Aiheita » helsinki

Katonkorjaajien taukohuoneet

Niko Lipsanen — Wed, 27 Aug 2008 03:12:56 +0000

Kävimme vaimoni kanssa Herttoniemessä nääläpuolen ja tämän vaimon luona kylässä. Heidän keittiönsä ikkunasta katsottuna tien vastakkaisella puolella näkyy kerrostaloja, joiden katoilla on kummallisia pömpeleitä. Näälä kertoi, että niitä ovat muutkin kummastelleet, mutta yhteisymmärrykseen niiden tarkoituksesta ei ainakaan vielä olla päästy.

Pömpeleiden ikkunattomassa osassa on todennäköisesti hissin konehuone. Mystisempää kuitenkin on, mihin tarkoitukseen ikkunallinen terassimainen osa on tehty. Yksi mahdollisuus on, että se on siinä vain valon tuomiseksi porraskäytävään. Mutta miksi sitten pömpeleiden katto on umpinainen (näkyy paremmin toisessa kuvassa)? Luulisi siihen tarkoitukseen yksinkertaisen kattoikkunan sopivan paremmin.

Minä ehdotin, että ne ovat katonkorjaajien taukotiloja, mutta tämä tulkinta ei saanut suuremmin kannatusta. Sitä mahdollisuutta kuitenkin tukee se havainto, että ihmisiä pömpeleiden sisällä ei olla havaittu. Eipä tietenkään, sillä eihän kattoja kovin usein korjailla.

Pömpeleiden käyttämättömyys sulkee pois myös sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi saunaosastoon liittyvä terassirakennelma. Siihen tarkoitukseen nuo kyllä voisivat olla aika upeita.

Koska ratkaisua asiaan ei ole löytynyt, pyydän apua blogin lukijoilta. Olisiko sinulla tietoa tai hyvä arvaus siitä, mitä tarkoitusta nuo pömpelit talojen katoilla palvelevat?

Otin pömpelikuvat lauantaina 23.8.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Huligaanijunnut kulmillamme

Niko Lipsanen — Wed, 09 Jul 2008 22:25:49 +0000

Jalkapalloon kuuluu tappeleminen, ainakin joidenkin mielestä. Isompien poikien peleissä katsojat hoitavat sen puolen, mutta Helsinki Cupissa junnujen pitää hoitaa huliganismikin itse. Tai tytöistä tappelu kai oli tällä kertaa tullut. Joka tapauksessa päädyin tapahtumien keskipisteeseen ihan vain olemalla kotona.

Ensin kuului kauhea meteli sisäpihalta. Sitten juoksee ulkomaalaisen näköisiä poikia, ja joillain on metalliputkiakin kädessä. Pihalta kuuluu mäiskettä ja sirpaleiden ääniä. Nosturin futisdiskosta on tultu meidän kulmille tappelemaan. Jotkut suomalaispojat kertovat, että toiset suomalaiset olisivat suuttuneet brasseille, kun nämä olivat jutelleet tyttöjen kanssa. Nosturin edessä oli sitten ensin hakattu jotain brasilialaista ja sitten koko joukko oli juossut tänne viereen Munkkisaareen. Yhden version mukaan tappelun aloittajat eivät olleet suomalaisia vaan venäläisiä. En tiedä. Jostain portista olivat päässeet korttelin sisään ja hyppineet aitojen yli pihalta toiselle. Meidän pihallamme tuli umpikuja vastaan, joten siihen oli meno loppunut. Kohta tuli monta partioautiollista poliiseja ja katu eristettiin.

Brassipojat jätettiin sitten meidän talomme sisäpihallemme poliisivartiossa odottelemaan, kunnes heidät marssitettiin jonossa Pikku-Roban poliisiasemalle.

Tämä on ollut tähän asti ihan rauhallinen kulmakunta, mutta viime päivinä on tapahtunut. Edellisestä piirityksestä ei ole kuin muutama päivä; silloin tapahtui naapuritalossa. Yksi naapuri kertoi, että joku pikku piiritys olisi ollut muutamaa päivää aikaisemminkin, mutta se meni minulta ohi.

Mihin sitä televisiota tarvitsee? Riittää, kun ottaa tuolit kadulle ja katselee ympärilleen.

