Aiheita » asuminen

Välimeren tunnelmaa

Niko Lipsanen — Thu, 24 Jul 2008 15:43:14 +0000

Vaimo halusi saada vähän väriä seiniin eikä ajatus ollut minustakaan huono. Saimme ylijäämänä maalia, joka kai on vaaleansinistä tai turkoosia, ja se vaikutti oikein sopivalta tarkoitukseen. Niinpä maalasimme ikkuna- ja ovisyvennyksen siniseksi. Se kehystää kivasti asunnon ikkunanpuoleisen päädyn. Valkoinen pinta on niin pliisua, eikä sitä tässä tapauksessa yhtään parantanut edes se, että maali oli alkanut jo paikoin vähän halkeilla.

Nyt kun kesähelteet ovat lopultakin tulleet kaupunkiin, tuo sininen väri pieneen katutasoyksiöömme suorastaan välimerellistä tunnelmaa. Juhlistimmekin uutta maalausta syömällä kreikkalaisittain. Ikkunalaudalla makoilevalle espanjalaiselle koiralle vaihdoimme iloisen oranssit tyynynpeitteet.

Kuvassa maalattu ikkunasyvennyksemme ja Hyena-koira. Otin kuvan tänään 24.7.2008, vaikka maalamistyö tehtiinkin jo muutama päivä sitten.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mökkielämää kaupungissa

Niko Lipsanen — Sun, 06 Jul 2008 23:14:16 +0000

Meiltä paloi perjantai-iltana sulake. Lauantaina saimme sähköt muutamaksi tunniksi takaisin, mutta sitten paloi uudestaan. Ja lopulta myös sähköpääkatkaisija hajosi. Nyt on siis menossa kolmas yö ilman sähköjä (tulin kirjoittamaan tätä Dodo ry:n toimistolle). Sunnuntai vietettiinkin sitten mökkielämää. Ruoka kokattiin ja teet keitettiin trangialla, ilta vietettiin kynttilöiden valossa.

Pari naapuria ehti jo tarjoamaan keittiötään tarvittaessa lainaan, ja saisihan nurkalta kebabbiakin. Mutta kivasti se on näinkin mennyt. Trangia on aika etevä peli ja hyvää ruokaa sillä saa. En muista, milloin olisin saanut yhtä hyvää seitä kuin tänä iltana. Voi tosin olla, että jos ei huomenna saada sähkömiestä paikalle, saatamme mennä naapuriin kyläilemään. Huoltomiehen mukaan sähkötaulu kuuluu taloyhtiön vastuulle, joten sieltä huoltoyhtiön kautta yritämme tuon järjestellä.

Onneksi meillä on kivasti urbaanin mökkielämään sopiva kämppä. Jalkakäytäväterassilla on hyvä keitellä trangiakeitoksia ja istuskella katselemassa merta. Onhan se tavallaan ihan mukavaa vaihteluakin, että tietokoneelle ja nettiin ei vain yksinkertaisesti pääse (tai pääseehän sitä, mutta ei kotonta).

Tämä olikin sitten tämän blogin sadas kirjoitus.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Saarna ja pesukone

Niko Lipsanen — Mon, 23 Jun 2008 04:22:01 +0000

Viikonloppuna jäivät kirkossakäynnit väliin, tarjolla olisi ollut niin juhannusmessua lauantaina kuin apostolien päivän saarnaa sunnuntaina. Onneksi ei tarvitse jäädä kokonaan ilman sanaa, sillä Arto Antturi on laittanut blogiinsa Helsingin Tuomiokirkossa pitämänsä saarnan. Päivän teeman pohjalta Antturi pohdiskelee, mikä on seurakunta.

Antturin tyyli on pohdiskelevaa ja argumentoivaakin. Tuon tyyppisiä saarnoja kuuntelee mielellään, ja ainakin tämänkertainen teksti toimii myös kirjoitettuna. En ala sitä tässä referoimaan, sillä tuolta linkin takaahan sen voi lukea. Kirjoitan sen sijaan pesukoneista.

