Aiheita » itä-länsi

Itä- ja länsisuomalaiset eri porukkaa

Niko Lipsanen — Tue, 13 May 2008 09:37:52 +0000

Juuri kun ehdin kirjoittaa puukoista ja kalakukoista, kertoo Hesari, että puukko- ja kalakukkoheimot ovat geneettisestikin eri porukkaa. Idästä Suomeen on tullut suomalaisugrilaista väkeä Uralin tienoilta ja ehkä sieltä kuuluisasta Volgan mutkastakin. Myöhemmin Ruotsista ja Baltiasta saapuneet asukit ovat sitten jääneet läntiseen Suomeen.

Sodat, taudit ja nälänhädät niittivät väkeä muinaisessa Suomessa. Niinpä saattoi joskus käydä, etenkin idässä, ettei kylään jäänyt montaa perhettä eloon ja jatkamaan geenejään. Tätä kutsutaan geneettiseksi pullonkaulaksi. Ilmeisesti suomalaisugrilaiset geenit selvisivät kuitenkin paremmin Savon ankarissa olosuhteissa. Lännessä vallitsevat eteläiset ja skandinaaviset piirteet.

Länsisuomalaisia voi siis pitää puoliruotsalaisina. Idässä taas on yhä suomalaisugrilaista alkuvoimaa.

Geneettinen jako ei ilmeisesti kuitenkaan täysin mene murrerajojen mukaan. Paitsi Itä-Suomi, on Hesarin mukaan myös Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kun asutettu Savosta käsin. Pohjois-Pohjanmaan ja Peräpohjolan murteet ovat kuitenkin läntisiä. Ja Lappi nyt ei edes ole Suomea kuin hallinnollisten yhteensattumien takia.

Kuvassa Volgan mutka. Otin kuvan Studenetsissä (Tatarstanissa, Kazania vastapäätä) viime kesän reissulla 13.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Itä ja länsi yhtyvät

Niko Lipsanen — Sun, 11 May 2008 22:44:34 +0000

Suomen itäisten ja läntisten heimojen parhaat tuotokset kohtaavat, kun samassa kuvassa on savolainen kalakukko ja pohjalainen puukko. Molemmat myös kantavat nimeä, joka tuotteen taustalla on: puukko on mallia Iisakki Järvenpää ja kalakukkopaketin päällä luki Irene Partanen. Oikean ihmisen nimi tavaralla tai ruoalla luo luotettavuutta, sillä kukapa haluaisi nimensä sekundatavaran kylkeen. Siksi kai suklaalevyjenkin kyljessä on Karl Fazerin nimikirjoitus ja myös tuo poliittisempi blogini kantaa kirjoittajiensa nimiä.

Iisakki-puukon ostin Lapista keväällä 2000. En tunne juurikaan puukkoperinnettä, joten en osaa edes sanoa onko tuo minun puukkoni pohjalaista vai lappilaista mallia. Mutta hyvä puukko se on ollut, tosin kaipaisi jo terottamista.

Partasen kukkoja näkyy olevan Kuopiossa niin Irene kuin Hanna Partasenkin nimellä. Jos olisin Kuopiosta, minulla varmaan olisi vankka näkemys siitä, kumpi on parempi. Tymäkkä maku tuossa Irenen muikkukukossa on. Ei sitä voi hyväksi olla sanomatta. Täällä Helsingissä kukkomakuni on tosin tainnut kaupunkilaistua, sillä suosikkejani ovat nykyisin kainuulaiset pikkukukot. Helsingissä niitä myy ainakin Kalaliike Marja Nätti (sekä Vanhassa että Hakaniemen hallissa). Kainuulaisiin avokukkoihin en tosin ole erityisemmin ihastunut, koska ne ovat mielestäni kuivahkoja.

Muikkukukko sen pitää joka tapauksessa olla. Ahven- ja lanttukukotkin käyvät välillä mukavasta vaihtelusta, mutta kyllä muikku kaikista parhaiten kukon sisään sopii. Sitä silavaakin saa mielellään olla ihan reilusti.

Otin kuvan kesäterassillamme äitienpäiväsunnuntaina 11.5.2008. Äiti ei silti ollut paikalla. Kukon toi vaimoni Mari, jolla länsisuomalaisuudestaan huolimatta on myös savolaista sukuperimää.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Miksi länsisuomalaiset urputtavat?

Niko Lipsanen — Mon, 25 Feb 2008 00:16:28 +0000

Nelonen kertoo meille, että “länsisuomalaiset vanhemmat kantelevat eniten lastensa opettajista”. Läänitasolla tarkasteltuna länsisuomalaiset ovat kuusi kertaa hanakampia valittamaan kuin itäsuomalaiset. Mistä moinen ero voisi johtua?

