Päivitin Domnik.netin sivuilla olevat WordPress-käyttäjän ohjeet WordPressin uusimman 3.5-version mukaisiksi.

Ohjeet on tehty nimenomaan WordPress-sivujen sisällöntuottajia, ei ylläpitäjiä, ajatellen. Niiden käytännön tarve on syntynyt, kun olen tehnyt WordPress-pohjaisia sivustoja eri järjestöille. Silloin on ollut tarvetta mahdollisimman yksinkertaisille ohjeille, jotta vähemmänkin tietokoneiden kanssa touhunnut käyttäjä pystyy tuottamaan sivuille sisältöä.

Verrattuna edelliseen versioon 3.4, WordPress ei ole muuttunut tässä välissä kovin paljon. Näkyvin muutos on painikkeiden päivittyminen kantikkaammiksi, mikä kai on modernimpaa. Toiminnoissa isoin muutos on kuvien ja muiden mediatiedostojen lisäyksessä. Se on päivitetty varsin uudenlaiseksi, ja pääasiassa muutos on parempaan.

Kuvien lisääminen on ollut ainakin minun mielestäni pitkään yksi WordPressin hankalista puolista. Se on aina ollut se, mitä on saanut eniten selittää. Helpompaa on ohjeistaa, että käyttäkää Flickriä ja siirtäkää kuvat sieltä.

Kuvien lisäys on nyt selkeämpää, mutta erilaisia valintoja on edelleen liikaa (ks. kuva oikealla). Miksi pitää esimerkiksi olla neljä erilaista tekstikenttää (Otsikko, Kuvateksti, Vaihtoehtoinen teksti ja Kuvaus), joihin syötetään tietoja kuvasta?

Hyvä asia on kuitenkin se, että nyt saman kuvan voi liittää useampaan artikkeliin. Aikaisemmin, jos on lisännyt kuvan mediakirjastoon, ja kiinnittänyt sen artikkeliin, sitä ei ole enää voinut liittää toiseen blogijuttuun. Saman kuvan on toki voinut ladata uudestaan, mutta samaa tiedostoa ei voinut käyttää kahdessa eri artikkelissa.

Kun yksi omituisuus poistuu, niin toinen tulee kuitenkin tilalle. Tarkoitus on varmaan ollut hyvä, kun muiden mediatiedostojen (esimerkiksi asiakirjojen) liittäminen on tehty mahdollisimman samanlaiseksi kuin kuvien. Samalla on kuitenkin tullut mahdollisuus jättää asiakirja linkittämättä tai linkittää se valinnaiseen URL-osoitteeseen.

Käytännössä linkittämättön asiakirja tarkoittaa, että tiedoston otsikko tai nimi kyllä tulee näkyviin, mutta sitä klikkaamalla ei tapahdu mitään. Tai jos käytetään valinnaista urlia, niin nimeä voi kyllä klikata, mutta siitä päätyy aivan jonnekin muualle kuin kyseiseen asiakirjaan.

En ymmärrä, miksi tuollaiset vaihtoehdot on ylipäänsä jätetty. Eihän niillä tee yhtään mitään.

Kuvien kohdalla nuo valinnat toimivat, koska kuva joka tapauksessa näkyy sivuilla, oli siitä linkki johonkin tai sitten ei. Asiakirjoissa ei samanlainen upotus toimi, vaan niissä täytyy ensin klikata linkkiä, että tiedoston saa auki.

Aikaisemmissa WordPressin versioissa tällaista omituisuutta ei ollut. Toivotaan, että se korjataan pois tulevista.

Tämän artikkelin kuvat ovat kuvakaappauksia WordPress 3.5 -blogin hallintapuolen toiminnoista. Niitä ei ole kuitenkaan liitetty tähän artikkeliin WordPressin omia toimintoja käyttäen, vaan linkittämällä ne muualta Domnik.netistä, koska ainakin omasta mielestäni se on kätevämpää niin.

Verkkotunnukseni Domnik.netin sisältö painottuu vahvasti valokuviin. Maantieteilijä kun olen, niin useimmat niistä keskittyvät paikkoihin ja maisemiin.

Nyt olen aloittanut taas uuden kuvasivuston. Tämä ei ole kuitenkaan täysin uusi sivusto, sillä samalla vanhempi Kuva-Aiheita-valokuvablogi lakkaa päivittymästä. Uudella, vielä nimeämättömällä, sivustolla on sama tarkoitus: julkaista kuvasarjoja aiheista, yleensä paikoista, jotka eivät luontevasti istu Domnik.netin muihin kuvasivustoihin.

Yleensä en julkaise sivustoja kovin keskeneräisinä, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Uudella sivustolla ei ole vielä edes etusivua. Ulkoasun ja toimintojen hiominenkin on kesken. Tarjolla on vasta yksi kuvasarja (Rinkebyn lähiö Tukholmassa), ja sekin vain suomeksi.

En alkanut päivittää vanhaa kuvablogia uudemmakis, koska halusin tehdä monia teknisiä uudistuksia, jotka onnistuivat paremmin puhtaalta pöydältä. Monet näistä eivät suoraan näy kävijöille, vaan liittyvät sivustojen ylläpitoon.

Muutoksista näkyvin lienee kuvien aiempaa suurempi koko. Suurimman sivun leveys on täysikokoisessa kuvassa nyt 960 pikseliä. Saman muutoksen tein jo jokin aika sitten yksittäisiä kuvia esittelevälle Kuva kerrallaan -sivustolleni.

Mietin, olisiko ollut syytä kasvattaa kuvien kokoa tuostakin yli. Matkakuvasivustoni tilastot kertovat, että alle kymmenesosa sivujen kävijöistä käyttää alle 1280 pikselin levyisiä näyttöjä yleisimmän resoluution ollessa 1366×768 pikseliä. Mobiilikävijöiden osuus on häviävän pieni, kuten valokuvasivustolla voi odottaakin.

Toisaalta leveä näyttö ei välttämättä tarkoita sitä, että sivuille silti olisi niin paljon pikseleitä käytössä. Itsellänikin on Operan ulkoasu kustomoitu siten, että selainpainikkeet ovat näytön vasemmassa ja välilehdet oikeassa reunassa. Nämä kaventavat sivujen näyttämiseen jäävää osuutta. Eikä kaikilla varmastikaan ole koko näyttö koko leveydeltään selaimen käytössä.

Luulenpa siksi, että paras ratkaisu on edelleen jäädä kuvien leveydessä tuonne tuhannen pikselin tuntumaan.

Myös kuvien selailu on muuttunut. Nyt pikkukuvien sijaan indeksisivuilla on keskikokoiset 480 pikseliä leveät kuvat, joita on kuusi per sivu. Näiden avulla kuvat on helppo katsoa läpi: ne ovat ovat riittävän suuria, jotta katsoja saa selvää, mistä kussakin on kyse. Toinen mahdollisuus on selata kuvat isoina klikkailemalla kunkin kuvan sivulta toiselle. Seuraava kuva avautuu kätevästi klikkaamalla kuvan päällä.

Koska sivusto on vielä kesken, niin nyt on hyvä tilaisuus esittää kommentteja ja parannusehdotuksia. Voi olla, että otan niistä joitakin huomioonkin.

Varsinainen syy sivuston julkaisuun keskeneräisenä on se, että lähden tänään Lappiin. En ehtinyt hioa sivuja valmiiksi, mutten toisaalta halunnut viivästyttää julkaisua reissun ylikään.

Yleisesti sivustosta voisi sanoa vielä sen, että vaikka tietysti pyrinkin hyvään tekniseen laatuun, niin sivujen tarkoitus ei edelleenkään ole esitellä valokuvaustaitojani tai tarjota taiteellisia elämyksiä. Tarkoituksena on dokumentoida paikkoja. Siksi myöskään kuvien karsintaa ei ole tehty kovin rankalla kädellä. Tarkoitus ei ole valita nähtäväksi muutamaa onnistuneinta otosta, vaan antaa mahdollisimman kattava esitys siitä, miltä käymissäni paikoissa näyttää.

Huomasin myös, että isommassa koossa leveämpi kuvasuhde näyttää paremmalta kuin pienemmissä kuvissa. Etenkin normaalimuotoisen ja panoraaman väliin jäävä 1:2-kokoinen kuva miellyttää silmääni – semminkin, kun iso osa otoksistani on laajakulmakuvia. Tämän jutun kuva on esimerkki sellaisesta. Pienenä se ei näytä kovin kummalliselta, mutta suurempiin kuviin kuvasuhde sopii.