Agricolan kirkosta ollaan kehittämässä jonkinlaista seurakunnan olohuonetta ja uskonnollista toimintakeskusta. En ole kovin tarkkaan perillä, missä mennään, mutta odotan innolla, mitä tuleman pitää. Onhan kyseessä kuitenkin kotikirkkomme.

Tarkoitus olisi kai saada ihmiset viihtymään kirkolla muutenkin kuin jumalanpalvelusten ja kirkkokahvien aikaan. Jotain kahvilaa sinne ainakin on tulossa. Tätä toimintaa tukisi oikein kivasti pyykkitupa. Etelä-Helsingissä on paljon vanhoja taloja, joissa on pieniä asuntoja. Näissä asunnoissa ei useinkaan ole pesukoneita, eikä niitä välttämättä ole järjestetty taloyhtiöidenkään puolesta. Mikäpä olisikaan sen kätevämpää, kuin tulla kirkolle teelle ja pyöräyttää siinä samalla koneellinen tai pari, vähän Töölön Tin Tin Tangon tapaan.

Kirkko tuntuu tavoittelevan erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia. Juuri näitä niissä kantakaupungin pienissä asunnoissa asuu. Kohderyhmä siis osuisi ainakin kohdalleen.

Myönnettäköön, että tässä asiassa on omakin lehmä ojassa. Tämä on muuten oikein mukava kämppä asua, mutta pyykkihuollossa on aina järjestelemistä. Kirkollinen pesula parin korttelin päässä helpottaisi arkea kummasti. Mutta en usko, että olemme tässä kulmilla ainoat, jotka pähkäilevät pyykkiongelman kanssa. Lähin kaupallinen pesula on Rööperin itsepalvelupesula Fredantorin kulmalla. Mutta sinne pitää pyykkikassien kanssa mennä jo bussilla. Samalla vaivalla voi sitten mennä vaikka sinne Tin Tin Tangoon.

Idea on vapaasti käytettävissä, eikä ainakaan omasta mielestäni edes lainkaan huono. Siinä saisi kirkkokäynnillä niin hengen kuin ruumiin ravintoa ja vielä puhtaat vaatteet päällensä.

Kuvassa on taloyhtiön pesutupa Piritanaukion reunalla valmistumaisillaan olevassa Eiranrannassa. On oikein hauskaa, että ovat laittaneet siihen isot ikkunat, joista voi katsoa niin ulos kuin sisäänkin. Monissa uusissa ja joissain vanhemmissakin taloissa kun katutasot ovat pelkkiä ankeita umpiseiniä. Otin kuvan tänä aamuna 23.6.2008 koiraa ulkoiluttaessani.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Meri!

Niko Lipsanen — Thu, 05 Jun 2008 00:27:04 +0000

Ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen asuntomme ikkunasta avautuu taas merinäköala. Näkymän peittäneet parakit on viety pois. Viimeiseksi jäi yksi kontti, joka tietysti juuri ja juuri tukki näköalan. Pelkäsin jo, että se on joku työmaavarasto, joka jää siihen vielä koko kesäksi, vaikka muut parakit onkin poistettu. Mutta nyt sekin on poissa (tai itse asiassa siirrettynä vähän sivummalle, mutta poissa näköalan edestä joka tapauksessa).

Eihän tuo näköala tietysti yhtä hulppea ole kuin ennen Eiranrannan talojen nousemista, jolloin aavaa merta näkyi lähes koko ikkunan leveydeltä. Tosin ei sitäkään iloa ollut kauan kestänyt, sillä aiemmin ison osan näkymästä peittivät vanhan vedenpuhdistamon rakennukset. Jonkin verran enemmän merta silloin kyllä näkyi, kuten vertaamalla vanhempaan kuvaan (alla) voi huomata. Mutta onhan se Helsingistä luksusta, jos ikkunasta näkyy horisontti (vaikka olisihan se vielä kivempaa, jos myös Harmajan majakka edelleen näkyisi).

