ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

historia

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "historia".

Tammikuun juhla- ja muistopäiviä

Jude-tekstillä varustettu keltainen Daavidin tähti

Tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, ja niinpä sen ensimmäinen juhlapäivä on uusivuosi. Pian sen jälkeen on itämaan tietäjien vierailun muistoksi vietettävä loppiainen (6.1.).

Uudenvuoden ja loppiaisen väliin mahtuu kuitenkin yksi pienempi merkkipäivä, nimittään maailman pistekirjoituspäivä (4.1.). Sitä vietetään pistekirjoituksen keksijän, ranskalaisen Louis Braillen (1809–1852) syntymäpäivänä.

Nuutinpäivä, jota vietetään kahdenkin eri tanskalaisen Knuutin muistoksi, päättää joulunajan 13. tammikuuta. Silloin tulee nuuttipukki ja juo talosta viinat pois, jos siellä sellaisia on.

Onhan rajoja Pohjoismaissa ennenkin siirrelty

Halti, Suomen ja Norjan rajapyykki

Viime vuoden lopulla Norjassa nousi ajatus Halti-tunturin Haldičohkka-sivuhuipun lahjoittamisesta Suomelle itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien yhteydessä.

Norjan pääministeri Erna Solberg on kuitenkin ilmoittanut, ettei asiasta tule mitään. Rajamuutoksiin liittyy hänen mukaansa monimutkaisia kysymyksiä, ja perustuslakikin tulee tielle (IS 14.10.16). Raja ei siis siirry, mutta selitykset kuulostavat ontuvilta. On rajoja Pohjoismaissa ennenkin siirrelty.

Ruotsin ja Suomen välistä rajaa siirrettiin Märketillä vuonna 1981 niin, että saatiin suomalaisten aiemmin osin Ruotsin puolelle rakentama majakka kokonaan Suomen maaperälle. Ei siitä mitään suurempaa perustuslaillista ongelmaa saatu aikaan, vaikka osallisena oli Suomen ja Ruotsin lisäksi myös autonominen Ahvenanmaa.

Muhammad Ali ja hänen orjanimensä

Orjapoika Sansibarilla

Äskettäin kuollut menestynyt nyrkkeilijä Muhammad Ali oli alkuperäiseltä nimeltään Cassius Clay. Tästä nimestään hän kuitenkin luopui käännyttyään islamiin. Hänen uskonlahkonsa nimesi hänet uudestaan profeetta Muhammadin ja kalifi Alin mukaan. Alkuperäistä nimeään nyrkkeilijä Ali ilmoitti pitävänsä orjanimenä.

Aivan väärässä Ali ei toki ollut. Hänen etu- ja sukunimensä olivat eurooppalaista alkuperää – Cassius roomalaista ja Clay brittiläistä – vaikka Alin itsensä juuret olivat Afrikassa. Hänen sukunimensä lie orjaisäntien antama ja Cassius-nimikin kytkeytyy orjuuteen ainakin siten, että moni nimeä kantaneen roomalaisen mahtisuvun jäsen omisti orjia.

Mutta oliko Cassius Clayn uusi nimi Muhammad Ali, mitä sitäkään hän ei päässyt itse valitsemaan, sitten sen parempi?

Sedu Koskinen jatkaa Helsingin palmuperinnettä

Palmuja Hernesaaressa

Eilen kävelin yhdellä koiranulkoilutuslenkeistäni Hernesaaren kärkeen Sedu Koskisen laajennetulle kesäravintola-alueelle. Vaikka aurinko paistoikin, oli kävi tuuli vähän kylmästi, eikä alueella ruuhka päässyt häiritsemään. Jos lämpötilan unohti, niin palmujen välistä merelle katsellessa olisi voinut luulla olevansa jossakin Välimeren rannalla.

Palmuja on Helsingissä ollut ennenkin. Muistelin nähneeni kuvan sellaisesta Kaivopuistossa jostakin 1910-luvun tietämiltä. Sellaista kuvaa en onnistunut netistä löytämään, mutta Finna-palvelussa oli kuva Esplanadin puistossa olleista palmuista tuolta samaiselta vuosikymmeneltä.

