Savolainen desilitra - 2.1.10
Tapahtui erään nyt jo kuntakartalta poistuneen maalaiskunnan yläasteella joskus 1980-luvulla:
Kotitaloustunneilla oli tapana jakaa luokka muutamaksi pienemmäksi ryhmäksi, jotka sitten valmistivat kukin osan senkertaisesta ateriakokonaisuudesta. Usein jonkin ryhmän homma meni vähän pieleen – opetteluahan se oli – mutta tällä nimenomaisella kerralla jälkiruokaryhmän tuotos oli harvinaislaatuisen epäonnistunut. Itse asiassa tuotos oli täysin syömäkelvoton.
Opettaja arveli, että syy epäonnistumiseen oli liian suuri leivinjauheen määrä. Jälkiruokaryhmäläiset vakuuttivat kuitenkin laittaneensa sitä ihan ohjeen mukaan. En muista ohjeen vaatimaa määrää, mutta sanotaan nyt vaikka, että se oli ”1 tl”. Ryhmän jäsenet vakuuttivat, etteivät he laittaneet leivinjauhetta kuin yhden tesilitran.
Hajanaisia huomioita Hajastanista - 26.6.09
Armenian omakielinen nimi on Հայաստան, suomalaisittain kirjoitettuna Hajastan. Nimi on johdettu armenialaisten myyttisestä kantaisästä Haikista (kirjoitetaan myös Hayk). Perään on liitetty indoiranilainen maata tarkoittava stan-pääte.
Haik asui Babyloniassa, mutta riitauduttuaan sikäläisen kuninkaan kanssa hän palasi esi-isiensä maille Ararat-vuoren lähelle. Haikin isä oli Togorma (Togarmah), jonka isoisä taas oli Nooan poika Jafet (Jaafet).
Armenialaiset katsovat siis polveutuvansa suoraan Nooasta. Tosin, jos Raamatun mukaan mennään, niin niinhän me kaikki.
Savolaista elämänlaatua - 23.6.09
Maria Tojkander kirjoittaa Talouselämä-lehdessä laiskottelun vaikeudesta. Hän kummastelee sitä, kuinka vaikea on olla jouten.
Kirjoituksessaan Tojkander lähestyy joutilaisuutta monesta eri näkökulmasta. Yksi niistä on maakunnallinen:
Aja Suomen poikki niin, että lähdet liikkeelle mantereen läntisimmästä kunnasta Korsnäsistä ja etenet Keski-Suomen yli Savoon. Pelkästä maisemasta huomaat, kuinka eri tavoilla eri puolilla Suomea suhtaudutaan joutilaisuuteen.
Pohjanmaalla maisemaa hallitsevat siistit peltorivit ja toinen toistaan komeammat pytingit. Mitä idemmäksi tulet, sitä tiheämmässä tien varressa näkyy ruostuneita traktoreita. Itä-Suomessa isännät istuvat kuistilla pieksemässä suutaan, Pohjanmaalla isännät rakentavat kilpaa lisäsiipeä ja seuraavaa kerrosta.
Huomenna on palmusunnuntai - 4.4.09
Huomenna on palmusunnuntai, joka on paastonajan viimeinen sunnuntai. Siitä alkaa hiljainen viikko tai piinaviikko, miten sitä sitten haluakaan kutsua.
Tämä paasto ei ole tuntunut niin pitkältä kuin edelliset. Aika on lentänyt lähes siivillä. Ehkä se johtuu Marin minulle suunnittelemasta paastoruokavaliosta, jonka ansiosta lihattomuus ja suklaattomuus ei ole ollut aivan yhtä tuskaa kuin useimpina vuosina. Tai ehkä tähän vain alkaa tottua.
Itä- ja länsisuomalaiset eri porukkaa - 13.5.08
Juuri kun ehdin kirjoittaa puukoista ja kalakukoista, kertoo Hesari, että puukko- ja kalakukkoheimot ovat geneettisestikin eri porukkaa. Idästä Suomeen on tullut suomalaisugrilaista väkeä Uralin tienoilta ja ehkä sieltä kuuluisasta Volgan mutkastakin. Myöhemmin Ruotsista ja Baltiasta saapuneet asukit ovat sitten jääneet läntiseen Suomeen.
Itä ja länsi yhtyvät - 12.5.08
Suomen itäisten ja läntisten heimojen parhaat tuotokset kohtaavat, kun samassa kuvassa on savolainen kalakukko ja pohjalainen puukko. Molemmat myös kantavat nimeä, joka tuotteen taustalla on: puukko on mallia Iisakki Järvenpää ja kalakukkopaketin päällä luki Irene Partanen. Oikean ihmisen nimi tavaralla tai ruoalla luo luotettavuutta, sillä kukapa haluaisi nimensä sekundatavaran kylkeen. Siksi kai suklaalevyjenkin kyljessä on Karl Fazerin nimikirjoitus ja myös tuo poliittisempi blogini kantaa kirjoittajiensa nimiä.