Saattaa kuitenkin olla, ettei ilo edelleenkään jää pysyväksi. Rannalle on nimittäin tulossa tekodyynipuisto. Korkein dyyninharja nousee noin neljään metriin merenpinnasta. Siitä tuskin on uhkaa merinäköalalleni, vaikka korkein kohta osuukin ihan kohdalle. Täältä katsoen muurin takana sijaitseva Eiranranta-katu on jo valmiiksi kolme metriä korkealla, joten ei metri lisää paljon vaikuta. Mutta kadun ja puiston väliin tulee rivi puita. Kun ne ajastaan kasvavat, muuttuu merinäkymä vihreäksi oksistoksi. Ehkä talvisin oksien välistä voi nähdä pilkahduksen sinistä (tai joskus harvoin valkoista).

Mutta iloitaan merinäköalasta nyt, kun sellainen taas on.

Ylemmässä kuvassa on merinäköalani kuvattuna eilen 4.6.2008. Alemman kuvan olen ottanut samasta kohtaa todennäköisesti joskus viime vuosisadan viimeisinä vuosina. Vanhemmassa kuvassa näkyvä voimalaitos on yhä paikoillaan. Uudemmassa kuvassa piipun reuna näkyy tummana juovana kuvan oikeassa reunassa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kaupunkilainen ei tarvitse jääkaappia

Niko Lipsanen — Fri, 09 May 2008 14:15:22 +0000

En ole vuosiin käyttänyt jääkaappia kuin satunnaisesti. Nyt satunnaiskäyttökin on loppunut, kun asunnossamme ei enää ole koko laitetta. Hyvä vaan, että on pois tilaa viemästä. Ei jääkaappi edes auta ruoan säilyttämisessä, vaikka se sitä varten on keksitty. Tuoreen jätetutkimuksen perusteella britit heittävät kolmanneksen ruoasta roskikseen. Suurin syy tähän on se, että ne ovat jääneet jääkaappiin parasta ennen -päiväyksen yli.

Mihin kaupungissa tarvitsisi kylmälaitetta, kun sellaiset on kaupoissa? Ihan turhaan olisi sähköä viemässä. Meillä on periaatteena, että ruokaa ei varastoida kotona, paitsi jonkin verran kuivatavaraa ja säilykkeitä. Tuoretuotteet ja pakasteet ostetaan kaupasta ja käytetään saman tien. Jos jotakin tarvitsee säilyttää yön tai joskus vaikka päivänkin yli, niin paketin voi laittaa kylmään vesisaaviin tai täyttää keittiön lavuaarin kylmällä vedellä. Talvella säilytys onnistuu ulko-ovien välissä. Silloin ei tarvitse tehdä keinotekoista kylmää sisälle, kun sitä on riittävästi ulkonakin.

Vettä Suomessa on runsaasti, joten sen käyttäminen ei ole merkittävä ympäristörasite, etenkin jos vettä käyttämällä voi korvata sähköä. Tietysti silloin, kun tarvitaan lämmintä vettä, on ympäristörasite suurempi, mutta vesijääkaapin ollessa kyseessä veden pitää nimenomaisesti olla kylmää. Toki veden puhdistaminen jotain kuluttaa, mutta se on suhteellisen pientä.

Jääkaapittomana joutuu usein ostamaan pienempiä pakkauksia, mikä lisää jonkin verran pakkausjätteen määrää. Mutta kuten Finfood kertoo, pakkausjäte on pienempi ympäristöongelma kuin pilalle menevä ruoka. Kannattaa siis mieluummin ostaa ruoka pienissä erissä ja syödä saman tien kuin ostaa isoja pakkauksia jääkaappiin pilaantumaan.

Maaseudulla tilanne voi olla toinen, kun kauppaan on pidempi matka. Mutta maalla asuminen nyt on muutenkin pääsääntöisesti epäekompaa. Sielläkin jääkaapin tarpeellisuus talvella on varsin kyseenalaista, kun kylmää saa ulkontakin ihan riittävästi. Kesälläkin voi käyttää maakellareita. Ehkä pakastin on maalaiselle hyödyllinen vimpain. Kaupunkilaiselle sekin on turha, kun kauppojen pakastealtaat ovat aivan vieressä. Jäätelön voi hakea sieltä ja syödä saman tien, ja muuhunhan pakastinta ei välttämättä tarvitse (ruokaa voi säilöä muinkin tavoin).

