tarkoittaa kokonaisvaltaisesti parempaa suunnittelua niin, että kaikkien on helpompi liikkua ja toimia, ja toisaalta kuinka esteellisissäkin tiloissa tilan hukkaamisesta syytetään esteettömyyttä, tuntuu monen ihmisen ajatus asiasta vähitellen muuttuvan.

   Sanot, että vain halvat vaatimukset kannattaa täyttää mutta jotkin esteettömyysvaatimukset tulevat törkeän kalliiksi. Harva asia tulee niin törkeän kalliiksi kuin laitospaikka. Ja koska vanhan remontoiminen on käytännössä aina kalliimpaa kuin uuden rakentaminen valmiiksi sopivaksi, nimenomaan halvin ratkaisu on tehdä esteetöntä niin suuresta osasta uudisrakennuksia kuin suinkin mahdollista. Jos tutustut niihin vaatimuksiin, huomaat, että ne eivät ole mitenkään kohtuuttomia tai järjettömiä.

   Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli 2 866 000 asuntoa, joista vailla vakinaisia asukkaita oli 286 000 asuntoa. Näistä, lähes kolmesta miljoonasta asunnosta, reilut kymmenen prosenttia on esteettömiä. Asunnoista siis lähes 90% on esteellisiä. Esteettömiä asuntoja tarvittaisiin yli kolminkertainen määrä niin, että esteettömiä asuntoja olisi ainakin kolmannes asunnoista, esteellisiä kaksi kolmasosaa. Vaikka asuntopula etenkin pääkaupunkiseudulla koskee kaikenlaisia asuntoja, on aika mielenkiintoista tässä tilanteessa väittää, että niistä esteellisistä asunnoista olisi suurempi pula kuin esteettömistä. Etenkin, kun esteettömissäkin asunnoissa voi varsin hyvin asua kuka vain. Kun tosiaan se esteetön asunto ei oikein suunniteltuna ole sen suurempi.
   Ainakin oma kokemus on se, että ehdin olla yli puoli vuotta asunnoton yrittäessäni löytää kohtuuhintaista, suhteellisen esteetöntä yksiötä tai solua pk-seudulta kun samalla samassa tilanteessani olevat terveet ja vammattomat ystäväni löysivät kämpän viimeistään parin kuukauden kuluttua. Ja nyt tosiaan olemme etsineet yli kaksi vuotta esteetöntä perheasuntoa, kun vastaavassa tilanteessa olevat ystäväpariskunnat ovat löytäneet omansa muutamassa kuukaudessa.

   Ymmärrän hyvin sen periaatteellisen harmituksen siitä, että joku asettaa rajoituksia sille, millaisia asuntoja saa rakentaa. Rakennusmääräykset sisältävät valtavasti asioita, jotka nostavat asuntojen hintaa ja asettavat rajoituksia sille, miten kukakin saa asua (ja esteettömyys sieltä halvimmasta päästä ja jopa asia, joka hyödyttää useimpia, jollei kaikkia). Joskus kuitenkin yksilön vapaus tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi. Jos haluaa asua ahtaasti, vanhojen asuntojen pitäisi riittää. On liian kallista rakentaa tässä vaiheessa esteellistä ja muuttaa sitten muutaman vuoden päästä isommalla rahalla esteettömäksi.

   ”Teknologian kehitys on monta kertaa päässyt yllättämään ja jo pelkästään länsimaiden ja esim. Japanin väestön ikääntymisen takia paine nopealle edistymiselle on suuri. Toki vammoja on erilaisia ja varmasti kaikkia ei kovin lähitulevaisuudessa pystytä saamaan liikkumaan sujuvasti portaissa yms., mutta entistä suurempi osa kuitenkin. Muutaman portaan kiipeävä rollaattori tuskin on kovin kaukana tulevaisuudessa.”

   Tätä teknologiaa on yritetty kehittää jo vuosikymmeniä ja aika vähiin ovat lopulta tulokset jääneet. Esimerkiksi proteesit ja monet bioadaptiiviset hoitomenetelmät ovat kehittyneet mutta ne ratkaisevat vain hyvin pienen ryhmän ongelmia. Suurimmilla vammaryhmillä mikään ei ole muuttunut.
   Aika harva rollaattoria tasamaallakin tarvitseva niitä portaita kiipeää etenkään kassiensa kanssa, vaikka rollaattori sen tekisikin. Ja kun nyt kunnalta ei saa lainaan edes sitä 500e:n rollaattoria, vaan pitää tyytyä siihen alle 100e:n apuvälineeseen, kuinka moni sellainen, joka tuollaisesta huipputeknisestä apuvälineestä hyötyisi, sellaisen käyttöönsä saisi? Joka tapauksessa muutama porrashan yleensä ei ole edes ongelma, sellaiseen saa usein rakennettua rampin, eikä edes maksa paljoa. Se ei poista sitä, että kylpyhuoneeseen pitää sen rollaattorin kanssa mahtua. Jos siis lääketiede ei kehity vuosikymmenessä niin, että vanhuuden vaikutukset voidaan kumota, lienee turha odottaa ratkaisevia apuja siltä taholta esteettömyysongelmaan.

   ”Kuten sanottua, harva varmaan sinällään haluaa pienen kylpyhuoneen, mutta moni mielellään ottaa sellaisen, jos säästää rahaa. Jotenkin tämä yhtälö, että rahaa ei ole rajattomasti, tuntuu olevan esteettömyysväelle vaikea ymmärtää. Minusta pitää olla mahdollista valita, että asuu vaatimattomammin, jotta ylipäänsä on varaa asua. Se valinta ei ole mahdollinen, jos pieniä asuntoja ei voi esteettömyys- ja muiden normien takia rakentaa.”

   Se pitää myöntää, että varmasti siis on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla asumiskustannuksien kanssa on niin tarkkaa, että he eivät esimerkiksi halua kylpyhuonetta, vaan haluavat peseytyä taloyhtiön tiloissa ja asuntoonsa vain sen alle parin neliön vessan. Totta, silloin esteettömyys on ongelma. Väitän, että tämä joukko on kuitenkin niin pieni, että heille löytyisi tästä nykyisestä 90% asuntokannan enemmistöstä sopiva koti ilman, että vielä erikseen pitää lisää sellaisia rakentaa tässä tilanteessa, jossa esteettömistä asunnoista on ihan todistetusti huutava pula. Itse olen asunut esimerkiksi oikein toimivassa 17 neliön soluhuoneessa (omalla kylpyhuoneella ja keittotasolla), jossa ainoa syy sille, miksi se ei ollut esteetön, oli uloskäynnillä olevat muutamat portaat. Huone maksoi alle 200e kuukaudessa, vaikka sijaitsi kehä I:n sisällä meren rannalla. Aikamoista kermaperseilyä kieltämättä. :D

   ”Etelä- ja Pohjois-Savossa asuu yhteensä noin 400 tuhatta ihmistä. Savolaisekspansiosta ja muuttotappiosta johtuen voinemme turvallisesti olettaa, että Savon ulkopuolella asuu enemmän savolaisia kuin Savossa muita heimoja. Arvioidaan karkeasti, että savolaisia olisi noin puoli miljoonaa. ”Moninkertaisesti” tarkoittanee vähintään kolminkertaisesti, eli noihin puoleen miljoonaan pitää lisätä 1,5 miljoonaa lisää. Näin ollen esteettömyyttä tarvitsevia pitäisi olla (Suomessa) vähintään kaksi miljoonaa, jotta väitteesi pitäisi paikkansa. Ei taida pitää.

   Ja sitten tietysti on huomioitava laskelmissa, että vaikka esteetön asunto olisi kaikille tarjolla, niin osa on niitä, jotka eivät sellaisessakaan selviä, vaan tarvitsevan pysyvän laitospaikan. He eivät tietenkään yhtäaikaisesti tarvitse myös esteetöntä asuntoa, mikä vähentää niiden tarvetta.”

   En tarkistanut savolaisten määrää mutta jos kerran Savossa asuu 400 000 ihmistä ja esteettömiä asuntoja tarvitaan miljoona tarkoittaen, että niitä tarvitsevia ihmisiä on enemmän (kun keskimäärinhän asunnoissa asuu yli 2 ihmistä), esteettömyyttä tarvitsevia, omassa kodissaan asuvia on ainakin 2,5 kertaa niin paljon kuin savolaisia ja jopa 5 kertaa niin paljon, jos oletetaan, että joka asunnossa asuisi kaksi ihmistä, mikä ei kyllä varmaan pidä paikkaansa tämän joukon kohdalla. Oikea luku lienee, että omassa kodissa asuvia esteettömyyttä tarvitsevia on n.3-4 kertaa niin paljon kuin Savossa asuvia savolaisia. (En koe itseänikään savolaiseksi, vaikka olen sieltä muuttanut, joten sivuutan tässä identiteettikysymykset. ;)) Lisäksi tulevat laitoksissa asuvat vanhukset ja vammaiset. Kyllä se minusta tarkoittaa jo sitä, että meitä on moninkertaisesti savolaisiin nähden. Mutta tää menee jo retoriikan puolelle. :D Lienemme yhtä mieltä siitä, että esteettömyyttä tarvitsevien määrä on hyvin huomattava, kyse ei ole mistään marginaalisesta ryhmästä. Pelkkiä vammaisia Suomessa on yli 800 000 mutta koko tämä joukko ei toki tarvitse esteetöntä asuntoa. Vanhukset ovat se suurempi ryhmä. Suomenruotsalaisiin verrattuna ero on selkeämpi, esteettömyyttä tarvitsevia voi hyvinkin olla yli viisinkertainen määrä heihin nähden. Tai niin, toki esteettömyyttä aika-ajoin tarvitsevat kaikki. Ihminen on keskimäärin 40% elämästään liikuntarajoitteinen ja jokaisella on ainakin joskus esimerkiksi painavia kantamuksia tms. jolloin esteettömyys on hänenkin etunsa, jolla on niin hyvä tuuri, että saa elää kehdosta hautaan terveenä ja vahvana.

   Valtioneuvoston tavoitteessa miljoonasta asunnosta on toki jo otettu huomioon, että osa tarvitsee joka tapauksessa laitospaikan. Jos sitä ei otettaisi huomioon vaan pyrkimyksenä olisi päästä kokonaan laitoksista eroon, asuntotarve olisi toki vielä paljon suurempi.

7. Niko Lipsanen 20.5.2014 klo 11.48:

   Kohtuuhintaisten yksiöiden löytäminen pääkaupunkiseudulta on varmasti vaikeaa, vaikka ei tarvitsisi esteettömyyttäkään. Ja sitä vaikeutetaan nimenomaan sillä, että sellaisten rakentaminen tehdään erilaisilla normituksilla (joista esteettömyys on yksi) mahdottomaksi.

   Se, että esteettömyys ei vaatisi lisätilaa, ei pidä paikkansa. Etenkin pienissä asunnoissa se vaatii, ja pienten asuntojen neliöt ovat kasvukeskuksissa kalliita.

   Ehdotuksesi taloyhtiön yhteisistä suihkutiloista on kannatettava. Minä ainakin mielelläni luopuisin yksiöni suihkusta, jos vastaavasti käytössä olisi suihku taloyhtiön tiloissa, jonka siivoamisestakin taloyhtiö huolehtisi. Kosteusongelmat vähenisivät ja putkiremppakin tulisi halvemmaksi. Meillä on sellainen alkamassa, ja siitä saa maksaa itsensä kipeäksi. Onneksi vanhassa talossa ei ole isoja esteettömiä kylppäreitä, niin ei tarvitse niistäkin maksaa.

   Kööpenhaminassa vierailin talossa, jossa asui normaaleja keskiluokkaisia perheitä aika isoissakin asunnoissa. Silti suihkut olivat vain kellarissa. En tiedä, onko tuollainen Tanskassa yleistä, mutta hyvin vaikutti toimivan.

   Pelkästään pienten asuntojen juttu esteettömyysvaatimusten ongelmallisuus ei ole. Isommissa se ei ole välttämättä kustannuskysymys, mutta estää monille mieleisten eritasoratkaisujen ym. toteuttamisen. Se, että sellaiset eivät kaikille sovi, on huono syy vaatia, että kaikille pitäisi rakentaa vain tylsää ja tasapaksua.

8. Niko Lipsanen 20.5.2014 klo 11.57:

   Pienten asuntojen kohdalla on turha laskea teoreettisia kustannuksia niiden muuttamiselle myöhemmin esteettömiksi, koska ne eivät ole sellaisiksi muutettavissa. Tai tietysti, jos soininvaaramaisesti tarkoitat pienellä asunnolla 50 neliön kämppää, niin sitten ehkä. Mutta esimerkiksi sitä 16 neliön yksiötä, jossa vaimoni kanssa asun, ei muutettaisi esteettömäksi millään keinolla (vaikka se sijaitseekin katutasossa). Jos jompikumpi meistä esteetöntä joskus tarvitsee, niin sitten on muutettava pois.

   Kun omistaa pienen yksiön Helsingin kantakaupungissa, niin henkilökohtainen etu tietysti olisi, ettei niitä rakennettaisi enempää. Sitä enemmänhän sellaisen arvo nousee. Mutta koska en aja omaa etua vaan parempaa yhteiskuntaa, niin haluan sellaista politiikkaa, jossa kohtuuhintaisia asumisvaihtoehtoja on tarjolla. Se tarkoittaa normitusten väljentämistä ja purkamista niin esteettömyyden kuin monien muidenkin asioiden suhteen.

9. Tuulikki 20.5.2014 klo 20.11:

   Tuntuu, että joudun toistelemaan samoja pointteja yhä uudestaan. Nimenomaan esteettömistä asunnoista on suuri pula, niitä pitää jostain taikoa 700 000 lisää seuraavien 15 vuoden aikana, esteettömyys ei vaadi lisätilaa, eikä oikein suunniteltuna maksa kuin joitakin euroja per neliö.

   ”Kohtuuhintaisten yksiöiden löytäminen pääkaupunkiseudulta on varmasti vaikeaa, vaikka ei tarvitsisi esteettömyyttäkään. Ja sitä vaikeutetaan nimenomaan sillä, että sellaisten rakentaminen tehdään erilaisilla normituksilla (joista esteettömyys on yksi) mahdottomaksi.”

   Kyllä, kohtuuhintaisen yksiön löytäminen pk-seudulla ylipäätään on vaikeaa mutta esimerkiksi opiskelijalle sentään mahdollista. Yleensä kaverini löytävät asunnon aikavälillä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen, jos on varaa maksaa n.500-700e. Esteettömän asunnon löytäminen tuolla hinnalla alkaa olla käytännössä mahdotonta koska niitä on vain kymmenesosa kaikista asunnoista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on onneksi hyvin onnistuneesti rakennettu edelleen pieniä yksiöitä, vaikka esteettömyysvaatimukset ovatkin olleet voimassa. Ei siis ole ollenkaan mahdotonta. Sitä, minkä kokoisia asuntoja rakennetaan on enemmän kiinni kunnallispolitiikasta, kuin rakennusvaatimuksista. Monihan sitä juuri kiroilee, kun rakennetaan jotain muuta, kuin mille olisi tarvetta.
   Jos uudisrakentamisessa saadaan tehtyä vammaisille ja vanhuksille sopivia asuntoja, heiltä tietysti sitten myös vapautuu niitä esteellisiä asuntoja niille, jotka voivat vaivatta niissä asua. :) Esteetönkin uudisrakentaminen helpottaa siis kyllä kaikkien asuntopulaa. Kaavoittamisen ja rakentamisen nopeus ei ole esteettömyysvaatimuksista kiinni.