Nimeäkään en ole sivustolle vielä keksinyt. Nyt siellä lukee otsikkona ”KUVIA PHOTOS”. Tuollailla työnimillä on usein tapana jäädä lopullisiksi. Itse asiassa tämänkin blogin nimi ”Aiheita” on sellainen. Voi olla, että Kuvia Photosille käy samoin. Kertoohan se suomenkieliselle, että sivulla on kuvia. Englannin- tai ranskankielinen kävijä voi sitten ajatella, että ”Kuvia” on vain jokin nimi, joka ei välttämättä tarkoita mitään.

Itse asiassa ”Kuvia” voisi sopia vaikka Nokian kännykkäsarjan nimeksi. Sen sointi on samanlainen kuin sanoissa ”Nokia” ja ”Lumia”, ja se kertoisi myös valmistajan vahvasta painotuksesta kännyköiden valokuvausominaisuuksiin.

Kuvassa on puistoa ja tyhjä vesiallas Rinkebyn lähiön länsiosassa Tukholmassa. Kirjoitan Rinkebyn-retkestä juttua omaan artikkeliinsa.

Googlen haku lisää tunnisteita otsikoihin

eikä esimerkiksi näin:

Googlen haku lisää tunnisteita otsikoihin - Aiheita

Syy juontaa juurensa kesälle 2005, kun Lipsanen & Ruso -blogia pystyttäessäni ensimmäistä kertaa muokkasin WordPressin ulkoasuteemoja. Php-kielen salat eivät vielä olleet auenneet, enkä siksi osannut koodata otsikkoa niin, että tunniste olisi näkynyt muilla sivuilla, mutta ei etusivulla. Etusivulla otsikko oli sama kuin tunniste. Näytti typerältä, kun se oli kaksi kertaa peräkkäin.

Päädyin siis jättämään tunnisteosan kokonaan pois. Aika pian tykästyin ratkaisuun enkä siksi palauttanut tunnistetta myöhemminkään. Jätin sen pois myös tämän blogin ulkoasuteemaa rakentaessani.

Nyt Google on kuitenkin omatoimisesti päättänyt tuoda tunnisteet otsikon perään hakutuloksiinsa. Kun haen esimerkiksi

täytetyt letut aiheita

niin hakutuloksissa näkyy Kompressor-ravintolan täytettyjä lettuja käsittelevän artikkelini otsikko muodossa:

Kompressorin täytetyt letut täyttävät mahan - Aiheita - Domnik.net

Paitsi blogin nimen, Google lisää otsikon perään myös verkkotunnukseni ”Domnik.net”. Tässä vielä kuvakaappaus:

Klikkaa isommaksi.

Tunnisteiden näkyminen kuitenkin edellyttää että tunniste tai jokin sana siitä on osa hakua. Jos haen vain täytettyjä lettuja, niin otsikko näkyy ilman tunnisteita. Jos lisään siihen ”aiheita” tai ”domnik”, niin Google liittää tunnisteet otsikon perään hakutuloksissaan.

Tähän asti Google on antanut kotisivujen ylläpitäjien itse määritellä, kuinka heidän otsikkonsa näkyvät hakutuloksissa. Laajeneekohan Googlen käytäntö myöhemmin niin, että tunnisteita lisätään silloinkin, kun ne eivät sisälly itse hakuun?

P.S. WordPress näyttää temppuilevan myös. Nuo viivat otsikon ja tunnisteiden välissä ovat tavallisia tavuviivoja. WordPress haluaa kuitenkin venyttää ne ajatusviivoiksi. Miksi ihmeessä sen pitää ajatella puolestani? Jos haluan ajatusviivan, niin kirjoitan sellaisen. Jos taas kirjoitan tavuviivan, en halua, että WordPress tulkitsee sen ajatusviivaksi.

P.P.S. Merkkasin nuo tavuviivat &-koodeilla. Nyt ei WordPresskään enää venytä niitä ajatusviivoiksi.

Minulla on täällä Domnik.netissä useita kuvasivustoja, jotka kuitenkin noin pääsääntöisesti liittyvät paikkoihin – maantieteilijä kun olen. Laajensin nyt kuitenkin hieman repertuaariani, ja aloin kuvata myös poliitikkoja.

Poliitikoista on tietysti kuvia vaikka kuinka jo muutenkin. Heidän omilla sivuillaan tarjoamansa pressikuvat ovat kuitenkin yleensä kuolettavan tylsiä poseerauskuvia. Joistakin tunnetuimmista tapauksista saattaa tietysti löytää jonkin kohtuullisen kuvan myös Wikipediasta.

Poseerausotosten sijaan haluan kuvia, joissa poliitikot ovat luonnollisessa ympäristössään tekemässä itselleen tavanomaisia asioita, kuten puhumassa paneelissa tai jakamassa vaalimainoksia kadulla. Tähän tarjoutuu varmasti runsaasti mahdollisuuksia lähiviikkoina, kun vaalitkin lähestyvät.

Tarkoituksenani on että bloggaajat ja muutkin kotisivujen tekijät voisivat käyttää kuvia, itseäni tietysti unohtamatta. Olen tämän vuoksi julkaissut kuvat niiden jälleenkäytön varsin vapaasti sallivalla Creative Commons Attribution -lisenssillä, joka edellyttää lähinnä, että kuvaajan nimi mainitaan. En tietysti pahastu linkistäkään.

Lisenssi sallii siis myös kuvien kaupallisen käytön. Tämä siksi, että näin kenenkään ei tarvitse miettiä, voiko kuvaa käyttää, jos blogissa on mainoksia. Periaatteessa kuvien käyttö on siis mahdollista myös suurille lehtitaloille, mutta luulisi heillä olevan riittämin kuvia poliitikoista omastakin takaa.

Sivuston ensimmäiset 20 kuvaa on otettu maahanmuuttopoliittisessa paneelikeskustelussa, joka järjestettiin Porthaniassa muutama päivä sitten. Vanhempiakin kuvia olisi ollut, mutta en alkanut niitä tätä varten perata.

Erityiseen järjestelmällisyyteen en pyri. Käyn niissä vaalitilaisuuksissa, jotka minua muutenkin kiinnostavat ja otan kadulla kuvia poliitikoista, jotka osuvat kohdalle. Minulle kelpaavat niin suuret valtakunnalliset nimet kuin ensimmäisiin vaaleihinsa valmistautuvat ehdokkaat.

Ja voihan se olla, että sivuille jossain vaiheessa ilmestyy kuvia muistakin julkisuuden henkilöistä kuin poliitikoista. Paparazziksi ei kuitenkaan ole tarkoitus ryhtyä, enkä välttämättä julkkista edes tunnistaisi sellaisen nähdessäni. Poliitikot ovat siitä helppoja kohteita, että he yleensä tekevät tiettäväksi olevansa sellaisia (ainakin näin vaalien alla).

Lisenssistä vielä sen verran, että sen pitäisi olla yhteensopiva myös Wikipedian kanssa. Jos joku siis haluaa käyttää joitakin kuvista Wikipedia-artikkelin yhteydessä, niin sekin sopii.

Suurempikokoisiakin kuvia saattaa olla lähiaikoina tarjolla. Jos tarvitset sellaisia jo aiemmin, niin aina voi ottaa suoraan yhteyttä minuun ja pyytää.

» Katso kuvia poliitikoista

Aiheita-blogi täyttää tänään kolme vuotta. Päätin synttäreiden kunniaksi uusia blogin ulkoasun. Alkuperäinen leiska olikin palvellut tähän asti vain melko pienin muutoksin.

Näkyvimmät muutokset ovat sininen taustaväri entisen valkoisen sijaan sekä sivupalkin leveneminen. Samalla sivupalkkiin on tullut lisää tavaraa, mm. Twitter-tilini (@nlipsane) syöte.

Tägipilven olen siirtänyt sivupalkista blogin alareunaan, ja samalla lisäsin siinä näkyvien avainsanojen lukumäärää. Nostin kuitenkin keskeisimpinä pitäminen avainsanat sivupalkkiin listaksi, ikään kuin kategorioiksi.

Sivupalkkiin nostetut avainsanat eivät siis ole blogin yleisimpiä aiheita vaan niitä, joiden katson kuvaavan blogin sisältöä mahdollisimman hyvin. Yritin valita ne niin, että niissä ei olisi turhan paljon päällekkäisyyttä (kokonaan sitä on kuitenkin mahdoton välttää), mutta samalla, että kaikki blogissa julkaistut artikkelit mahdollisimman hyvin löytyisivät niiden alta. Todennäköisesti joudun vielä hiomaan listaa jatkossakin.