Tee siis sinäkin ekoteko ja luovu jääkaapistasi. Jos pelkäät, että ruokaa pääsee vanhenemaan, niin hanki myös koira.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Finnjet Helsinkiin?

Niko Lipsanen — Wed, 07 May 2008 17:56:03 +0000

GTS Finnjet, eli nykyinen GTS Da Vinci, on matkalla kohti romuttamoa. Omistajat tosin voisivat myydä laivan muuhunkin tarkoitukseen, jos ostaja löytyisi. Samaa aikaan kerrotaan, että kesätyöntekijöiden asunnoista Helsingissä on huutava pula. Voisivatko nämä ongelmat ratkaista toisensa?

Finnjet oli syksystä 2005 kevääseen 2006 Mississipillä Louisianan valtionyliopiston asuntolana, joten se lienee majoituskäyttöön sopiva. Sopivan pitkä laituripaikka tietysti pitäisi löytää jostain päin Helsinkiä, mutta eiköhän sekin järjestyisi. Mutta tekeekö jo vähän turhan kiirettä saada se täksi kesäksi käyttöön?

Kuvassa GTS Finnjet saapuu Silja Linen väreissä talviseen Helsinkiin. Olen ottanut kuvan Merisatamasta käsin huhtikuussa 2004.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ihminen on kolopesijä

Niko Lipsanen — Mon, 28 Apr 2008 09:48:40 +0000

Kaksi ihmistä yhden huoneen asunnossa voi pidemmän päälle olla hankala ratkaisu – etenkin jos se ainoakaan huone ei ole kovin iso.

Kesällä asunnon laajeneminen epäviralliselle ulkoterassillemme helpottaa tilannetta. Mutta nyt olemme keksineet myös ympärivuotisen ratkaisun. Raivasimme sängyn alta laatikoita pois, ja sinne muodostui kiva makuukolo. Se on myös oiva paikka tietokoneelle, koska konettahan on mukavinta käyttää makuultaan. Ja koska jompikumpi meistä on melkein aina koneella, on tämä osapuoli samalla toisen jaloista pois. Pieni asunto ei enää olekaan lainkaan ahdas.

Kymmenen senttiä lisää leveyteen tai parikymmentä korkeuteen ei tekisi kololle lainkaan pahaa. Mutta liian iso se ei saa olla. Kolossa on kivaa juuri siksi, että seinät ovat lähellä. Siellä on pesämäinen tunnelma.

Jos ei aina halua käyttää tietokonetta kolossa, niin sekään ei ole ongelma. Näyttö on helppo kääntää ympäri, ja silloin konetta voi käyttää ikkunan puolelta oleilukorokkeelta. Silloin kyllä aurinko paistaa suoraan näyttöön, jos jättää verhot auki. Kolossa on myös se hyvä puoli, että varjossa näyttöä on parempi katsella. Toisaalta ei kuitenkaan tarvitse olla pimeässä, sillä näytön takana vähän pidemmällä on iso ikkuna eteläkaakkoon.

Tässäpä siis vinkki muillekin pienissä asunnoissa asuville pariskunnille, jotka käyttävät paljon tietokonetta: tietokone vaan jonnekin nurkkaan, niin loput kämpästä on aina toisen käytössä. Ei tarvitse muuttaa minnekään kaupungin perukoille saadakseen lisää neliöitä, vaan sopii hyvin asumaan pienessä ja ekotehokkaassa kantakaupunkiluukussakin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tiskaaminen vaihtui pyykkäämiseen

Niko Lipsanen — Fri, 04 Apr 2008 12:53:57 +0000

Olemme tähän asti jakaneet suuritöisimmät kotityöt siten, että minä hoidan tiskaamisen ja vaimo pyykkäämisen. Kumpikaan ei ole suuri kotitöiden ystävä. Vaimosta tiskaaminen on erityisen ikävää, joten niinpä se on ollut minun tehtäväni. Nyt hän kuitenkin toivoi vaihtelua, eikä minullakaan ole mitään erityisempää sitä vastaan. Niinpä vaihdoimme tehtävät joksikin aikaa päikseen. Mutta kun kesä tulee ja lämmintä, haluan kyllä tiskaamisen takaisin itselleni. Kesällä sen voi tehdä ulkona jalkakäytävällä, kuten oheisessa kuvassa, ja silloin se on jo lähes kivaa. Pyykkäämisen järjestäminen kadunvarteen taitaisi olla aavistuksen hankalampaa.

Pyykkäämisessä vaivaa lisää se, että meillä ei ole pesukonetta eikä talossa ole pesutupaa. On siis mentävä joko pesulaan tai kavereiden luokse. Molemmat vaihtoehdot ovat käytössä. Kuivaushuone on talon ullakolla, eikä talossa ole hissiä, joten siinäkin on oma urakkansa. Pyykkien kantamisessa vaimo on saanut apua, joten se toiminee nyt vaihdon ajan toisinkin päin.

Mutta kiva, kun tulee kesä. Tuo ulkotiskaus on vain yksi kesän iloisista puolista. Talvi on ikävän rajoittava vuodenaika. Jumitun sisätiloihin ja käyn ulkona vain pakollisten siirtymisten ja koirien ulkoituksen ajan (meillä ei ole omaa koiraa, mutta hoidossa sellaisia on useinkin). Kesällä vietän katuterassillamme aikaa sen minkä vain ehdin, jos sää sen sallii. Vaikka sitten tiskaten.

Tänään voisi yrittää avata terassikauden, kun aurinko paistaa jo kohtuullisen lämpimästi. Tiskaamiseen ilma voi olla vielä liian kylmä, eikä se tietysti minun hommaani nyt olekaan. Mutta lämmintä keittoa siellä voisi jo oikein hyvin syödä.

Kuvan minusta tiskaamassa otti silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) Mari Taskinen 8.8.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Parvekekeittiö olisi aika kiva

Niko Lipsanen — Wed, 27 Feb 2008 02:08:06 +0000

Guadeloupella vuokrasimme viimeiseksi yöksi pienen huoneiston, jossa oli keittiö parvekkeella. Siellä tropiikissa tuollainen ratkaisu olikin aika kätevä. Parvekkeella keittiö ei vie tilaa sisältä, ruoanlaitto ei lämmitä sisätiloja, käryt menevät suoraan ulos ja parveke on myös varsin mukava ruokailutila. Suomen talvessa tuollainen ratkaisu ei valitettavasti taitaisi oikein toimia.

Tietysti säät eivät aina ole parhaimmillaan edes Karibialla, ja meillekin osui tuolla aika tuulinen ilta. Parvekkeen eteen sai kuitenkin laskettua suojan, joka vähän vei parvekemaisuutta, mutta suojasi sateelta ja tuulelta. Osalle keittiön laitteista säiden vaihtelu voi myös olla rankkaa, mutta tuolla ongelma oli ratkaistu sijoittamalla jääkaappi parvekkeen oven viereen sisäpuolelle. Parempi tietysti, jos sekin voisi olla parvekkeella, sillä turha sitä on tropiikissa pitää puhkumassa lämpöä sisätiloihin.

Jos jotain huonoja puolia parvekekeittiöstä pitää keksiä, niin ehkä se ei aina ole kivaa, jos kerrostalossa ruokien käryt kulkeutuvat naapuriin. Tosin kyllä sen välillä suomalaisenkin kerrostalon rappukäytävässä haistaa, mitä naapurissa kokataan.

Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei Suomen talvi oikein sovi minulle. Parvekekeittiö ei tietysti ole ainoa eikä tärkeinkään syy. Kuukausi Karibiaa oli kiva piristys marras-joulukuussa, mutta sitäkin ankeampaa on nyt täällä pimeässä ja kylmässä pohjoisessa.’

Kuvassa parvekeittiömme Moulen kaupungissa Guadeloupella. Otin kuvan 14.12.2007, päivää ennen lähtöämme takaisin Eurooppaan.