   ”Se, että esteettömyys ei vaatisi lisätilaa, ei pidä paikkansa. Etenkin pienissä asunnoissa se vaatii, ja pienten asuntojen neliöt ovat kasvukeskuksissa kalliita.”

   Oisko sulla jotain todisteita esittää? Minä esimerkiksi olen asunut tosiaan 17 neliöisessä asunnossa ja kahdessa hiukan alle 30 neliöisessä asunnossa, jotka kaikki olisivat olleet esteettömiä, jos niiden uloskäynnit olisi muutettu sellaisiksi. (Tai no yhdessä olisi pitänyt siirrellä myös kylpyhuoneen kalusteita mutta lisätilaa ei olisi tarvinnut.) Esteettömyys olisi siis vaatinut vain sitä, että taloa rakennettaessa olisi rakennettu uloskäynti valmiiksi maatasoon tai sitten tehty käyttökelpoiset rampitukset.
   Jos vanhaa pientä asuntoa aletaan muuttaa esteettömäksi, neliöitä menee ehkä kyllä helpommin hukkaan. Juuri siksi pitäisi tehdä alusta lähtien esteetöntä.
   Ootko muuten huomannu, että esimerkiksi hotellien invahuoneet ovat ihan saman kokoisia kuin muutkin huoneet?

   ”Ehdotuksesi taloyhtiön yhteisistä suihkutiloista on kannatettava. Minä ainakin mielelläni luopuisin yksiöni suihkusta, jos vastaavasti käytössä olisi suihku taloyhtiön tiloissa, jonka siivoamisestakin taloyhtiö huolehtisi. Kosteusongelmat vähenisivät ja putkiremppakin tulisi halvemmaksi. Meillä on sellainen alkamassa, ja siitä saa maksaa itsensä kipeäksi. Onneksi vanhassa talossa ei ole isoja esteettömiä kylppäreitä, niin ei tarvitse niistäkin maksaa.

   Kööpenhaminassa vierailin talossa, jossa asui normaaleja keskiluokkaisia perheitä aika isoissakin asunnoissa. Silti suihkut olivat vain kellarissa. En tiedä, onko tuollainen Tanskassa yleistä, mutta hyvin vaikutti toimivan.”

   Uskon, että ne, jotka haluavat uusia asuntoja, ovat yleensä valmiita maksamaan myös asumisestaan enemmän ja ovat niitä, jotka juuri haluavat niitä muodikkaita suuria kylpyhuoneita. Siksi tällaiset erikoisemmat yhteiskylpyhuoneratkaisut kannattanee toteuttaa vanhemmissa taloyhtiöissä. Senkin puolesta se on järkevää, että esimerkiksi 60-luvulla vasta pienessä osassa asuntoja oli kylpyhuoneet. Osa sen ikäisistä asunnoista on edelleen pelkällä vessalla tai huonosti vesieristetyllä vaatekomerosuihkulla varustettuja. Asuntokohtaiset saunat on varsin uusi juttu, vanhemmissa taloyhtiöissä yleensä jo on hyvät yhteiset pesutilat olemassa. Ei ole järkevää, että vanhoihin taloihin rakennetaan kylpyhuoneita (joista yritetään vielä saada esteettömiä) ja samaan aikaan uusiin taloihin jätetään kylpyhuoneet rakentamatta. Ihmiset muuttakoon sinne, missä on heille sopiva asumismuoto. Itsekinhän sanoit, että asunnosta toiseen muuttaminen on pikkujuttu. (Mitä se tietysti onkin, jos asuntoja oikeasti on tarjolla ja on mahdollista päästä vanhaan kotiinsa hoitamaan muuttoa jne.)

   ”Pelkästään pienten asuntojen juttu esteettömyysvaatimusten ongelmallisuus ei ole. Isommissa se ei ole välttämättä kustannuskysymys, mutta estää monille mieleisten eritasoratkaisujen ym. toteuttamisen. Se, että sellaiset eivät kaikille sovi, on huono syy vaatia, että kaikille pitäisi rakentaa vain tylsää ja tasapaksua.”

   On toki ratkaisuja, jotka ovat esteettömyysnäkökulmasta ongelmallisia mutta eritasoratkaisut voivat kyllä olla ihan toimivia, rampit ja tuolihissit on onneksi keksitty. Esteettömyysvaatimuksethan eivät siksi kielläkään eritasoratkaisuiden rakentamista. Kannattaa tutustua niihin vaatimuksiin.

   ”Pienten asuntojen kohdalla on turha laskea teoreettisia kustannuksia niiden muuttamiselle myöhemmin esteettömiksi, koska ne eivät ole sellaisiksi muutettavissa. Tai tietysti, jos soininvaaramaisesti tarkoitat pienellä asunnolla 50 neliön kämppää, niin sitten ehkä. Mutta esimerkiksi sitä 16 neliön yksiötä, jossa vaimoni kanssa asun, ei muutettaisi esteettömäksi millään keinolla (vaikka se sijaitseekin katutasossa). Jos jompikumpi meistä esteetöntä joskus tarvitsee, niin sitten on muutettava pois.”

   Hih, mitä väitteitä. :) Luulin jo aiemmissa viesteissä kirjoittaneeni asuneeni pienissä asunnoissa, jotka olisivat varsin hyvin olleet muutettavissa esteettömiksi, vaikka olivat alle 30 neliöisiä. Myös se 17 neliöinen oli tällainen. Nuo kaksi liki 30-neliöistä olivat 70-luvulta, toinen tosin peruskorjattu 2000-luvulla. 17-neliöinen taisi olla 60-luvulta, peruskorjattu 90-luvulla. Kannattaapa siis niillekin laskea se hinta, vaikka varmaan on myös tuollaisia teidän asunnon tapaisia, joissa se ei ehkä onnistuisi. (Uskon kyllä jos niin sanot. :)) Onneksi ihan kaikkia pieniä asuntoja ei tarvitsekaan muuttaa. Jos kaikki uudet asunnot rakennetaan suoraan esteettömiksi ja nykyiset esteettömät asunnot pyritään järjestämään niitä tarvitseville, vanhoista asunnoista vain pari-kolme sataa tuhatta tarvitsee muuttaa esteettömiksi.
   Musta on mainio ajatus, että alle 50 neliön kämpät eivät lähtökohtaisesti olisi muutettavissa esteettömiksi. Se tarkoittaisi, että esimerkiksi palvelutaloissa olisi lähinnä liikuntaesteisille soveltumattomia asuntoja. :D Sitten pitäisi myös miettiä, miten sitten turvataan vammaisten ja vanhusten asuminen, jos eivät mahdu pieniin kämppiin. Pitäisi ehkä maksaa jotain kaksinkertaista asumistukea, kun kerran vamma vie niin kamalasti tilaa. :D Kyllä se mulle sopis, että sais asua isossa kämpässä pienen hinnalla, hyvä idea! ;)

   ”Kun omistaa pienen yksiön Helsingin kantakaupungissa, niin henkilökohtainen etu tietysti olisi, ettei niitä rakennettaisi enempää. Sitä enemmänhän sellaisen arvo nousee. Mutta koska en aja omaa etua vaan parempaa yhteiskuntaa, niin haluan sellaista politiikkaa, jossa kohtuuhintaisia asumisvaihtoehtoja on tarjolla. Se tarkoittaa normitusten väljentämistä ja purkamista niin esteettömyyden kuin monien muidenkin asioiden suhteen.”

   Jos oikeasti ajat yhteiskunnan etua, etkä vain mahdollisimman suurta yksilövapautta, yrität miettiä jonkun ratkaisun tähän dilemmaan, missä liikuntaesteiset tulevat reilun vuosikymmenen päästä asumaan, jotta heitä ei tarvitse sijoittaa kalliille laitospaikoille, jotka yhteiskunta maksaa. Tässä erilaisia vaihtoehtoja, arvioni mukaan (tai no joo, kyllä näistä oikeasti on myös varsin pätevää tutkimusdataa) halpuusjärjestykseen laitettuna:

   1. Määrätään kaikki uudisrakentaminen ainakin seuraavien 15 vuoden ajaksi esteettömyysvaatimukset täyttäviksi, myös pientalojen osalta. Tämä ei tarkoita, että kaikkialla olisi esteetöntä mutta asunnot ovat suhteellisin pienin toimin muutettavissa sellaisiksi, että niihin pystyy muuttamaan myös liikuntaesteinen. Arvioidaan, että tällaisia asuntoja ehtii valmistua reilut 200 000 ja lisäksi yli 100 000 esteetöntä pientaloasuntoa.
   Tämän lisäksi pyritään siihen, että jo olemassa olevat esteettömiksi soveltuvat asunnot päätyisivät mahdollisimman paljon sellaisia tarvitsevien käyttöön. Tällaisia esteettömiä kerrostaloasuntoja on n. 200 000 (jos oletaan, että kaikki 90- ja 00- luvuilla rakennetut hissillisten talojen asunnot ja pohjakerrosten asunnot ovat sellaisia, mikä ei kyllä täysin pidä paikkaansa) ja lisäksi yli 50 000 esteetöntä pientaloasuntoa.
   Tämän lisäksi pitää korjata 200 000 vanhaa kerrostaloasuntoa ja 150 000 pientaloasuntoa esteettömäksi. Yhteensä päästään (kun oikein optimistisia ollaan :)) miljoonaan asuntoon. Näin voidaan täyttää se tavoite, että vähintään 92 % yli 75-vuotiaista ja lähes kaikki sitä nuoremmat henkilöt asuvat kotona. Kotona asuvien 65 vuotta täyttäneiden ihmisten määrä tulee olemaan tällöin noin 1,5 miljoonaa.

   2. Vähennetään esteettömyysvaatimuksia uudisrakentamisessa individualismin nimissä. Oletetaan, että pientaloista ei rakenneta vapaaehtoisesti esteettömiä ja kerrostaloasunnoistakin esteettömiksi valmistuu puolet, mikä vastannee sitä, että kaksi alinta kerrosta ovat esteettömiksi tehtyjä. Se tarkoittaa, että seuraavan 15 vuoden aikana valmistuu n. 100 000 esteetöntä asuntoa. Korvamerkitään nämä ja kaikki jo olemassa olevat esteettömät asunnot liikuntaesteisille. (En tosin oikeasti tiedä, miten terveet ja nuoret ihmiset saadaan muuttamaan esteellisempiin vanhoihin taloihin kun varmasti moni mielellään asuu uudessa ja hissillisessä talossa.) Näin saadaan tulokseksi, että jo olemassa olevia, nykyään esteellisiä asuntoja joudutaan muuttamaan esteettömiksi yli 500 000. Ja tämä on tietysti per asunto kalliimpaa kuin suoraan esteettömäksi rakentaminen. Jos lisäksi oletetaan väitteesi mukaisesti, että etenkin pienempiä asuntoja on vaikeampi muuttaa esteettömiksi jälkikäteen, pitää varata rahaa asumistukiin ja toimeentulotukeen, jotta vammaisille ja vanhuksille olisi todellisia mahdollisuuksia asua soveltuvissa, suuremmissa asunnoissa.

   3. Ei varauduta asuntotarpeeseen ollenkaan esimerkiksi odottaen massojen ihmeparantumisia tai vanhusten joukkokuolemia. Päädytään tilanteeseen, jossa monet ihmiset jäävät asuntonsa vangiksi tai kokonaan asunnottomiksi. He tarvitsevat kotiinsa mm. kauppapalveluita ja terveydenhoitopalveluita. Asunnottomia ei voida sijoittaa esteellisiin asuntoloihin, vaan heille maksetaan hostellimajoitus. (Tai no joo, voidaan antaa myös ihmisten kuolla talvipakkasiin mutta aika harva sitä kehtaa sanoa kannattavansa.) Vaarallisessa ympäristössä esteellisessä kodissa ihmiset loukkaantuvat herkemmin ja sairaalapäivät lisääntyvät. (Tässähän siis puhutaan paljolti yli 80-vuotiaista ihmisistä.) Ja tietysti ylipäätään kotiin jääminen laskee kuntoa nopeasti ja myös kotihoidon, hoivapalvelujen ja apuvälineiden tarve lisääntyy. Nuoret vammaiset eivät pysty opiskelemaan tai käymään töissä, joten veronmaksajien sijasta he päätyvätkin yhteiskunnan eläteiksi. Kun nuoret vammaiset hankkivat lapsia mutta eivät pysty itse poistumaan kotoaan ja huolehtimaan asioistaan, vammaispalveluiden tarve kasvaa hurjasti ja varmasti valitettavasti myös huostaanotot.
   Päädytään tilanteeseen, jossa esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolle tuotua vanhusta ei pystytä kotiuttamaan esteelliseen kotiin. Tehostettua palveluasumista (=laitospaikkoja) pitää lisätä tai vain makuuttaa ihmisiä vuodeosastolla. Ja kun terveyskeskuksen vuodeosasto on täynnä, sairaaloista ei voida palauttaa ihmisiä sinne toipumaan, joten seuraavaksi ovat keskussairaaloiden ja yliopistollisten sairaaloiden osastot täynnä. Tätä tapahtuu jo koska esteettömiä asuntoja ei tahdo löytyä.

   Se, että rakennusmääräykset ovat jonkun mielestä turhia, rajoittavia ja ylipäätään epistä ei vaikuta siihen, että jotenkin tämä yhtälö olisi ratkaistava. Mieluiten jollain mahdollisimman halvalla ja toisaalta ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.

10. Tuulikki 20.5.2014 klo 20.24:

    Hei oliks teidän kämppä esittelyssä Hesarissa? :) Jos oli, niin on kyllä hieno ja kodikas systeemi! Muaki viehättää kovin tehokas asuminen ja luovat tilaratkaisut. Ei nyt ollut tuo meidän kahdestaan alle 30 neliössä asuminen tietysti ollenkaan samaa luokkaa kuin teidän mutta apuvälineiden kanssa ja tilanteessa, jossa etenkin itselläni kuluu lähes kaikki aika kotona, hiukan samantapaista luovuutta vaativa juttu kuitenkin. :)

11. Tuulikki 20.5.2014 klo 20.48:

    Ai niin, mä oon hei asunut myös jonku aikaa Validia-palvelujen asumispalvelutalossa. Siellä yhden asunnon koko oli myös alle 30 neliötä ja talo oli rakennettu vuonna 2009. Siis paitsi esteetön, suorastaan inva-asuntotasoinen asunto ja ihan kohtuullisen kokoinen, etenkin jos siinä asuu kaksi ihmistä tai perhe. Sehän onki aikamoinen paradoksi, että usein erityisesti vammaisille rakennetaan pienehköjä asuntoja: 20-30 neliön asuntoja tai 10 neliön huoneita ja sitten kun rakennetaan ihan tavallisia asuntoja, niissä se suuri koko ja hukkaneliöt pistetäänkin esteettömyyden piikkiin. :/

    Tähän kannattaa muuten tutustua jos haluaa tietää tarkempia lukuja ja suunnitelmia siitä, miksi ja miten miljoonaan esteettömään asuntoon yritetään pyrkiä. :)
    http://www.ym.fi/download/noname/{965B61E0-1E6F-4D25-810C-AA4C90F6EB59}/40296

12. Niko Lipsanen 21.5.2014 klo 12.53:

    17 neliön esteetön soluhuone on keskustelun kuluessa vaihtunut 17 neliön asunnoksi. Soluhuoneen varmaan saakin suht pienessäkin tilassa esteettömäksi, kun osa toiminnoista on jaettu.