Blogin alkuperäinen ulkoasu oli tarkoituksellakin melko karu. Olin lukenut jostakin, että rumilla www-sivuilla klikataan enemmän mainoksia. Kai ne silloin nousevat paremmin esiin. Mainokset eivät ole piilossa uudessakaan ulkoasussa, mutta ainakin omasta mielestäni tämä ei ole yhtä ruma kuin entinen. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo rumuusteoria pitää paikkansa. Jos mainostulot romahtavat, niin ehkä sitten riisun blogin ulkoasun entistäkin karummaksi.

Joitakin pieniä muutoksia, joita en ehtinyt synttäreihin mennessä toteuttaa, saatan tehdä tässä vielä lähipäivinä tai -viikkoina.

Olen testannut muutosten toimivuuden Opera- ja Firefox-selaimilla Ubuntu-käyttöjärjestelmässä. Voi olla, että se näyttää rikkonaiselta jollakin muulla selain-käyttöjärjestelmäyhdistelmällä. Jos huomaat ongelmia, niin saa mieluusti ilmoitella, eikä ruutukaappauskaan olisi lainkaan pahitteeksi.

Kuvassa yllä on kuvakaappaus blogin uudesta ulkoasusta. Alla on toinen kuvakaappaus siitä, miltä blogi näytti entisessä leiskassaan juuri ennen päivitystä.

WordPress on suosittu blogimoottori, joka taipuu julkaisualustaksi moneen muuhunkin käyttöön. Vaikka se onkin varsin yksinkertainen ja suoraviivainen käyttää, niin katsoin reilut pari vuotta sitten tarpeelliseksi kirjoittaa WordPress-käyttäjän ohjeet.

Ohjeissa ei kerrota mitään blogin asentamisesta, ulkoasuteemojen muokkaamista tai muusta sellaisista aiheista, jotka kuuluvat blogin ylläpitäjälle. Ohjeet on tarkoitettu avuksi niille, jotka kirjoittavat artikkeleita WordPress-blogeihin ja haluavat tietää, kuinka se tehdään, ja kuinka artikkeleihin lisätään kuvia ja muita medioita, kuten vaikkapa videoita.

Usein ylläpitäjä ja sisällöntuottaja ovat sama henkilö, mutta esimerkiksi järjestöjen blogeissa roolit ovat usein ainakin jossakin määrit eriytyneet. Ylläpitäjä ei välttämättä tuota kaikkea sisältöä. Tällaista tarkoitusta varten nämäkin ohjeet alunperin tein. Piti tehdä ohjeistus Sinivihreiden kokoomuslaisten blogin kirjoittajille. Katsoin paremmaksi tehdä ohjeesta samantien sen verran yleisluontoisemman, että se soveltuu myös muille.

WordPress on nopeasti kehittyvä alusta, ja reilussa kahdessa vuodessa uusia versioita on tullut useita. Käyttöliittymä on muuttunut eri näköiseksi, ja uusia toiminnallisuuksiakin on lisätty. Oli siis tehtävä uudet ohjeet WordPress 3:n käyttäjille.

Jätin vanhatkin ohjeet sivuille siltä varalta, että jossakin on vielä käytössä vanhoja WordPress-versioita. Niidenkin osalta päivitin ohjesivujen ulkoasun.

Uutuutena tein sivuille ohjeet, kuinka lisätä blogiin kuvia Flickristä ja videoita Youtubesta. Lisäksi päivitin ohjeet MS Wordillä kirjoitetun sisällön siirtämisestä WordPressiin (ei suositeltavaa, mutta jotkut haluavat tehdä niin) sekä WordPress-linkkisivun.

Palautetta WordPress-käyttäjän ohjeista voi jättää tämän artikkelin kommentteihin.

Kuvassa on ruutukaappaus WordPress 3.0 -blogin kirjoitustilasta.

Blogin alareunassa raksuttaa virolainen OK Kaunter. Vuorokauden vaihtuessa se näytti noin 126 000 kävijää. Tämä tarkoittaa, että blogissa on käynyt keskimäärin 126 vierailijaa päivässä. Se ei ole lainkaan hassummin, kun ottaa huomioon, että alkuaikoina kävijöitä oli huomattavasti vähemmän. Nykyisin normaali päiväsaldo on 150–250 välillä, mutta välillä (esimerkiksi juuri nyt) on kovempia kävijäpiikkejä.

Blogin kävijämäärien viikottaista kehitystä voi seurata Oindexin kautta.

Artikkeleita blogissa on julkaistu ensimmäisen tuhannen päivän aikana 408 kappaletta (tämä on 409.), eli yksi aina kahden–kolmen päivän välein. Artikkelien julkaisutahti on viime aikoina kuitenkin hiipunut. Arkistosivun perusteella ennätyskuukausia ovat olleet vuoden 2008 touko- ja syyskuu, joina molempina julkaisin 20 artikkelia. Pohjanoteeraus on tämän vuoden kesäkuu, jolloin ilmestyi vain kolme kirjoitusta.

Se, että kävijämäärät lisääntyvät, vaikka julkaisutahti hiipuu, kertoo siitä, että valtaosa lukijoista tulee hakukoneilla joihinkin vanhoista artikkeleista. Kestosuosikkeja ovat etenkin juurihoidon kamaluus ja kahden vuoden takainen aprillipilani. Jälkimmäisen suosiota selittää erityisesti se, että artikkelin kuva nousee etusivulle Google-haulla ”lehmä”.

Tasaisen hyvin keräävät kävijöitä myös artikkelit kitakielekkeen nielaisemisesta, laajakaistaliittymien vertailusta, Kaivarin Kanuunasta, bambusukista ja ekotehokkaasta kaupunkiasumisestamme.

Viime päivien suosikki on kuitenkin ollut ajankohtainen artikkeli talviaikaan siirtymisestä.

Blogin artikkeleihin on kirjoitettu yhteensä 857 kommenttia, eli reilut kaksi per artikkeli. Ne kuitenkin jakaantuvat hyvin epätasaisesti. Useimpia artikkeleita ei ole kommentoitu lainkaan, mutta etenkin uskontoa ja ateismia käsittelevät merkinnät ovat keränneet peräänsä pitkiä keskusteluketjuja. Eniten kommentteja on kirjoitettu artikkeliin Kiihkeät ateistit, jonka perässä niitä on 52 kappaletta (sekä lisäksi yksi paluuviite).

Siirsin blogin syötteen jokin aika sitten kiertämään Googlen Feedburner-palvelun kautta. Sen tilastojen mukaan syötteellä 53 tilaajaa. Se ei ole kovin paljon suhteutettuna blogin kokonaiskävijämäärään ja kertoo siitä, että satunnaiskävijöitä on paljon suhteessa vakiolukijoihin. Esimerkiksi Lipsanen & Ruson syötettä seuraa 77 lukijaa, vaikka blogin kävijämäärät ovatkin nykyisin alle kolmanneksen tästä blogista.

Blogilistan kautta tätä blogia tilaa 22 lukijaa. Twitterin kautta seuraajia on vain kahdeksan. Niistäkin yksi olen minä, ja kaksi on Domnik.net-sivuston muita syötteitä. Twitter-vaihtoehto tosin onkin suunnattu nimenomaan kaikkein innokkaimmille seuraajille, sillä sitä kautta saa ilmoituksen paitsi uusista artikkeleista, myös niihin jätetyistä kommenteista.

En pahastuisi lainkaan, vaikka vakituisia seuraajia olisi enemmänkin. Jos olet tätäkin kirjoitusta jaksanut lukea jo tänne asti, niin käy ihmeessä tilaussivulla tilaamassa tämä blogi haluamaasi kanavaa pitkin.

Google Analyticsin tietojen mukaan blogin kävijät tulevat yli 95-prosenttisesti Suomesta, mikä tuskin yllättää ketään. Reilut puoli prosenttia tulee Ruotsista, ja loput 56 maata, joista on ollut kävijöitä viimeisen kuukauden aikana, jäävätkin sitten kauas taakse.