Kuvassa poliisi kokoaa brassipojat Hernesaarenkadulle ja laittaa jonoon marssimaan kohti Pikku-Roban poliisiasemaa. Otin kuvan keskiviikkona 9.7.2008 hieman ennen puoltayötä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsingin satamarata

Niko Lipsanen — Fri, 04 Jul 2008 22:14:43 +0000

Helsingin eteläinen satamarata rakennettiin 1800-luvun lopusta. Merisatamasta Katajanokalle johtava osuus purettiin vaiheittain 1970- ja 80-luvuilla. Pari vuotta sitten purettiin myös telakalle johtava sivuraide ja otettiin kiskot pois Merisatamasta. Nyt purkutyöt ovat käynnissä Länsisatamasta Merisatamaan johtavalla osuudella.

Kävin ottamassa kuvia purettavalta osuudelta. Ohessa on kuvien pienennökset, jotka suurenevat klikkaamalla. Itse purkutyöstä on kuva Munkkisaaren kaupunginosasivuilla (minun ottamani sekin). Edellä kerrotut historiatiedot on haettu Seisake.netin artikkelista.

Otin kuvat perjantaina 4.7.2008. Niitä voi käyttää muissa yhteyksissä Creative Commons by-nc-sa -lisenssin käyttöehtojen mukaisesti.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Luonto puskee kaupunkiin

Niko Lipsanen — Mon, 30 Jun 2008 02:42:03 +0000

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.

Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?

Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Saarna ja pesukone

Niko Lipsanen — Mon, 23 Jun 2008 04:22:01 +0000

Viikonloppuna jäivät kirkossakäynnit väliin, tarjolla olisi ollut niin juhannusmessua lauantaina kuin apostolien päivän saarnaa sunnuntaina. Onneksi ei tarvitse jäädä kokonaan ilman sanaa, sillä Arto Antturi on laittanut blogiinsa Helsingin Tuomiokirkossa pitämänsä saarnan. Päivän teeman pohjalta Antturi pohdiskelee, mikä on seurakunta.

Antturin tyyli on pohdiskelevaa ja argumentoivaakin. Tuon tyyppisiä saarnoja kuuntelee mielellään, ja ainakin tämänkertainen teksti toimii myös kirjoitettuna. En ala sitä tässä referoimaan, sillä tuolta linkin takaahan sen voi lukea. Kirjoitan sen sijaan pesukoneista.

Agricolan kirkosta ollaan kehittämässä jonkinlaista seurakunnan olohuonetta ja uskonnollista toimintakeskusta. En ole kovin tarkkaan perillä, missä mennään, mutta odotan innolla, mitä tuleman pitää. Onhan kyseessä kuitenkin kotikirkkomme.

Tarkoitus olisi kai saada ihmiset viihtymään kirkolla muutenkin kuin jumalanpalvelusten ja kirkkokahvien aikaan. Jotain kahvilaa sinne ainakin on tulossa. Tätä toimintaa tukisi oikein kivasti pyykkitupa. Etelä-Helsingissä on paljon vanhoja taloja, joissa on pieniä asuntoja. Näissä asunnoissa ei useinkaan ole pesukoneita, eikä niitä välttämättä ole järjestetty taloyhtiöidenkään puolesta. Mikäpä olisikaan sen kätevämpää, kuin tulla kirkolle teelle ja pyöräyttää siinä samalla koneellinen tai pari, vähän Töölön Tin Tin Tangon tapaan.

Kirkko tuntuu tavoittelevan erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia. Juuri näitä niissä kantakaupungin pienissä asunnoissa asuu. Kohderyhmä siis osuisi ainakin kohdalleen.

Myönnettäköön, että tässä asiassa on omakin lehmä ojassa. Tämä on muuten oikein mukava kämppä asua, mutta pyykkihuollossa on aina järjestelemistä. Kirkollinen pesula parin korttelin päässä helpottaisi arkea kummasti. Mutta en usko, että olemme tässä kulmilla ainoat, jotka pähkäilevät pyykkiongelman kanssa. Lähin kaupallinen pesula on Rööperin itsepalvelupesula Fredantorin kulmalla. Mutta sinne pitää pyykkikassien kanssa mennä jo bussilla. Samalla vaivalla voi sitten mennä vaikka sinne Tin Tin Tangoon.

