ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

asuminen

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "asuminen".

Naapuritalo on rakennettu meidän talomme päälle

Hernesaarenkatu 17 ja 15

Joskus talvella katselin talomme yläosia Hernesaarenkadulla ja kuvittelin mielessäni, miltä siihen suunniteltu korotus näyttäisi. Yllätyksekseni huomasin, että korotushan on jo osin tehty: naapuritalo kurottuu vajaan metrin verran meidän talomme päälle. Onko tällainen yleistäkin?

Kuvasta meidän talomme päälle tulevan osan huomaa, kun katsoo vesirännien sijainteja. Alhaalla ne ovat siinä, missä talo vaihtuu toiseksi, mutta ylempänä naapuritalo ylettää rännistään jonkin matkaa meidän talomme päälle.

Tuon selittänee se, että molemmilla taloilla on aikoinaan ollut sama omistaja, sillä kummatkin on aikoinaan rakennettu viereisen telakan työntekijöitä varten. Meidän talomme on vanhempi ja matalampi, joten naapuritaloa pystytettäessä on otettu käyttöön vähän ilmatilaa sen päältä. Nykyisin viereinen talo on VVO:n vuokratalo ja meidän talomme osakkaiden omistama asunto-osakeyhtiö.

Esteettömyys: kallis ja huonosti kohdistuva tukimuoto

Saukonpaasi, Jätkäsaari (Helsinki)

Asuminen on Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudulla, kohtuuttoman kallista. Paitsi, että kova kysyntä nostaa Helsingin seudun hintoja, tulee asumisen hintaan keinotekoista lisää eri normitusten kautta. Niissä vaaditaan esimerkiksi tietyn kokoisia asuntoja (yleensä kysyntää suurempia), autopaikkoja, väestönsuojia ja esteettömyyttä.

Kävin esteettömyydestä lyhyen keskustelun Twitterissä Kynnys ry:n puheenjohtajan Amu Urhosen (vihr) kanssa. Lyhyeksi se jäi, koska Urhonen vastasi Twitterin sijaan omassa blogissaan. Teen siis samoin ja vastaan Urhoselle täällä.

Urhonen aloittaa kertomalla, ettei esteettömyyden hinnasta ole luotettavia selvityksiä, mutta sanoo kuitenkin tietävänsä, että halpaa se on – ainakin jos autopaikkoihin ja väestönsuojiin verrataan.

Ulkotiskauskausi 2014 alkoi tänään

Ulkotiskauskausi 2014 alkoi tänään

Yksi katutasossa asumisen hyvistä puolista on, että kotityöt voi sään niin salliessa ulkoistaa ulos. Paitsi, että hyvällä säällä on mukava työskennellä ulkona auringonpaisteessa, on se myös sosiaalista: samalla tulee juteltua ohi kulkevien naapureiden kanssa.

Ulkona tiskaamisessa on myös se etu, että voi roiskia vapaasti. Ja jos ottaa kadulle kaasukeittimen ja paistaa ruoat siinä, niin ei jää käryt asuntoon sisään.

Tänään oli aurinkoinen ja tyyni päivä, ja niinpä aloitin ulkotiskauskauden. Lettuja yksi päivä siinä jo ehdinkin paistella. En ole varma, onko kadulla tiskaaminen jonain aiempinakin vuosina tullut aloitettua jo huhtikuun puolella. Onhan se mahdollista, sillä onhan näitä lämpimiä keväisiä päiviä useimpina vuosina ollut.

Pienesti asumisen A-B-C

HS Koti -sivujen juttu asumisestamme

Asumismessuilla elokuun lopussa reilut 30 kävijää kyläili kahden hengen miniyksiössämme. Enemmän julkisuutta on kuitenkin tullut sen jälkeen – etenkin tänään, kun Helsingin Sanomat julkaisi jutun asumisestamme.

Kaksi aikuista, kaksi koiraa ja satunnaiset sohvasurffarit 16 neliön yksiössä – kuinka se onnistuu? Koirat tosin eivät ole täällä vakituisesti, vaikka aika usein hoitoon tulevatkin. Ja sohvasurffareiden tullessa Mari yleensä vetäytyy työhuoneellemme Töölöön. Mutta noin pääasiassa asumisemme on kuitenkin näissä 16 neliössä.

Kaikenlaisia ohjeita pienesti asumiseen olisi helppo keksiä. Vaikeammaksi tosin menee, jos niiden pitäisi olla sellaisia, joita itse noudattaa.

Kivinokka ja metron syöttöliikenne

Kivinokka on niemi Kulosaaren ja Herttoniemen välissä. Nykyisin siellä on kesämajoja, siirtolapuutarha, metsää ja Kulosaaren kartano. Alue on sinänsä idyllinen, mutta keskeiseen sijaintiinsa nähden vähällä käytöllä.