Kaupunkikohtaiset tilastot eivät ole kovin tarkkoja, mutta Google Analyticsin mukaan reilut 40 prosenttia kaikista kävijöistä on helsinkiläisiä. Helsingin perässä tulee muita Suomen isoja kaupunkeja järjestyksessä Oulu, Tampere, Turku, Vantaa ja Jyväskylä. Ainoa yllätys listalla on näiden jälkeen seitsemäntenä paistatteleva Kauniainen, joka päihittää siis esimerkiksi Espoon (9.). Ensimmäisenä ulkomaalaisena kaupunkina listalle pääsee Tukholma (39.).

Hakukoneiden joukossa Google on täysin ylivoimainen. Lähes 98 prosenttia hakukoneilla blogiin tulleista käytti sitä. Bing pääsi kakkoseksi 0,7 prosentin osuudella.

Hakusanoista suosituimmat liittyvät juuri nyt talvi- ja kesäaikaan. Pidemmällä tarkastelujaksolla esiin nousevat juurihoito, alakarppaus, ecosia, raitiovaunukartta ja vorschmack. Kärki on kuitenkin lavea. Tässä blogissa kirjoitetaan hyvin moninaisista aiheista, ja niinpä hakusanojenkin kirjo on laaja.

Tästä jatketaan tietysti eteenpäin. Tavoitteena on, että blogin kävijämäärät jatkavat kasvuaan. Myös artikkeleita voisi alkaa taas kirjoitella enemmän, joskin alkuaikojen tahtiin tuskin lähiaikoina pääsen. Määrä pitää siten yrittää korvata laadulla.

Avasin uuden valokuvablogin, jonka nimi on Kuva kerrallaan (englanniksi Picture by Picture). Nimensä mukaisesti sinne on tarkoitus lisätä kuvia yksi kerrallaan, eikä blogilla ole mitään erityistä teemaa.

Itse asiassa kyseessä ei ole aivan uusi blogi, vaan olen laittanut sinne kuvia jo tämän vuoden tammikuulta alkaen. Olen kuitenkin muokannut sivustoa kuvavarastosta blogimaisemmaksi, siistinyt ulkoasua ja lisännyt kommentointimahdollisuuden. Viimeksi tein blogille uuden etusivun. Sen myötä katsoin, että se on nyt julkaisuvalmis blogina.

Kuvatkin lienevät tämän blogin lukijoille jo pääasiassa tuttuja. Tein sivuston ensin kuvavarastoksi, jonne laitan tämän blogin artikkeleista linkitetyt kuvat, jollei niille ole jo paikkaa jossakin muualla (esim. matkakuvasivuillani).

Ajatus on siis vähän samantapainen kuin aiemmin perustamassani Kuva-Aiheita-blogissa, joka sekin on täysin itsenäisen blogin sijaan vähän tämän blogin kylkiäinen. Siellä en kuitenkaan julkaise yksittäisiä valokuvia, vaan aiheittain järjesteltyjä kuvasarjoja.

Alun perin ajattelin julkaista kuvablogin tekstit vain englanniksi. Ajattelin, että kun selitykset täällä blogissa ovat suomeksi, niin kuvasivulla riittäisi pelkkä englanti (Kuva-Aiheita on saatavilla myös ranskaksi, mutta sen jätin tällä kertaa väliin). Halusin sitten kuitenkin, että uusi blogi toimisi paremmin myös itsenäisenä, joten lisäsin myös suomenkieliset tekstit. Hakukoneoptimoinnin kannalta ratkaisu, jossa suomen- ja englanninkieliset tekstit ovat samoilla sivuilla, ei liene ideaali. Saa kuitenkin kelvata tällä kertaa.

Tässä blogissa julkaistujen kuvien ohella Kuva kerrallaan -blogissa on myös Twitteristä linkittämiäni kuvia. Sitä ajatellen tein kuvamerkinnöille lyhytosoitteet, jotta ne eivät vie liikaa merkkejä rajallisista twiiteistä. Lyhytosoitteet ovat myös keskeisin syy sille, että päätin jättää suomen- ja englanninkieliset kuvatekstit samoille sivuille (esim. Kuva-Aiheissahan eri kieliversiot on eroteltu toisistaan).

Yksi olennainen ominaisuus Kuva kerrallaan -blogista kuitenkin puuttuu: syöte. Kuvia ei voi tilata sen enempää RSS- kuin Atom-virtana. Joku varmaan voisi kyseenalaistaa, voiko sivustoa ilman syötettä ylipäänsä pitää blogina. Jos sellaista kovasti kaipaillaan, niin ehkä lisään sen myöhemmin.

Kuva kerrallaan -blogissa ei kuitenkaan ole mitään erillistä julkaisualustaa, vaan koodaan sivut käsin tekemieni SSI-sivupohjien avulla. Siksi syötekin pitäisi kirjoittaa käsin, mikä ei tosin ole kovin vaikeaa eikä erityisen vaivalloistakaan (Kuva-Aiheissa on käsin tekemäni syöte käytössä).

Moni varmaan ihmettelee, miksi vaivaudun kirjoittamaan html-koodia itse, kun erilaisia blogijulkaisualustoja on saatavilla vaikka kuinka. Minusta kuitenkin on vähemmän rasittavaa näpertää vähän käsin koodaamalla kuin jatkuvasti päivittää blogialustoja. Vaikka WordPressin päivitys onkin nykyään helppoa, niin on siitä silti vaivansa varmuuskopiointien kanssa – etenkin kun päivitettäviä blogeja on useita. Tällaisissa laajoissa blogeissa, kuten tämä Aiheita tai Lipsanen & Ruso, blogialustan käyttö on perusteltua. Nuo pienet kuvablogit ylläpidän mieluummin käsin.

Kuva-Aiheita-blogin kanssa käsinkoodamisen valintaan vaikutti sekin, että saman blogin toistaminen kolmena eri kieliversiona kolmelle eri aliverkkotunnukselle olisi ollut hankalaa valmiiden blogialustojen avulla. Kun itse rakentelee, niin saa lopputuloksestakin paremmin sellaista kuin haluaa.

Jos seuraat jo tätä blogia, niin kuvablogieni seuraaminen erikseen ei liene tarpeellista. Uusista kuvista ja kuvasarjoista tulee pääsääntöisesti linkit tännekin. Jos haluat seurata ne loputkin, niin kannattaa seurata lisäksi Twitter-syötettäni (@nlipsane).

Kuten muillakin kuvasivuillani, myöskään Kuva kerrallaan -blogista on turha odottaa mitään erityisempiä taide-elämyksiä. Minua kiinnostaa kuvissa lähinnä niiden informatiivinen sisältö. Jos ne sen lisäksi näyttävät hyviltä, niin se on ainakin välillä plussaa, mutta ei mitenkään erityisen olennaista.

Kuvassa yllä on kuvakaappaus Kuva kerrallaan -blogin uudesta etusivusta.

Kun Lipsanen & Ruso -blogi täytti syksyllä neljä vuotta, uudistin samalla sen ulkoasun. Tarkoitus oli uusia tämänkin blogin kuosia tässä kaksivuotispäivän kunniaksi, mutta siihen uudistus ei ehtinyt. Mutta eipä se ole vuosipäiviin sidottu asia.

Sen verran olen muutoksia maistellut, että olen viimeisiin juttuihin laittanut kuvat koko palstan levyisinä. Se antaa kuitenkin vähän valokuvablogimaisen vaikutelman, joten luultavasti luovun siitä. Joitakin muutoksia on silti lähiviikkoina tulossa. Ainakin sivupalkkia olisi tarkoitus uusia.

Alareunan laskuri lähentelee 83 tuhatta kävijää siinä missä Lipsanen & Rusossa kävijöitä on jo yli 90 tuhatta. Jännitin jokin aika sitten, että kumpikohan rikkoo ensin 100 tuhannen rajan, mutta eipä siinä taida loppujen lopuksi paljon jännittämistä olla. Tässä blogissa kävijämäärät ovat nykyisin lähes kolminkertaiset L&R:ään verrattuna, ja tällä vauhdilla raja rikkoontunee joskus vapun tienoilla. Jos mitään suurempia muutoksia kävijämäärissä ei tapahdu, niin Lipsanen & Rusossa 100 tuhatta tulee täyteen juhannuksen maissa.

Tuo OK Kaunterin virolainen laskuri on tietysti vain viitteellinen, mutta ainakin tässä tapauksessa vertailukelpoinen, koska molemmissa blogeissa on sama. Se muistaa kymmenen viimeistä kävijää, joten joka sivunlatauksella kävijämäärä ei päivity, kuten joissakin ilmaislaskureissa.

