AIHEET ARKISTO TIETOA TÄSTÄ BLOGISTA

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus

12.3.2017 klo 20.16 | Niko Lipsanen

aiheet kulutus, uskonto,

Kupillinen que she -teetä koirapuistossa

Pastori Henrik Wikström aloitti saarnansa Agricolan kirkon vanhan kaavan messussa tänään kertomalla, että Suomessa teen keittämiseen tarvitaan tutkinto. Siinä mietin, että ei teenkeittämistutkinto nyt ihan hullu asia olisi (sen vaatiminen pakollisena toki olisi), sillä onhan siinä aika paljon asioita, mitä pitää huomioida, kun erilaisista teelaaduista teetä keittelee: veden lämpötila, haudutusaika, saako useita haudutuksia yms.

Kyse oli kuitenkin hygieniapassista. Pastori ymmärsi teen valmistamisen lähinnä veden keittämisenä: korosti sitä, että kiehuva vesi kyllä desinfioi itsensä ja sen astian, missä se keitetään.

Tämä ei asiaa kovin pelastanut: minä jäin miettimään sitä, että eihän suurinta osaa teelaaduista tehdä kiehuvaan veteen. Monien kanssa käytetään 80–90-asteista vettä, mikä tosin riittänee useimpien bakteerien tappamiseen. Mutta on niitä sellaisiakin teitä, jotka valmistetaan 60-asteiseen veteen. Riittääköhän se?

Saarnasta kyllä selvisi, että Wikströmillä oli mielessään lähinnä kirkkokahvien tee. Siellä on tarjolla kuumaa vettä ja teepusseja, joista kukin voi askarrella itselleen valmiin juoman (toki kahviakin saa, mutta siitä ei saarnassa ilmeisesti puhuttu). Pastori ei ollut varma, oliko suntiolla hygieniapassi suoritettuna, mutta epäili silti, että tarjottua teevettä on turvallista käyttää.

Saarna eteni omia teitään (sic!), mutta minä jäin pohdiskelemaan teetä ja sen hauduttamista. Ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun mieli lähtee harhailemaan saarnassa käytetystä esimerkistä jonnekin aivan muualle. Esimerkkien tarkoitus kai on tuoda saarnan aihe lähemmäksi seurakuntalaisten arkea, mutta näyttääkin siltä, että ne saavat mielen harhailemaan sivuun koko saarnan sisällöstä. Vai käykö muillekin näin?

Tutkintokeskeisyys ja uskon akateemistaminen tuntuivat pastoria kuitenkin häiritsevän. Jossakin välissä huomasin, että puhuttiin päivän evankeliumin teemasta, eli pahojen henkien karkottamisesta. Pahan vastustamisestakin pitäisi poistaa turha akateemisuus: pahaa ei voiteta sen kanssa keskustelemalla, vaan sitä vastaan taistelemalla.

Saarnan jälkipuolella Wikström myös muistutti, että paastossa ei ole kyse ruoasta, vaan siitä, että vähennetään aistillisia ärsykkeitä, että voidaan paremmin keskittyä rukoukseen ja kristilliseen mietiskelyyn (ei ehkä ihan näillä sanoilla, mutta kuitenkin).

Saarnassa oli varmasti tässä esittämääni selkeämpi rakenne ja jokin punainen lanka, joka kytki sen elementit kiinni toisiinsa. Minä kuitenkin ajattelin lähinnä sitä, että tekisipä mieli kupillista tai paria kunnolla haudutettua hyvälaatuista teetä.

Niinpä jätinkin tällä kertaa kirkkokahvit väliin ja hauduttelin kotona kunnon teet (kuvassa). Laitoin ne termokseen, ja lähdin koiran kanssa koirapuistoon. Ja vähän mietin sitä, että palvelevatkohan nuo käytännön esimerkit saarnoissa aina tarkoitustaan.

Kuvassa on kupillinen kiinalaista que she -oolongia Eiranrannan koirapuistossa (veden lämpötila 65°C, haudutusaika 1,5 minuuttia). Otin kuvan tänään sunnuntaina 12. maaliskuuta 2017.

Tähän artikkeliin ei ole jätetty kommentteja...

... eikä kommentoiminen myöskään ole enää mahdollista (kuten ei minkään muunkaan artikkelin tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.

2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008

Artikkeleiden aiheet:

Etusivu : 2017 : Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus

Kaikki blogin artikkelit yhdellä sivulla

Siirry sivun ylälaitaan