Alueen vierestä kulkee metrorata. Lienee selvää, ettei alue voi loputtomiin pysyä vain harvojen kesäparatiisina. Kaupunkisuunnitteluviraston tarjoilemissa ehdotuksissa Kivinokka muuttuisi joko laajempia käyttäjäjoukkoja palvelevaksi virkistysalueeksi tai neljän tai 12 tuhannen asukkaan asuinalueeksi.

Monet ovat kuitenkin – varsin aiheellisesti – huomauttaneet, ettei pelkkä metroradan läheisyys paljon auta. Pitäisi olla myös asema. Silta Kulosaareen lyhentäisi kävelymatkaa lähimmälle asemalle, mutta kilometrin tai enemmänkin käveleminen syyssateessa tai talvituiskussa ei välttämättä houkuttele – etenkin, kun matkalla on se tuulinen silta. Auto voi silloin olla suuri houkutus.

Syöttöliikenteenkin kannalta tuollainen lyhyt pätkä on ongelmallinen. Bussia ei viitsisi odottaa varttia, jos matkan kuitenkin kävelee kymmenessä minuutissa. Tynkälinja lähimmälle metroasemalle tuskin keräisi huimia käyttäjämääriä.

Tule meille kylään: urbaanit asumismessut la 31.8.

16 neliön yksiö, Helsinki

Pienesti asuminen on paitsi pesämäisen tunnelmallista, myös ekotehokasta. Paitsi, että lämmitettäviä neliöitä on vähemmän, pieniä asuntoja mahtuu samalle alalle enemmän, mikä mahdollistaa korkeammat asukastiheydet ja kaupunkimaiset palvelut kävelyetäisyydellä.

Dodo ry järjestää Helsingissä lauantaina 31.8. Urbaanit asumismessut, joilla esitellään erilaisia tapoja asua viihtyisästi ja kaupunkimaisesti tilaa tuhlaamatta. Meidän kotimme Munkkisaaressa on yksi messukohteista. 16 neliön yksiömme ovet ovat auki Hernesaarenkatu 15:ssä klo 12–18.

Bloggasin asumisestamme tässä blogissa jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Meillä on ollut linjastosaneeraus. Paitsi, että saimme wc:n ja peseytymistilan uusiksi, niin teimme samalla remonttia muuallakin asunnossa. Niinpä täällä näyttää nyt ainakin osin erilaiselta kuin noissa viisi vuotta vanhoissa valokuvissa.

Valokuvia Nairobista ja Kiberasta

Nairobi ja Kibera, Kenia

Nairobi on Kenian pääkaupunki ja Kibera sen suurin slummi. Joskus Kiberaa on sanottu myös Afrikan suurimmaksi slummiksi, mutta sitä se ei – ainakaan enää – ole.

Siitä, kun Nairobissa kävin, on aikaa jo kahdeksan vuotta. Kuvasarjassa olevat valokuvatkin olen julkaissut sivuillani jo aiemmin. Koska etenkin Kiberasta ottamani kuvat ovat osoittautuneet suhteellisen suosituiksi, päätin julkaista kuvat uudestaan suurempina ja paremmin korjailtuina.

Aikaisemmilla kuvasivuillani oli joukko otoksia myös YK:n Afrikan-päämajasta Nairobin lähellä Gigirissä. Ne eivät kuitenkaan ole juuri herättäneet kiinnostusta, ja jätinkin ne siksi pois tästä uudelleenjulkaisusta.

Elämää ilman jääkaappia

Mies baarin jääkaapissa (Huili 4/2012)

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Kenwood-merkkinen uunin ja mikroaaltouunin yhdistelmä

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

Ikean ledivalot keittiön kattoon

Ikea Dioder led

Keittiönurkkauksemme vanha kattovalaisin lopetti toimintansa jo joskus keväällä. Pelkkä lampun vaihtaminen ei riittänyt, vika oli jossakin pidemmältä. Aika laholta se jo näyttikin, ja sähköviritykset katossa näyttivät lähes yhtä vanhalta kuin pian satavuotias talokin.

Vanha lamppu oli myös vähän tiellä. Kotimme takaosassa, siis myös keittiön päällä, on tavaraparvi. Korkeutta ei siksi ole kovin paljon, ehkä noin 220 cm. Etenkin keittiökulmauksesta sängylle noustaessa vanha kattolamppu heilui aina tiellä. Mietimme siksi tilalle jonkinlaista plafondityyppistä, katossa kiinni olevaa valaisinratkaisua.