Idea on vapaasti käytettävissä, eikä ainakaan omasta mielestäni edes lainkaan huono. Siinä saisi kirkkokäynnillä niin hengen kuin ruumiin ravintoa ja vielä puhtaat vaatteet päällensä.

Kuvassa on taloyhtiön pesutupa Piritanaukion reunalla valmistumaisillaan olevassa Eiranrannassa. On oikein hauskaa, että ovat laittaneet siihen isot ikkunat, joista voi katsoa niin ulos kuin sisäänkin. Monissa uusissa ja joissain vanhemmissakin taloissa kun katutasot ovat pelkkiä ankeita umpiseiniä. Otin kuvan tänä aamuna 23.6.2008 koiraa ulkoiluttaessani.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blogilista juhannustelee

Niko Lipsanen — Thu, 19 Jun 2008 17:05:13 +0000

Blogilista.fi on laittanut logonsa taustalle vastan ilmeisesti juhannusta juhlistaakseen. Vastaava tapahan on jo pitkään ollut Googlella, joka on muutellut logoansa erilaisten juhlien ja merkkipäivien kunniaksi. Juhannus ei tosin näytä ainakaan tällä kertaa näkyvän Googlen logoissa sen enempää Google.fi- kuin Google.com-sivuillakaan.

Juhannuksena kuuluu tietysti viettää maaseudun rauhassa. Koska kaikki muutkin ovat joko sitä mieltä tai sitten hakeutuvat joillekin festareille, niin sitä maaseudun rauhaa ei onneksi tarvitse lähteä hakemaan Helsingin ulkopuolelta. Täällä on ihan yhtä rauhallista kuin maallakin ja palvelutasokin on lähestulkoon yhtä heikko kun kaupat ovat kiinni eikä bussitkaan kulje.

Säätiedotus ei lupaa täksi juhannukseksi kovinkaan hyvää. Mutta jos sade jossain vaiheessa vähäksi aikaa lakkaa, niin menemme piknikeeraamaan Ursinin kallioille tai johonkin siihen tienoille.

Muutama vuosi sitten eräät venäläiset Hospitality Club -vieraat tulivat Helsinkiin yöbussilla Pietarista ja olivat perillä juhannusaamuna siinä viiden-kuuden maissa. Eivät olleet aurinkoisen kantakaupungin läpi kävellessään tainneet nähdä yhtään ihmistä tai liikkuvaa ajoneuvoa. Ihmettelivät kyllä vähän, että hiljainen on tämä Suomen pääkaupunki.

Kuvassa on Blogilistan vastalogo.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Näin pidät autot loitolla

Niko Lipsanen — Tue, 10 Jun 2008 02:19:04 +0000

“Pysäköinti työmaa-alueelle kielletty maanantaista 9.6.2008 alkaen. Alueelle jätetyt autot työnnetään kaivinkoneella sivuun!”

Lappu näyttää tehonneen. Ei näkynyt yhtään autoa alueella koko päivänä.

Kiva juttu, että toimii. Työmaalle pysäköity pakettiauto kun voisi vaikka peittää merinäköalani.

Kuvan kieltolappu ehkäisee pysäköintiä NCC:n työmaalla ikkunani edessä Eiranrannassa. Otin kuvan eilen 9.6.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Meri!

Niko Lipsanen — Thu, 05 Jun 2008 00:27:04 +0000

Ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen asuntomme ikkunasta avautuu taas merinäköala. Näkymän peittäneet parakit on viety pois. Viimeiseksi jäi yksi kontti, joka tietysti juuri ja juuri tukki näköalan. Pelkäsin jo, että se on joku työmaavarasto, joka jää siihen vielä koko kesäksi, vaikka muut parakit onkin poistettu. Mutta nyt sekin on poissa (tai itse asiassa siirrettynä vähän sivummalle, mutta poissa näköalan edestä joka tapauksessa).

