Aiheita » guadeloupe

Opi ranskaa Karibialla

Niko Lipsanen — Fri, 27 Jun 2008 03:28:19 +0000

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.

Ranskalla on kuitenkin siirtomaahistoriansa peruina muutama saari Itä-Karibialla, suurimpina Guadeloupe ja Martinique. Sielläkin puhutaan ranskaa, mutta ainakin suomalaiseen korvaan sikäläinen puhe on selkeämpää kuin mantereella. Sanat artikuloidaan selkeämmin ja niiden välit erottaa. Vaikka tietysti on tärkeätä oppia saamaan myös siitä pariisilaisten sössötyksestä selvää, niin kynnys voi olla turhan iso, jos sillä joutuu aloittamaan. Karibianranskan kuunteleminen on suomalaiselle pehmeä lasku ranskankieliseen maailmaan.

Kielitieteellinen amatööriveikkaukseni on, että tämä ero voisi johtua siitä, ettei ranska varsinaisesti ole saarten kantaväestön kotikieli. Karibialla puhutaan kreoliranskaa (patois), joka muistuttaa ranskaa suunnilleen yhtä paljon kuin rauma suomea. Se on saanut vaikutteita, mm. sanastoa, etenkin länsiafrikkalaisista kielistä, mutta jonkin verran myös karibi-intiaanien kielestä. Kreoliranska on vähän erilaista joka saarella, mutta joka tapauksessa sitä artikuloidaan selvemmin kuin standardiranskaa. Kreolin kirjoitusasu näyttää suunnilleen siltä, kuin joku suomalainen yrittäisi kirjoittaa ranskaa siten kuin sitä lausutaan.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että paikalliset puhuisivat ulkomaalaisille kreolia. Kyllä he tietävät, etteivät nämä sitä osaa. Mutta sen sijaan he puhuvat ranskaa artikuloiden sitä kreolimaisen selkeästi. Ranskankieliset keskustelut sujuvat siksi aloittelijaltakin helposti, kun ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo. Vain lasten kanssa voi olla hankalampaa, koska he eivät välttämättä vielä tajua, ettei toinen ymmärrä kreolia.

Luulenpa, että omaa ranskan opiskeluani ovat auttaneet etenkin kaksi ensimmäistä Karibian-vierailuani. Ensimmäinen kerta oli heti lukion jälkeen, jolloin ranskani oli vielä hapuilevaa. Guadeloupella sitä tuli kuitenkin puhuttua. Toinen kerta oli yliopisto-opiskelujeni loppupuolella, jolloin minulla oli jo vahva pohja ranskanopintojen perusteella, mutta kuitenkin turhan vähän puheharjoitusta. Silloin vietin Guadeloupella yhteensä kuukauden (ja Martiniquellakin vajaan viikon) treenaten ranskaani kovasti. Pian tämän jälkeen guadeloupelainen ystäväni tuli Suomeen vaihtoon, joten pääsin muutaman kuukauden ajan treenaamaan karibianranskaa kotimaassakin.

En kuitenkaan varsinaisesti tajunnut karibianranskan selkeyttä kuin vasta viime talvena, kun olimme vaimoni Marin kanssa Karibialla häämatkalla. Hänen ranskanopintonsa ovat vielä melko alkuvaiheessa, ja hän nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka helppo Karibialla oli ymmärtää ihmisten puhetta.

Sama kuvio toimii myös toisin päin. Eräs keski-ikäinen guadeloupelainen perheenäiti halusi opetella muutaman lauseen suomea. En enää muista, mitkä lauseet opetin, mutta hämmästyin sitä, kuinka pienellä vaivalla hän oppi ne lausumaan. Yleensä ulkomaalaisille tuottaa suuria vaikeuksia lausua suomea niin hyvin pidemmänkään opiskelun jälkeen. Mutta kreoliranskan puhujalle suomen kielen äännemaailma ei ilmeisestikään ole kovin outoa.

Valokuvassa on Deshaies’n hiekkaranta Guadeloupella. Otin kuvan 17.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Liftaamisesta Guadeloupella

Niko Lipsanen — Sun, 30 Mar 2008 19:39:56 +0000

Matkustaminen bussilla on Guadeloupella helppoa ja edullista. Matkailijan kannalta erityisen kätevää on se, että matka maksetaan vasta bussista poistuessa. Voi hypätä kyytiin, ja kun näkee jonkun kiintoisan näköisen paikan, hyppää pois. Matkan määränpäätä ei tarvitse päättää etukäteen. Viikonloppuisin liikennettä on kuitenkin vähän, ja jos ei aivan pääteitä pitkin ole matkustamassa, niin bussivuoron osuminen kohdalle voi olla aika sattumasta kiinni. Silloin pitää joko liftata, ottaa taksi tai vuokrata oma kulkuväline. Kokeilimme liftaamista, mutta se ei osoittautunut erityisen helpoksi.

