Aiheita » hajut

Kun koiranmakkarakin tuoksuu hyvältä

Niko Lipsanen — Tue, 18 Mar 2008 21:42:34 +0000

Onko se jotain paasto-oireilua, kun koiranmakkaraa kuppiin laittaessaan alkaa itsellekin tulla nälkä. Tai sitten Lidlistä ostettu Optidog-koiranmakkara vain haisee poikkeuksellisen hyvältä. Minulle siitä tuli mieleen lihamureke. Koirakin tykkäsi siitä kovasti (tosin se nyt syö himolla melkein mitä vain).

Voisiko sekin olla paastonaikaisen kasvisruokavalion syytä, että hemoglobiiniarvoni on päässyt laskemaan poikkeuksellisen alhaiseksi? Kävimme tänään vaimon kanssa luovuttamassa verta, ja hemoglobiinikseni mitattiin 159. Joskus yläasteella minut passitettiin terveyskeskukseen, kun mittaustulekseksi saatiin 190. Ja kyllä se senkin jälkeen yleensä on ollut 170:n ja 180:n välillä.

Veripalvelun täti sanoi, että 159 on ihan hyvä, ja sain luovuttaa verta. Kai se sitten on. En minä edes tiedä, millä välillä sen pitäisi olla. Itse asiassa en edes tiedä, mitä hemoglobiini tarkoittaa. Tai mitä mittayksikköjä nuo hemoglobiiniarvojen numerot ovat. Kai tämäkin asia Wikipediasta selviäisi tai ainakin googlettamalla. En ole mikään terveysasioiden ekspertti.

Veripalvelun leipätarjonta oli paastoajan kannalta heikko. Kasvisvaihtoehtoa ei ollut. Otin juustoleivän, ja annoin siitä juustot vaimolle.

Onneksi paasto päättyy kohta. Mielessä pyörii koko ajan lähinnä ruoka.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Parvekekeittiö olisi aika kiva

Niko Lipsanen — Wed, 27 Feb 2008 02:08:06 +0000

Guadeloupella vuokrasimme viimeiseksi yöksi pienen huoneiston, jossa oli keittiö parvekkeella. Siellä tropiikissa tuollainen ratkaisu olikin aika kätevä. Parvekkeella keittiö ei vie tilaa sisältä, ruoanlaitto ei lämmitä sisätiloja, käryt menevät suoraan ulos ja parveke on myös varsin mukava ruokailutila. Suomen talvessa tuollainen ratkaisu ei valitettavasti taitaisi oikein toimia.

Tietysti säät eivät aina ole parhaimmillaan edes Karibialla, ja meillekin osui tuolla aika tuulinen ilta. Parvekkeen eteen sai kuitenkin laskettua suojan, joka vähän vei parvekemaisuutta, mutta suojasi sateelta ja tuulelta. Osalle keittiön laitteista säiden vaihtelu voi myös olla rankkaa, mutta tuolla ongelma oli ratkaistu sijoittamalla jääkaappi parvekkeen oven viereen sisäpuolelle. Parempi tietysti, jos sekin voisi olla parvekkeella, sillä turha sitä on tropiikissa pitää puhkumassa lämpöä sisätiloihin.

Jos jotain huonoja puolia parvekekeittiöstä pitää keksiä, niin ehkä se ei aina ole kivaa, jos kerrostalossa ruokien käryt kulkeutuvat naapuriin. Tosin kyllä sen välillä suomalaisenkin kerrostalon rappukäytävässä haistaa, mitä naapurissa kokataan.

Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei Suomen talvi oikein sovi minulle. Parvekekeittiö ei tietysti ole ainoa eikä tärkeinkään syy. Kuukausi Karibiaa oli kiva piristys marras-joulukuussa, mutta sitäkin ankeampaa on nyt täällä pimeässä ja kylmässä pohjoisessa.’

Kuvassa parvekeittiömme Moulen kaupungissa Guadeloupella. Otin kuvan 14.12.2007, päivää ennen lähtöämme takaisin Eurooppaan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Päivä paastoa takana

Niko Lipsanen — Thu, 07 Feb 2008 00:56:04 +0000

Eilen tuhkakeskiviikkona alkoi taas pääsiäispaasto. Olen nyt jo useana elänyt paastonajan lähinnä kasvisruoalla ja ilman suklaata ja muita herkkuja. Moni tietysti tekee niin jatkuvasti, mutta minun normaaleihin ruokatottumuksiini verrattuna muutos on iso.

Sunnuntait eivät ole paastopäiviä, joten silloin voi syödä vähän vapaammin. Jottei homma kuitenkaan menisi ihan ramadaniksi, niin mitään mässäilyä en harrasta silloinkaan. Liha ja suklaa ovat pannassa myös sunnuntaisin, mutta kalaa ja leivonnaisia saa silloin syödä. Aiempina vuosina olen myös harrastanut välillä sunnuntain siirtämistä: jos on jonain muuna päivänä jokin erikoisempi tilaisuus, jossa olisi kiva syödä vähän vapaammin, niin siirrän sunnuntain sille päivälle ja vastaavasti pidän paastoa sunnuntainakin.

Tähän mennessä olen syönyt perunapapusipulikeittoa, porkkanoita, ruisleipää tahinilla, ananasmurskaa ja vaimon valmistamaa soijarouheporkkanapaistosta pastan kanssa. Ongelmallisinta tässä ruokavaliossa on se, että suolistokaasuja pukkaa tulemaan tavallista enemmän. Ei siis kannata tulla meille paastonaikaan kylään: tarjoilut ovat köyhiä ja haisee pahalle.

Paaston uskonnollinen puoli on valitettavasti vähän hakusessa. Tarkoitus kai olisi, että elämän yksinkertaistaminen jättäisi enemmän aikaa uskon tutkiskelulle. Minulle tämä on kuitenkin joka vuosi ollut pelkkä ruokapaasto, eikä elämä sen myötä ole hirveästi yksinkertaistanut. Vaimo on kyllä ehdotellut, josko voisin ruoan sijaan paastota jostain muusta, mutta luulen hänelläkin olevan uskonnollisten syiden sijaan mielessä lähinnä hajuhaittojen vähentäminen.