Kaipailin joskus yleisblogeja

Silakat halsterissa

Huhuilin täällä joskus yleisblogien perään. Sellaisia oli joskus ennen vanhaan eli kymmenisen vuotta sitten. Ne olivat blogeja, joissa kirjoiteltiin milloin mistäkin aiheesta – vähän kuin tämä Aiheet siis.

Nyt sellainen sitten olisi. Vanhojen aikojen tuntu on taattu, sillä kirjoittajatkin ovat samoja. Blogimaailman vanhainkoti Wanha Blogistania on avautunut ja muutama juttukin on jo julkaistu. Kirjoittajat ovat niitä, jotka bloggasivat suomeksi jo silloin kymmenisen vuotta sitten.

Periaatteessa minäkin kuuluisin joukkoon, sillä ensimmäinen blogini Oikealla asialla alkoi jo vuonna 2004. Taidan kuitenkin pysyttäytyä täällä oman, nykyisen blogini puolella.

Wanha Blogistania, toisin kuin useimmat muut uudet blogit, löytyy tietysti myös Blogilistalta. Sieltä tilaamaan ja lukemaan.

Tunne historiasi, Maryan Abdulkarim

Wienin moskeija

Kirkko ja Kaupunki -lehti ei ole tähänkään asti juuri profiloitunut kristillisyyden sanansaattajana, mutta yhden sortin pohjanoteeraus saavutettiin nyt, kun lehti antoi sivuiltaan kuukausittaisen palstatilan islamapologeetta Maryan Abdulkarimille. Abdulkarimin ensimmäinen kolumni ”Tunne historiasi” ilmestyi lehden loppiaisnumerossa.

En tiedä, kenelle Abdulkarim ”tunne historiasi” -kehotuksen suuntaa. Kolumnin sisältö on siloteltua islamin historiaa, jossa kaikki oli hienosti ja edistyksellisesti, kunnes kristityt tulivat ristiretkineen ja pilasivat kaiken. Lopussa on vielä irrallinen osio ns. islamofobiasta.

Sivulauseessa, ohimenevänä huomiona, Abdulkarim sentään tulee maininneeksi, että muslimit saivat Mekan haltuunsa valloittamalla. Sama toistui sittemmin lukemattomilla muilla alueilla. Muslimien valloitus- ja ryöstöretket kristittyjä vastaan niin Vähään-Aasiaan, Välimeren rannikkomaihin kuin syvemmällekin Eurooppaan kestivät vuosisatojen ajan. Ja toki sotia käytiin muihinkin ilmansuuntiin. Ristiretket ovat niiden välissä korkeintaan sivuhuomio.

Viipuri, tuo venäläinen sotilaskunnian kaupunki

Kolikko: Viipuri, sotilaskunnian kaupunki

Vaikka CouchSurfing-majoituksen sääntöihin kuuluukin, että majoitus on ilmaista eikä tuliaisiakaan tarvitse tuoda, niin etenkin venäläiset sohvasurffarit tuovat niitä lähes aina. Taitaa olla sen verran syvällä sikäläisessä kulttuurissa, ettei ilmankaan kehdata tulla.

Koska Venäjä on tuossa vieressä, niin sieltä tulee vieraita melko usein. Olemmekin saaneet venäläistä suklaata, prjanik-pikkuleipiä, pitsiliinoja, jääkaappimagneetteja ja joskus jopa vodkaa. Yhden erikoisimmista tuliaisista saimme kuitenkin vasta aivan äskettäin.

Pietarilainen poika toi tuliaisina 10 ruplan kolikon, jolla juhlistettiin Viipurin saamaa ”sotilaskunnian kaupunki” -arvonimeä. Sen kaupungille myönsi Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev vuonna 2010. Kolikko tosin on vasta tältä vuodelta.

Kristinusko yhteiskuntaa rakentamassa

Sanahin, Armenia

Eero Junkkaala kirjoitti blogiinsa Seurakuntalainen.fi-sivustolla kristinuskosta yhteiskunnallisen kehityksen edistäjänä.

Päädyin Junkkaalan blogiin Twitterin kautta. Siellä artikkelia kehuttiin ylisanoin, kuten ”Ihan piti Internettiin laittaa näinkin infantiili ajatusrakennelma” (@Aittamaki) ja ”Onpa harvinaisen tyhmä kirjoitus” (@TuomasEnbuske).