Molemmissa blogeissa kävijätilastoja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Google Analyticsin avulla. Sen tuottamasta datasta voi katsoa viikottaisia tiivistelmiä Oindexin kautta (Aiheita, L&R).

Lipsanen & Ruso -blogi, jossa kirjoitan politiikasta ja yhteiskunnasta yhdessä Henrik Ruson kanssa, täytti eilen neljä vuotta. Se on aikana pitkä kuin vaalikausi, ja siksi oli aika uusia kuosia.

Näkyvin muutos on tietysti uusi ulkoasu. Vanha alkoi jo näyttääkin aika vanhalta, eikä sellainen sovi ajankohtaisblogin luonteeseen. Teeman luontiin Sandbox on oikein mainio keksintö. Se on ulkoasumääreistä riisuttu teeman runko, jonka päälle on kätevä tehdä mitä itse haluaa.

Uutta on myös uusi lyhyempi osoite. Lipsanen & Ruso sijaitsee nykyään aliverkkotunnuksessa lr.domnik.net. Kävimme pitkään keskustelua myös kokonaan oman domainin hankkimisesta blogille, mutta luovuimme siitä ideasta lopuksi. Syy oli lähinnä se, että domain olisi turha rasite siinä vaiheessa, jos blogi joskus lopetettaisiin.

Uuden osoitteen etu oli myös se, että blogikirjoitusten osoitteet lyhenivät.

Osoiterakenne: Aikaisemmin osoitteet olivat muotoa:

http://www.domnik.net/blogi/index.php/2009/08/jutun-otsikko/

Nyt sama osoite tulisi muotoon:

http://lr.domnik.net/2009/08/jutun-otsikko/

Lyhyemmät osoitteet on helpompi liittää esimerkiksi sähköpostiviesteihin, kun eivät katkea kahdelle riville.

Tuo /index.php/ vanhassa blogissa oli peräisin siitä, etten saanut blogin .htaccess-tiedoston asetuksia laitettua niin, että ne eivät olisi sotkeneet koko Domnik.nettiä. Tuolla lisäpalalla osoitteessa ongelman sai kierrettyä. Aliverkkotunnusta käytettäessä ongelmaa ei kuitenkaan ole.

Merkintöjen vanhat osoitteet on ohjattu 301-ohjaussäännöillä (Redirect permanent) uuteen blogiin, joten vanhoihin merkintöihin ja blogin vanhalle etusivulle osoittavat linkit toimivat edelleen ongelmitta.

Kuvahakemistoa en ohjannut. Kuvia on Lipsanen & Rusossa sen verran vähän, että päätin tehdä niiden osoitteiden siirron käsin (kesken…). Syynä on, että joitakin kuvia on suoralinkitetty muista blogeista ja webbisisivuilta. Se kuluttaa kaistaa eikä ole muutenkaan hyvien tapojen mukaista, joten kuvatiedostoihin osoittavat linkit joutavatkin katketa.

Kommentit sivupalkkiin: Jotkin muutokset ovat tuttuja jo täältä Aiheista, kuten se, että uusimmat kommentit näkyvät etusivulla. Sehän alkaa olla jo melko vakiotavaraa uudemmissa blogeissa. Käytin sen toteuttamiseen Get Recent Comments -lisäosaa (kuten tässäkin blogissa).

Blogimerkintöjen listaukset: Halusin uuteen Lipsanen & Rusoon etusivun alalaitaan linkit muutamaan kymmeneen uusimpaan blogikirjoitukseen vähän samaan tapaan kuin tässäkin blogissa. Jouduin kuitenkin käyttämään siihen eri lisäosaa. Tässä blogissa käytössä olevasta Recent Posts -lisäosasta olen tykännyt, koska siihen ei liity erillistä asetussivua hallintapuolella. Määreet kirjoitetaan suoraan koodiin, mikä mahdollistaa listausten esittämisen eri sivuilla eri tavalla.

Kyseinen lisäosa ei kuitenkaan osaa lisätä linkin viereen tietoa merkinnän kirjoittajasta eikä suodattaa niitä kirjoittajasivuilla kirjoittajan mukaan. Asialla ei ole väliä tässä blogissa, kun kirjoittajia on vain yksi, mutta Lipsanen & Rusossa meitä on kaksi plus satunnaiset vierailijat.

Onneksi löytyi toinen samanniminen lisäosa. Olin aikaisemmin sivuuttanut sen juuri siksi, että siinä on asetussivu. Nyt huomasin, että siellä asetetut määritelmät voi ohittaa koodiin kirjoitetuilla parametreillä. Itse asiassa varsin kätevää: asettaa hallintapuolella jotkin mahdollisimmat yleispätevät määritykset ja ohittaa ne eri sivupohjissa tarpeen mukaan.

Lisäosa tarjoaa myös varsin monipuoliset muotoiluominaisuudet siihen, miltä listausten haluaa näyttävän. Niissä on mahdollista käyttää myös ehdollisia määrityksiä esim. siten, että etusivulla ulostulo näyttää erilaiselta kuin kirjoittajien sivuilla (ks. Ruso).

Saman lisäosan avulla haetaan myös kunkin kirjoittajan uusimmat merkinnät yksittäisten blogimerkintöjen vasempaan sivupalkkiin.

Arkistosivut: Luulin, että olisin voinut käyttää samaa lisäosaa tekemään vastaavat listat kuukausi- ja aihepiiriarkistoihin. Mutta ei se niin yksinkertaista ollutkaan. Listauksen voi suodattaa aihepiirin mukaan, mutta se ei toimi niin, että listaukseen otettaisiin vain se aihepiiri, jonka sivulle koodi on laitettu. Ei, vaan sivulla listataan ne aihepiirit, joihin listauksen ensimmäinen merkintä kuuluu.

Kirjoittajan mukaan tehtävä merkintöjen listaus toimii samalla periaatteella, mutta se ei ole ongelma. Yhdellä kirjoituksella kun ei ole kuin yksi kirjoittaja, mutta aihepiirejä voi olla useampikin.

Jouduin luopumaan kyseisen lisäosan käyttämisestä aihepiirisivuilla. Käytössä on nyt WordPressin sisäänrakennettu toiminto, missä on se ongelma, ettei näytettävien merkintöjen määrää voi erikseen asettaa blogin etusivulle ja arkistosivuille. Nykyisessä järjestelyssä on kätevä näyttää blogin etusivulla vain kaksi uusintaa merkintää, mutta aihepiirilistauksissa se on onnettoman vähän. Esimerkiksi Aatteet ja periaatteet -arkisto venyy yli 50 sivun pituiseksi.

Ehkä näytettävien merkintöjen määrän voisi nostaa kolmeen, mutta ei sekään mikään ratkaisu olisi.

Kuukausiarkistoissa on periaatteessa sama juttu, mutta ne voi kiertää arkistolisäosalla, joka listaa kaikki blogin merkinnät kuukausittain järjesteltynä yhdellä sivulla. Näitä on tarjolla useitakin, mutta en valitettavasti löytänyt ainoatakaan, joka osaisi lisätä otsikon viereen kirjoittajan nimen.

Päädyin Smart Archives Reloaded -lisäosaan. Sen tekijä lupasi lisätä mahdollisuuden näyttää kirjoittajan nimi lisäosan seuraavaan versioon.

Lipsanen & Ruson arkistosivu näyttääkin nyt varsin hyvältä. Ehkä otan jotain vastaavaa käyttöön tässäkin blogissa.

Yhteydenottolomakkeet: Lipsanen & Ruson sivupalkissa oli joskus aikaisemmin käytössä kätevä yhteyslomake, jossa sai valita lähteekö viesti jommallekummalle vai molemmista kirjoittajista. Se oli toteutettu ihan perinteisesti palveluntarjoajan valikoimaan kuuluvalla lomakesysteemillä. Ongelmana siinä oli, että osoitteet piti kirjoittaa koodiin, jolloin ne ovat spämmibottien kaivettavina. Tätä voi kiertää esimerkiksi JavaScriptillä, mutta mikään varma menetelmä sekään ei ole.

Tähän uuteen versioon lomake piti taas saada, sillä onhan se melko kätevä. En kuitenkaan löytänyt mitään sellaista, joka toimisi yhtä kätevästi. Tässäkin monien lisäosien ongelma on se, että ne on suunniteltu yhden kirjoittajan blogeihin.

