Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

29.6.2014 klo 12.02 | Niko Lipsanen

kirkko kristinusko uskonto yle

Metallimessussa perinteinen messumusiikki on korvattu raskaammalla soitannolla, tuomasmessusa taas muilla messulauluilla. Taizé-henkisessä luottamuksen messussa on paljon hiljaisuutta ja mm. saarna on korvattu mietiskelytuokiolla. Mutta entä sateenkaarimessu? Kuinka se poikkeaa tavallisesta messusta.

Kysyin asiaa muutama päivä sitten Twitterissä. Minulle vastattiin, että eipä juuri mitenkään. Siellä vain käyvät eri ihmiset.

Kun sateenkaarimessu tänä sunnuntaina tuli televisiosta, niin päätin sen katsoa. Tässä merkinnässä joitakin huomioitani messusta.

Messun alkaessa sisään varmaan kannettiin ristikin, mutta näkyvimmin saatossa oli esillä sateenkaariväreillä raidoitettu ylpeyslippu. Samoja lippuja oli myös kirkkosalin koristeena. Siinä oli jotakin samalla tavalla häiritsevää kuin keskiaikaisten kivikirkkojen sukuvaakunoissa. Kristillisessä messussa pääosassa pitäisi olla kristillisten symbolien, ei maallisten tunnusten.

Päivän liturginen väri, joka on vihreä, näkyi ehtoollismaljan peitteessä ja joissakin muissa yksityiskohdissa, mutta muutoin väriteemana näytti olevan sateenkaari.

Kolehti kerättiin Yhteys-liikkeelle. Saarnassa, josta muutoin ei jäänyt juuri mitään mieleen, puhuttiin jotakin seksuaalivähemmistöistä. Esirukouksessa rukoiltiin sorrettujen seksuaalivähemmistöjen puolesta.

En tiedä, kuinka edustavia nämä teemat olivat sateenkaarimessujen suhteen, mutta jotenkin jäi mielikuva jonkinlaisesta kuplasta. Kolehti kerätään omalle porukalle, saarnassa puhutaan omista jutuista ja esirukouksetkin menevät omanlaisille. Missään noista ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos kaikki sateenkaarimessut ovat yhtä sisäänpäinlämpiäviä, niin ei sekään hyvä ole.

Normaalimessussa kolehti kerätään milloin millekin taholle, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä messukansan kanssa. Saarnoissa teemoja yritetään toki välillä tuoda lähemmäksi messun osallistujien arkea, mutta kyllä niissäkin aiheet vaihtelevat. Esirukouksissa rukoillaan milloin minkäkin ihmisryhmän puolesta.

Muutoin messu vaikutti varsin tavalliselta luterilaiselta messulta.

Eniten televisiomessussa kuitenkin närästi se, että messussa luetut tekstit olivat edelliseltä sunnuntailta. Tämä johtui siitä, että messu ei tullut suorana, vaan se oli nauhoitettu. Minäkin aina välillä, jos en pääse messuun paikalle, kuuntelen radiomessun. Tai jos olen televisiollisessa paikassa, kuten nyt, katson messun sieltä. Odotan kuitenkin, että tekstit ja teemat ovat siltä sunnuntailta, mikä kulloinkin on. Edellisen sunnuntain tekstit on kuultu jo edellisellä viikolla.

Kun Lähetyskirkon messu, jossa välillä käyn, kerran tuli televisiosta, niin sen ajankohtaa siirrettiin. Näin se voitiin lähettää suorana. Miksi samoin ei voitu toimia myös sateenkaarimessun suhteen?