Junkkaalan pointti on, että yhteiskunnallinen kehitys käy hämmästyttävän hyvin niin maantieteellisesti kuin historiallisestikin yhteen kristinuskon kanssa. Ne maat, joilla on takanaan pitkä kristillinen historia, ovat yleensä niitä, joissa tiede, talous ja elämänlaatu ylipäänsä ovat parhaiten kehittyneet. Poikkeuksina Junkkaala mainitsee Japanin sekä juutalaisen kulttuuripiirin. Jälkimmäiseenhän toki kristinuskonkin juuret johtavat.

Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

Evankelista Matteus

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

Valokuvia Kalixin ja Keminmaan kirkoista

Kalix ja Keminmaa: keskiaikaiset kivikirkot

Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat kivikirkot sijaitsevat Kalixissa ja Keminmaassa. Molemmat paikkakunnat ovat Perämeren rannalla, noin 60 kilometrin päässä toisistaan.

Kalixin, tai siis suomeksi Kainuun tai Alikainuun, kirkko on näistä kahdesta vanhempi. Sen rakentaminen lienee aloitettu jo 1400-luvun alkupuoliskolla. Käyttöön se vihittiin vuonna 1472. Keminmaan keskiaikainen kirkko on 1500-luvulta.

Vierailin molemmissa kirkoissa siskoni kanssa, kun palasimme Lapista etelään elokuun lopulla. Sää suosi meitä, ja pääsimme katsomaan molemmat kirkot kauniissa auringonpaisteessa. Kumpikaan kirkoista ei ollut varsinaisesti auki, mutta Kalixin kirkkoon pääsimme siivoajien siivellä. Keminmaan kirkon sisätiloja pääsimme katsomaan vain ikkunasta kurkkien.

Heinälahden muuttuvat postinumerot

Taavelintie, Heinälahti (Mikkeli)

Julkishallinnossa on varmasti tarvetta monenlaisiin uudistuksiin, mutta turhan usein siellä keskitytään toissijaiseen näpertelyyn tai suorastaan haitalliseen kiusantekoon. Jos ei muuta keksitä, niin vaihdetaan vaikka saman kylän postinumeroa aina muutaman vuoden välein.

Heinälahti sijaitsee noin kymmenen kilometriä Mikkelin keskustasta kaakkoon. Joskus 1970-luvun alkupuolella siellä oli vielä kauppa ja oma postinumero – 52120 Heinälahti – ja olisiko ollut postitoimistokin? Minulla sellaisista ei ole omakohtaista muistikuvaa, sillä synnyin vasta 1974.

Minun lapsuudessani kylän osoite oli ”Heinälahti, 51999 Mikkeli”. Noita 999-päätteisiä postinumeroita käytettiin ilmeisesti haja-asutusalueilla, joilla ei ollut omaa postitoimistoa eikä postinumeroa, vaan joista asioitiin keskuskaupungin postikonttorissa. Sellainen kylä oli esimerkiksi Heinälahti, josta postipalveluita saadakseen piti mennä Mikkeliin.

Entä jos Suomi olisikin novgorodilainen?

Nikolainluostari, Vanha-Laatokka

Yleisradion televisio-ohjelmasarja ”Suomi on ruotsalainen” alkaa otoksella talvisesta kerrostalolähiöstä jossakin Venäjällä. Näkymästä sanotaan: ”Täällä saa kyllä aika hyvän käsityksen siitä, miltä Suomi näyttäisi, jos emme olisi olleet osa Ruotsia, vaan olisimme kuuluneet vuosisatojen ajan Venäjään.”

Toteamus on melkoisen historiaton. Silloin kun Ruotsin valtakunta nykyisen Suomen alueelle levittäytyi, toisena osapuolena ei ollut Venäjä vaan Novgorodin tasavalta. Ruotsi levittäytyi Suomeen lännestä, Novgorod idästä. Ja Novgorod oli aika eri maa kuin nykyinen Venäjä – tai silloinen Ruotsi.

Novgorod oli tosiaan tasavalta. Valitettavasti tiedot sen luonteesta ovat kovin sirpaleisia. Ei se mikään moderni demokratia ollut, mutta aikansa mittapuulla monella tavalla edistyksellinen. Säilyneet tuohikirjeet, joiden joukossa mm. vanhimmat itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitetut tekstit, todistavat mm. lukutaidon yleisyydestä ja naisten suhteellisen hyvästä asemasta.

Mannerheim-kulkue Mikkelin Marski Festiin

Mannerheimin patsas, Mikkeli

Mikkeli ei ole ollut erityisen tunnettu kesätapahtumistaan. Joskus 70- ja 80-luvuilla oli Rapu ja muikku, mutta se kuihtui pois. Jotain kai on yritetty senkin jälkeen.

Syyskesällä olisi luvassa uutta vipinää, kun Mikkelissä järjestetään elo-syyskuun vaihteessa ensimmäinen Marski Fest. Idean kerrotaan olevan alkujaan kaupunkilaisilta. Mikkeliin on haluttu tapahtumaa, jossa tuotaisiin esille kaupungin historiaan kiinteästi kytkeytyvää marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimiä.

Kuitenkin, kun ohjelmaa lukee, niin ei sieltä Mannerheimiä mistään löydä. Tapahtumakeskuksen nimi on Marski Areena ja se pystytetään oheisessa kuvassa näkyvän Mannerheimin patsaan luokse, mutta siinä se sitten onkin.

Festivaalin sivuilla rohkaistaan esittämään ehdotuksia ohjelmaksi tapahtuman Facebook-sivulla. Siitä rohkaistuneena esitänkin ohjelmaan patsaskulkuetta.

Raittijärvi on kylä tiettömien taipaleiden takana

Raittijärvi, Käsivarsi, Enontekiö

Kirjoitin edellisessä merkinnässä Raittijärvellä järjestetystä jumalanpalveluksesta. Itse kylästä ei tullut paljon kerrottua, joten korjataan se puute nyt.

Raittijärven kylä sijaitsee Enontekiön kunnan Yliperällä Käsivarren erämaa-alueen sisällä. Kylässä on kymmenkunta taloa, joissa kaikissa tosin ei asuta vuoden ympäri. Kyläläisillä on toiset asunnot muualla (aika monella ilmeisesti Kaaresuvannossa). Kylä ei kuitenkaan koskaan ole autio, vaan jossakin taloista ollaan aina paikalla.

Kylän saamenkielinen nimi on Ávžžášjávri. Useimpien, jollei kaikkien, kylän asukkaiden äidinkieli on pohjoissaame.

Äitienpäivä 2012 on sunnuntaina 13.5.

Vuoriananaksen kukka

Äitienpäivää vietetään Suomessa toukokuun toisena sunnuntaina. Tänä vuonna 2012 äitienpäivä on siten sunnuntaina 13. toukokuuta.

Vaikka äitienpäivää vietetäänkin monissa eri maissa, ei se kaikissa ole samaan aikaan. Toukokuun toinen sunnuntai on kuitenkin hyvin yleinen vaihtoehto. Silloin äitienpäivää vietetään muun muassa Yhdysvalloissa, josta perinne Suomeenkin levisi.

Yhdysvalloissa äitienpäivästä tuli kansallinen juhlapäivä vuonna 1914. Suomessa sitä vietettiin ensimmäisen kerran jo toukokuussa 1918, mutta aluksi äitejä muistettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina. Nykyiselle paikalleen juhlinta vakiintui vuodesta 1927 alkaen.

Englannissa vietetään amerikkalaisperäisen äitienpäivän sijaan Mothering Sunday -juhlaa. En ole aivan varma, kuinka se pitäisi kääntää suomeksi. Ehkä ”äiteilysunnuntai”, vaikka kuulostaakin hassulta, olisi osuvin.

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Jeesus Kristus

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta oletettavaa kuitenkin on, että ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.

Karkauspäivä 24. vai 29. helmikuuta?

Tilataidetta rannalla

Tänään on 24. päivä helmikuuta. Jos kalenteria ei olisi 1990-luvun lopulla rustattu Suomessakin uusiksi, niin tänään olisi karkauspäivä. Tällä kohtaa karkauspäivä on ollut siitä asti, kun se Rooman keisarin Julius Caesarin määräyksestä vuonna 46 eKr. siihen asetettiin.

Ensimmäinen kerta, kun karkauspäivää vietettiin vasta 29.2. oli vuonna 2000. Se oli poikkeuksellinen karkauspäivä siinäkin mielessä, että tasasatavuodet eivät yleensä ole karkausvuosia. 400:lla jaolliset vuodet, ja siten myös vuosi 2000, kuitenkin ovat.

Tuollaiset historialliset anomaliat, joissa jokin ei mene niin kuin sen johdonmukaisesti voisi kuvitella menevän, ovat usein hauskoja ja mielestäni säilyttämisen arvoisia – etenkin, jos niihin liittyy tarina. Ja useinhan niihin liittyy. Esimerkiksi karkauspäivän ajankohta helmikuun 24:ntenä liittyi siihen, että ennen Caesarin määräämää kalenteriuudistusta karkauspäivän sijaan käytössä oli kokonainen karkauskuukausi.

Suomenruotsalaiset: suomalaisia vai ruotsalaisia?

Svenska Klubben

Suomenruotsalaiset eivät yleensä pidä siitä, jos heitä sanoo ruotsalaisiksi. He korostavat olevansa yhtä suomalaisia kuin muutkin suomalaiset, vaikka ovatkin ruotsinkielisiä.

Iso osa Suomen ruotsinkielisistä äänestää kuitenkin ruotsalaista kansanpuoluetta, jonka nimi taannoin vaihdettiin muotoon ”Suomen ruotsalainen kansanpuolue” (ruotsiksi Svenska folkpartiet i Finland). Puolueessa pidettiin ongelmallisena muun muassa sitä, että heidän poliitikkojaan sanotaan ”ruotsalaisiksi” (HS 6.4.10).

Puolueen logiikkaa on vaikea ymmärtää. Jos he haluavat painottaa olevansa ”suomalainen puolue, jonka työkielenä on ruotsi”, niin miksi puolueen nimessä sitten edelleen on ”ruotsalainen”? Miksi he kuvittelevat, että heidän poliitikkojaan ja kannattajiaan tuon uuden puoluenimen myötä kutsuttaisiin? Ruotsalaisiksi tietenkin – niinhän he itsekin tekevät.

Tukholman etnografinen museo on huijaus

Etnografiska museet, Tukholma

Tukholmassa tulee aina välillä käytyä ihan vain siksi, että laivayhtiön kanta-asiakkaana sinne pääsee aina välillä halvalla tai ilmaiseksikin. Onhan se kuitenkin ihan komea kaupunki, jossa riittää nähtävää, jos on aikaa tutustua.

Laivalla on jaossa Stockholm This Week What’s On Stockholm -lehtinen, josta voi katsoa mitä kaupungissa tapahtuu. Esitteessä kerrottiin muun muassa Etnografisen museon (Etnografiska museet) näyttelyistä, ja olipa siinä jopa tieto, että museoon on vapaa pääsy (Free entrance). Siispä suuntasimme siskon kanssa sinne.

Etnografinen sijaitsee sen verran kaukana Tukholman keskustasta, että ainakaan molempiin suuntiin ei viitsi kävellä, vaikka se mukava tapa liikkua kaupungissa onkin. Keskustasta sinne pääsee bussilla 69, kunhan vain saa jostakin hankittua lipun. Bussissa niitä ei myydä, ja kännykkälippuun olisi pitänyt olla ruotsalainen liittymä.

Kiovan Äiti Kotimaa -patsas

Kiovan Äiti Maa -patsas

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, vähän keskustan ulkopuolella, on valtava Äiti Maa (tai ”Äiti Kotimaa”, Batkivštšyna-Maty) -patsas. Hissillä olisi päässyt kuulemma ylöskin, mutta olimme paikalla sen verran illasta, että patsaan sisätilat olivat menneet jo kiinni. Ulkoa sitä toki sai katsella.

Onkohan tällaisia neuvostoaikoina rakennettu moneenkin paikkaan? Armenian pääkaupungissa Jerevanissa on vähän samantapainen, siellä nimeltään ”Äiti Armenia”. Kiovan patsas on kuitenkin 62-metrisenä paljon kookkaampi (Äiti Armenian korkeus on vain 23 metriä).

Patsaan juurelle kuljettiin toisen, vähän pienemmän monumentin läpi. Sen seiniin oli kaiverrettu voitokkaita neuvostosotilaita taistelemassa toisessa maailmansodassa, tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin, ”suuressa isänmaallisessa sodassa”.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit