guadeloupe

Karibiallakin halutaan uusia valtioita

Helsingin Sanomien uusimmassa kuukausiliittessä (toukokuu 2011) on Anu Nousiaisen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli alueista, joille ainakin osa väestöstä haluaisi muodostaa uuden valtion tai ainakin saada lisää autonomiaa. Iso osa oli toki maantieteilijälle ainakin jollakin tavoin tuttuja, mutta mahtui joukkoon paljon ennestään tuntemattomiakin.

Kuukausiliitteen karttasivuille pääsi vajaat 120 aluetta, ”joissa tällä hetkellä toimii vähintään yksi itsenäisyyttä tai suurempaa autonomiaa ajava liike.” Karibialta mukaan olivat päässeet Yhdysvalloille nykyisin kuuluva Puerto Rico sekä Nicaraguan Moskiittorannikko. Mielestäni muutama muukin alue olisi kuulunut joukkoon mukaan.

Puuttuvista alueista Nevis lienee selkein tapaus. Se on pieni 12 tuhannen asukkaan saari, joka erkaantui entisestä emämaastaan Britanniasta osana Länsi-Intian Federaatioon kuulunutta Saint Kitts-Nevis-Anguillan osavaltiota. Anguillalaiset protestoivat järjestelyä ensin, ja vaativat pääsyä takaisin siirtomaaksi. Näin tapahtuikin. Myös riitaisa federaatio jäi varsin lyhytikäiseksi, kun sen muodostaneet saaret yksi toisensa jälkeen saivat täyden itsenäisyyden.

Itä-Karibia: Saarten väliset laivayhteydet

Itä-Karibialla liikkumisessa on periaatteessa samat vaihtoehdot kuin sinne matkustamisessakin: lentokone ja laiva. Erona on kuitenkin se, että saarten välillä laiva on huomattavasti varteenotettavampi vaihtoehto kuin Atlanttia ylitettäessä.

Yleensä, jos laivayhteys on saatavilla, kannattaa käyttää sitä. Se on todennäköisesti sekä edullisempi että luotettavampi vaihtoehto kuin lentäminen, eikä aina edes kauheasti hitaampi. Aina laivaa tai venettä ei kuitenkaan ole, vaan jotkin välit on pakko lentää. Lisäksi joidenkin saarten väleillä yhteyksiä on sen verran harvoin, että niihin osuminen vaatii hyvää suunnittelua.

Tässä artikkelissa kirjoitan Itä-Karibian saarten välisistä laiva- ja lauttayhteyksistä:

• Guadeloupe, Dominica, Martinique ja St. Lucia
• Eteläiset Windward-saaret
• Leeward-saaret
• Merenkäynti ja keinuminen

Tsunamivaarasta Karibialla

Uutisissa on viime päivinä ollut juttua Morne aux Diables -tulivuoresta Dominicalla. Vuoren on todettu olevan epävakaa ja voivan romahtaa osin mereen. Tämä aiheuttaisi todennäköisesti tsunamin, joka aiheuttaisi laajaa tuhoa ainakin Dominicalla ja sen naapurissa Guadeloupella.

Vuori ei ole kovin korkea, vain 861 metriä merenpinnasta. Sen rinteet ovat kuitenkin jyrkkiä ja, kuten oheisesta kuvasta näkyy, etenkin rannikko vuoren ympärillä on hyvin jyrkkäpiirteistä. Olen kulkenut saaren pohjoisrannikkoa pitkin kulkevan polun (pohjoinen on kuvassa vasemmalla), ja se kiemurteli ison osan matkasta lähes pystysuorilta tuntuvia vuorenrinteitä.

Guadeloupe – pala Ranskaa Karibialla

Sain äskettäin laitettua Guadeloupe-valokuvat matkakuvasivuilleni. Olen parantanut tahtia, sillä enää en ole kuin reilun vuoden jäljessä. Kuvat on otettu marras- ja joulukuussa 2007.

Vaikka muutama merkintä sitten tylytinkin Guadeloupea kukkotappeluista, niin on se silti varsin hieno saari. Karibialla ollaan usein aika brutaaleja eläimiä kohtaan, mutta se taitaa olla ongelma monessa muussakin kehitysmaassa (Guadeloupe ei nyt tietenkään ole varsinainen kehitysmaa, kun se on osa Ranskaa, mutta kuitenkin).

Kukkotappelua Ranskassa

Katselin Guadeloupen karttaa ja suunnittelin, että seuraavalla kerralla voisi vuokrata siellä auton ja kierrellä maaseudun pieniä teitä pitkin. Ainakin kartalla monet reitit ja niiden varrella olevat kylät ja muut paikat vaikuttivat mielenkiintoisilta.

Kiinnitin sitten huomioni siihen, että pitkin maaseutua kartalle oli ripoteltu kukkokuvakkeita. Aloin jo aavistella pahaa ja katsoin karttaselityksestä, mitä nuo merkit tarkoittavat. Selitys oli gallodrome eli kukkotappeluareena, paikallisittain pit a kok.

Opi ranskaa Karibialla

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.