Ensin kannattaa tietysti mennä jutun lähteille Sunnuntaisuomalaiseen. Länsi-Suomen läänistä sivistystointa koskevia kanteluja oli viime vuonna tullut 101 kappaletta, Itä-Suomen läänistä 17. Länsisuomalaisten kantelumäärä tosiaankin on kuusi kertaa suurempi, mutta myös läänin väkimäärä on Itä-Suomen lääniin verrattuna noin kolminkertainen. Nelonen kertoo kanteluhanakkuudesta (”Läänissä kanneltiin kuusi kertaa hanakammin kuin Itä-Suomen läänissä”), mikä ainakin minusta edellyttäisi kantelumäärien suhteuttamista läänien asukaslukuihin.

Tarkistuslaskennankin jälkeen länsisuomalaisten into kannella opettajista on silti kaksinkertainen itäsuomalaisiin verrattuna. Onko syynä länsisuomalainen perusnegatiivisuus, joka saa urputusinnon nousemaan savolaista lupsakkuutta tai karjalaista iloisuutta herkemmin? Ehkä idässä mieluummin vaikka irvaillaan kuin rustaillaan kanteluja? Ehkä itäsuomalaiset oppilaat ja heidän vanhempansa eivät samalla tavalla häiriinny opettajien jutunheitosta tai muista persoonallisemmista opetustavoista?

Tai ehkä syynä on se, että Länsi-Suomessa on enemmän aihettakin kanteluihin. Ovathan opettajatkin siellä pääsääntöisesti länsisuomalaisia. Vai olisiko maansisäinen muuttoliike tuonut länteen joukon itäsuomalaisia opettajia, joissa läntisillä on liikaa kestämistä?

Sunnuntaisuomalaisessa kerrotaan myös, että kanteluita on lisännyt mahdollisuus jättää niitä sähköpostitse. Voisiko ero siis selittyä sillä, että laajakaistayhteyksiä ei vain ole vielä (jos koskaan) saatu levitettyä pitkin Itä-Suomen korpimaita?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Savolainen kiertely ja kaartelu

Niko Lipsanen — Wed, 30 Jan 2008 15:45:24 +0000

Savolaisuuteen kuuluu tapa ilmaista asiat mahdollisimman harhaanjohtavasti. Suoraan ei valehdella, mutta pyrkimyksenä on kuitenkin antaa kuulijalle mahdollisimman väärä kuva asioiden tilasta. Tämä juontaa juurensa Savonmaan köyhyyteen ja kurjuuteen.

Savossahan ei ole mikään häpeä kehua itseään. Jos joku ylipäänsä on savolaisesta näkökulmasta häpeä niin se, ettei tarpeksi hyvin osaa nostaa itseään esiin. Mutta todellisuus kurjassa ja köyhässä Savossa ei aina ole ollut niin häävi. Se ei tietenkään estä olemasta ylpeä omasta erinomaisuudestaan ja savolaisuudestaan.

Jutustellessa ihmisten kanssa on aina olemassa se vaara, että toinen osapuoli pääsee perille asioiden oikeasta tilasta. Savolainen on kuitenkin rehellinen, eikä halua suoraan valehdella. Se ei kuitenkaan ole savolaisen vika, jos toinen ymmärtää asiat väärin. Savolainen kiertely perustuukin siihen, että pyritään hämärtämään todellisuutta puhumalla kuitenkin koko ajan totta. On tärkeä pitää puheen abstraktiotaso riittävän korkeana, käyttää moniymmärrettäviä ilmaisuja, kiinnittää huomio epäolennaisiin seikkoihin ja kierrellä tarvittaessa vaikka asian vierestä ohi.

Kaiken tämän kiertelyn tarkoituksena on pitää toinen osapuoli tietämättömänä siitä, kuinka kurjasti asiat savolaisella oikeasti ovat.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Huumorin itä ja länsi

Niko Lipsanen — Tue, 29 Jan 2008 22:23:40 +0000

Länsisuomalaisen huumorin huipentuma on, kun joku tekee jotain epäsovinnaista ja mokeltaa samalla Tampereen murretta. Toinen vaihtoehto on piirtää siili, joka kiroilee.

Itä-Suomessa, tai ainakin Savossa, huumori vaatii jonkinlaista koukkua. Parhaimmillaan kyse on verbaaliakrobatiasta, jossa vääräleuka yrittää höynäyttää hyväuskoista, mutta tuleekin itse höynäytetyksi.

Kulttuuripiirien väliseen huumoriin puujalkavitsit ovat turvallinen valinta. Niiden huumori perustuu sanoilla leikittelyyn, mutta ne ovat silti riittävän suoraviivaisia länsisuomalaistenkin tajuta.