Eihän tuo näköala tietysti yhtä hulppea ole kuin ennen Eiranrannan talojen nousemista, jolloin aavaa merta näkyi lähes koko ikkunan leveydeltä. Tosin ei sitäkään iloa ollut kauan kestänyt, sillä aiemmin ison osan näkymästä peittivät vanhan vedenpuhdistamon rakennukset. Jonkin verran enemmän merta silloin kyllä näkyi, kuten vertaamalla vanhempaan kuvaan (alla) voi huomata. Mutta onhan se Helsingistä luksusta, jos ikkunasta näkyy horisontti (vaikka olisihan se vielä kivempaa, jos myös Harmajan majakka edelleen näkyisi).

Saattaa kuitenkin olla, ettei ilo edelleenkään jää pysyväksi. Rannalle on nimittäin tulossa tekodyynipuisto. Korkein dyyninharja nousee noin neljään metriin merenpinnasta. Siitä tuskin on uhkaa merinäköalalleni, vaikka korkein kohta osuukin ihan kohdalle. Täältä katsoen muurin takana sijaitseva Eiranranta-katu on jo valmiiksi kolme metriä korkealla, joten ei metri lisää paljon vaikuta. Mutta kadun ja puiston väliin tulee rivi puita. Kun ne ajastaan kasvavat, muuttuu merinäkymä vihreäksi oksistoksi. Ehkä talvisin oksien välistä voi nähdä pilkahduksen sinistä (tai joskus harvoin valkoista).

Mutta iloitaan merinäköalasta nyt, kun sellainen taas on.

Ylemmässä kuvassa on merinäköalani kuvattuna eilen 4.6.2008. Alemman kuvan olen ottanut samasta kohtaa todennäköisesti joskus viime vuosisadan viimeisinä vuosina. Vanhemmassa kuvassa näkyvä voimalaitos on yhä paikoillaan. Uudemmassa kuvassa piipun reuna näkyy tummana juovana kuvan oikeassa reunassa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsinki-viikossa on 10 päivää

Niko Lipsanen — Tue, 27 May 2008 23:59:54 +0000

Helsinki-päivä on 12.6., mutta tänä vuonna Helsinki ei tyydy yhden päivän juhlintaan. Helsinki-päivän ympärille tulee tänä kesänä Helsinki-viikko. Ja koska viikkokin on näin isolle kaupungille aika vähän, niin sitäkin on pidennetty 10 päiväksi. Viikko alkaa perjantaina 6. kesäkuuta ja jatkuu sunnuntaihin 15.6. asti.

Ohjelmassa on vanhaa tuttua Helsingin kesäohjelmistoa: sambakarnevaalit, maakuntajuhlat (tänä vuonna Pohjois-Karjala), musiikkia (kuten tietysti Kaivopuiston konsertti) ym. Parinakin vuonna olen käynyt Helsinki-päivänä Erottajan paloaseman tornissa ihailemassa maisemia. Sinne en varmaan tänä vuonna kiipeä, mutta jos muita korkeita paikkoja on tarjolla, niin voin harkitakin.

Itse asiassa mielenkiintoisimmalta ohjelmalta kuulostavat kaupunkikävelyt eri kaupunginosissa. Vaikka olenkin jo kameran kanssa kävellyt melkein kaikki Helsingin kaupunginosat läpi, niin joillekin heikommin tuntemilleni kulmille voisi tuolloin mennä, jos oikein opastuksenkin saa.

Ohjelman pitäisi löytyä osoittessa www.helsinkiviikko.fi, mutta ainakaan tätä kirjoittaessani osoite ei toiminut.

Lisäys: Nyt näyttää yllä linkitetty Helsinki-viikon www-sivusto taas toimivan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Googlen kartat täynnä virheitä

Niko Lipsanen — Mon, 26 May 2008 14:18:36 +0000

Jätkäsaarenlaiturissa Helsingissä seisoo Hocus Pocus -niminen ravintolalaiva. Koska laivat ovat kovin kiehtovia kapistuksia, googletin saadakseni lisätietoa mistä se on siihen ilmestynyt. Muistan sen joskus aiemminkin Helsingissä nähneeni, ja Helsinki oli merkitty laivan perään kotipaikaksikin. Laitoin siis hakuun “hocus pocus” lainausmerkeissä ja lisäksi “helsinki” ilman, kuten kuvasta alla näkee. Tällä oli tarkoituksenani kaventaa hakutuloksia, koska arvelin hocuksen ja pocuksen olevan kovin yleisiä osumia muutenkin kuin kyseisen laivan yhteydessä.

Kuvakaappaus hakutuloksesta on alla. Ensimmäiseksi ihmetyttää, miksi Google tarjoaa karttahakua Hocus Interiors Pocus Oy -nimiseen firmaan. Eikö noiden lainausmerkkien juuri pitäisi sulkea tuollaiset tulokset pois? Mitä virkaa lainausmerkeillä hauissa on, jos Google ei niitä noudata?

Google-haku: “hocus pocus” helsinki.

Koska kartta kuitenkin sattumalta sattui olemaan siltä alueelta, jossa kyseinen laivakin tällä hetkellä on, klikkasin sen auki. Olen aikaisemminkin huomannut Googlen karttojen olevan suhteellisen epätarkkoja, mutta nyt vasta tulin katsoneeksi, kuinka paljon epätarkkuuksia niissä on.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, että Google väittää Hietalahtea Lauttasaarenseläksi. Tuo tuskin hankaloittaa useimpien kartankäyttäjien elämää, vaikka virhe onkin. Mutta kävellen liikkujan ei selvästikään kannata luottaa Googlen karttoihin. Saattaisi jäädä vaikkapa Ruoholahdessa kanavanäkymät katsomatta, kun kartan mukaan sieltä ei pääse kanavanrantaa pitkin Hietalahden suuntaan.

Kelasin karttaa vielä kotikulmilleni Munkkisaareen, ja katsoin miltä siellä näyttää. Se nyt ehkä on anteeksiannettavaa, ettei Google tiedä vielä rakenteilla olevan Eiranrannan kävelyreittejä. Mutta Google väittää, että Hernesaarenkadulta pääsisi kulkemaan suoraan Speranskintielle, vaikka todellisuudessa välissä on ratakuilu. Ja vielä selkeämpänä virheenä Google väittää, että Tehtaankatu olisi länsipäästään nimeltään Telakkakatu.

Munkkisaaren ja Eiran kulmia Google-kartalla.

Tietääpähän ainakin, ettei tuntemattomassa kaupungissa liikkuessaan kannata luottaa liikaa Googlen karttoihin. Jos virheitä löytyy pieneltä alueelta pikaisesti katsomalla noin paljon, niin varmasti niitä on muuallakin. Varmaan Google-karttakin on parempi kuin ei karttaa ollenkaan, mutta kannataa silti viimeistään paikan päällä pyrkiä hankkimaan käteensä parempi kartta. Toisaalta, jos on matkoilla eikä ole kiire, niin voihan eksyminenkin olla ihan kivaa.

Löytyi siitä laivastakin sitten jotakin tietoa. Kyseessä on entinen saaristolautta M/S Kumlinge, joka ennen ravintolalaivauraansa on palvellut myös hydrografisena mittaustukialuksena nimellä Sextant.

Valokuvassa Hocus Pocus -laiva Helsingin Länsisatamassa. Otin kuvan 15.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Maantieteilijä kiipesi vesitorniin

Niko Lipsanen — Sat, 24 May 2008 12:39:49 +0000

Olen lähes joka vuosi tavannut käydä Helsingin Maailma kylässä tai Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtumalle oli kuitenkin kova kilpailija. Lauttasaaren vesitorni täyttää 50 vuotta, ja sen kunniaksi Helsingin Vesi oli järjestänyt tänään mahdollisuuden päästä tutustumaan torniin ja sen päältä avautuviin maisemiin. Kaupunkimaantieteilijä valitsi tietysti tornin.

Tornin huipulta avautuivat komeat maisemat joka suuntaan, kuten odottaa saattaa. Ja koska sääkin oli kaunis, oli tilaisuus mitä paras valokuvien ottamiseen. Sainkin kivasti lisää kuvia Helsinki-kokoelmaani (jossa niitä jokunen kymmenen tuhatta on jo valmiiksikin).

Maailma kylässä jatkuu vielä huomenna, joten voi olla, että sielläkin tulee käytyä. Tai sitten ei, sillä messuun pitää ainakin ehtiä. Tällä kertaa menemme todennäköisesti Lähetyskirkkoon, jossa on kevään viimeinen messu klo 14.