    50 neliön raja ei ollut, mitä mielestäni pidän esteettömän toteutuksen edellytyksenä. Se on se raja, mitä Osmo Soininvaara käyttää puhuessaan ”pienistä asunnoista”. Nostin sen esiin vain sen vuoksi, että muistetaan käsitteen ”pieni asunto” epämääräisyys – toiselle se tarkoittaa aivan toista kuin toiselle.

    Kylpyhuoneen kalusteiden siirtely ei muuten useinkaan ole kovin helppoa. Ainakin meidän talossa kohta alkavan putkirempan toisen vaiheen esittelyssä on korostettu, että tukipalkkien sijaintien vuoksi pöntön sijoittelu ei ole vapaata, koska viemäriä ei voi tehdä mihin kohtaan tahansa eikä myöskään viedä palkin läpi. Uusissa asunnoissa voidaan tietysti suunnitteluvaiheessa asetella kalusteet vapaammin.

    Ja edelleen, tuossa miljoonassa esteettömässä asunnossa on se epäsuhta, että esteettömiksi asunnoiksi lasketaan vain esteettömyysnormit täyttävät asunnot, kun taas niistä asuntoja tarvitsevista kaikki eivät ole täysin esteellisiä, vaan pystyvät hyvin asumaan myös sellaisessa asunnossa, jossa kaikki esteettömyysvaatimukset eivät toteudu. Näitä asuntoja on olemassa jo vaikka kuinka paljon, ja suurimmalle osalle niistä, jotka jonkinasteista esteettömyyttä tarvitsevat, ne riittävät vallan mainiosti.

    Kohtaanto-ongelma toki on, koska kaikki uudet kerrostaloasunnot rakennetaan esteettömiksi vaikka suurimpaan osaan niistä muuttanee sellaisia asukkaita, joille esteettömyydestä ei ole suurta etua.

    Kompromissiratkaisu voisi olla jokin kohtuullisen suuruinen esteettömyysmaksu, jonka uusien asuntojen rakentaja joutuisi maksamaan, jos asunto ei täyttäisi esteettömyysvaatimuksia. Tämä maksu sitten laitettaisiin rahastoon, joka taas rahoittaisi nimenomaan esteettömiä asuntoja tarvitseville suunnattujen esteettömien asuntojen rakentamista. Kaikki voittaisivat. Saisi taas rakentaa persoonallisia ja mukavia asuntoja ilman turhia normeja, ja normiasuntoja tarvitsevat taas saisivat sellaisia. Ja iso osa uusista asunnoista täyttäisi esteettömyysnormit jatkossakin, vaikkei siitä niissä asuville mitään hyötyä olisikaan.

    Koska sinun käsityksesi mukaan esteettömyyden kustannukset ovat noin 10 euroa per neliö, niin ehkä tuo sitten olisi sopiva taso, mikä sitä maksua pitäisi maksua. Itse arvelen esteettömyyden kustannusten olevan huomattavasti korkeampia, joten maksukin voisi siksi olla vähän suurempi.

    Meidän kämppämme tosiaan oli viime syksyllä Hesarissa. Bloggasinkin siitä: http://aiheet.domnik.net/ai-2013/10/pienesti-asuminen

13. Tuulikki 21.5.2014 klo 18.27:

    ”17 neliön esteetön soluhuone on keskustelun kuluessa vaihtunut 17 neliön asunnoksi. Soluhuoneen varmaan saakin suht pienessäkin tilassa esteettömäksi, kun osa toiminnoista on jaettu.”

    Jos luet tarkemmin, huomaat, että jo aiemmin kerroin, että huoneeni 17 neliötä sisälsi myös oman kylpyhuoneen ja pienen keittiön. Yhteisinä tiloina tuossa 12 hengen solussa oli kyllä tv-huone/keittiö tarjolla mutta en ainakaan itse sitä käyttänyt, enkä tuntenut muita solussa asuvia. Turussa asuvalla siskollani vastaava asunto oli vuokrattu yksiön nimellä.

    ”50 neliön raja ei ollut, mitä mielestäni pidän esteettömän toteutuksen edellytyksenä. Se on se raja, mitä Osmo Soininvaara käyttää puhuessaan ”pienistä asunnoista”. Nostin sen esiin vain sen vuoksi, että muistetaan käsitteen ”pieni asunto” epämääräisyys – toiselle se tarkoittaa aivan toista kuin toiselle.”

    Itseasiassa kirjoitit näin: ”Pienten asuntojen kohdalla on turha laskea teoreettisia kustannuksia niiden muuttamiselle myöhemmin esteettömiksi, koska ne eivät ole sellaisiksi muutettavissa. Tai tietysti, jos soininvaaramaisesti tarkoitat pienellä asunnolla 50 neliön kämppää, niin sitten ehkä.”
    Sanot tuossa mielestäni aika selkeästi, että mielestäsi oikeasti pienet asunnot eivät ole esteettömiksi muutettavissa paitsi jos asunto on jo 50 neliötä. Vaikka pienen asunnon raja olisi 20 neliötä, edelleen sitäkin pienemmät asunnot ovat usein esteettömiksi muutettavissa. Ja jotain alle 10 neliön asuntoja taas ei ole pahemmin tarjollakaan.

    ”Kylpyhuoneen kalusteiden siirtely ei muuten useinkaan ole kovin helppoa. Ainakin meidän talossa kohta alkavan putkirempan toisen vaiheen esittelyssä on korostettu, että tukipalkkien sijaintien vuoksi pöntön sijoittelu ei ole vapaata, koska viemäriä ei voi tehdä mihin kohtaan tahansa eikä myöskään viedä palkin läpi. Uusissa asunnoissa voidaan tietysti suunnitteluvaiheessa asetella kalusteet vapaammin.”

    Nimenomaan! Tämä on juuri niitä syitä, miksi vanhojen asuntojen muuttaminen esteettömiksi on vaikeaa ja kallista (tosin harvoin mahdotonta, ratkaisuja kyllä löytyy) ja usein myös hukkaa neliöitä. Siksi on paljon järkevämpää, että uudisrakentaminen on esteetöntä ja sitten esteellistä haluavat voivat muuttaa johonkin niistä nykyisestä kahdesta ja puolesta miljoonasta esteellisestä asunnosta.

    ”Ja edelleen, tuossa miljoonassa esteettömässä asunnossa on se epäsuhta, että esteettömiksi asunnoiksi lasketaan vain esteettömyysnormit täyttävät asunnot, kun taas niistä asuntoja tarvitsevista kaikki eivät ole täysin esteellisiä, vaan pystyvät hyvin asumaan myös sellaisessa asunnossa, jossa kaikki esteettömyysvaatimukset eivät toteudu. Näitä asuntoja on olemassa jo vaikka kuinka paljon, ja suurimmalle osalle niistä, jotka jonkinasteista esteettömyyttä tarvitsevat, ne riittävät vallan mainiosti.”

    Väärin, tässähän oli laskettu muka esteettömiksi asunnoiksi mm. kaikki 90- ja 2000-luvulla rakennetut asunnot, joihin vie hissi. Nämähän siis kaikki eivät todellakaan ole esteettömiä esimerkiksi kylpyhuoneiden osalta mutta juuri kuten sanoit, ne ovat kuitenkin riittäviä osalle ihmisistä. Näin laskemalla juuri saadaan tuo miljoonan asunnon tarve täytettyä. Jos lähdettäisiinkin siitä, että tarvittaisiin miljoona oikeasti esteetöntä asuntoa (joissa voisi elää esimerkiksi sähköpyörätuolin käyttäjänä), oltaisiin vielä paljon isommassa pulassa.
    Lisäksi niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkinasteista esteettömyyttä (esimerkiksi huonompikuntoiset 65-79 -vuotiaat, joiden ei tässä laskettu tarvitsevan mitään esteettömyyttä), esteettömien asuntojen tarve olisi vielä paljon isompi. 65 vuotta täyttäneitähän on vuonna 2030 1,5 miljoonaa ja vammaisia 800 000.

    ”Kompromissiratkaisu voisi olla jokin kohtuullisen suuruinen esteettömyysmaksu, jonka uusien asuntojen rakentaja joutuisi maksamaan, jos asunto ei täyttäisi esteettömyysvaatimuksia. Tämä maksu sitten laitettaisiin rahastoon, joka taas rahoittaisi nimenomaan esteettömiä asuntoja tarvitseville suunnattujen esteettömien asuntojen rakentamista. Kaikki voittaisivat. Saisi taas rakentaa persoonallisia ja mukavia asuntoja ilman turhia normeja, ja normiasuntoja tarvitsevat taas saisivat sellaisia. Ja iso osa uusista asunnoista täyttäisi esteettömyysnormit jatkossakin, vaikkei siitä niissä asuville mitään hyötyä olisikaan.

    Koska sinun käsityksesi mukaan esteettömyyden kustannukset ovat noin 10 euroa per neliö, niin ehkä tuo sitten olisi sopiva taso, mikä sitä maksua pitäisi maksua. Itse arvelen esteettömyyden kustannusten olevan huomattavasti korkeampia, joten maksukin voisi siksi olla vähän suurempi.”

    Tää olisi oikeasti hyvä ratkaisu jos sakkomaksu on mitoitettu niin, että se kattaa oikeasti _vanhan_ asunnon muuttamisen esteettömäksi ja mahdollisen laitosasumisen odotusaikana. (Sehän ei riitä, että rakennetaan rahaston rahoilla ”joskus jonnekin muualle” uusia esteettömiä asuntoja koska niitä ei vain ehditä rakentaa tarpeeksi ennen kuin puute niistä räjähtää käsiin.) Lisäksi tietysti sitten jos ihminen sattuukin itse vammautumaan ja tarvitsemaan muutostöitä, pitää muuttaa muualle tai nekin muutostyöt pitää kustantaa itse, eikä vaatia siinä vaiheessa kuntaa maksumieheksi. (Oikeasti on välillä hiukan ärsyttänyt se, miten ihmiset on määrätietoisesti rikkoneet rakennusmääräyksiä esimerkiksi esteettömästä sisäänkäynnistä ja päättäneet, että esteetöntä vessaa yläkertaan ei tarvita. Kun eihän _meille_ mitään voi tapahtua. Ja sitten kun sattuu ja tapahtuu, kunta maksaa sisäänkäynnille ison rempan, tuolihissin, kylppärin yläkertaan, joskus kokonaisen uuden siiven taloon jne.)
    Mun tärkein pointtihan on koko ajan ollut, että esteettömyys on hyvin halpaa, lähes ilmaista, kun se toteutetaan jo rakennusvaiheessa ja hyvällä suunnittelulla. Sen sijaan se, että aletaan paniikissa remppaamaan vanhaa ja sijoittamaan ihmisiä laitoksiin siinä vaiheessa kun on jo hätä, on monin kerroin kalliimpaa. Jos joku haluaa rakentaa tässä tilanteessa tieten tahtoen esteellistä, hänen pitäisi sitten maksaa siitä aiheutuvat todelliset kulut, ei niitä kuluja joilla hän olisi selvinnyt, jos olisi ottanut huomioon ne varsin kohtuulliset esteettömyysvaatimukset rakentamisessaan.

    Musta on surullista se, että moni tuntuu luulevan, että esteettömyys tarkoittaa tasapaksuutta, tylsyyttä, persoonattomuutta ja epämukavuutta. (Siis tilan viemisen ja kalleuden lisäksi, mitkä eivät myöskään edelleenkään pidä paikkaansa.) Ehkä mielikuvat tulevat steriileistä julkisista tiloista tai samalla kaavalla rakennetuista massa-asunnoista. Esteettömyysvaatimukset ovat kuitenkin oikeasti kohtuullisia ja monet muut rakennusmääräykset rajoittavat rakentamista paljon enemmän. Esteettömyysvaatimuksilla pyritään hyvään käytettävyyteen ja käyttömukavuuteen, joiden toivoisi muutenkin olevan suunnittelun perusta. Esteettömyysvaatimusten ei tarvitse rajoittaa luovuutta ja estää persoonallisia asumisratkaisuja. Lopulta vaatimukset ovat lähinnä sitä tasoa, että ovien on oltava tarpeeksi leveitä tms. mikä on järkevää muutenkin ainakin jos asuntoon aikoo saada huonekalujakin. Kukaan ei estä tekemästä väliaikaisia lisärakennelmia. (Asunnonhan pitää siis vain olla kohtuullisin toimin esteettömäksi muutettavissa -jotkut tuntuvan kuvittelevan, että kaikki suihkukaapeista lähtien olisi kielletty.) Myöskään eritasoratkaisuja, kuten parvia, ei ole kielletty.
    Toivoisin myös, että vanhoihinkin asuntoihin kehitettäisiin niitä persoonallisia ratkaisuja, juuri kuten teilläkin, eikä toteutettaisi luovuutta aina vain uutta rakentamalla. Pari kaveria juuri ostivat asunnon kimpassa ja aikovat tehdä siitä käytännössä kaksi erillistä asuntoa, jotta saivat neliöhintaa laskettua. Odotan innolla lopputuloksen näkemistä. :)

14. Niko Lipsanen 22.5.2014 klo 11.36:

    Itseasiassa kirjoitit näin: ”Pienten asuntojen kohdalla on turha laskea teoreettisia kustannuksia niiden muuttamiselle myöhemmin esteettömiksi, koska ne eivät ole sellaisiksi muutettavissa. Tai tietysti, jos soininvaaramaisesti tarkoitat pienellä asunnolla 50 neliön kämppää, niin sitten ehkä.”
    Sanot tuossa mielestäni aika selkeästi, että mielestäsi oikeasti pienet asunnot eivät ole esteettömiksi muutettavissa paitsi jos asunto on jo 50 neliötä. Vaikka pienen asunnon raja olisi 20 neliötä, edelleen sitäkin pienemmät asunnot ovat usein esteettömiksi muutettavissa. Ja jotain alle 10 neliön asuntoja taas ei ole pahemmin tarjollakaan.

    En viitannut esteettömäksi muuttamisen rajaan vaan siihen neliömäärään, jota esimerkiksi Osmo Soininvaara pitää pienen asunnon rajana. Jos pitää pienen asunnon rajaa 50 neliössä, niin silloin moni pieni asunto (jotka siis ovat pienempiä kuin tuo 50 neliötä) ovat varmaankin toteutettavissa esteettömästi.

    Ja varmaan on mahdollista saada 17 neliötäkin esteettömäksi, mutta silloin esteettömyyden vaatimat tilavaatimukset vievät niin paljon, että ei paljon muuta mahdu. Tuskinpa meidän 16 neliössämme olisi tilaa kahdelle asukkaalle, hoitokoirille ja satunnaisille sohvasurffareille sekä varsin runsaalle säilytystilalle, jos olisi esteettömästi tehty.

    Ja itse asiassa pienessä asunnossa ovet sekä erityisesti niiden vaatimat kääntösäteet vievät tilaa. Tämäkin asunto olisi viihtyisämpi, jos ovet olisivat kapeampia. Kylppärin seinä rakennettiin uusiksi putkirempan yhteydessä (samalla laskettiin lattia samaan tasoon muun asunnon kanssa) ja samalla laitettiin nykynormien mukainen ovi. Se on hankala, koska oven edessä pitää pitää tyhjää tilaa niin paljon, että sen saa aukeamaan. Pienempi ovi vaatisi vähemmän tilaa. Pienempi oviaukko nappaisi myös vähemmän pois viereisen seinän hyllyjen syvyydestä. Jos olisi syvemmät hyllyt, olisi enemmän säilytystilaa.