Nyt meillä on sitten kolme eri yhteyslomaketta: yksi Rusolle, yksi minulle ja yksi molemmille. Käytin Grunion Contact Form -lisäosaa, jonka asettaminen on hyvin yksinkertaista. Se lähettää viestin sille kirjoittajalle, joka on merkitty kyseisen sivun tai merkinnän kirjoittajaksi.

Molemmille kirjoittajille lähettämisen toteutin lisäämällä blogiin yhden uuden kirjoittajan, jonka sähköpostiosoitteen edelleenohjasin webhotellin sähköpostiohjauksessa molempien postilaatikoihin. En tosin tiedä, onko tuo molempien kontakteeraaminen samalla lomakkeella sitten loppujen lopuksi niin olennaista. Riippuen siitä, miten paljon yhteydenottoja tulee, harkitsen myöhemmin josko tuon lomakkeen voisi poistaa.

Kirjoittajien nimet: Blogin oikeassa yläreunassa on listattu kaikki blogin kirjoittajat (eli me kaksi sekä Blogivieras-tunnus). WordPressin sisäänrakennettu toiminto on tässä suhteessa varsin kökkö. Jos kirjoittajien nimet ovat muodossa ”Etunimi Sukunimi”, listataan kirjoittajat etunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen.

List Authors Plus -lisäosa tarjoaa muitakin vaihtoehtoja. Sen avulla määrittelin kirjoittajien nimet näkymään kirjoitettujen blogimerkintöjen määrän mukaisessa järjestyksessä.

Kieliasetukset: Lipsanen & Ruso on joskus aikoinaan tullut asennettua englanninkielisenä. Hallintapuoli on siksi englanninkielinen, mutta se ei erityisemmin haittaa. Kävijöille näkyvät toiminnot voi pääosin itse kääntää, joten isompia ongelmia ei ole sielläkään.

Joihinkin kohtiin englantia on kuitenkin jäänyt. Arkistosivulla kuukaudet ovat englanniksi, kuten myös yhteydenottolomakkeiden toiminnot, ja kirjautumislinkissä lukee ”Log in”.

Kielen voisi vaihtaa suomeksi jälkikäteenkin. Olen kerran tehnytkin niin, tässä blogissa. Seurauksena oli, että ääkköset menivät sekaisin ja jouduin etsi-korvaa-toiminnolla käymään kaikki blogimerkinnät ja kommentit läpi. Blogi oli silloin melko uusi, joten vaiva ei ollut melkoinen. En kuitenkaan haluaisi tehdä samaa Lipsanen & Ruson lähes 400 merkinnän ja yli 1300 kommentin kanssa.

Ehkä sen voi sietää, että siellä täällä on vähän englantia seassa. Voi tietysti olla, että tein tässä blogissa kielenvaihdoksen jotenkin väärin, ja ongelmilta voisi välttyä. En kuitenkaan halua ottaa riskiä.

Yllä on kuvakaappaus Lipsanen & Ruson etusivusta. Alla on vertailun vuoksi kaappaus siitä, miltä blogi ennen muutosta näytti. Molemmat kuvat suurenevat klikkaamalla.

Nofollow-määre (tai attribuutti) tarkoittaa sitä, että linkin koodiin lisätään merkintä, jolla Googlea ja muita hakukoneita kehotetaan olemaan seuraamatta kyseistä linkkiä. Tällöin linkin jättäjä ei saa linkistä hyötyä hakukoneissa. Määre on kehitetty nimenomaan blogi- ja muita kommenttipalstoja varten, jotta ne eivät olisi roskapostittajien näkökulmasta niin houkuttelevia.

Toisaalta suurin osa kommentoijien jättämistä linkeistä on aivan asiallisia ja ansaitsisi myös hakukoneiden huomion.

WordPress-julkaisujärjestelmä lisää oletusarvoisesti nofollow-määreen blogeihin jätettyihin kommentteihin. Blogiin voi kuitenkin asentaa Nofollow Free -lisäosan, jonka avulla määreen voi poistaa kokonaan tai kun kommentoija on jättänyt tietyn määrän kommentteja.

Kommenttimäärän mukaan toimiva poisto on periaatteessa varsin kätevä. Aktiiviset kommentoijat palkitaan hakukonehuomiolla, mutta satunnainen spämmääjä ei ehdi saada linkkihyötyä (tai linkkimehua, kuten sitä joskus kutsutaan) edes hetkeksi.

Lisäosa ei kuitenkaan vaikuttanut toimivan kunnollisesti. Huomasin, että nofollow-määre oli edelleen monien aktiivisestikin kommentoijien linkeissä. Itse asiassa se vaikutti olevan kaikissa kommenteissa, myös omissani, vaikka olin asettanut vaadittavaksi rajaksi viisi kommenttia.

En itse asiassa tiedä, millä perusteella lisäosa identifioi kommentoijan: linkin osoitteen, sähköpostiosoitteen vaiko kenties ip-numeron perusteella? Mutta oli se noista mikä tahansa, niin se ei toiminut.

Kokeilin poistaa määreen kaikista kommenteista, ja se toimi. Tämä asetus on nyt jätetty päälle, joten ainakin toistaiseksi kaikista tässä blogissa julkaistuista kommenteista saa täysimääräisen linkkihyödyn hakukoneissa.

Varsinaista spämmiä pääsee läpi sen verran harvoin, että se ei ole suuri ongelma. Tulen kuitenkin vastaisuudessa tarkastelemaan jätettyjä kommentteja kriittisemmin. Jos minusta vaikuttaa siltä, että blogiin on jätetty varsin sisällöttömiä kommentteja vain linkkihyöty mielessä, niin ne poistetaan. Saattaa olla, että käyn jatkossa myös vanhempia kommentteja läpi sillä silmällä.

Mutta joka tapauksessa, oletusarvoisesti linkkimehua valuu jatkossa kommenttien mukana. En kuitenkaan vielä uskalla luvata, että käytäntö jää pysyväksi.

Huomasin kävijätilastoista, että sivustolleni on tultu kohtalaisen usein sangen pahaenteiseltä kuulostavalta Bad Neighborhood -sivustolta.

Linkin takaa löytyy tekstilinkkien tarkastin, jolla voi katsoa, ettei vahingossa linkitä mihinkään kovin epämääräiseen paikkaan. Hakukoneet kun ovat välillä tarkkoja siitä, mihin sivustolta linkitetään. Jos linkkien kohteet ovat kovin spämmähtäviä, niin linkittävää sivua arvellaan samanlaiseksi. Ja sehän tietysti pudottaa sijoituksia hakukoneiden tuloksissa.

Pitihän se kokeilla, mitä tuo sivusto sanoo Domnik.netistä ja Aiheita-blogista. Ja toden totta, olihan sillä huomautettavaa. Jos nyt ei ihan suorastaan huonona, niin kyllä siellä tätä sivustoa ainakin vähän epäilyttävänä naapurustona pidetään.

Onneksi työkalu antaa myös tarkempia perusteita tuomiolle. Syy tämän blogin epäilyttävyyteen on linkki tuonne kuvablogini puolelle juttuun, jonka aiheena on hyvin epäilyttävästi Pornainen. Ties mitä kuvia sieltä löytyykään.

Olisikohan sittenkin pitänyt tehdä se talviretki vaikkapa Kauniaisiin?

Bad Neighborhood -sivustolla kyllä ohjeistetaan, ettei kyseessä ole mikään varsinainen ohje siitä, mihin linkittää ja mihin ei, vaan työkalu, jolla etsiä ongelmakohtia. Joten toivotaan nyt sitten, ettei tuon epäilyttävän kuvagallerian takia kukaan jätä tätä sivustoa linkittämättä.

Luotetaan myös, että hakukoneiden algoritmit ovat aavistuksen kehittyneempiä. Ehkä Google ymmärtää, että kuvat Pornaisten kunnasta eivät esitä mitään sellaista, mitä itse kullekin kyseisen paikkakunnan nimestä tulee mieleen.

Kuvassa on bloggaajan kannalta epäilyttävää naapurustoa Kirveskosken taajamassa Pornaisissa (kuvan lisenssi).

Kävijöitä on vuoden aikana ollut vajaat 24 tuhatta, eli noin kaksi tuhatta kuukaudessa. Alkuun kävijöitä oli tietysti vähemmän, ja noususuhdanteisesti on lähes koko ajan edetty. Enemmänkin saisi ihan mielellään olla, mutta on tuo kuitenkin ihan kohtalaisesti uudelle blogille, jossa pääsääntöisesti ei kirjoiteta muodista, tekniikasta, ihmissuhteista tai käsitöistä.