Kuvassa maisemia Lauttasaaren vesitornista koilliseen päin. Kuvan otin tänään 24.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Finnjet Helsinkiin?

Niko Lipsanen — Wed, 07 May 2008 17:56:03 +0000

GTS Finnjet, eli nykyinen GTS Da Vinci, on matkalla kohti romuttamoa. Omistajat tosin voisivat myydä laivan muuhunkin tarkoitukseen, jos ostaja löytyisi. Samaa aikaan kerrotaan, että kesätyöntekijöiden asunnoista Helsingissä on huutava pula. Voisivatko nämä ongelmat ratkaista toisensa?

Finnjet oli syksystä 2005 kevääseen 2006 Mississipillä Louisianan valtionyliopiston asuntolana, joten se lienee majoituskäyttöön sopiva. Sopivan pitkä laituripaikka tietysti pitäisi löytää jostain päin Helsinkiä, mutta eiköhän sekin järjestyisi. Mutta tekeekö jo vähän turhan kiirettä saada se täksi kesäksi käyttöön?

Kuvassa GTS Finnjet saapuu Silja Linen väreissä talviseen Helsinkiin. Olen ottanut kuvan Merisatamasta käsin huhtikuussa 2004.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kulkukoiria Helsingissä

Niko Lipsanen — Sun, 04 May 2008 09:40:00 +0000

Päivitys klo 21.00: Eivät ne ilmeisesti olekaan kulkukoiria (tarkemmin kommenteissa).

Helsingin eurooppalaistuminen etenee. Ensin saimme kaduillemme kerjäläiset, ja nyt puistoihin on ilmestynyt kulkukoiria. Näimme siskoni kanssa tänä aamuna Tähtitorninmäellä kaksi pannatonta, vanhaa narttukoiraa. Ne olivat pienikokoisia ja pelokkaita, eivätkä herkästi lähestyneet ihmistä. Koiranruoka sai toisen tulemaan hetkeksi haisteluetäisyydelle, vaikka nälkiintyneiltä ne eivät vaikuttaneet.

Mistä ne ovat Helsinkiin ilmestyneet? Eivät ne karanneilta kotikoiriltakaan vaikuttaneet. Siitä kielii pannattomuus ja ihmisarkuus. Onko Schengen-sisärajojen aukeaminen tuonut ne jonkun matkustavaisen mukana Virosta? Tuskin ne kerjäläisten mukana Romaniastakaan ovat matkustaneet. Vai olisivatko ihan jonkun kotimaisen asukin puistoon hylkäämiä?

En tiedä, olisiko koirista pitänyt ilmoittaa poliisille. Varmaan sen vielä joku tekee, sillä ovat ne siellä niin näkyvästi ympäri puistoa haukkumassa ohikulkijoille. Mutta jos yrittää lähestyä koiria, ne menevät aidan raoista tähtitieteen laitoksen pihamaalle karkuun. Siellä varmaan jossain kolossa pitävät majapaikkaansa.

~~Jos haluat kotiisi pari pientä koiraa, niin nyt vaan suunta Tähtitorninmäelle ja pari pantaa mukaan. Varmaan ne ovat ruoan avulla houkuteltavissa. Olisi oikein ihanaa, jos ne saisivat kodin.~~

Onkohan tästäkin tulossa laajempi ilmiö? Onko meillä ensi kesänä kadunvarret täynnä kerjäläisiä ja puistot kulkukoiria?

Kuvat otin tänä aamuna Tähtitorninmäen puistossa. Ylemmän kuvan koira oli kovin arka, alemmassa kuvassa esiintyvä uskaltautui pikkaisen haistelemaankin. Kuvia saa käyttää aiheeseen liittyvissä blogikirjoituksissa, kunhan lähde mainitaan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Korruptoituneita valokuvia

Niko Lipsanen — Fri, 25 Apr 2008 20:53:36 +0000

Selailin tietokoneeni kovalevylle siirtämiäni vanhoja valokuvia, ja huomasin ison osan talvella 2005 otetuista kuvista menneen pilalle. Kuvissa on eri värisiä vaakaraitoja ja kuvien osat ovat myös liikkuneet vaakasuunnassa siten, että kuviin jää epäjatkuvuuskohtia. Osa kuvista oli haalistunut vähän samaan tapaan kuin vanhat värinegatiiveistä tehdyt valokuvat. Osassa oli varsin kirkkaitakin väriraitoja. Kuvat ovat pääasiassa talvisia Helsinki-kuvia.