    Ulkosisäovessa on suunnitteluvirhe: se ei mahdu aukeamaan kokonaan. Pienempi ovi mahtuisi. Nyt se aukeaa vain viistosti, ja siitä pitää kiemurrella ohi. Toisaalta jos eteissyvennys olisi tehty isommaksi, niin se haukkaisi isomman osan vähistä neliöistä. Joten ehkä hyvä näin. Tuulikaappi sentään on suht pieni. Naapuriasunnossa sekin vie suhteettoman ison tilan.

    Jos ulko-ovi olisi kapeampi, niin sitten ikkunan pitäisi olla avattava, jotta huonekalut ym. isot tavarat saisi sitä kautta. Esim. Hollannissahan on ihan tavanomaista, että on kapeat oviaukot ja jyrkät ja kapeat portaikot, kun tavarat nostetaan vinssillä ikkunoiden kautta ylempiinkiin kerroksiin. Sellainen olisi kätevää täälläkin, niin ei menisi hukkatilaa suuriin portaikkoihin, jos on monikerroksisia asuntoja.

    Isäni liikkui viime vuosinaan jo melko huonosti ja kuului varmaankin niihin, joiden noissa ministeriöiden elämälle vieraissa laskelmissa arvioidaan tarvitsevan esteettömiä asuntoja. Silti hänen suosikkipaikkansa oli mökki, joka oli varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla esteellinen (ei tietä perille, paljon portaita pihalla, erikoiskorkeat kynnykset, kerroksesta toiseen kulku tikkaita pitkin ym.). Kun häneltä kysyi, kuinka hän siellä pärjää, kun välillä viikkojakin oli siellä yksin, niin sanoi vaan, että eläkkeellä on aikaa. Jos jokin on vähän hankalaa, niin tekee sitten hitaammin. Ihan pilalle se mökki olisikin mennyt, jos sen olisi esteettömästi yrittänyt toteuttaa.

    Kun hän leskeksi jäätyään osti itselleen kaupunkiasunnon, niin sekään ei ollut esteetön. Itse asunto varmaan olisi täyttänyt vaatimukset suhteellisen hyvin, mutta hissille päästäkseen piti kulkea puoli kerrosta portaita. Silti se oli hänen valintansa, koska asunnon sijainti ja hinta olivat hänen kannaltaan sopivat ja asunnossa oli hänen himoitsemansa pieni (varmaankin esteellinen) saunakoppi. Talo on rakennettu 1970-luvulla.

    Eli eivät ne huonostikaan liikkuvat aina edes halua täysin esteetöntä asuntoa, koska heilläkin on muita preferenssejä (ja vanhuksilla aikaa).

15. Niko Lipsanen 22.5.2014 klo 11.37:

    Ehdottamani esteettömyysmaksun ei tosiaankaan tarvitsisi kattaa asunnon jälkikäteistä muuttamista esteettömäksi vaan ainoastaan suuntautua siihen, että rakennetaan uusia esteettömiä niille, jotka tarvitsevat niitä oikeasti eivätkä ainoastaan laskelmallisesti.

16. Niko Lipsanen 22.5.2014 klo 11.40:

    Onkohan joku muu kuin me kaksi keskusteluun osallistujaa jaksanut lukea koko tämän kommenttiketjun läpi?

17. Tuulikki 22.5.2014 klo 22.08:

    ”En viitannut esteettömäksi muuttamisen rajaan vaan siihen neliömäärään, jota esimerkiksi Osmo Soininvaara pitää pienen asunnon rajana. Jos pitää pienen asunnon rajaa 50 neliössä, niin silloin moni pieni asunto (jotka siis ovat pienempiä kuin tuo 50 neliötä) ovat varmaankin toteutettavissa esteettömästi.

    Ja varmaan on mahdollista saada 17 neliötäkin esteettömäksi, mutta silloin esteettömyyden vaatimat tilavaatimukset vievät niin paljon, että ei paljon muuta mahdu. Tuskinpa meidän 16 neliössämme olisi tilaa kahdelle asukkaalle, hoitokoirille ja satunnaisille sohvasurffareille sekä varsin runsaalle säilytystilalle, jos olisi esteettömästi tehty.”

    Sitä mä just yritin sanoa, että vaikka ei pitäisikään pienen asunnon rajaa 50 neliössä, kyllä ne silti on esteettömästi toteutettavissa ilman, että tilaa alkaa mennä suhteettomasti hukkaan. Silloin kun erityisesti vammaisille ja vanhuksille rakennetaan asuntoja, ne on yleensä puolet tuota pienempiä eli varmaan ihan muidenkin kuin Soininvaaran asteikolla pieniä.

    Mäkään en usko, että 16 neliössä asuisi kaksi ihmistä kovin mukavasti silloin, jos heistä jompi kumpi tai kummatkin tarvitsisivat itse täydellistä esteettömyyttä koska apuvälineet itsessään vie tilaa, vaikka esteettömyys ei niinkään. Ja monen vammaisen on vaikea käyttää esimerkiksi parvea, vaikka sellaisen rakentamista ei esteettömyys estäkään. Mutta jos kumpikaan ei oikeasti tarvitse esteetöntä kämppää, kyllä silloin kaksikin ihmistä (ja hoitokoirat ja sohvasurffaajat) punkkais 16 esteettömässä neliössä koska esteettömäänkin kämppään voi ihan hyvin sijoittaa vaikka tuontyyppiset kalusteet kuin teillä. Ja yksin ihminen asuisi kyllä apuvälineidenkin (kuten sähkösängyn ja sähköpyörätuolin) kanssa, etenkin jos asunto olisi jo rakennusvaiheessa tehty esteettömäksi, jolloin neliöt voisivat olla tehokkaassa käytössä. Esimerkiksi siinä mun 17 neliön kämpässä kylppäriin meni just suunnilleen se 2,5 neliötä, minkä esteetön kylppäri minimissään vaatii. Ja sit muuten se nyt oli sellainen suorakulmion muotoinen kämppä, jossa vastapäätä kylppäriä ”keittiö” ja johon sai hyvin sijoiteltua sängyn/sohvan, pöydät, lipastot, nojatuolin yms. niin, että keskelle jäi mukava kulkuväylä.
    Teidänkin kämppää kun katselin kuvista, näytti varsin esteettömältä. Kylppäriä ei toki kuvissa näkynytkään.

    ”Ja itse asiassa pienessä asunnossa ovet sekä erityisesti niiden vaatimat kääntösäteet vievät tilaa. Tämäkin asunto olisi viihtyisämpi, jos ovet olisivat kapeampia. Kylppärin seinä rakennettiin uusiksi putkirempan yhteydessä (samalla laskettiin lattia samaan tasoon muun asunnon kanssa) ja samalla laitettiin nykynormien mukainen ovi. Se on hankala, koska oven edessä pitää pitää tyhjää tilaa niin paljon, että sen saa aukeamaan. Pienempi ovi vaatisi vähemmän tilaa. Pienempi oviaukko nappaisi myös vähemmän pois viereisen seinän hyllyjen syvyydestä. Jos olisi syvemmät hyllyt, olisi enemmän säilytystilaa.”

    Ootteko aatelleet liukuovea? Etenkin inva-asunnoissa, joissa on vielä tavallistakin isommat ovet, harrastetaan paljon niitä koska kääntösäde ei vie tilaa ja sellainen on helpompi sulkeakin perässään. Likuoven kanssa on sekin hyvä puoli, että esimerkiksi kaapin voi sijoittaa osittain oviaukon eteen (jos koko leveyttä ei itse tarvitse), kun se ei estä oven sulkemista ja avaamista.

    ”Isäni liikkui viime vuosinaan jo melko huonosti ja kuului varmaankin niihin, joiden noissa ministeriöiden elämälle vieraissa laskelmissa arvioidaan tarvitsevan esteettömiä asuntoja. Silti hänen suosikkipaikkansa oli mökki, joka oli varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla esteellinen (ei tietä perille, paljon portaita pihalla, erikoiskorkeat kynnykset, kerroksesta toiseen kulku tikkaita pitkin ym.). Kun häneltä kysyi, kuinka hän siellä pärjää, kun välillä viikkojakin oli siellä yksin, niin sanoi vaan, että eläkkeellä on aikaa. Jos jokin on vähän hankalaa, niin tekee sitten hitaammin. Ihan pilalle se mökki olisikin mennyt, jos sen olisi esteettömästi yrittänyt toteuttaa.

    Kun hän leskeksi jäätyään osti itselleen kaupunkiasunnon, niin sekään ei ollut esteetön. Itse asunto varmaan olisi täyttänyt vaatimukset suhteellisen hyvin, mutta hissille päästäkseen piti kulkea puoli kerrosta portaita. Silti se oli hänen valintansa, koska asunnon sijainti ja hinta olivat hänen kannaltaan sopivat ja asunnossa oli hänen himoitsemansa pieni (varmaankin esteellinen) saunakoppi. Talo on rakennettu 1970-luvulla.

    Eli eivät ne huonostikaan liikkuvat aina edes halua täysin esteetöntä asuntoa, koska heilläkin on muita preferenssejä (ja vanhuksilla aikaa).”

    On mahdollista, että isäsi olisi laskettu esteettömyyden tarvitsijaksi tai sitten ei. Kunnoltaan esteettömyyden tarvitsijoita on arvioitu sellaisiksi, että jos he eivät saa esteetöntä asuntoa, vaihtoehtona on joko muuttaa laitokseen tai sitten tarvita huomattavan paljon kotiin tuotavia palveluita, kuten kotisairaanhoitoa, henkilökohtaista apua, kauppapalveluita, kotipalvelua, siivouspalveluita jne. Kunnon puolesta osannet siis paremmin arvioida, kuuluiko hän tähän joukkoon. Hyvin pitkälti laskelmathan on tehty keskimääräisen iästä riippuvan palvelutarpeen perusteella. Saako kysyä, minkä ikäinen hän oli viime vuosinaan? Suurimman osan yli 80-vuotiaista oletetaan kyllä olevan jonkinasteisen esteettömyyden tarpeessa ja kyllähän suuri osa tarvitsee hyvin täydellistäkin sellaista eli käyttää esimerkiksi jatkuvasti rollaattoria. 65-75 -vuotiaista puolien oletetaan tarvitsevan jonkinlaista esteettömyyttä (eli he jaksavat kävellä esimerkiksi kauppakassien kanssa vain toiseen kerrokseen kerrostalossa, eivät korkeammalle.) Toisaalta vastaavasti monen (ei varsinaisesti vammaisen) nuoren oletetaan liikkuvan ketterästi ja voivan asua lähes missä vain, vaikka oikeasti olisi jotain terveysongelmaa (40% ihmisistä on pitkäaikaissairaita) tai vaikka muusta syystä haluaisi asunnon esimerkiksi hissillisestä talosta. Keskimäärin laskelmat siitä, kuinka moni tarvitsee jonkinasteista esteettömyyttä ja kuinka moni sitten ihan täydellistä sellaista, pitänevät paikkaansa, vaikka joku 85-vuotias kipaisisikin kauppakassien kanssa neljänteen kerrokseen. On myös hiukan eroa siinä, selviääkö loppuun asti esteellisessä kodissa ja siinä, onko vapaaehtoisesti välillä mökillä askeettisemmissa oloissa. Moni suomalainen nauttii suuresti kesämökillä savusaunasta ilman juoksevaa vettä mutta elämä muuttuisi vaikeaksi jos pitäisi läpi vuoden kantaa arjessa käyttövedet kaivosta. Oma paappani asui yksin vielä 85-vuotiaana sujuvasti talvet kaupunkikodissa lyhyiden portaiden päässä ja kesät maalla vanhassa maalaistalossa, jossa oli kyllä yleensä juokseva vesi käytössä mutta esimerkiksi ulkohuussi, kaiteettomat portaat sisälle ja paljon hoidettavaa puutarhaa. Sitten eräänä päivänä hän talvikodissaan kaatui, halvaantui ja oli täysin autettava elämänsä viimeiset viisi vuotta. Silloin vuosituhannen vaihteessa hänet sijoitettiin laitokseen, nykyään tuotaisiin varmaan palvelut kotiin, jos vain olisi esteetön sellainen.
    Vanhempani kuuluvat näihin varautujiin, jotka ovat vasta reilu 60 mutta asuvat jo esteettömässä talossa. On kyllä ollut tarpeenkin kun on alkanut tulla kaikenlaista kremppaa ja äitikään ei olisi pystynyt pysymään työelämässä, jollei sekä koti että työpaikka olisi esteetön.

    Tuo 1970-luvulla rakennettu talo olisi tuossa valtioneuvoston periaatepäätöksessä todennäköisesti katsottu melko esteettömäksi. 90- ja 00- luvuillakin rakennetut hissilliset talot katsottiin melko esteettömiksi vaikka juuri tuollainen, että joitain portaita pitää kulkea hissistä huolimatta, on hyvin tyypillistä. Ja saunan esteettömyys on sivuseikka, sillä se on ylellisyyttä, jota vammaisella tai vanhuksella ei välttämättä tarvitse olla, eli se ei vaikuta asunnon esteettömyyteen. Sehän on tietysti vain plussaa, jos sellaista silti pystyy käyttämään. :)

    On vähän hankala puhua yksinkertaisesti näistä, sillä on täydellistä esteettömyyttä ja ”esteettömyyttä”, joka riittää tietylle joukolle. Usein puhutaan, että asunto on ”melko esteetön” tai ”ikääntyneille sopiva” esimerkiksi silloin, kun rapun ulko-ovella on vastassa lyhyt portaikko. (Tää on muuten asia, johon jatkuvasti törmää julkisissakin tiloissa. Eihän tuollainen portaiden kulkemista vaativa asunto oikeasti ole esteetön siinä mielessä, että siinä voisi asua esimerkiksi pyörätuolin tai rollaattorin kanssa kulkeva. Heitäkin on vuonna 2030 varmasti monta sataa tuhatta koska 85 vuotta täyttäneitä on neljännesmiljoona (nykyään alle puolet siitä), 80-84 -vuotiaita toiset neljännesmiljoona, 75-79 -vuotiaitakin yli 300 000 ja moni nuorempikin seniori käyttää rollaattoria tms. ja nuorista, lapsista ja keski-ikäisistä pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuvia on 5%. Nykyiseen määrään nähden täydellistä esteettömyyttä tarvitsevien määrä tulee vähintäänkin kaksinkertaistumaan jollei massaparanemisia tapahdu. Samaan aikaan pyritään siihen, että entistä useampi heistä asuisi kotonaan, vaikka trendi on koko ajan ollut se, että laitoksissa on yhä huonokuntoisempia ihmisiä, joten välillä hirvittää, kuinka huonokuntoisten vielä oletetaan olevan turvassa kotonaan. (Esimerkiksi kun nykyään 75 vuotta täyttäneistä n.406 000 asuu kotonaan, pyritään siihen, että 2030 heitä asuisi kotonaan 754 000. Heistä varmasti ihan huomattava osa käyttää esimerkiksi rollaattoria.) Heille tarvitaan sellaisia todella esteettömiä asuntoja, joita on osa viime vuosina rakennetuista asunnoista mutta joista on kova pula. Mutta tässä valtioneuvoston periaatepäätöksessä otetaan huomioon juuri se, että kaikki eivät tarvitse täydellistä esteettömyyttä vaan osan kohdalla selvitään vähemmillä korjaustoimilla, kuten vain rakentamalla hissi yli kaksikerroksiseen taloon. Siksi myös nuo melko esteettömät asunnot on laskettu esteettömiksi tässä ja saatu tulokseksi, että kymmenisen prosenttia nykyisestä asuntokannasta on joko esteetöntä tai ”esteetöntä”. Eli monta sataa tuhatta uutta asuntoa ja monen sadan tuhannen asunnon korjaamista tarvitaan silti, vaikka lasketaan mukaan nämäkin melko esteettömät, jollaisessa isäsikin asui.

