ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

historia

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "historia".

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Jeesus Kristus

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta oletettavaa kuitenkin on, että ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.

Karkauspäivä 24. vai 29. helmikuuta?

Tilataidetta rannalla

Tänään on 24. päivä helmikuuta. Jos kalenteria ei olisi 1990-luvun lopulla rustattu Suomessakin uusiksi, niin tänään olisi karkauspäivä. Tällä kohtaa karkauspäivä on ollut siitä asti, kun se Rooman keisarin Julius Caesarin määräyksestä vuonna 46 eKr. siihen asetettiin.

Ensimmäinen kerta, kun karkauspäivää vietettiin vasta 29.2. oli vuonna 2000. Se oli poikkeuksellinen karkauspäivä siinäkin mielessä, että tasasatavuodet eivät yleensä ole karkausvuosia. 400:lla jaolliset vuodet, ja siten myös vuosi 2000, kuitenkin ovat.

Tuollaiset historialliset anomaliat, joissa jokin ei mene niin kuin sen johdonmukaisesti voisi kuvitella menevän, ovat usein hauskoja ja mielestäni säilyttämisen arvoisia – etenkin, jos niihin liittyy tarina. Ja useinhan niihin liittyy. Esimerkiksi karkauspäivän ajankohta helmikuun 24:ntenä liittyi siihen, että ennen Caesarin määräämää kalenteriuudistusta karkauspäivän sijaan käytössä oli kokonainen karkauskuukausi.

Suomenruotsalaiset: suomalaisia vai ruotsalaisia?

Svenska Klubben

Suomenruotsalaiset eivät yleensä pidä siitä, jos heitä sanoo ruotsalaisiksi. He korostavat olevansa yhtä suomalaisia kuin muutkin suomalaiset, vaikka ovatkin ruotsinkielisiä.

Iso osa Suomen ruotsinkielisistä äänestää kuitenkin ruotsalaista kansanpuoluetta, jonka nimi taannoin vaihdettiin muotoon ”Suomen ruotsalainen kansanpuolue” (ruotsiksi Svenska folkpartiet i Finland). Puolueessa pidettiin ongelmallisena muun muassa sitä, että heidän poliitikkojaan sanotaan ”ruotsalaisiksi” (HS 6.4.10).

Puolueen logiikkaa on vaikea ymmärtää. Jos he haluavat painottaa olevansa ”suomalainen puolue, jonka työkielenä on ruotsi”, niin miksi puolueen nimessä sitten edelleen on ”ruotsalainen”? Miksi he kuvittelevat, että heidän poliitikkojaan ja kannattajiaan tuon uuden puoluenimen myötä kutsuttaisiin? Ruotsalaisiksi tietenkin – niinhän he itsekin tekevät.

Tukholman etnografinen museo on huijaus

Etnografiska museet, Tukholma

Tukholmassa tulee aina välillä käytyä ihan vain siksi, että laivayhtiön kanta-asiakkaana sinne pääsee aina välillä halvalla tai ilmaiseksikin. Onhan se kuitenkin ihan komea kaupunki, jossa riittää nähtävää, jos on aikaa tutustua.

Laivalla on jaossa Stockholm This Week What’s On Stockholm -lehtinen, josta voi katsoa mitä kaupungissa tapahtuu. Esitteessä kerrottiin muun muassa Etnografisen museon (Etnografiska museet) näyttelyistä, ja olipa siinä jopa tieto, että museoon on vapaa pääsy (Free entrance). Siispä suuntasimme siskon kanssa sinne.

Etnografinen sijaitsee sen verran kaukana Tukholman keskustasta, että ainakaan molempiin suuntiin ei viitsi kävellä, vaikka se mukava tapa liikkua kaupungissa onkin. Keskustasta sinne pääsee bussilla 69, kunhan vain saa jostakin hankittua lipun. Bussissa niitä ei myydä, ja kännykkälippuun olisi pitänyt olla ruotsalainen liittymä.

Kiovan Äiti Kotimaa -patsas

Kiovan Äiti Maa -patsas

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, vähän keskustan ulkopuolella, on valtava Äiti Maa (tai ”Äiti Kotimaa”, Batkivštšyna-Maty) -patsas. Hissillä olisi päässyt kuulemma ylöskin, mutta olimme paikalla sen verran illasta, että patsaan sisätilat olivat menneet jo kiinni. Ulkoa sitä toki sai katsella.