Oheisessa Senaatintori-kuvassa JPEG-data oli kuulemma korruptoitunutta. GIMP kertoi jossakin Huffman-koodissa olevan jotakin pielessä (Corrupt JPEG Data: Bad Huffman code). Useimpien muiden kuvien osalta virhe oli asiaankuulumattomissa tavuissa (extraneous bytes). Jotain bittiä nurin siis.

Minulla on tietysti noistakin kuvista varmuuskopiot. Itse asiassa minulla pitäisi olla niistä kolmet tai neljät eri ajankohtina otetut kopiot. En vain ole pitkään aikaan kuvia katsonut, joten en tiedä, missä vaiheessa virhe on kuviin tullut. Enkä ole vielä alkanut penkomaan varmuuskopioita selvittääkseni, ovatko kuvat niillä kunnossa.

Tällaistakin voi siis sattua. Ei ole aikaisemmin osunut kohdalle. Kannattaa siis muistaa ne varmuuskopiot.

Kuvasta näkyy, kuinka korruptoitunut valtioneuvosto oli punamultahallituksen aikaan. Otin kuvan 9.3.2005.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

HKL:n kello talviajassa

Niko Lipsanen — Mon, 31 Mar 2008 14:37:21 +0000

Ostin tänään Rautatatientorin metroaseman kompassitasolta kertalipun. Se oli kuitenkin voimassa vain kymmenen minuuttia. HKL ei ollut saanut korjattua automaattiaan kesäaikaan.

Onneksi minulla ei ollut kauhea kiire, ja HKL:n palvelupiste oli aivan vieressä. Sieltä varmistivat asian, palauttivat rahat ja lähettivät jonkun kääntämään automaatin oikeaan aikaan. Sanoivat vielä, että oli kuulemma vain tuo yksi automaatti, jossa oli ongelma. Muissa kellot kuulemma olisivat ajassa, ja sen voisi tarkistaa automaatin näytöstä ennen ostoa.

Eihän niiden näytöissä mitään kellonaikaa näkynyt. Yhdellä automaatilla joku oli kuitenkin ostamassa lippua, joten kysäisin häneltä, tuliko aika oikein. Näytti tulleen, joten ostin lipun samasta laitteesta.

Normaalisti tietysti käyttäisin matkakorttia, mutta se on nyt ollut jonkin aikaa hukassa. Odottelen vielä, jos se vaikka jostain ilmaantuisi esiin. Kantakaupunkiasujana kun ei kovin usein tarvitse kulkuvälineitä käyttää, kun jalkaisinkin pääsee.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Niko Lipsanen — Sun, 17 Feb 2008 19:46:50 +0000

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

Onneksi tavallisillakin kuvaajilla on nykyään mahdollista saada kuvansa ja julki, ja vaikkapa Flickristä tavan tallaajien ottamia kuvia eri puolilta maailmaa löytyy miljoonittain. Niissäkin on silti puutteensa. Seuraan aina välillä esimerkiksi Flickrin Dominica-kuvavirtaa. Puuduttavinta on se, että matkailijoiden ottamissa kuvissa toistuvat samat kohteet uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan monista kylistä ja muista mielenkiintoisista paikoista ei löydy kuvan kuvaa.

Tavalliset matkaajat kuvaavat turistikohteita ja niiden nähtävyyksiä. Niillä, jotka matkustavat vähemmän tallattuihin paikkoihin, on turhan usein myös jonkinlaisia taiteellisia ambitioita. Perushyvästä ja informaatiopitoisesta kuvasta on huutava pula.

Onneksi matkailijat eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka kuvaavat paikkoja ja maisemia. Verkossa on yhä enemmän paikallisten ihmisten omista kylistään, kaupungeistaan ja maistaan ottamia valokuvia eri puolilta maailmaa. Muun muassa edellä parjaamassani Dominica-kuvavirrassakin on yhä enemmän paikallisten asukkaiden tai vierailevien maastamuuttaneiden otoksia. Ne tosin keskittyvät usein joihinkin tapahtumiin, kuten karnevaaleihin. Kaikki ei kuitenkaan löydy Flickristä, vaan kannattaa hakea kuvia myös hakukoneilla ihmisten omilta kotisivuilta.

