Aiheita » hedelmä

Lampaat ja omenapuu

Niko Lipsanen — Mon, 01 Dec 2008 04:35:47 +0000

Luulenpa, että bloggaan tässä talven aikana paljon kesäisiä juttuja joko täältä kotoisesta Suomesta tai sitten sellaisista maista, joissa sitä kesää saa nauttia vähän pidemminkin. Aloitetaan tällaisella lyhyellä videopätkällä lampaista, jotka syövät omenapuun lehtiä. En tiedä, maistuisivatko niille omenatkin.

Video on kuvattu Liehtalanniemen museotilalla Puumalassa viime kesänä, kun olimme siellä Mari-puolisoni ja naapurin tytön kanssa käymässä.

Kuvasin videon 5.8.2008 (lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kuivatut kiivit

Niko Lipsanen — Sat, 04 Oct 2008 05:17:09 +0000

Vaimoni Mari toi muutama päivä sitten kaupasta pussillisen kuivattuja kiivihedelmän suikaleita (joskus muinoin kyseistä hedelmää taidettiin kutsua nimellä kiwi). Ostopaikka taisi olla Kampin K-supermarket. Hän ei itse niihin kovasti tykästynyt, maistuivat kuulemma kalalta. Minusta ne taas olivat oikein makoisia.

Tunnistan kyllä taustalta sen maun, jota Mari pitää kalana. Se ei kuitenkaan minua häiritse. Monissa kuivatuissa hedelmissä on mielestäni vähän samankaltainen taustamaku. Paljon vahvempana maistui kuitenkin hedelmän oma maku, joka kuivatuksi versioksi oli varsin raikas.

Maistatimme siivuja myös parilla käymässä olleella tutulla. Toinen ei pystynyt edes syömään ottamaansa siivua kokonaan, koska se oli niin pahaa. Toinen taas oli samaa mieltä kuin minä, että oikein hyviä ne ovat.

Kuivatut kiivit siis selvästikin jakavat mielipiteet. Minulle ne kelpaisivat oikein hyvin uudestaankin, mutta Mari ei taida innostua.

Kuvassa lautasella on viimeinen kuivattu kiivi juuri ennen päätymistään syötäväksi. Otin kuvan 29.9.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pitahaya on laimea, mutta raikas

Niko Lipsanen — Wed, 20 Feb 2008 04:53:58 +0000

Kaupasta tarttui mukaan omituisen näköinen hedelmä. Sen nimeksi kerrottiin “pitahaya” ja alkuperämaaksi Thaimaa. Vaimo kertoi, että on niitä aiemminkin ollut tarjolla. Ihme, etten ole kiinnittänyt huomiota, sillä hedelmien kirkkaan pinkki väri ja erikoinen muoto saavat sen erottumaan joukosta hedelmäosastonkin väririkkauden keskellä.

Wikipediassa kerrotaan, että kyseinen hedelmä on parhaimmillaan viileänä. Niinpä veinkin sen ensin ulkoilemaan pikkupakkaseen Ursiniin kallioille ja sen jälkeen jätin sen ulko-ovien väliin viileään. Ja hyvä, että niin tuli tehtyä. Jos hedelmä ei olisi ollut viileytensä ansiosta edes raikas, olisi se ollut aikamainen pettymys. Räiskyvänvärisen kuoren alta löytyi vaalea, rakenteeltaan vähän kiivimäinen hedelmäliha, jota sai maistella kielensä päällä, jotta ylipäänsä maistoi jotain (eikä makujenerottelukykyni ole mitenkään huono). Jälkimaussa oli hieman enemmän aromia.

Ehkä pitahayasta saisi kelvollista mehua tai, kuten Wikipediassa kerrotaan, voisi se mennä salaatissakin. Sellaisenaan mutusteltavaksi se on vähän lattea valinta.

Entä miksi kyseistä hedelmää pitäisi kutsua? “Pitahaya” ei oikein kuulosta suomelta, kun käsittääkseni ainakaan sen y-kirjainta ei lausuta suomen lausumissääntöjen mukaan. “Pitahaja” tai “pitahaija”? Tai papaijaa mukaillen “pitaija” (koska ulkomaankielillä ilmeisesti käytössä on myös muoto “pitaya”). Thaimaassa sitä kuulemma kutsutaan “lohikäärmehedelmäksi”, koska se kasvaa lohikäärmettä muistuttavassa puussa.

Äänestän joko pitaijaa tai lohikäärmehedelmää (en osaa vielä päättää kumpaa). Tosin oli sen nimi mikä tahansa, niin tuskin ihan heti sellaista uudestaan tulen ostaneeksi.

Kuvassa pitaijahedelmä suomalaisella peruskalliolla. Onko siinä muuten jotain kummallista, jos makaa koiran kanssa kyljellään rantakalliolla ja kuvaa hedelmää? Vai tuntuiko minusta vain siltä, että ohikulkijat kiinnittivät kovasti huomiota touhuihini?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Punaisissa banaaneissa on potkua

Niko Lipsanen — Fri, 15 Feb 2008 00:29:19 +0000

Ensimmäisen kerran maistoin punaisia banaaneja Dominicalla ensimmäisellä Karibian-matkallani syksyllä 1993. Sen jälkeen kesti monta vuotta, ennen kuin huomasin niitä olevan ainakin välillä saatavilla Stockmannin herkusta. Nyt ne olivat taas päässeet vähän unohtumaan, mutta Kampin K-Supermarkettiin oli tullut niitä erä myyntiin. Herkullisia ovat, mutta kalliita. Kahdesta pienestä banaanista sai maksaa pari euroa.

Banaanit eivät vielä myytäessä olleet kypsiä, vaan myyntilaatikon viereisessä lapussa kehotettiin kypsyttelemään niitä, kunnes ne tulevat pilkullisiksi. Väriltään niiden kuori on hyvin tummanpunainen, mutta syötävässä osuudessa punaväriä on vain häivähdys. Itse asiassa väri muistuttaa enemmän haaleaa oranssia.

Punaisten banaanien maku on kuitenkin se syy, miksi niitä kannattaa ostaa. Isot keltaiset banaanit ovat loppujen lopuksi aika lattean makuisia. Pienet keltaiset banaanit ovat maukkaampia ja makeampia. Kumpienkin mauista puuttuu kuitenkin se potku, joka punaisissa banaaneissa on. Johtuisiko se aavistuksesta happamuutta? Vaikka maku ei ole erityisen voimakas, antaa se punaisille banaaneille kuitenkin luonnetta, joka sen keltaisilta sukulaisilta puuttuu.

Harmi vain, että ovat niin kalliita. Ei niitä kovin usein raaski ostaa.

Kuvassa on punainen banaani vaimoni Marin kädessä. Kallis banaani saa arvokkaan taustan Eiranrantaan rakenteilla olevista uusista taloista. Otin kuvan maanantaina 11.2.