Onkohan tällaisia neuvostoaikoina rakennettu moneenkin paikkaan? Armenian pääkaupungissa Jerevanissa on vähän samantapainen, siellä nimeltään ”Äiti Armenia”. Kiovan patsas on kuitenkin 62-metrisenä paljon kookkaampi (Äiti Armenian korkeus on vain 23 metriä).

Patsaan juurelle kuljettiin toisen, vähän pienemmän monumentin läpi. Sen seiniin oli kaiverrettu voitokkaita neuvostosotilaita taistelemassa toisessa maailmansodassa, tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin, ”suuressa isänmaallisessa sodassa”.

Viron historiallinen museo Tallinnassa

Viron historiallinen museo, Tallinna

Tallinnassa tulee käytyä melko usein, mutta siellä sijaitsevassa Viron historiallisessa museossa (Eesti Ajaloomuuseum) kävin ensimmäistä kertaa vasta toissapäivänä. Museo sijaitsee pörssinäkin palvelleessa Suurkillan talossa Tallinnan vanhan kaupungin halkaisevan Pikk-kadun varrella.

Sisäänpääsy maksoi viisi euroa. Siihen nähden, että museo oli varsin pieni, pääsymaksu oli mielestäni melko kallis. Museo oli muutenkin lievä pettymys. Vanha kiltatalo on kyllä hieno, mutta muutoin museo oli vähän vaisu.

Nykyaikaiseen tyyliin museossa oli paljon vuorovaikutteisia elementtejä. Aikakoneessa olisi saanut matkata menneeseen aikaan ja kokeilla kysymyksiin vastaamalla, kuinka olisi selviytynyt silloin. Minut kone yritti heittää Ruotsin vallan ajalle, mutta aikamatka keskeytyi näytölle ilmaantuneeseen Windows-virheilmoitukseen. Vieressä olisi voinut leikkiä hansakauppiasta pelin muodossa.

Karibiallakin halutaan uusia valtioita

Guadeloupen yleisneuvosto

Helsingin Sanomien uusimmassa kuukausiliittessä (toukokuu 2011) on Anu Nousiaisen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli alueista, joille ainakin osa väestöstä haluaisi muodostaa uuden valtion tai ainakin saada lisää autonomiaa. Iso osa oli toki maantieteilijälle ainakin jollakin tavoin tuttuja, mutta mahtui joukkoon paljon ennestään tuntemattomiakin.

Kuukausiliitteen karttasivuille pääsi vajaat 120 aluetta, ”joissa tällä hetkellä toimii vähintään yksi itsenäisyyttä tai suurempaa autonomiaa ajava liike.” Karibialta mukaan olivat päässeet Yhdysvalloille nykyisin kuuluva Puerto Rico sekä Nicaraguan Moskiittorannikko. Mielestäni muutama muukin alue olisi kuulunut joukkoon mukaan.

Puuttuvista alueista Nevis lienee selkein tapaus. Se on pieni 12 tuhannen asukkaan saari, joka erkaantui entisestä emämaastaan Britanniasta osana Länsi-Intian Federaatioon kuulunutta Saint Kitts-Nevis-Anguillan osavaltiota. Anguillalaiset protestoivat järjestelyä ensin, ja vaativat pääsyä takaisin siirtomaaksi. Näin tapahtuikin. Myös riitaisa federaatio jäi varsin lyhytikäiseksi, kun sen muodostaneet saaret yksi toisensa jälkeen saivat täyden itsenäisyyden.

Karibit haluavat olla kalinagoja

Kalinagonainen Dominicalla

Dominica on viimeinen Itä-Karibian saarista, jolla vielä elää karibi-intiaaneja. Hekään eivät tosin enää haluaisi olla karibeja, koska nimi muistuttaa heitä siirtomaa-ajoista ja kannibalismisyytöksistä.

Nimikysymys on ollut pinnalla pitkään. Nyt karibit, tai siis kalinagot, vaativat Dominican hallitusta tunnustamaan uuden nimen viralliseksi ja muuttamaan Karibiterritorion nimen Kalinagoterritorioksi ja sen johtajan arvonimen kalinagopäälliköksi (Jamaica Observer 17.11.10).

Nimi ei kuitenkaan ole varsinaisesti eurooppalaisten antama. Taino-intiaanit käyttivät nimitystä caniba tai canima kuvatessaan Kolumbukselle sotaisaa heimoa, jota he pelkäsivät. Nimitys ei tosin välttämättä tarkoittanut karibeja vaan paikkaa, jossa nämä asuivat. Tästä tulivat kuitenkin espanjaan ja sen kautta muihin eurooppalaisiin kieliin sanat karibi ja kannibaali.1

Suur-Savo ja Pien-Savo

Mikkelin Pikkutori

Satunnaiset Mikkelin-kävijät saattavat joskus kummastella sitä, kuinka paikkakunnalta löytyy niin paljon erilaisia Suur-Savo-nimeä kantavia tahoja. On Suur-Savon Sähkö, Suur-Savon 4H-piiri, Suur-Savon museo, Suur-Savon Mäyräkoirakerho ja paljon muuta.

Jos ihan vain Suur-Savosta puhutaan, niin sillä paikalliset tarkoittavat useimmiten paikallista S-ryhmän osuuskauppaa. Viimeksi muutama päivä sitten kerrottiin alueen osuuspankkien yhtyvän uudeksi Suur-Savon Osuuspankiksi (LS 31.8.10).

Jotkut saattavat jopa epäillä suursavolaisuuden olevan Suur-Suomi-aatteen maakuntaversio. Ovathan savolaiset varsin ekspansiivisia aikojen saatossa olleetkin ja levittäytyneet laajalti maakuntansa ulkopuolisille alueille etelärannikolta aina Lappiin saakka. Pohjanmaalla on savolaiskiilansa, ja pitävätpä jotkut maan pääkaupunkiakin jo savolaisille menetettynä.

Vorschmack on erikoinen herkku

Marskin Vorschmack

Mari osti viime maanantaiksi purkin vorschmackia. Juhlistimme sillä sitä, että sain läskikampanjan aikana 15 kiloa painoa pois, ja palailen nyt taas normaalimpaan ruokavalioon.

Vorschmack on varsin erikoislaatuinen herkku. Ei taida kovin paljon olla sellaisia ruokalajeja, joihin laitettaisiin lihaa ja kalaa sekaisin. Vorschmackiin laitetaan. Keskeisimmät ainesosat ovat ruskistettuna jauhettu lampaanliha ja silli, mutta seassa on usein myös nautaa ja anjovista.

Kyseessä on kuitenkin enemmän liha- kuin kalaruoka. Sillin ja anjoviksen tehtävä on antaa lihalle makua. Kovin paljon muita mausteita ei sitten tarvitakaan.

Alan Lomaxin Haiti

Haiti on viime aikoina ollut paljon esillä, kuten myös erilaiset tavat auttaa haitilaisia maanjäristyksen uhreja.

Musiikkitieteilijä ja folkloristi Alan Lomax vietti Haitilla neljä kuukautta 1930-luvun lopulla ja äänitti siellä noin 50 tuntia paikallista kansanmusiikkia. Ne jäivät kuitenkin silloin julkaisematta. Lomax riensi Haitin jälkeen jo uusiin projekteihin, eikä hän enää myöhemmin ollut tyytyväinen varhaisten Haiti-äänitystensä äänenlaatuun.

Lomax teki äänityksiä eri puolilla maailmaa. Minullakin on pari hänen CD-levyään, jotka sisältävät dominicalaista kansanmusiikkia ja itäkaribialaisia lastenlauluja 1950- ja 1960-luvuilta (ansaitsisivat varmaan oman merkintänsä tässä blogissa). Haiti-äänitykset ovat tulleet saataville kuitenkin vasta nyt, kun raidat on nykytekniikan avulla pystytty puhdistamaan ylimääräisestä kohinasta.