Turisteilta oli turha toivoa kyytiä. He eivät vuokra-autojensa kanssa pysähtyneet liftareiden kohdalla. Mutta eipä sitä tehnyt paikallinen musta väestökään. Liftasimme yhden viikonlopun aikana kuuteen eri kyytiin, ja viisi niistä saimme saarella asuvilta valkoisilta. Vain ensimmäisen kyydin tarjosi paikallinen rastamies parhaat päivänsä kauan sitten nähneen autonsa kanssa. Lisäksi yhden kyydin tarjosi pariskunta (?), jossa toinen osapuoli oli musta ja toinen valkoinen.

En tiedä, miksi paikalliset eivät ottaneet kyytiin. Turistit nyt tavallaan ymmärtää; vieraalla maalla on usein vähän varovaisempi. Ja monilla paikallisista on tietysti suuret perheet ja auto jo valmiiksi täynnä. Mutta silti. Olisimmekohan saaneet kyytejä helpommin, jos olisimme olleet mustia?

Viimeistä kyytiä odotimme pitkään. Iltahämärä alkoi jo lähestyä, mutta kyytiä ei kuulunut. Olimme Guadeloupen pääkaupungin, Basse-Terren, rantakadulla ja tarkoituksenamme oli päästä Trois-Rivières’n pikkukaupunkiin. Ei kovin pitkä matka, mutta busseja ei kuitenkaan ollut. Lopulta eräs saarella asuva nainen pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Hän ei ollut menossa kyseiseen kaupunkiin, mutta ajoi kuitenkin sitä kautta. Hän kertoi ottaneensa meidät kyytiin, koska oli nähnyt vähän aikaisemmin meidän antavan katukoiralle ruokaa.

Kannattaa siis olla kiltti koirille! Karibialla monetkaan eivät ole, ja sitä kyydin tarjonnut nainenkin kovasti harmitteli.

Kuvassa (jutussa mainittu) koira viimeistelee salamiannostaan Basse-Terren rantakadulla Guadeloupella. Otin kuvan 18.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Parvekekeittiö olisi aika kiva

Niko Lipsanen — Wed, 27 Feb 2008 02:08:06 +0000

Guadeloupella vuokrasimme viimeiseksi yöksi pienen huoneiston, jossa oli keittiö parvekkeella. Siellä tropiikissa tuollainen ratkaisu olikin aika kätevä. Parvekkeella keittiö ei vie tilaa sisältä, ruoanlaitto ei lämmitä sisätiloja, käryt menevät suoraan ulos ja parveke on myös varsin mukava ruokailutila. Suomen talvessa tuollainen ratkaisu ei valitettavasti taitaisi oikein toimia.

Tietysti säät eivät aina ole parhaimmillaan edes Karibialla, ja meillekin osui tuolla aika tuulinen ilta. Parvekkeen eteen sai kuitenkin laskettua suojan, joka vähän vei parvekemaisuutta, mutta suojasi sateelta ja tuulelta. Osalle keittiön laitteista säiden vaihtelu voi myös olla rankkaa, mutta tuolla ongelma oli ratkaistu sijoittamalla jääkaappi parvekkeen oven viereen sisäpuolelle. Parempi tietysti, jos sekin voisi olla parvekkeella, sillä turha sitä on tropiikissa pitää puhkumassa lämpöä sisätiloihin.

Jos jotain huonoja puolia parvekekeittiöstä pitää keksiä, niin ehkä se ei aina ole kivaa, jos kerrostalossa ruokien käryt kulkeutuvat naapuriin. Tosin kyllä sen välillä suomalaisenkin kerrostalon rappukäytävässä haistaa, mitä naapurissa kokataan.

Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei Suomen talvi oikein sovi minulle. Parvekekeittiö ei tietysti ole ainoa eikä tärkeinkään syy. Kuukausi Karibiaa oli kiva piristys marras-joulukuussa, mutta sitäkin ankeampaa on nyt täällä pimeässä ja kylmässä pohjoisessa.’

Kuvassa parvekeittiömme Moulen kaupungissa Guadeloupella. Otin kuvan 14.12.2007, päivää ennen lähtöämme takaisin Eurooppaan.