    Arviossa on muuten sekin, että oikeasti esteettömyttä tai ”esteettömyyttä” tarvitsevia kotonaan asuvia on paljon enemmänkin ja asuntoja tarvittaisiin lähes 1400 000 mutta heistä osa varautuu sitten asiaan hyvissä ajoin itse (teettämällä muutoskorjaukset jo esimerkiksi alle 65-vuotiaina kuten vanhempani) tai asuvat sitkeästi esteellisessä paikassa. (Näitähän on tullut vastaan paljonkin myös lähipiiristä, että kotihoito kantaa kerran kahdessa viikossa suihkuun kellarin saunaan ja muuten asutaan yhdessä kerroksessa monikerroksisessa omakotitalossa, eikä päästä viimeisinä vuosina kotoa ulos ollenkaan. Ja tämä ratkaisu on muuten yhteiskunnalle kalliimpi kuin esteetön rakentaminen koska kotipalvelun tarve on niin suuri ja onnettomuuksia tapahtuu enemmän.) Kun vähennetään 1400 000:sta nämä, saadaan miljoona asuntoa. Jokaisessa noista asunnossa muuten oletetaan silloin asuvan keskimäärin 1,5 esteettömyyttä tarvitsevaa henkilöä. Jos useampi asuu yksin, asuntojen tarve on suurempi.

    ”Ehdottamani esteettömyysmaksun ei tosiaankaan tarvitsisi kattaa asunnon jälkikäteistä muuttamista esteettömäksi vaan ainoastaan suuntautua siihen, että rakennetaan uusia esteettömiä niille, jotka tarvitsevat niitä oikeasti eivätkä ainoastaan laskelmallisesti.”

    Aiemmin esittelin näitä vaihtoehtoja, että miten tähän esteettömyyden tarpeen räjähtämiseen voidaan varautua. Halvin ratkaisu oli se, että kaikki uustuotanto on esteetöntä, kalliimpi sitten se, etttä rakennetaan myös esteellistä mutta muutetaan vastaavasti vanhaa esteettömäksi.
    Uudisrakentamista ei voida tehdä määrättömästi lyhyessä ajassa. Jos tehdään yksi esteellinen asunto lisää, se on yksi esteetön uudisasunto vähemmän ja koska miljoonan asunnon tavoite pitää täyttää vuoteen 2030 mennessä, käytännössä vastaavasti jokin vanha asunto on muutettava esteettömäksi. Nämä kulut pitää siis jostain saada katettua ja sakkomaksu voisi olla hyvä ajatus.
    Hirveän vaikea tässä on muuten osoittaa sinulle sitä, että esteettömille asunnoille on ihan todellinen tarve, jos et usko henkilökohtaista kokemusta niiden löytymisen vaikeudesta, etkä laskelmia siitä, miten esimerkiksi yli 85-vuotiaiden määrä tulee yli kaksinkertaistumaan, kun esteettömiä asuntoja ei riitä edes nykyisille. Aika monesti kuulee sitä, että miksei esteettömiä asuntoja voi tehdä vain niille jotka niitä todella tarvitsevat. Okei, tehkää, mä olen jo omaani pari vuotta odottanut!

    Ympäristöministeriön ohjelmassa kerrotaan, että esteettömien asuntojen kysynnän kasvaessa niiden hinnat ovat nousemassa ylös (ja seuraavaksi asunnot tietysti kokonaan loppuvat), jolloin pienituloiset eivät voi niihin enää muuttaa. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät laitosasuminen ja kotiin tuotavien palveluiden reipas lisääminen, jotka molemmat ovat yhteiskunnalle paljon kalliimpia vaihtoehtoja. Tämän huomaan omalla kohdallani joka päivä. Koska en pääse asunnostani yksin ulos, enkä pysty liikkumaan tuolilla asunnossani, tarvitsen henkilökohtaista avustajaa koko sen ajan kun kumppanini on töissä ja kumppanini joutuu rajoittamaan omaa työntekoaan ja opiskeluaan huolehtiakseen minusta iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Lisäksi aina kun hissi on rikki, ja se on rikki lähes viikottain, joudun perumaan kaikki hoitokäyntini viime tingassa ja varaamaan uudet ajat. Kotona liikkuminen ja kodista ulos kulkeminen rasittaa myös niin paljon ylimääräistä, että se vaikuttaa mm. opiskelukykyyni ja pitkittää työkyvyttömyysaikaani ja todennäköisesti vaikuttaa näin myös siihen, tulenko ikinä työllistymään.
    Avustajien palkka on vain n.10e/h mutta todelliset kustannukset ovat lähempänä 30 euroa tunnilta eli 4800e/kk. En toki voisi luopua kaikista tunneista esteettömässäkään kodissa mutta osasta kyllä. Vaikea sanoa paljonko rahaa kuluu hukkaan peruutetuista hoito- ja tutkimuskäynneistä mutta 100e/kerta ei ole ainakaan yliarvioitu. Sillä, että mieheke ei saa tutkintoaan valmiiksi ja joutuu rajoittamaan työntekoaan, on yhteiskunnalle myös suuria vaikutuksia, sillä hän maksaa veroja paljon jo nyt ja maksaisi entistä enemmän tutkinnon tuoman palkankorotuksen myötä. Oman opiskeluni venyminen ja se, että elän vuodesta toiseen eläkkeellä työnteon sijaan maksaa tietysti myös. On ikävää tulla näin kalliiksi etenkin kun itsekin toivoisi vain, että löytäisi sen sopivan kodin (ja saisi tarvitsemansa kuntoutuksen, siinäpä toinen järjetön säästökohde) ja voisi elää ihan normaalia elämää keskittyen opiskeluun.

    Sinänsä voisi myös ajatella, että koska palveluasumisen kustannukset lopulta päätyvät yhteiskunnan maksettaviksi, myös esteettömyyden kulujen pitäisi olla pois valtiolta ja kunnilta, ei yksityisiltä ihmisiltä (paitsi tietenkin veroina). Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä ehdittäisiin rakentaa 280 000 uutta esteetöntä asuntoa vanhojen esteettömien ja melko esteettömien asuntojen ja satojen tuhansien asuntojen korjauksien lisäksi. Jos esteettömyysmääräyksiä puretaan ja uusista asunnoista onkin esteettömiä vain puolet eli 140 000 asuntoa, mitä tästä seuraa? Oletetaan, että joka asunnossa asuu 1,5 esteettömyyttä tarvitsevaa ihmistä (kun muutenhan asuntoja siis tarvittaisiin laskelman mukaan enemmän). Jos heidät kaikki sijoitetaan palveluasuntoihin, kulut ovat 140000*1,5*50000e/v = 10 500 000 000e/v eli 10,5 miljardia joka vuosi. (Tosin pitäis ne palveluasunnotkin rakentaa, joten ei oikeasti tietysti onnistu, ehkäpä sitten on vain kaikki sairaaloiden osastot täynnä.) Jo pelkästään siitä, että nykyistä vastaava osuus vanhuksista asuisi myös vuonna 2030 laitoksessa (eikä laitospaikkoja voisi vähentää nykyisten tavoitteiden mukaisesti), tarkoittaisi miljardin kuluja vuosittain. Nykyäänkin, jos tavoitteiden mukainen määrä vanhuksia voitaisiin sijoittaa esteettömiin asuntoihin (jos niitä siis olisi tarpeeksi!) sen sijaan, että heitä pidetään laitoksissa sopivan kodin puuttuessa, säästettäisiin 550 miljoonaa laitoshoitokuluissa vuosittain. Näillä laskelmilla luulisi, että valtiolta voisi liietä muutama miljardi esteettömän rakentamisen edistämiseen ja sen tukemiseen, että esteettömyyttä tarvitsevat vammaiset ja vanhukset voisivat niihin esteettömiin asuntoihin muuttaa niiden sijaan, joilla vain sattuu olemaan ylimääräistä rahaa ja tykkäävät kulkea hissillä.

    ”Onkohan joku muu kuin me kaksi keskusteluun osallistujaa jaksanut lukea koko tämän kommenttiketjun läpi?”
    :D Mietin ihan samaa. Joskus jään keskustelemaan, vaikka toisen näkemykset tuntuisivat olevan kaukana, koska ajattelen, että ehkä joku muu lukija saa hyvän kokonaiskuvan aiheesta näin. Nyt luulen, että tätä ei kukaan jaksa lukea, jos ei ole jo valmiiksi erityistä kiinnostusta (ja vahvaa mielipidettä) aiheesta. Meillä molemmilla taitaa olla ns. oma lehmä ojassa joten yhteisymmärrys juuri tässä asiassa voi olla vaikea saavuttaa. :) Mutta hei, ollaan me muuten monesta muusta asiasta ihan samoilla linjoilla, mitä oon sun kirjoituksia muutenki täältä lukenu. :)

18. Niko Lipsanen 23.5.2014 klo 10.46:

    Mitä omaan asuntooni tulee, niin sisäänkäynnillä on kaksi porrasta, josta toiseen ei saa ramppia (ei mahdu ovi aukeamaan). Kylpyhuoneen leveys on 65 cm. Epäilen, että jälkikäteinen muutos esteettömäksi olisi kovin haastavaa.

    Liukuovia olemme käyttäneet kaapeissa. Ulkosisäoveen se olisi mahdoton, koska siinä ei ole kummassakaan suunnassa tilaa, minne liukua. Kylppärin oven tapauksessa se vaatisi lämpöpatterin siirtämistä.

    Mutta tässä keskusteluketjussa on tullut esiin, että muutama porras ei useimpia esteettömän asunnon tarvitsijoita haittaa. Esteettömiksi arvioidaan kuitenkin kerrostaloista vain 90-luvulla ja sen jälkeen rakennetut hissilliset talot, vaikka vastaavilla edellytyksillä moni vanhempikin ne täyttäisi. Silloinhan iso on 70- ja 80-lukujenkin taloista on riittävän esteettömiä useimmille niitä laskennallista miljoonaa asuntoa tarvitsevista, vaikkei niitä sellaisiksi ministeriön laskelmissa katsotakaan. Itse asiassa noilla kriteereillä lähestulkoon kaikki jugendin jälkeen rakennetut hissilliset kerrostalot täyttävät kriteerit, joten miljoona taitaa täyttyä jo. Ja kun niistä isoon osaan on kohta kuitenkin tulossa putkiremppa, niin siinä yhteydessä voi mahdollisuuksien rajoissa tehdä kylppäreillekin jotakin, jos joku siinä vaiheessa haluaa esteettömyyttä parantaa.

    Se tietysti on selvää, että niitä täysin esteettömiä asuntoja pitää rakentaa niille, jotka sellaisia tarvitsevat. On vain kohtuutonta kohdistaa kustannukset niille, jotka nyt ovat asuntoa ostamassa tai vuokraamassa. Verorahoista maksettuna kustannukset jakaantuvat tasaisemmin. Ei silti pidä ylimitoittaa tarvetta. Vanhukset ovat tulevaisuudessa terveempiä pidempään, vaikka vastaavasti elävätkin kauemmin.

    Eikä se esteetönkään asunto aina laitospaikkaa korvaa. Eräs sukulaisnainen muutti esteettömästä asunnosta laitoksen kautta palvelutaloon. Jalat toimivat edelleen, mutta muisti ei. Ei siitä esteettömästä asunnosta iloa ole, jos pää on siinä kunnossa, ettei itsenäisesti pysty kuitenkaan asumaan. Siksi ei pidä myöskään liioitella säästöjä, mitä laitospaikoissa saataisiin esteettömiä asuntoja lisäämällä. Muistisairaudetkin kun ovat kuitenkin kai lisääntymään päin.

    Jos käsityksesi mukaan ongelma esteettömyysvaatimuksien aiheuttamassa tilankäytössä on huonossa suunnittelussa, niin mikä on esityksesi sen suhteen, että mistä niitä parempia suunnittelijoita ja suunnitelmia saadaan? Paremmilla suunnitelmilla varmaankin saisi tilantarvetta vähennettyä (ei poistettua), mutta kun meillä nyt on nämä suunnittelijat, mitä on, niin tilanne tulevaisuudessakin lienee, että esteettömyys vie kalliita neliöitä kohtuuttoman paljon. Siksi kustannuksia ei pidä laskea ideaaliolosuhteiden mukaan vaan niiden realiteettien puitteissa, joissa nyt elämme.

19. Tuulikki 24.5.2014 klo 2.51:

    ”Mitä omaan asuntooni tulee, niin sisäänkäynnillä on kaksi porrasta, josta toiseen ei saa ramppia (ei mahdu ovi aukeamaan). Kylpyhuoneen leveys on 65 cm. Epäilen, että jälkikäteinen muutos esteettömäksi olisi kovin haastavaa.

    Liukuovia olemme käyttäneet kaapeissa. Ulkosisäoveen se olisi mahdoton, koska siinä ei ole kummassakaan suunnassa tilaa, minne liukua. Kylppärin oven tapauksessa se vaatisi lämpöpatterin siirtämistä.”

    Kuulostaa kyllä hankalalta ja kalliilta tuollaisten asioiden korjaaminen. Aika tyypilliseltä sellaiselta, että alun perin oikein tekemällä olisi ollut halpaa mutta muuttaminen kallista. Pitäisi esimerkiksi vaihtaa ulko-ovet ja siirtää portaikko (ramppeineen) kokonaan ulos, muuttaa lämmitystapaa tai patterin paikkaa ja siirtää kylppärin seiniä. Mutta jos rakennetaan tarpeeksi uutta esteetöntä, onneksi ei kaikkia vanhoja asuntoja tarvitse ikinä korjata. :)

    ”Mutta tässä keskusteluketjussa on tullut esiin, että muutama porras ei useimpia esteettömän asunnon tarvitsijoita haittaa. Esteettömiksi arvioidaan kuitenkin kerrostaloista vain 90-luvulla ja sen jälkeen rakennetut hissilliset talot, vaikka vastaavilla edellytyksillä moni vanhempikin ne täyttäisi. Silloinhan iso on 70- ja 80-lukujenkin taloista on riittävän esteettömiä useimmille niitä laskennallista miljoonaa asuntoa tarvitsevista, vaikkei niitä sellaisiksi ministeriön laskelmissa katsotakaan. Itse asiassa noilla kriteereillä lähestulkoon kaikki jugendin jälkeen rakennetut hissilliset kerrostalot täyttävät kriteerit, joten miljoona taitaa täyttyä jo. Ja kun niistä isoon osaan on kohta kuitenkin tulossa putkiremppa, niin siinä yhteydessä voi mahdollisuuksien rajoissa tehdä kylppäreillekin jotakin, jos joku siinä vaiheessa haluaa esteettömyyttä parantaa.”

    No ei nyt niin voi väittää, että suurinta osaa esteettömyyden tarvitsijoista ei muutama porras haittaisi. (Pelkästään 80 täyttäneitä on vuonna 2030 puoli miljoonaa ja nuoremmatkin käyttävät pyörätuoleja ja rollaattoreita. Esimerkiksi 83 vuotta täyttäneistä suurin osa ei pysty liikkumaan ylipäätään ilman apua ja 75 vuotta täyttäneistä kymmenes tarvitsee laitosasumista). Ainakin puoli miljoonaa kotona asuvaa ihmistä tarvitsee vuonna 2030 ihan täyttä esteettömyyttä koska tarvitsevat liikkumiseen toisen ihmisen tukea, rollaattoria tai pyörätuolia. Mutta on niitäkin etenkin alle 80-vuotiaissa liikuntaesteisissä, jotka vielä muutamia portaita kiipeävät, vaikka se riskialtista onkin. Ja ylipäätäänhän 65-75 -vuotiaista on vain puolen oletettu tarvitsevan yhtään minkäänlaista esteettömyyttä. Eli vähän niin kuin oletettu, että 70-vuotiaaksi pitää pystyä kipuamaan mihin vain, jotta selvittäisiin sillä miljoonalla asunnolla. Musta arvio ylipäätään jonkinlaisen esteettömyyden tarvitsijoista on tehty reippaasti alakanttiin. On esimerkiksi jätetty laskelmasta pois kaikki vammaiset lapset ja nuoret ja vammaisista työikäisistäkin kaikki ne, jotka eivät käytä pyörätuolia. (En esimerkiksi itse ole ikinä voinut asua asunnossa, johon olisi ollut portaita enemmän kuin muutama askel, vaikka minua ei ole luettu mihinkään vammaistilastoon, joten en olisi mahtunut miljoonan asunnon tarvitsijoihinkaan.) Ja on oletettu, että vain puolet pienten lasten vanhemmista haluaisi asua talossa, jossa asuntoon ei tarvitse kantaa vaunuja portaita. Jonkinasteista esteettömyyttä tarvitsee varmasti useampikin kuin tuo arvioitu 1,5 miljoonaa (kun aatellaan että yli 65-vuotiaita on 1,5 miljoonaa ja vammaisia 800 000 ja pienten lasten perheitä 280 000) ja täydellistä heistä sitten se vähintään puoli miljoonaa.
    Selvityksessähän on sanottu, että arvio 230 000 valmiiksi esteettömästä asunnosta vuoteen 2013 mennessä on arvio, joka perustuu mm. siihen oletukseen, että kaikki 90- ja 00-luvuilla rakennetut asunnot olisivat esteettömiä, mitä ne eivät kyllä ole etenkään 90-luvun alun osalta, mutta jonkin verran on sitten vanhemmissakin taloissa oikeasti esteettömiä asuntoja. Jos asunto vaatii enemmän remppaa (kylppäri-, hissi- yms.) ollakseen esteetön, se kuuluu sitten siihen 400 000 asunnon joukkoon, jotka tullaan korjaamaan siihen miljoonaan asuntoon pääsemiseksi. Sehän on vaan hyvä juttu, että niin monessa paikassa tehdään muutenkin putkiremppaa, että kylppäreitä syntyy siinä samalla, jos vaan pidetään järki mukana, eikä rakenneta esteellistä uudestaan. :)

    Oleellista ei ole vain hissillisyys, vaan mm. sen koko ja ovien leveys. 1997 ensimmäistä kertaa määrättiin mm. kynnysten korkeudet ja luiskien jyrkkyydet. Vuonna 1994 määrättiin ovien leveydestä ja hissin koosta, että siihen on mahduttava pyörätuolin ja vastaavasti kylpyhuoneista (hissillä varustelluissa taloissa), että se on voitava varustella pyörätuolin käyttäjälle. Samalla määrättiin, että siihen hissiin pitää päästä kulkematta portaita (mitä vieläkin kyllä kierretään). Vasta 2005 määrättiin hissin koosta tarkemmin, että siihen on mahduttava myös rollaattorin (ja mitat ovat käytännössä sellaiset, että myös esimerkiksi sähköpyörätuoli mahtuu). Samoin vuonna 2005 vasta määrättiin, että kylpyhuoneeseen pitää mahtua avustamaan ja siellä pitää mahtua apuvälineenkin kanssa kääntymään. Ennen 2005 vuotta rakennetuissa hissillisissä taloissa, joissa on myös tietyt muut esteettömyysvaatimukset täytetty, pystyy siis asumaan, jos ei tarvitse täyttä esteettömyyttä eli jos ei tarvitse rollaattoria, avustusta kylpyhuoneessa tms.
    Valitettavasti suurin rakennusbuumi 90-luvulla tietysti ennen lamaa, joten 90-luvulla rakennetuista taloista vielä turhan pieni osa täyttää vaatimuksia. On myös joitakin vanhempia asuntoja, joissa on riittävän iso hissi ja täysin esteettömäksi muutettava uloskäynti, kylpyhuone jne. (joskin on usein vaikeaa ja kallista).

    (Oli muuten jännää lukea vanhoja rakennusmääräyksiä. 1994 oli jo määrätty, että huoneiston koko pitää olla vähintään 20 neliötä täysin riippumatta siitä, onko huoneisto esteetön vain ei.)

    Eli: Ei ole tosiaan mitenkään liioiteltua arvioida, että 2030 meillä on ainakin puoli miljoonaa ihmistä käyttämässä rollaattoria, pyörätuolia tms.
    2005-2013 on rakennettu alle 100 000 kerrostaloasuntoa, josta niistäkään ei valitettavasti kaikki ole täysin esteettömiä sillä nykyäänkin valitettavan huonosti noudatetaan lakia mm. esteettömäksi muutettavasta uloskäynnistä mutta jonkin verran on onneksi vanhempia täysin esteettömiä asuntoja.
    Tavoitteena olisi rakentaa 200 000 vuoteen 2030 mennessä esteetöntä kerrostaloasuntoa lisää.
    Lisäksi täysin esteettömiä pientaloja kertynee jotain 100 000 luokkaa ainakin, jos suositusten noudattamiseen erityisesti kannustetaan.
    Ollaan siis silti 100 000 täysin esteetöntä asuntoa vajaalla, sittenkin jos tarvitsijoita on vain tasan puoli miljoonaa. Siis vaikka kaikki uudet asunnot rakennettaisiin täysin esteettömiksi.
    Tästä tulee se, että myös niitä lähes esteettömiä, hissillisiä taloja viime vuosikymmeniltä pitää remontoida täysin esteettömiksi. Ohjelmassa on tarkoituksena remontoida vuosittain 8000 asuntoa esteettömiksi jo valmiiksi hissillisiin taloihin.
    Taas päästään siihen, että jos tässä tilanteessa uusista kohteista ei tehdäkään täydellisen esteettömiä, joudutaan hyvinkin vaikeita vanhoja kohteita remppaamaan sellaisiksi ja se on kallista.
    Sitten jos ollaan oikee optimistisia ihmisten kunnon suhteen, riittää, että loput puoli miljoonaa asuntoa ovat vähemmän esteettömiä ja niitä on sitten niissä vuosina -94-04 rakennetuissa asunnoissa ja vanhemmissakin ja niitä saadaan paremmin vanhemmistakin asunnoista rempattua.

    ”Se tietysti on selvää, että niitä täysin esteettömiä asuntoja pitää rakentaa niille, jotka sellaisia tarvitsevat. On vain kohtuutonta kohdistaa kustannukset niille, jotka nyt ovat asuntoa ostamassa tai vuokraamassa. Verorahoista maksettuna kustannukset jakaantuvat tasaisemmin. Ei silti pidä ylimitoittaa tarvetta. Vanhukset ovat tulevaisuudessa terveempiä pidempään, vaikka vastaavasti elävätkin kauemmin.”

    Mukavaa, että me ollaan yhtä mieltä siitä, että niitä täysin esteettömiä asuntoja pitää saada. :) Ja siitäkin, että kuluja voisi tasata kulujen kattamisella verotuksesta. Sitä mietin, miten tää kulujen kohdentaminen oikein käytännössä toimisi. Voisiko valtio maksaa jotain korvausta siitä, että kaikki uudet asunnot on rakennettava täysin esteettömiksi? (Sillä siitä ei voi tinkiä, esteettömiksi ne on toistaiseksi rakennettava jotta asuntoja tulisi tarpeeksi.) Tarvetta ei todellakaan olla ylimitoittamassa ja arvioissa on kyllä otettu huomioon se, että vanhukset ovat yhä terveempiä. Esimerkiksi tuo, että arvioidaan vain puolen 65-75 -vuotiaista ylipäätään tarvitsevan minkäänlaista esteettömyyttä, kertoo siitä. Samoin se, että ihmisten oletetaan hiukan paremmin voivan asua kotonaan laitoksien sijaan.

    Sekin on musta hyvä kysymys, että jos täydellisen esteettömistä asunnoista on ihan hurja pula ja väljemmin määritellysti esteettömistä asunnoista vain pula, miten asunnot sitten jaetaan. Ajetaanko täydellisen esteettömistä asunnoista (eli 2005 jälkeen rakennetuista) pois kaikki, jotka eivät tarvitse liikkumisen apuvälineitä? Entä sitten, kun ihmiset vanhenee tai kun se 75-80 -vuotias loukkaakin itsensä (kaatumalla esimerkiksi niissä muutamassa portaassa) ja joutuukin käyttämään rollaattoria, sittenkö hänet siirretään taas astetta esteettömämpään ja on väliajan laitoksessa? Vähän luulen, että täydempää esteettömyyttä tarvitaan suuremmaltakin määrältä asuntoja, kuin ihan siltä minimiltä, jotta ihmiset voisivat muuttaa suoraan siitä esteellisestä asunnosta siihen, jossa asuvat sitten loppuun asti.

    ”Eikä se esteetönkään asunto aina laitospaikkaa korvaa. Eräs sukulaisnainen muutti esteettömästä asunnosta laitoksen kautta palvelutaloon. Jalat toimivat edelleen, mutta muisti ei. Ei siitä esteettömästä asunnosta iloa ole, jos pää on siinä kunnossa, ettei itsenäisesti pysty kuitenkaan asumaan. Siksi ei pidä myöskään liioitella säästöjä, mitä laitospaikoissa saataisiin esteettömiä asuntoja lisäämällä. Muistisairaudetkin kun ovat kuitenkin kai lisääntymään päin.”

    Ei laitosasujien määrän oletetakaan vähenevän (yli 75-vuotiaiden osalta) kuin 10,3 %:ta 8%:iin, eli reilu kaksi prosenttiyksikköä. Se, että yli 75-vuotiaita tulee asumaan kotonaan vuonna 2030 yli 754 000 kun heitä nyt asuu kotonaan vain 406 000 johtuu siis lähinnä siitä, että 75-vuotiaiden määrä vain kasvaa niin hurjasti. Toisin sanoen laitoksissakin tulee olemaan lukumääräisesti paljon enemmän väkeä kuin nykyään. Mutta tuon kahden prosenttiyksikönkin hoitaminen laitoksen sijaan kotona säästää miljardin vuodessa. Ja jos esteettömiä koteja onkin tarjolla vain tämän verran kuin nykyään ja ihmisten pitää siksi olla laitoksissa, se sitten aiheuttaa sen yli 10 miljardin kulun joka vuosi. (Tosin tää on vaa laskennallisesti näin, sillä palveluasuntojenkin tarve joka tapauksessa lisääntyy ja niistäkin on pulaa, joten käytännössä ihmiset ovat esteettömien asuntojen ja palveluasuntojen puutteessa sitten vain asumiseen sopimattomissa oloissa esimerkiksi ilman vessaan pääsyn mahdollisuutta tai makaamassa sairaaloiden osastoilla vaikkei ole sairaanhoidon tarvetta. Ja se sitten aiheuttaa sen kulujen räjähtämisen mm. kotipalveluiden tarpeen, sairaaloiden kulujen ja työikäisten vammaisten verotulojen menetyksenä.)

    Muistisairaiden palveluasumisen tilanne on toinen vaikea asia, johon on kiinnitetty huomiota samassa periaatepäätöksessä. Kun nykyään palveluasuntoja heille rakennetaan 1300 vuodessa, niitä pitäisi rakentaa 2000 vuodessa, jotta niitä olisi tarpeeksi vuoteen 2030 mennessä. He ovat juuri yksi sellainen suuri ryhmä, jonka kotona asuminen ei vain oikein onnistu, vaikka teknologiaa siihen yritetään kuumeisesti kehittää.

    ”Jos käsityksesi mukaan ongelma esteettömyysvaatimuksien aiheuttamassa tilankäytössä on huonossa suunnittelussa, niin mikä on esityksesi sen suhteen, että mistä niitä parempia suunnittelijoita ja suunnitelmia saadaan? Paremmilla suunnitelmilla varmaankin saisi tilantarvetta vähennettyä (ei poistettua), mutta kun meillä nyt on nämä suunnittelijat, mitä on, niin tilanne tulevaisuudessakin lienee, että esteettömyys vie kalliita neliöitä kohtuuttoman paljon. Siksi kustannuksia ei pidä laskea ideaaliolosuhteiden mukaan vaan niiden realiteettien puitteissa, joissa nyt elämme.”

    Oo, tää on mainio aihe! :) Nykyään arkkitehtikoulutuksessa on hävettävän vähän tai ei ollenkaan (koulusta riippuen) esteettömyyskoulutusta. Niinpä päädytään jatkuvasti siihen, että tehdään joku suunnitelma loppuun ja aletaan vasta sitten miettimään, että ai niin, entäs esteettömyys. Paitsi että sitten tehdään tilaa hukkaavia ratkaisuja, usein myös päädytään siihen, että esimerkiksi sisäänkäynnistä tehdäänkin sellainen, ettei siitä oikeasti saa muutettua esteettömäksi, vaikka laki niin vaatisi. (Laissa on sellainen porsaanreikä, että jos maaston takia esteettömäksi muutettavan sisäänkäynnin tekeminen on kohtuuttoman vaikeaa, sellaista ei tarvitse tehdä. Esimerkiksi Leppävaarassa voi ihailla ”vaikeaan maastoon” tasamaalle tehtyjä viime vuosina rakennettuja taloja, joissa ei rappuihin pääse ei etu- eikä takapihalta, eikä mitään ramppejakaan saa järkevästi rakennettua. Niinpä sisällä olevat esteettömyysratkaisut menevät paljolti hukkaan, enkä edes halua tietää paljonko niihin on neliöitä siellä hukattu kun uloskäyntikin on pilattu niin lahjakkaasti.) Avainsana on siis koulutus! Valtion olisi suhteessa hyötyyn hyvin halpa panostaa sekä nyt koulutettavien arkkitehtien että jo valmistuneiden kurssitukseen aiheesta. Tämähän ei ole mitään rakettitiedettä, sellaista perusoptimointia vain. :) Rakennustarkastajillekin (ja myös urakoitsijoiden mutta tarkastajien paimennus lienee avainasemassa) olisi koulutus ja asennekasvatus paikallaan, jotta ei päädyttäisi esimerkiksi juuri sellaisiin ratkaisuihin, joissa kylppäri on piirretty esteettömäksi mutta pöntön sijoitus rakentaessa vähän sinnepäin tekeekin sen käyttämisen huonosti liikkuville mahdottomaksi kun esimerkiksi tukikaiteita ei mahdu.

20. Niko Lipsanen 25.5.2014 klo 11.06:

    Jos nyt aletaan kouluttaa arkkitehtejä hyviksi esteettömyysssuunnittelijoiksi, niin menee vielä aika monta vuotta, ennen kuin valmistuvat, saavat töitä ja pääsevät asuntoja piirtelemään. Ja siitä menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin ensimmäiset heidän piirtämänsä asunnot ovat valmiina. Ja silloinkin vielä suurimman osan asunnoista suunnittelevat vanhat, ”huonot” suunnittelijat.

    Keinosi on auttamattoman hidas. Vaikka se laitettaisiin täysimääräisesti toimeen juuri nyt, kestäisi vuosikymmen tai pari ennen kuin sen tulokset alkaisivat näkyä. Siksi ainakin sinne asti esteettömyyden kustannukset on laskettava nykysuunnittelun mukaan – todellisin hinnoin, ei kuvitellun ideaalitilanteen mukaisesti.

    Toisekseen, keskustelussa on käynyt selväksi, että suurin osa esteettömyystarpeesta johtuu väestön ikääntymisestä. Väestö ikääntyy kuitenkin eritoten syrjäseuduilla, mutta uusi rakentaminen on kasvukeskuksissa. Onko tarkoitus siis siirtää peräkylien vanhukset pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin uusiin asuntoihin? Vanhukset ovat myös raihnaisempia ja sairaampia syrjemmällä, erityisesti Itä-Suomessa, kuin vauraissa kasvukeskuksissa. Ja osa muualta tulleista kasvukeskustenkin vanhuksista muuttaa vanhuudenpäivikseen takaisin kotiseuduilleen, jos heillä on siellä sukulaisia. Osa muuttaa ehkä Espanjaan tai Thaimaahan.

    Kasvukeskuksiin rakennettavat esteettömät asunnot ovat siis väärissä paikoissa, jos tarkastellaan sitä, missä ne esteettömyyttä tarvitsevat vanhukset ovat. Täällä ei ole tarvetta rakentaa kaikkea uutta asuntokantaa esteettömäksi.

21. Tuulikki 25.5.2014 klo 23.28:

    ”Jos nyt aletaan kouluttaa arkkitehtejä hyviksi esteettömyysssuunnittelijoiksi, niin menee vielä aika monta vuotta, ennen kuin valmistuvat, saavat töitä ja pääsevät asuntoja piirtelemään. Ja siitä menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin ensimmäiset heidän piirtämänsä asunnot ovat valmiina. Ja silloinkin vielä suurimman osan asunnoista suunnittelevat vanhat, ”huonot” suunnittelijat.

    Keinosi on auttamattoman hidas. Vaikka se laitettaisiin täysimääräisesti toimeen juuri nyt, kestäisi vuosikymmen tai pari ennen kuin sen tulokset alkaisivat näkyä. Siksi ainakin sinne asti esteettömyyden kustannukset on laskettava nykysuunnittelun mukaan – todellisin hinnoin, ei kuvitellun ideaalitilanteen mukaisesti.”

    Mähä siis kirjoitin ”Avainsana on siis koulutus! Valtion olisi suhteessa hyötyyn hyvin halpa panostaa sekä nyt koulutettavien arkkitehtien että jo valmistuneiden kurssitukseen aiheesta.” Ihan hyvin voidaan vaatia kaikkia nykyisiäkin arkkitehtejä suorittamaan aiheesta jokin lisäpätevyyskokonaisuus. Ja myös niitä rakennustarkastajia. Kunnat voivat alkaa vaatia (oman etunsa mukaisesti) tällaista pätevyyttä heti kun kurssi on olemassa ja tarjolla. Lainsäädäntöön pätevyysvaatimuksen lisääminen on tietysti hiukan hitaampi juttu.

    ”Toisekseen, keskustelussa on käynyt selväksi, että suurin osa esteettömyystarpeesta johtuu väestön ikääntymisestä. Väestö ikääntyy kuitenkin eritoten syrjäseuduilla, mutta uusi rakentaminen on kasvukeskuksissa. Onko tarkoitus siis siirtää peräkylien vanhukset pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin uusiin asuntoihin? Vanhukset ovat myös raihnaisempia ja sairaampia syrjemmällä, erityisesti Itä-Suomessa, kuin vauraissa kasvukeskuksissa. Ja osa muualta tulleista kasvukeskustenkin vanhuksista muuttaa vanhuudenpäivikseen takaisin kotiseuduilleen, jos heillä on siellä sukulaisia. Osa muuttaa ehkä Espanjaan tai Thaimaahan.

    Kasvukeskuksiin rakennettavat esteettömät asunnot ovat siis väärissä paikoissa, jos tarkastellaan sitä, missä ne esteettömyyttä tarvitsevat vanhukset ovat. Täällä ei ole tarvetta rakentaa kaikkea uutta asuntokantaa esteettömäksi.”

    Syrjäkylillä asuvien vanhusten osalta joudutaan remontoimaan paljon pientaloja ja mahdollisesti rakentamaan myös syrjäseuduille uutta, sillä vaikka rakennuksia on enemmän kuin riittävästi, ne eivät välttämättä sovi vanhusten asumiseen. Tosi hankala tilanne siis sielläkin. Tilannetta helpottaa se, että moni suurten ikäluokkien edustaja ja niiden jälkeen syntynyt suuntaa vanhuuden päivikseen kasvukeskuksiin. Vanhuksia ei siis tarvitse ryhtyä siirtämään, he siirtävät itsensä hyvissä ajoin itse.

    Helsingissä vanhusten määrä on viime vuosiin asti lisääntynyt hitaasti mutta 2010 lähtien kasvu on ollut 3500 henkilöä vuodessa ja tämän kasvutahdin oletetaan jatkuvan viedä vuoden 2014 ajan. Sitten kasvun oletetaan hiukan laskevan, tasolle 2500 henkeä vuodessa. Tämä tarkoittaa, että pahin piikki vanhimpien ihmisten määrässä tulee Helsingissä hiukan myöhemmin kuin syrjäseuduilla. Kun lähivuosina yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa 300-400 hengellä vuosittain, 2020-luvun puolivälin jälkeen vuosittainen kasvu ylittää jo 1000 henkeä. 75-vuotiaiden määrä ylittää 100 000 vuonna 2050 samalla kun 64-75 -vuotiaiden määrä ylittää 125 000.

    65-74 -vuotiaita tulee asumaan vuonna 2030 Helsingissä n.65 000, 75-84 -vuotiaita n.52 000 ja yli 85-vuotiaita 21 000. Yhteensä 138 000. (kun 2003 määrä oli 76 000 ja 2050 luku on siis jo 225 000.) Eläkeikäisten osuuden odotetaan kasvavan nykyisestä 15%:sta 20%iin vuoteen 2030 mennessä, vaikka Helsingin kasvun odotetaan jatkuvan kaikissa ikäryhmissä.
    Jos puolet 65-74-vuotiaista tarvitsee esteettömän asunnon ja yli 75-vuotiaista 90%, tarvitaan heille 98 200 esteetöntä asuntoa.

    Myös lapsiperheiden kasvu Helsingissä on yllättänyt ja ennusteita on pitänyt kasvattaa vuosittain. Alle kouluikäisten lasten määrän odotetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä lähes 50 000:een, kun se nykyään on reilu 40 000. Vaikka otettaisiin huomioon, että samassa perheessä on useita lapsia ja kaikki eivät halua käyttää vaunuja (tai portaat eivät ole vaunujen kanssa ongelma), ei liene liikaa arvioitu, että 15 000 lapsiperhettä tarvitsee esteettömän asunnon.
    Lisäksi vammaisia ihmisiä on Helsingissä yli 90000 ja heistä ainakin kolmanneksen (pyörätuolin käyttäjien) voi olettaa tarvitsevan esteetöntä asuntoa.
    Lisäksi tulevat muut vammaiset ja pitkäaikaissairaat kuin pyörätuolin käyttäjät, ne 55-65 -vuotiaat jotka jo varautuvat etukäteen muuttamalla esteettömään asuntoon, se puolikas 65-75-vuotiaista jotka vielä selviäisivät esteellisemmässäkin asunnossa mutta haluavat esteettömyyttä, ne lapsiperheet jotka eivät halua muuttaa pois heti vaunuajan jälkeen (esimerkiksi lapsien välissä) vapauttaakseen asunnon seuraaville ja ylipäätään ne, jotka syystä tai toisesta haluavat asua uudessa/esteettömässä asunnossa. Uskon, että tämä ainakin kaksinkertaistaa määrän mutta jospa lasketaan, että he lisäävät asuntojen tarvetta vain kolmanneksella, niin ei ainakaan liioitella.

    Yhteensä tarvitaan siis (98200+15000+30000)*1,3 =n. 186 000 asuntoa. Helsingissä kerrostaloasuntoja on tällä hetkellä ylipäätään n. 269 000. Kuinka suuri osa näistä sitten on nykyään esteettömiä?

    Vuosina 1990-2014 Helsingissä on rakennettu 65000 asuntoa. Kaikki näistä eivät tietysti ole edes helposti tehtävissä esteettömiksi (etenkin kun suurin 90-luvun rakennusbuumi oli ennen esteettömyysmääräyksiä) mutta oletetaan, että niiden esteellisten määrä suunnilleen korvautuu vanhemmilla asunnoilla, jotka ovat korkeintaan pienin toimin muutettavissa esteettömiksi (eli jostain syystä on jo aikanaan rakennettu isommat hissit, fiksut pohjat jne.). Lisäksi tarvitaan siis 121 000 esteetöntä asuntoa rakennettaviksi/isommin toimin remontoitaviksi.
    Helsingissä on viime vuosina valmistunut keskimäärin 2600 asuntoa vuodessa mutta nyt ennustetaan tulevan asunnontuotannon olevan 4900 asuntoa vuodessa. Jos näin paljon todella rakennetaan ja kaikki uudet asunnot (myös pientaloissa) rakennetaan esteettömiksi vuoteen 2030 asti, saadaan näin 78400 asuntoa. Vielä jää tarvetta n. 43 000 asunnolle, jotka pitää tehdä remppaamalla vanhemmista asunnoista. Mikä vastaa sitä, että melkein kaikki 70- ja 80-luvuilla rakennetut talot on pistettävä remonttiin.

    Ei, eipä ole järkeä Helsinkiinkään rakentaa esteellistä, vaikka tilanne ei ole yhtä katastrofaalinen ja kiireellinen kuin monin paikoin maalla. (Ja Helsinki, Tampere ja Jyväskylä on muuten ne paikat, joissa tilanne on paras, muissa kasvukeskuksissa esteettömän rakentamisen paine on suurempi.)

22. Niko Lipsanen 26.5.2014 klo 18.40:

    Joka tapauksessa siihen asti, kunnes esteettömät asunnot pääsääntöisesti ovat niitä hyvin suunniteltuja ja siten vain vähän neliöitä hukkaavia, niin kustannukset on laskettava todellisen tilantarpeen, ei kuvitellun ideaalitilanteen, mukaan. Tästä tuskin olemme eri mieltä?

    Helsingin osuus seudun asuntotavoitteesta on 5000 asuntoa vuodessa, jotka lähinnä ovat kerrostaloasuntoja. Siihen ei yleensä ole päästy, mutta jos päästään, niin vuonna 2030 asuntoja olisi 80 tuhatta enemmän kuin nyt, eli yhteensä noin 350 tuhatta. Sinun laskelmiesi mukaan niistä 186 tuhannessa eli 53 prosentissa asuisi joku, joka tarvitsisi esteettömyyttä. Tuskinpa vain. Yli puolet kerrostaloasujista ei ole vanhuksia tai vammaisia.

    Laskelmistasi voidaan ensin jättää pois lapsiperheet. Voi olla kiva, jos asuntoon pääsee vaunujen kanssa, mutta jos ei pääse, niin sitten voi käyttää kantoliinaa. Toki, jos lapsiperhe haluaa asua esteettömässä asunnossa ja on valmis siitä maksamaan, niin se on heidän valintansa.

    Vanhusten suhteen et huomioinut, että Helsingissä vanhukset ovat hyväkuntoisia pidempään kuin syrjäseuduilla, joten tarve on pienempi. Ja lisäksi tietysti apuvälineiden ja teknologian kehitys vähentää tarvetta siitäkin.

    Kun muutin tähän taloon, jossa nyt asun, niin talossa asui useampiakin vanhuksia. Etenkin mieleeni on jäänyt yksi lapsesta saakka talossa asunut, jonka kävelyretket ulkona rajoittuivat pariin sataan metriin. Silti hän asui hissittömässä talossa siihen asti, kunnes alakerrassa ollut pieni ruokakauppa lopetti. Sen jälkeen muutkin talon vanhukset muuttivat pois. Talon esteellisyys ei ollut ratkaiseva tekijä, vaan palvelujen katoaminen. Parempi olisikin sallia viinin ja viinan myynti ruokakaupoissa, niin lähikauppojen kannattavuus paranisi ja niitä olisi tiheämmässä. On paremmin aikaa könkätä hitaasti portaita pitkin, kun ei tarvitse sitten ulkona kävellä niin pitkää matkaa.

    Ja osa niistä Helsingin vanhuksista tosiaankin muuttaa joko kotiseudulleen, Espanjaan, Thaimaahan tai jonnekin muualle.

23. Tuulikki 27.5.2014 klo 18.24:

    ”Joka tapauksessa siihen asti, kunnes esteettömät asunnot pääsääntöisesti ovat niitä hyvin suunniteltuja ja siten vain vähän neliöitä hukkaavia, niin kustannukset on laskettava todellisen tilantarpeen, ei kuvitellun ideaalitilanteen, mukaan. Tästä tuskin olemme eri mieltä?”

    Kyllä esteettömät asunnot ovat jo nykyään pääsääntöisesti sellaisia, että ne eivät hukkaa neliöitä. Ihmisille vain jää mieleen tyhmät ratkaisut ja moni myös olettaa, että jokin tyhmä ratkaisu on tehty esteettömyyden takia. Usein esteettömyysmääräyksiä syytetään tilojen hukkaneliöistä jopa silloin, kun tilat eivät edes ole esteettömiä. Esimerkiksi 30 neliön yksiöstä kylppäri saattaa hyvin viedä tilaa 10 neliötä olematta esteetön. Huonosti suunniteltua esteetöntä ei pidä verrata hyvin suunniteltuun esteelliseen. Huonosti suunniteltu on aina kallista.
    Meillä menee nykyään n.8 neliötä eteiseen, vaikka asunto ei ole esteetön. Jos asunto olisi esteetön, joku varmasti laskisi nuokin neliöt esteettömyyskuluiksi. Tässä meidän asunnossa hyvin suunniteltu esteetön siis säästäisi monta neliötä verrattuna tähän huonosti suunniteltuun esteelliseen. Voiko tästä tehdä sen päätelmän, että esteetön rakentaminen säästää neliöitä esteelliseen verrattuna?

    ”Helsingin osuus seudun asuntotavoitteesta on 5000 asuntoa vuodessa, jotka lähinnä ovat kerrostaloasuntoja. Siihen ei yleensä ole päästy, mutta jos päästään, niin vuonna 2030 asuntoja olisi 80 tuhatta enemmän kuin nyt, eli yhteensä noin 350 tuhatta. Sinun laskelmiesi mukaan niistä 186 tuhannessa eli 53 prosentissa asuisi joku, joka tarvitsisi esteettömyyttä. Tuskinpa vain. Yli puolet kerrostaloasujista ei ole vanhuksia tai vammaisia.”

    Helsingin tavoite on 4900 mutta viime vuosina on tuotanto on ollut vain 2600 asuntoa vuodessa. Ja näistäkään kaikki eivät ole kerrostaloasuntoja. Mutta teinpä minäkin laskelman ylioptimistisena olettaen, että 4900 kerrostaloasuntoa oikeasti syntyisi. :) Mutta ei niitä tosiaan ihan 80 tuhatta ehditä missään tapauksessa rakentaa.
    Olethan tietoinen, että 2030 yli puolet suomalaisista on seniori-ikäisiä tai vammaisia? Kun lisäksi ovat muut ryhmät, jotka tarvitsevat esteettömyyttä, vaatimus kerrostaloasunnoista lähes puolien esteettömyydestä ei ole ollenkaan järjetön. Vuoden 2030 jälkeenkin yli 75-vuotiaiden osuus tulee vielä kasvamaan paljon.

    Etenkin kun esteettömyys ei ole keltään pois. Hyvin mielellään ihmiset asuvat niissä viimeisen kymmenen vuoden aikana rakennetuissa asunnoissakin, vaikka ne ovat esteettömiä. Vain silloin, jos on päädytty johonkin riemuidioottiratkaisuun, herää ärtymystä. (Hain itse asuntoa talosta jossa oli arkkitehdin vision takia laitettu parvekkeet eri tasoon kuin muu asunto niin, että ero oli melkein puolen kerroksen verran ja tarvittiin monta porrasta siihen välille. Esteettömyyspuoli oli ratkaistu piirtämällä portaiden vaihtoehdoksi ramppi, joka veisi melkein puolet koko olohuoneesta. Eri tasossa oleva parveke ei siis tuonut mitään lisäarvoa eikä ollut mikään olosuhteista johtuva ratkaisu mutta näytti arkkitehdistä ilmeisesti talon ulkopuolelta kivalta. Pakko oli tuostakin talosta silti asuntoa hakea koska tässä vaiheessa ei voi olla kranttu.)
    Ainoat pointit jotka tässä keskustelussa on tulleet esteettömyyttä vastaan ovat väitteet tilantarpeen lisääntymisestä ja kalleudesta. Jos halutaan tehdä 20-30 neliöisiä asuntoja, niitä voidaan jopa vähän huonommallakin suunnittelulla toteuttaa esteettömästi ja rakennusmääräyksethän kieltää alle 20 neliön asuntojen rakentamisen. Lisähintakin syntyisi lähinnä huonosta suunnittelusta johtuvasta tilantarpeen lisääntymisestä, josta on mahdollista päästä suht. nopeasti eroon koulutuksella. Esteetön rakentaminen on joka tapauksessa paljon halvempaa kuin vaihtoehdot eli vanhojen rakennusten esteettömiksi muuttaminen ja kotipalvelutarpeen ja laitosasumistarpeen räjähtäminen. Jos kalleus on se suurin ongelma, pitäisi myös puuttua niihin vielä kalliimpiin asioihin eli väestönsuojien vaatimukseen (joka on aika paljon tiukempi kuin muualla Euroopassa) ja parkkipaikkojen vaatimukseen. Miksi oletetaan, että Helsingissä kaikilla olisi auto? Robottiautojen myötä nekin, joilla nyt auto on, voivat lähettää sen parkkiin kaupungin ulkopuolelle. Siinä tulee oikeasti tekniikka nopeasti muuttamaan asioita.
    Ai niin ja kolmas pointti on ollut se, että myös esteellisistä asunnoista on pula. Se pula tietysti helpottaa sen myötä kun yhä useammat vanhukset ja vammaiset pääsevät muuttamaan soveltuvampiin asuntoihin ja heiltä vapautuu koteja.

    ”Laskelmistasi voidaan ensin jättää pois lapsiperheet. Voi olla kiva, jos asuntoon pääsee vaunujen kanssa, mutta jos ei pääse, niin sitten voi käyttää kantoliinaa. Toki, jos lapsiperhe haluaa asua esteettömässä asunnossa ja on valmis siitä maksamaan, niin se on heidän valintansa.”

    Ympäristöministeriönhän laskelmassakaan ei oletettu kuin että puolet pienten lasten perheistä haluaisi asua asunnossa, jossa voi käyttää vaunuja raahamatta niitä portaissa. Joka toinen perhe haluaa ehkä käyttää kantoliinaa, ehkä useampikin mutta että kaikki? Ongelmahan on siis siinä, että jos yksikin perhe haluaa tehdä sen valinnan, että haluaa esteettömään asuntoon ja on valmis maksamaan siitä, ollaan taas pulassa yhden vanhus- tai vammaisperheen kohdalla. Eli jotta riittäisi, että esteettömiä asuntoja varmistetaan vain niille kaikkein huonoiten liikkuville vanhuksille ja vammaisille, pitäisi ilmoittaa, että kukaan muu ei saa asua esteettömässä asunnossa. Ja näin ei ilmeisesti olla tekemässä, 2004-2014 välillä rakennettuja asuntoja ostaneiltakaan ei tulla pakkolunastamaan asuntoja. Siksi pitää ottaa huomioon, että samoista asunnoista kilpailevat mm. pienten lasten perheet, parempikuntoiset yli 65-vuotiaat jotka vielä selviytyisivät esteellisessä asunnossa ja jostain syystä huonossa kunnossa olevat keski-ikäisetkin. Kilpailun lisääntyessä hinnat nousevat ja usein juuri huonokuntoiset vammaiset ja vanhukset ovat niitä, joilla rahat loppuvat ensimmäisenä ja päädytään siihen, että he asuvat paikoissa joissa eivät selviä ja palvelujen tarve kasvaa ja sitten kun kaatuillaan niissä portaissa, päädytään lopulta laitoshoitoon.

    ”Vanhusten suhteen et huomioinut, että Helsingissä vanhukset ovat hyväkuntoisia pidempään kuin syrjäseuduilla, joten tarve on pienempi. Ja lisäksi tietysti apuvälineiden ja teknologian kehitys vähentää tarvetta siitäkin.”

    Vastaavasti vanhukset elävät täällä pidempään. Se aika, jolloin ollaan esteettömän ympäristön tarpeessa, on lopulta aika sama, Helsingissä se on vain hiukan myöhemmin kuin monessa muussa paikassa. Tässä on myös yhä isompi kuilu aukeamassa varakkaiden ja köyhempien välille, joita molempia löytyy myös Helsingistä. Se, että hoitoa ja kuntoutusta on jo jonkun aikaa ollut niin vaikea saada muuten kuin itsemaksavana tai työterveyden kautta, tulee vielä aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa oikeasti pyritään kuntouttamaan senioreitakin niin, että he pysyisivät toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Suomessa kuntoutus käytännössä katkeaa siihen, jos jää eläkkeelle.
    Ja kun olen saanut aika aitiopaikalta seurata apuvälineiden ja teknologian kehitystä, en olisi ollenkaan niin optimistinen sen vaikutusten suhteen. Jos jotain, sillä voidaan lähinnä pidentää kotona asumisen pituutta, ei parantaa toimintakykyä niin paljon, että missä tahansa liikkuminen ja eläminen onnistuisi. Esteenä on myös uuden teknologian kalleus ja se politiikka, että apuvälineistä annetaan aina vain välttämättömin ja halvin, vaikka se sitten lisäisikin esimerkiksi avustajakuluja.

    ”Kun muutin tähän taloon, jossa nyt asun, niin talossa asui useampiakin vanhuksia. Etenkin mieleeni on jäänyt yksi lapsesta saakka talossa asunut, jonka kävelyretket ulkona rajoittuivat pariin sataan metriin. Silti hän asui hissittömässä talossa siihen asti, kunnes alakerrassa ollut pieni ruokakauppa lopetti. Sen jälkeen muutkin talon vanhukset muuttivat pois. Talon esteellisyys ei ollut ratkaiseva tekijä, vaan palvelujen katoaminen. Parempi olisikin sallia viinin ja viinan myynti ruokakaupoissa, niin lähikauppojen kannattavuus paranisi ja niitä olisi tiheämmässä. On paremmin aikaa könkätä hitaasti portaita pitkin, kun ei tarvitse sitten ulkona kävellä niin pitkää matkaa.”

    Ennemmin tai myöhemmin vanhus on kuitenkin siinä kunnossa, että tarvitsee sen rollaattorin tai pyörätuolin tai ihmisen auttamaan käsipuoleen tasaisellakin maalla. Ja jo ennen sitä esteetön asunto auttaa olemaan aktiivinen ja pitämään yllä sitä parempaa kuntoa. (Sehän on hyvin tyypillistä, että jäädään yhä enemmän neljän seinän sisälle koska pelätään portaita ja liukastumisia, ja kunto koko ajan laskee.) Eikö ole aika kohtuullinen toive, että elämänpiiri ei rajoittuisi parin sadan metrin säteeseen kotoa ja kaventuisi sitten kokonaan kotiin vain siksi, että ei itse pääse helposti kotoa ulos? (Kysehän ei ole vain siitä, onko aikaa vaan siitä, onko voimavaroja.) Lisäksi moni näistä vanhuksista, joiden kävely portaissa on jo vaikeutunutta, mutta jotka vielä niistä selviävät, eivätkä siksi halua muuttaa, ovat niitä 65-75 -vuotiaita, joiden katsotaankin vielä selviävän ilman esteetöntä asuntoa. Eli niitä, jotka jos laskettaisiin myös esteettömyyden tarvitsijoiksi, asuntotarve nousisi taas kymmenillä tuhansilla pelkästään Helsingissä.

    Tulevaisuudessahan muuten vanhus ei vain muuta pois, kun lähikauppa lähtee. Ei ole mitään paikkaa, johon muuttaa koska sopivia asuntoja ei löydy ja palveluasuntoihin pääsee vasta käytännössä täysin vuodepotilaana. Kotona asutaan niin pitkään ja lopulta niin huonossa kunnossa, että käytännössä kukaan ei loppuun asti pysty itse edes hoitamaan ostoksia, vaan ne tekee kauppapalvelu tai kotipalvelu. Esteettömyys tekee sen, että esimerkiksi ostokset pystyy tekemään itse pidempään ja sen jälkeen pääsee itse, ilman paarikuljetusta, asunnosta lääkärikäynneille yms. ja edes joskus huvikseenkin ulos, pitämään kuntoa yllä. Minä muuten pidän hyvin tärkeänä, että pieniinkin asuntoihin rakennettaisiin parvekkeita, jotta huonokuntoisilla olisi edes joku tapa saada raitista ilmaa sittenkin, kun ulos asti ei enää pääse.

    Ympäristöministeriön raportissa kerrotaan näin: ”Esimerkiksi hissin rakentamisesta aiheutuu muitakin kustannussäästöjä kuin myöhentyneen tai poisjääneen pitkäaikaisen laitoshoidon tai palveluasumisen kustannukset. Kustannussäästöjä tulee esimerkiksi vähentyneenä kotihoitona ja -palveluina. Myös porrastapaturmien vähenemi- sestä tulee huomattavat kustannussäästöt. Portaissa kaatumisia tapahtuu useita satoja vuodessa, kuolemaan johtavia lähes sata ja näistä noin kolmannes kerrostalon portaissa. Porrastapaturmat ovat yleensä vakavia ja niissä aiheutuvat murtumavammat ovat nilkka-, lonkka-, kallo- ja sel- kärankavammoja, jotka vaativat pitkäaikaista sairaala- ja kotihoitoa. Niiden kustannukset ovat keskimäärin 6 000 euroa henkilöä kohden.”

    ”Ja osa niistä Helsingin vanhuksista tosiaankin muuttaa joko kotiseudulleen, Espanjaan, Thaimaahan tai jonnekin muualle.”
    Kyllä ja vielä suurempi trendi on, että maalta muutetaan eläkkeellä kasvukeskuksiin palveluiden ja lasten perässä. Ulkomaille taas muuttavat etenkin ne varakkaat ja hyväkuntoiset vanhukset, jotka pystyisivät Suomessakin pitkään asumaan esteellisessä kodissa. Ja se määrä on lopulta niin pieni, ettei se montaa asuntoa tarvetta muuta. Vähän vastaavasti voisi sanoa, että kun meille otetaan vanhempia ja huonokuntoisia maahanmuuttajia pakolaisena, turvapaikanhakijana tms. heille pitää järjestää myös asuntoja ja he haluavat yleensä asua juuri Helsingissä. Kyse on näissä maasta toiseen muuttamisissa hyvin marginaalisista ilmiöistä puolentoista miljoonan seniorin joukossa.

24. Niko Lipsanen 28.5.2014 klo 23.19:

    Aiemmin olit sitä mieltä, että huonosti suunniteltu esteettömyys vie tilaa. Nyt et enää tunnusta sitäkään, vaan kiellät yhtä kaikkiaan, että tilan tärväys voisi johtua esteettömyydestä.

    Kuvailemasi eritasoparvekeratkaisu kuulostaa omituiselta, mutta en nyt näkemättä tuomitse. Sehän saattaa olla esimerkki sellaisesta ratkaisusta, joka jonkun mielestä on hieno ja lisää viihtyisyyttä, mutta jonka toteuttaminen esteettömästi niin, että se ei maksaisi ja veisi tilaa, on hankalaa.

    Se nyt on itsestäänselvää, että esteettömyys vie tilaa, koska suuri osa esteettömyysvaatimuksista nimenomaan on tilavaatimuksia. Ja tilavaatimukset tekevät hankalaksi pienten asuntojen, etenkin vähänkään erikoisempien, toteuttamisen.

    Vai kerropa esimerkiksi, kuinka tähän asuntoon toteutettaisiin vaihtoehtoinen, edullinen, yhtä vähän tilaa vielä ja kyseiseen asuntoon kauniisti sopiva esteetön siirtymismahdollisuus kerroksesta toiseen: http://www.blog-escalier-ehi.fr/2010/01/un-petit-escalier-en-colimacon-colimasson-a-paris/

    En sinänsä epäile, etteikö Helsingissä olisi joidenkin tarpeeseen nähden pula esteettömistä asunnoista. Helsingissä nyt ylipäänsä on pula asunnoista. Ja aivan erityisen pula on pienistä asunnoista. Ja monet pienenkin asunnon tarvitsijat voisivat pitää persoonallisista ratkaisuista, mutta etenkään pienessä tilassa esteettömyys ei mahdollista kuin tylsät ja tilaa tärväävät perusratkaisut. Vaikka tuollainen pariisilaisratkaisu, minkä edellä linkitin, ei tulisi uudessa asunnossa kuuloonkaan, vaikka moni varmasti ottaisi sellaisen paljon mieluummin kuin tylsän standardikämpän ja vaikka maksaisi sellaisesta enemmän (toki siinä, kuinka paljon enemmän pienestä kämpästä voi enää maksaa, alkaa Helsingissä ehkä kohta tulla jo raja vastaan).

    Mitä taas tulee toimettomien maahanmuuttajien asuttamisesta pääkaupunkiseudulle, niin siinä ei ole mitään järkeä. Asuinpaikkansa saa vapaasti valita, mutta siitä ei pitäisi seurata, että jollakin toisella on velvollisuus maksaa tuon valinnan kustannukset. Koskee toki soveltuvin osin kantaväestöäkin. Helsingissä asuminen ei ole mikään ihmisoikeus.

Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.

2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008

Artikkeleiden aiheet:

• Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
• Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
• Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
• Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
• Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
• Uskonto - kristinuskosta, kirkosta, ateismista, islamistakin
• Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
• Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
• Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Etusivu : 2014 : Esteettömyys: kallis ja huonosti kohdistuva tukimuoto

Kaikki blogin artikkelit yhdellä sivulla

Siirry sivun ylälaitaan