Roseau on kaupunki pienoiskoossa

Old Street ja King George V Street

Dominican pääkaupunki Roseau on erikoislaatuinen pieni kaupunki. Vain reilun neljännesneliökilometrin kokoinen keskikaupunki on pakkautunut tiiviisti Karibianmeren, Roseau-joen ja vuorten väliin. Pienestä koostaan huolimatta alueelle mahtuu hämmästyttävä määrä erilaisia paikkoja.

Erityisen paljon Roseaun keskustaan mahtuu kortteleita. Lähellä merenrantaa kaupungin mittakaava on suorastaan miniatyyrimainen. Ruutukaava-alueen pienimmät korttelit ovat vain 25 metriä kanttiinsa. Katuja ja risteyksiä onkin tiheässä, ja kaupungissa on sen pienestä koosta huolimatta suhteellisen helppo eksyä. Kortteleiden suuri määrä saa kaupungin myös tuntumaan kokoaan suuremmalta.

Tyyliltään Roseaun vanhat puurakennukset ovat niinsanottua karibialaista kansanarkkitehtuuria (Caribbean vernacular). Dominica oli köyhä siirtokunta, ja siksi sen pääkaupunkiinkaan ei rakennettu pömpöösejä monumentteja. Talot rakennettiin omista lähtökohdista, paikallisiin luonnonoloihin sovittaen ja eri puolilta vaikutteita keräten.

Verla on vaatimaton Unesco-kohde

Verla

Heinäkuun alkupuolella tuli pistäydyttyä yhdessä Suomen Unesco-kohteista, Pohjois-Kymenlaakson Jaalassa sijaitsevassa Verlan ruukkikylässä. Otin siellä myös sarjan valokuvia, joita voi käydä katsomassa kuvablogin puolella.

Maailmanperintökohteeksi Verla on melko vaatimaton. Silti se ansaitsee paikkansa listalla: on hyvä, ettei maailmanperintö ole vain kokoelma toinen toistaan pömpöösimpiä monumentteja.

Itse asiassa Unescon perusteluissakin korostetaan Verlan tavanomaisuutta. Kyseessä on esimerkki pienestä teollisuuskylässä, joita 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla syntyi paperi- ja kartonkiteollisuuden ympärille.

Isoviha taisi olla ikävää aikaa

Toimittaja Ilkka Malmberg on kirjoittanut Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen (7/2009) artikkelin, jossa etsitään Suomesta paikkakuntia, joilla ei olisi sodittu. Loppupuoli artikkelista käsittelee isovihaa, jota Malmberg – ilmeisen oikeutetusti – kutsuu kansanmurhaksi.

Hämmentävää on se, kuinka vähän itsekään isovihasta tietää. Kyllä minä koulun historiasta muistan, että sellainen ajanjakso oli 1700-luvun ja, ettei se ollut mitään erityisen kivaa aikaa. Mutta kun kerrotaan 20–30 tuhannesta Venäjälle viedystä suomalaisesta orjasta, jotka pääasiassa olivat lapsia, joukkomurhista ja -raiskauksista, niin onhan se järkyttävää.

Toisen maailmansodan jälkeen isovihasta puhuminen ei ollut suotavaa. Koulukirjoissa esitettiin aiheesta varsin siivottu versio. Malmbergin viittaamassa Keskikoulun Suomen historia -teoksessa vuodelta 1964 ei esimerkiksi kerrota mitään orjista eikä lapsista. Virallinen totuus oli, että isovihan tuhoja oli aiemmin liioiteltu äärioikeistolaisia tarkoitusperiä varten.

Hajanaisia huomioita Hajastanista

Hajastan

Armenian omakielinen nimi on Հայաստան, suomalaisittain kirjoitettuna Hajastan. Nimi on johdettu armenialaisten myyttisestä kantaisästä Haikista (kirjoitetaan myös Hayk). Perään on liitetty indoiranilainen maata tarkoittava stan-pääte.

Haik asui Babyloniassa, mutta riitauduttuaan sikäläisen kuninkaan kanssa hän palasi esi-isiensä maille Ararat-vuoren lähelle. Haikin isä oli Togorma (Togarmah), jonka isoisä taas oli Nooan poika Jafet (Jaafet).

Armenialaiset katsovat siis polveutuvansa suoraan Nooasta. Tosin, jos Raamatun mukaan mennään, niin niinhän me kaikki.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit