Helsingistä lähtiessä ostimme liput vain noin tunti ennen junan lähtöä. Se ei ollut mikään ongelma, sillä junassa oli tilaa. Minä sain naapurintytön kanssa perhelipun, jolla tyttö pääsi ilmaiseksi. Paikat olivat lemmikkipuolella. Jostain syystä vaimolle myytiin kuitenkin opiskelijalippu eri osastoon. Lemmikkipuolelle ei tullut yhtään matkustajaa meidän lisäksi, joten luulisi sielläkin olleen tilaa. Todennäköisyys sille, että kennel tulee junaan tunnin varoitusajalla lienee pieni. Mutta eipä tuo iso ongelma ollut, sillä oli siellä osastossa tilaa vaimollenikin.

Varsinainen sotku oli kuitenkin edessä vasta paluumatkalla.

Mennessä selvisimme yhdellä vaihdolla Kouvolassa, ja tästä VR:n tietokonejärjestelmät selvisivät kunnialla. Mutta paluumatkalla määränpäänämme ei ollutkaan Helsinki vaan Jokela. Katsoin aikataulusivuilta yhteyden, jossa oli vaihdot Lahdessa ja Riihimäellä, ja pyysin asemalta liput lähtöajan mukaan.

Vasta laiturilla huomasin katsoa lippuja tarkemmin, ja jostakin syystä virkailija ei ollutkaan myynyt niitä nopeimpaan yhteyteen, vaan meidän olisi pitänyt kiertää Tikkurilan kautta. Koska juna ei ollut vielä tullut, menin lipputiskille vaihtamaan reittiä. Virkailija sanoi, etteivät VR:n tietokonejärjestelmät ymmärrä pyytämäämme yhteyttä, ja siksi se täytyisi ostaa kahdessa pätkässä. Se tosin myös maksaisi enemmän.

Siis siitä, että matkustaa lyhyempää reittiä ja ja suuremman osan siitä henkilöjunalla kalliimman IC-junan sijaan pitäisi maksaa lisähintaa. Kummallisia ovat VR:n hinnoitteluperusteet. Suostuimme kuitenkin tähän. Yllättäen virkailija sanoi liput tulostettuaan, että hinta olisi sittenkin sama. Emme ehtineet jäädä asiaa ihmettelemään, koska juna oli jo laiturilla.

Junassa huomasimme, että liput oli edelleen reititetty Tikkurilan kautta. Edes toisella yrittämällä Mikkelin aseman lipunmyyntivirkailija ei siis saanut myytyä lippuja oikein. Ei sen nyt luulisi niin vaikeata olevan.

Konduktööriltä sitten tiedustelimme, että onko aivan pakko kiertää Tikkurilan kautta. Hän sanoi, että tietokonejärjestelmät voivat olla kankeita, mutta junissa ollaan kuitenkin joustavia. Eli kuulemma liput kelpaisivat niissä suorempaankin kulkevissa junissa. Luotimme tähän, ja niin se sitten toimikin.

Ystävällisen lupsakka savolaiskonduktööri pelasti tilanteen. Mutta olisi tuo tieto voitu kertoa meille jo asemallakin.

VR:stä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto. Järjestelmä on kankea eivätkä hommat toimi. Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa mukavia ja osaavat luovia tiensä järjestelmän käsittämättömyyksien läpi.

Tulee mieleen myös aikaisempi tapaus, kun yritin hankkia junalippua Helsingistä Ateenaan.

Mutta kiitokset siis ystävälliselle konduktöörille ja potku perseelle niille, jotka ovat suunnitelleet rautateiden lipunmyyntijärjestelmän.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Vasenkätisiä keittiövälineitä
• Teematkailua lähialueille
• HKL:n kello talviajassa
• Lampaat ja omenapuu
• Tallinnan vanha kaupunki lumisena

Onneksi minulla ei ollut kauhea kiire, ja HKL:n palvelupiste oli aivan vieressä. Sieltä varmistivat asian, palauttivat rahat ja lähettivät jonkun kääntämään automaatin oikeaan aikaan. Sanoivat vielä, että oli kuulemma vain tuo yksi automaatti, jossa oli ongelma. Muissa kellot kuulemma olisivat ajassa, ja sen voisi tarkistaa automaatin näytöstä ennen ostoa.

Eihän niiden näytöissä mitään kellonaikaa näkynyt. Yhdellä automaatilla joku oli kuitenkin ostamassa lippua, joten kysäisin häneltä, tuliko aika oikein. Näytti tulleen, joten ostin lipun samasta laitteesta.

Normaalisti tietysti käyttäisin matkakorttia, mutta se on nyt ollut jonkin aikaa hukassa. Odottelen vielä, jos se vaikka jostain ilmaantuisi esiin. Kantakaupunkiasujana kun ei kovin usein tarvitse kulkuvälineitä käyttää, kun jalkaisinkin pääsee.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Suklaafestivaali Lasipalatsissa
• Talvi on ympäristöongelma
• Valokuvia Ferrareista
• Ekotehokasta kaupunkiasumista
• VR:n lipunmyynti tökkii