asuminen

Valokuvia Nairobista ja Kiberasta

Nairobi on Kenian pääkaupunki ja Kibera sen suurin slummi. Joskus Kiberaa on sanottu myös Afrikan suurimmaksi slummiksi, mutta sitä se ei – ainakaan enää – ole.

Siitä, kun Nairobissa kävin, on aikaa jo kahdeksan vuotta. Kuvasarjassa olevat valokuvatkin olen julkaissut sivuillani jo aiemmin. Koska etenkin Kiberasta ottamani kuvat ovat osoittautuneet suhteellisen suosituiksi, päätin julkaista kuvat uudestaan suurempina ja paremmin korjailtuina.

Aikaisemmilla kuvasivuillani oli joukko otoksia myös YK:n Afrikan-päämajasta Nairobin lähellä Gigirissä. Ne eivät kuitenkaan ole juuri herättäneet kiinnostusta, ja jätinkin ne siksi pois tästä uudelleenjulkaisusta.

Elämää ilman jääkaappia

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

Ikean ledivalot keittiön kattoon

Keittiönurkkauksemme vanha kattovalaisin lopetti toimintansa jo joskus keväällä. Pelkkä lampun vaihtaminen ei riittänyt, vika oli jossakin pidemmältä. Aika laholta se jo näyttikin, ja sähköviritykset katossa näyttivät lähes yhtä vanhalta kuin pian satavuotias talokin.

Vanha lamppu oli myös vähän tiellä. Kotimme takaosassa, siis myös keittiön päällä, on tavaraparvi. Korkeutta ei siksi ole kovin paljon, ehkä noin 220 cm. Etenkin keittiökulmauksesta sängylle noustaessa vanha kattolamppu heilui aina tiellä. Mietimme siksi tilalle jonkinlaista plafondityyppistä, katossa kiinni olevaa valaisinratkaisua.

Valoisa kesä meni hyvin ilman kattovalaisintakin, mutta syksyn tullen asia tuli jälleen ajankohtaiseksi. Olin Clas Ohlsonilla jo katsellut yhtä kattoon upotettavaa ledivalosarjaa. Vantaan Ikean valaisinosastolta bongasin kuitenkin neljän valaisiminen ledisarjan (Dioder monikäyttövalaisin). Hintaa sillä ei ollut kuin 19,95 euroa, eli noin kolmannes Clas Ohlsonissa tarjolla olleesta sarjasta.

Uusi oikotie muuttaa paikan luonteen

Kävelymatka kotontamme Helsingin keskustaan vähän alle tai yli kaksi kilometriä riippuen siitä, minne päin keskustaa on menossa. Reilu kuukausi sitten matka lyheni noin 50 metrillä, kun uusi oikoreitti avautui vanhan ratakuilun yli.

Uuteen oikoreittiin tottuminen kestää jonkin aikaa. Kotoa lähtiessä sen oppi muistamaan nopeasti, mutta toiseen suuntaan tuli pitkään käveltyä vanhaa, pidempää reittiä. Nyt oikotien muistaa jo molempiin suuntiin.

Oikoreitti ei ole kuitenkaan pelkkä lyhennys kävelymatkaan, vaan se muuttaa koko Munkkisaaren luonnetta.

Syksyinen Eira

Naapurikaupunginosa Eira on oikein miellyttävä kävelykohde. Kapeat kadut kiemurtelevat talojen ja muurien välissä.

Vaikka Eira on melko tiheään rakennettu, on siellä kuitenkin varsin paljon vihreää. Tämä ei koske pelkästään Eiran puistoja, vaan talojen välissä katuja pitkin kulkiessaankin tuntuu lähestulkoon siltä, että kävelisi puistokäytävällä. Vaikka puut ovatkin ihmisten pihoilla, tulevat oksat muurien yli ja tekevät kaduille puistomaisen tunnun.

Syksyisin Eira on usein hienoimmillaan. Punertavankeltaiset lehdet puissa sopivat hienosti Eiran vanhojen talojen väritykseen. Tänä vuonna värikavalkadi tuntuu kuitenkin olevan tavallista laimempi.