Kirjoituksia blogissa on ilmestynyt, tämä mukaanluettuna, yhteensä 214 kappaletta. Juttua ei siis ole tullut joka päivä, mutta kuitenkin useammin kuin joka toinen (muutamana harvana päivänä on ilmestynyt kaksi tai useampi saman vuorokauden aikana).

Ylivoimaisesti suosituin kirjoitus on ollut ekotehokkaasta kaupunkiasumisestamme kertova juttu, jota on linkitetty niin toisista blogeista kuin keskustelupalstoiltakin. Se kerää edelleen melko tasaisesti kävijöitä.

Seuraavan vuoden aikana tarkoitus on pitää nousujohteisuus käynnissä. Blogissa ilmestyy seuraavan vuoden aikana entistä enemmän ja entistä parempia juttuja, ja vuoden päästä kuukausittaiset kävijämäärät ovat vähintään kolminkertaiset.

Sain viimeinkin laitettua kaikki valokuvat toissakesäiseltä Venäjän-matkalta matkakuvasivuilleni. Matkan pääkohteina olivat Moskova sekä Volga-joki Kazanin ja Marinmaan kulmilla.

Tulihan niitä aikamoinen määrä: 705 valokuvaa. Ja siitä on aika monta kuvaa karsittu pois.

En tietenkään oleta, että kukaan jaksaisi katsoa läpi yli 700 kuvaa jonkun matkalta. Kuvat on järjestetty paikkakunnittain (tai tarvittaessa kaupunginosittain). Oletan, että hakukoneella jostakin tietystä paikkakunnasta kuvia etsivä netinkäyttäjä arvostaa suurta kuvamäärää. Yleensä kun tapaan kuvata paikoista muutakin kuin ne tärkeimmät turistinähtävydet.

Se vaan harmittaa, että hajotin kamerani Kazanissa. Kyllä se senkin jälkeen otti kuvia, mutta niistä iso osa on ainakin reunoilta epätarkkoja ja monissa on mustia reunuksia. Sen takia Kazanin jälkeisistä kohteista kuvia ei tullut otettua yhtä paljon, ja iso osa niistäkin piti karsia pois. Joitakin vähän epätarkkojakin jätin sitten lopulta mukaan.

Matkalla kuvaamisesta kirjoitin oman jutun jo kesäkuussa, kun aloin laittaa näitä Venäjän-kuvia verkkoon.

Seuraavaksi ovat sitten vuorossa viime talven Karibian-matkan kuvat. Niitä on vielä paljon enemmän kuin näitä Venäjän-kuvia, mutta luultavasti ne on nopeampi laittaa sivuille. Paitsi, että tunnen paikat paremmin, niin joukossa ei ole suuria kaupunkeja. Kaupunkikuvat ovat kaikkein hitaimpia laittaa, koska kestää selvittää, mitä missäkin kohteessa on. Kaikkea ei tietysti saakaan selville, mutta maantieteilijä haluaa ainakin yrittää.

Tai ei näistä Venäjän-matkankaan kuvista ihan vielä eroon pääse, sillä ranskankielinen versio sivuista on edelleen tekemättä.

Kuvassa on kirkko Kozmodemjanskissa Marin tasavallassa. Tämän kirkon nimeä en valitettavasti onnistunut selvittämään, vaikka yritinkin. Otin kuvan 15.6.2007 (kuvan lisenssi).

Kuvapainotteisissa merkinnöissä on se kiva puoli, että kuvia ei tarvitse kääntää – ainoastaan tekstit. Kun on nähnyt sen vaivan, että ottaa, järjestelee ja käsittelee kuvat, ja sitten vielä selvittää, mitä tulikaan kuvattua, niin kuvatekstien kääntäminen kahdelle ylimääräiselle kielelle ei ole enää kovinkaan suuri urakka. Monissa näistä merkinnöistä on toki muutakin tekstiä, mutta mitään sanasta sanaan käännöksiä ei ole tarkoitus tehdä. Itse asiassa kaikissa kuvamerkinnöissä ei ole englannin- ja ranskankielisissä versioissa edes täysin samat kuvat.

Englanninkielinen versio blogista on nimeltään Aiheita Photos ja ranskankielinen Photos Aiheita. Olin siis yhtä laiska nimen keksimisessä kuin tämän suomenkielisenkin blogin suhteen.

Teknisesti nämä uudet blogit eivät ole blogeja siinä mielessä, että en ylläpidä niitä millään blogialustalla. Ne ovat vain shtml-sivuja, jotka käyttävät samaa tyylitiedostoa tämän blogin kanssa ja sijaitsevat samalla alidomainilla. En halunnut asentaa niitä varten uusia WordPress-asennuksia, koska kuvasarjamerkintöjä tulee aika harvakseltaan. Minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi monta WordPressiä päivitettävänä aina, kun tulee uusi tietoturvapäivitys. Toisaalta en halunnut toiskielisiä juttuja tänne suomenkielistenkään sekaan sotkemaan.

Voi olla, että jokin elegantimpikin ratkaisu olisi ollut olemassa, mutta päädyin tekemään näin. Jonkinlainen kommentointitoiminto pitää vielä lisätä. Harkinnassa olisi käyttää joko Haloscania, josta minulla on vähän aikaisempaakin kokemusta, tai sitten Scripts Millin omalle sivustolle asennettavaa härpäkettä.

Ehkäpä tämä innostaa minua jatkossa tekemään useammin tänne merkintöjä, joissa samasta aiheesta on useamman valokuvan sarja. Joitakin mahdollisia aiheita on jo mielessänikin.

Jos nyt teen Google-haun kyseisellä hakutermillä, ei lauantaista juttuani löydy enää lainkaan ja tämän blogin etusivukin tulee vastaan vasta seitsemännellä hakutulossivulla. Eipä niin, että tuo nyt kauheasti haittaisi, kun muuten liikennettä tulee Googlen suunnalta ihan entiseen tahtiin. Eipä tuota varmaan enää niin kauheasti haeta, kun festarit ovat jo ohi. Mutta kummastuttaa vain, että mihin se juttu sieltä hakutuloksista katosi.

Muistaakseni joskus aikaisemminkin on ollut vastaavia tapauksia, jossa jokin blogijuttuni nousee hetkeksi Googlen suosioon ja sitten putoaa äkkiä kokonaan pois. Toiset kirjoitukset taas pysyvät hakutulosten kärkipaikoilla joillakin ihan hyvin kävijöitä kerryttävillä hakusanoilla vaikka kuinka kauan.

Tuo suklaafestarijuttu näyttää pudonneen tuloksista kokonaan, siis myös muillakin hakusanoilla. Esimerkiksi hakusana ”viinisuklaa” ei vielä saa edes ylipäänsä kovin paljon tuloksia, kun ei siitä taida olla kovin moni kirjoittanut. Mutta tuo minun suklaafestarijuttuni ei sillä tule näkyviin, vaikka siellä siitäkin kirjoitan.

Blogin perusilme on kuitenkin ennallaan: valkoinen pohja, mustaa tekstiä, siniset ja alleviivatut linkit, kaksi palstaa. Eri sivuelementit on lätkitty valkoiselle pohjalle ilman taustavärejä tai rajauksia, mikä saattaa tehdä blogista aavistuksen sekavan näköisen. Mutta ainakin itse pidän blogistani juuri sellaisena.

Isoin muutos blogissa lienee se, että sivupalkin ja samalla koko blogin leveyttä on jonkin verran kasvatettu. Sivupalkkiin on nyt myös ilmestynyt mainos, mutta toisaalta useimmilta sivuilta on nyt yläpalkin mainos poistettu. Blogikirjoituksen ja kommenttien välissä olevan mainoksen kokoa on vähän kasvatettu. Kommenttiosion leveyttä on kasvatettu reilusti, sillä nyt se on kahden palstan levyinen.

Vaihdoin myös kuvien paikkaa blogimerkinnöissä. Aikaisemmin klikattavat pikkukuvat olivat merkintöjen oikeassa laidassa, nyt vasemmassa. Blogin etusivulla pienensin fonttikokoa yhdellä pisteellä ja asettelin kommentti- ja ”Lue koko kirjoitus” -linkit oikeaan reunaan.

Pienenä muutoksena korjasin myös kellonajat suomalaisemmiksi vaihtamalla tuntien ja minuuttien välistä kaksoispisteen tavalliseksi pisteeksi (14:12 > 14.12).

Uutta uljasta kommenttiosastoa saa mielellään käyttää ja kertoa mielipiteensä muutoksista.

Kävijämääriä tässä blogissa laskee virolainen OK kaunter -palvelu, jonka laskuri on jokaisen sivun alareunassa. Toki käytössä on myös kehittyneempi tilastointiohjelma (Google Analytics), kuten myös Datamapin webhotellipakettiin kuuluva Awstats-tilastointi. Mutta olen tykästynyt myös tuohon OK-laskuriin erityisesti sen yksinkertaisuuden takia. Laskuria varten kun ei tarvitse rekisteröityä mihinkään; tilaa vain koodin sähköpostiin. Asetuksia ei tosin sitten pääse jälkikäteen enää muuttamaan.

Laskuri muistaa kymmenen viimeistä kävijää, joten se ei laske jokaista uutta sivulatausta uudeksi kävijäksi, kuten jotkut laskurit tekevät. Mutta sitten kun kymmenen on kävijää on sivun ladannut, lasketaan kävijä taas uudeksi. Tämä toimii varsin kivasti silloin, kun kävijöitä on kovin paljon. Mutta jos laskurin päivälukema alkaa pyöriä sadoissa, niin silloin sama kävijä tulee helposti laskettua yhdelläkin vierailukerralla kahdeksi.

Viime maanantaille laskuri näytti hieman yli 600 kävijää, joten ne tuskin ovat kaikki uniikkeja. Kävijäpiikin aiheutti lähinnä Kulutusjuhla-blogin linkki pienestä kompaktiasunnostamme kertovaa juttuun. Vielä eilen tiistainakin kävijöitä oli lähes 250. Puoliltaöin laskuri näytti lukemaa 9918, joten tasaluvun rikkoontuminen ennen seuraavaa puoltayötä vaikuttaa todennäköiseltä; olkoonkin, että ennen maanantain piikkiä täällä kävi normaalisti vain noin 50–70 kävijää päivässä.

Olen ripotellut OK-laskureita pitkin sivujani. Hyödyllisimmillään ne minusta ovat, kun haluaa kootusti tarkastella jonkin sivuryhmän kävijöitä. Harva laskuri siksi laskeekaan vain yhden sivun kävijöitä. Esimerkiksi tässä blogissa on yksi laskuri, joka pyöräyttää uuden luvun tuli vierailija mille sivulle tahansa. Matkakuvasivuillani yksi laskuri laskee aina yhden reissun kuvien katsojat kaikista kolmesta kieliversiosta ja kaikilta kyseisen matkan kuvasivuilta.

Jos OK.ee päättää jossain vaiheessa lopettaa laskuripalvelun tarjoamisen, niin sitten laskuritiedot menevät menojaan ja minulla on aika homma poistaa laskurikoodi kaikilta sivuilta, joille olen sen lisännyt. Pelkästään tämän yhden vaihtoehdon varaan ei kannata siksi laskea, ja eipä OK-laskuri kovin monipuolista tietoa edes tarjoa. Mutta mielestäni se on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin mainio lisäpalvelu kävijämäärien seuraamiseen.

Toiminnon voi lisätä omille sivuilleen klikkaamalla esimerkiksi tämän sivun alareunassa näkyvää laskuria. Sieltä takaa löytyy Registreeri TASUTA kaunter -linkki, jonka jälkeen täytetään tarvittavat tiedot. Lomakkeen kysymykset ja tilastotiedot on kirjoitettu viroksi, mutta suomalaisille oikeiden merkitysten arvaaminen ei ole kovin vaikeaa. Koodi tulee sähköpostilla. Se on aika vanhanmallista ja rumannäköistä html-kieltä, mutta se on helppo muokata esimerkiksi xhtml-standardin mukaiseksi, jos sitä sivuillaan käyttää.

Varsin iso osa kotisivujeni sisällöstä on valokuvia. Pari vuotta sitten keksin mielestäni hyvän idean, ja estin robots.txt-tiedostolla joidenkin valokuvia sisältävien hakemistojen indeksoinnin hakukoneilta. Tulos on selvästi nähtävissä, jos katsoo kuukausittaisia kävijätilastojani heinäkuulta ja syyskuulta 2006. Kävijämäärissä kävi kertakaikkinen romahdus, eivätkä ne edelleenkään ole palautuneet entiselle tasolle.

Googlen kuvahaku toi ennen tuota muutosta Domnik.netin kävijöistä yli 70 prosenttia. Koska suurin osa kuvista jäi sen jälkeen haun ulkopuolelle, romahti tuo nopeasti murto-osaan. Minulta kesti kuitenkin pitkän aikaan edes tajuta, mistä oli kyse. Samaan aikaan tapahtui sivuilla muutakin: vaihdoin palveluntarjoajalta toiselle, sivusto oli muutaman päivän poissa verkosta ja yhden järjestön kotisivut siirrettiin Domnik.netin alta toisaalle. Siksi en osannut heti yhdistää kävijämäärien laskua tuohon onnettomaan robots.txt-muutokseen. Palautin tiedoston ennalleen vasta useamman kuukauden päästä.

Yksi eniten osumia kerännyt tiedosto oli aikaisemmin tämä siskoni ottama kuva Funny Face -nimisestä koirasta (katso Funnyn kotisivu. Se oli parhaimmillaan ensimmäisellä sijalla Googlen kuvahaussa hakusanalla ”funny”. Mutta ei todellakaan ole enää.

Kaikkea tyhmää sitä tuleekin tehtyä. Mutta ehkä siitä sitten samalla jotakin oppii.

Valokuvassa on Munkkisaaren edustalla keväällä ankkurissa ollut auringonkukkavene. Otin kuvan 22.5.2008 (kuvan lisenssi).

Maksoin taas webhotellipaketin vuodeksi eteenpäin, eli näillä näkymin pysyn Datamapin palveluiden käyttäjänä ainakin ensi kesään saakka. Kuten alkuvuodesta kirjoitin, oli palveluissa ikävän pitkä katkos kohta sen jälkeen, kun Louhi Networks Oy osti Datamapin toiminnot. Pienempiä ongelmia oli sen jälkeenkin, ja usko palvelun tulevaisuuteen oli välillä kovilla koetuksilla. Tutkiskelin tässä kesällä monien muidenkin webhotellien tarjontaa, mutta päätin kuitenkin jäädä vielä näille sijoilleni.

Datamapin yrityshotelli, joka minulla on käytössäni, on kuitenkin loppujen lopuksi ihan kohtuullinen paketti. Kohtuullisella hinnalla saa varsin hyvän valikoiman ominaisuuksia. Ja mikä tärkeintä, palvelimet sijaitsevat Suomessa. Googlen hakutuloksissa korostetaan kuitenkin entistä enemmän paikallisuutta, ja jos haluaa suomenkielisissä hauissa olla kärkisijoilla on parempi pitää verkkosivujen fyysinenkin sijainti täällä.

Pidän myös siitä, että webhotelliin ei kuulu mitään cpanel-tyyppistä palvelunhallintaratkaisua. En sinänsä epäile, etteikö sellainen olisi kätevä, mutta kun on tottunut .htaccess-tiedostoja käyttämään, niin mieluummin laittelee asetukset kohdalleen niiden avulla jatkossakin. Myös Datamapin asiakaspalvelu on ollut suhteellisen nopeaa ja avuliasta (paitsi silloin, kun pahin tohina oli katkoksen aikaan ja varmaan vähän sen jälkeenkin käynnissä).

Toki palvelun luotettava toiminta on erittäin tärkeä asia. Siinä suhteessa Datamappi sai kyllä alkuvuodesta ison kolauksen. En tiedä, liittyivätkö ongelmat tuohon Louhi-siirtymään, mutta luotetaan, että niistä on jotain opittu. Eiköhän Datamapin porukka tiedä, ettei kovin suuriin mokiin ole enää varaa.

Siirtymävaiheiden hankaluus onkin yksi keskeinen syy, miksi en lähde asiakkuuttani siirtämään. Domnik.net on ollut olemassaolonsa aikana neljän eri webhotellipalvelun asiakkaana, ja siirtymisiin on aina liittynyt jotakin häikkää. Hommat näyttävät Datamapissa nyt toimivan. Toisella palveluntarjoajalla monet asiat toimisivat kuitenkin aavistuksen eri tavoin, ja mieluummin vältyn siltä kaikelta säätämisen vaivalta.