Olen yrittänyt itsekin paikata informatiivisten kuvien puutetta omilla matkakuvillani. Yleensä katson paikkaa, ja yritän hahmottaa mikä kaikki tekee siitä juuri sen paikan. Sitten yritän taltioida sen kaiken kuvaan. Eikä se ole haittaa, jos kaikki ei tallennu yhteen kuvaan. Voihan niitä ottaa enemmänkin. Haluan tietysti, että kuvat ovat teknisesti hyvälaatuisia, mutta jos niillä joskus on jotain taiteellista arvoa, niin se on tapahtunut vahingossa. En tee taidetta vaan dokumentoin.

Järjestelmällisimmän dokumentaatioprojektini tein keväällä 1999, kun kuvasin Dominican pienen pääkaupungin Roseaun lähes katu kadulta läpi. Valitettavasti olen skannannut kuvat nykystandardeja ajatellen turhan pieneen kokoon, mikä laskee niiden informatiivisuusarvoa. Täydennystä kuviin on tulossa lähikuukausina, ja tällä kertaa vähän suuremmassa koossa, kun saan viime syksynä ottamani uudet kuvat verkkoon. Ihan samanlaiseen järjestelmällisyyteen en kuitenkaan tällä kertaa yltänyt.

Pyydänkin kaikkia digikameroiden omistajia: ottakaa tavallisen informatiivisia kuvia siitä, miltä oma lähiympäristönne näyttää ja ottakaa matkoillakin kuvia ihan niistä tavallisista asuntokaduista ja muista tusinamaisemista. Ottakaa niitä paljon ja laittakaa ne nettiin. Älkää pyrkikö turhaan taiteellisuuteen, sillä se yleensä enemmän vie kuin tuo informaatiota. Sitä paitsi, taidekuvista on ylitarjontaa.

Kuvassa on taloja Kurkiaiskujalla Helsingin Kurkimäessä. Olen ottanut kuvan toukokuussa 2003. Minulla on tuhansittain tylsiä, mutta informatiivisa kuvia Helsingistä. Niiden laittaminen verkkoon vain vähän kangertelee. Jotain siellä jo on, toivottavasti kohta vähän enemmän.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsingin kivoin talvikahvila

Niko Lipsanen — Mon, 11 Feb 2008 03:03:25 +0000

Kathrina-laivan kahvila Kauppatorin rannassa on Helsingin tunnelmallisin miljöö talviselle kupiselle kuumaa juotavaa. Paastonaikaan ei tietystikään voi jatkuvasti istua kahviloissa, mutta onneksi sentään sunnuntaisin tee ja pulla on sallittua. Alhaalla hämyisässä ruumassa ei ole tietoakaan siitä ikävästä sateesta ja viimasta, mikä on vallitseva säätila Helsingin rannoilla tähän aikaan vuodesta.

Valitettavasti kahvilan tarjonta ei aivan pärjää upealle tilalle. Tee on pussiteetä ja pullatkin ovat välillä olleet vähän kuivakkoja (tosin eilen sunnuntaina saimme vaimon kanssa erinomaisen tuoretta ja hyvää korvapuustia eikä puolukkapiirakkakaan ollut huono valinta). Tarjolla näkyisi olevan myös lounaskeittoja, mutta niitä ei ole tullut kokeiltua.

Pienet puutteet tarjonnassa antaa kuitenkin helposti anteeksi, kun näkee kuinka paljon vaivaa laivan kunnostamiseen ja ruuman sisustamiseen on nähty. Myös henkilökunta on ystävällistä ja välitöntä. Kathrina-laiva (m/aux Kathrina) on ykköspaikka tuoda ainakin vieraspaikkakuntalaiset ystävät käymään. Se on myös hyvä tapaamispaikka, koska siellä on miellyttävää odotella ja se on helppo löytää.

Laivan kotisivujen perusteella talvikausi Kauppatorin rannassa näyttäisi kestävän huhtikuulle. Risteilykausi alkaa vappuna.

Kuvan Kathrina-laivasta otin sunnuntaina 10.2.2008