Valoisa kesä meni hyvin ilman kattovalaisintakin, mutta syksyn tullen asia tuli jälleen ajankohtaiseksi. Olin Clas Ohlsonilla jo katsellut yhtä kattoon upotettavaa ledivalosarjaa. Vantaan Ikean valaisinosastolta bongasin kuitenkin neljän valaisiminen ledisarjan (Dioder monikäyttövalaisin). Hintaa sillä ei ollut kuin 19,95 euroa, eli noin kolmannes Clas Ohlsonissa tarjolla olleesta sarjasta.

Uusi oikotie muuttaa paikan luonteen

Ehrensvärdintie, Eira

Kävelymatka kotontamme Helsingin keskustaan vähän alle tai yli kaksi kilometriä riippuen siitä, minne päin keskustaa on menossa. Reilu kuukausi sitten matka lyheni noin 50 metrillä, kun uusi oikoreitti avautui vanhan ratakuilun yli.

Uuteen oikoreittiin tottuminen kestää jonkin aikaa. Kotoa lähtiessä sen oppi muistamaan nopeasti, mutta toiseen suuntaan tuli pitkään käveltyä vanhaa, pidempää reittiä. Nyt oikotien muistaa jo molempiin suuntiin.

Oikoreitti ei ole kuitenkaan pelkkä lyhennys kävelymatkaan, vaan se muuttaa koko Munkkisaaren luonnetta.

Syksyinen Eira

Syksyistä Eiraa

Naapurikaupunginosa Eira on oikein miellyttävä kävelykohde. Kapeat kadut kiemurtelevat talojen ja muurien välissä.

Vaikka Eira on melko tiheään rakennettu, on siellä kuitenkin varsin paljon vihreää. Tämä ei koske pelkästään Eiran puistoja, vaan talojen välissä katuja pitkin kulkiessaankin tuntuu lähestulkoon siltä, että kävelisi puistokäytävällä. Vaikka puut ovatkin ihmisten pihoilla, tulevat oksat muurien yli ja tekevät kaduille puistomaisen tunnun.

Syksyisin Eira on usein hienoimmillaan. Punertavankeltaiset lehdet puissa sopivat hienosti Eiran vanhojen talojen väritykseen. Tänä vuonna värikavalkadi tuntuu kuitenkin olevan tavallista laimempi.

Kotivakuutus ja vesivahinko

Helsingin Sanomissa (HS 4.9.09) on uutinen vakuutusyhtiö Trygvestan teettämästä pohjoismaisesta kyselystä. Sen mukaan etenkin Suomessa moni nuori jättää kotivakuutuksen ottamatta. Yli kolmanneksella ei ole myöskään tapaturmavakuutusta.

Kyselyn mukaan suurin osa nuorista piti vakuutuksia kyllä tärkeinä, mutteivät luota vakuutusyhtiöihin. He epäilevät yhtiöiden tekevän kaikkensa välttyäkseen maksamasta korvauksia.

Mielenkiintoisinta uutisessa on se, kuinka vakuutusyhtiöiden edustajat kommentoivat kyselyn tuloksia.

Maantason menetetyt mahdollisuudet

Pyhiinvaeltajanpuiston reunaa Eiranrannassa

Rakennusten katutaso, tai maantaso ylipäänsä, on kaupunkirakentamisessa liian usein hukattujen mahdollisuuksien tilaa. Vilkkaimmilla paikoilla kivijalat hyödynnetään liiketiloina, sivuummalla paikoin toimistoina. Liian usein katutaso on kuitenkin varattu toisarvoiseen käyttöön varasto- ja huoltotiloiksi.

Aivan liian harvoin kerrostalojen katutasossa on asuntoja.

Tällä kertaa tapaustutkimukseni kohteena on Eiranranta, helsinkiläinen keskustalähiö. Oheisessa kuvassa näkyy, miltä kyseinen alue näyttää Pyhiinvaeltajanpuistoon päin.

Kieltokylttien lähiöt

Ei koiria

Yksi lähiöiden ikävistä puolista on se, että ne ovat täynnä kieltokylttejä. Ainakaan koiria ei haluta minnekään, mutta monessa paikkaa pitää erikseen kieltää kulkeminen ja moni muukin asia.

On kylttejä kantakaupungeissakin, mutta vähemmän. Siellä täytyy kieltää lähinnä autoilijoita, jotka muuten jättäisivät autonsa mihin ikinä saisivatkaan sen mahtumaan. Muut liikkujat sen sijaan pystyvät paremmin hahmottamaan ympäristöä, koska ruutukaava on selkeä ja luettava.

Lähiöissä talot on sijoiteltu väljemmin ja hajanaisemmin. Rakennusten väliin jää kaikenlaisia maalänttejä, joiden status on epäselvä. Siksi tarvitaan kieltotauluja.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit