Aiheita » juomat

Hauduta tee oikein

Niko Lipsanen — Thu, 12 Jun 2008 23:25:11 +0000

Vaikkei joisikaan teetä monta litraa päivässä, kuten minä, niin kannattaa silti juoda hyvää teetä. Se ei välttämättä tarkoita samaa kuin kallis tee. Minäkin juon useimmiten jotain ihan perusteetä, halpaa ceylonia tai assamia (sellaista samantapaista, mitä saa pussiteenäkin). Vaikka teen laadullakin on väliä, hauduttaminen on kuitenkin se tärkein asia. Kalliin ja hyvälaatuisenkin teen voi helposti pilata hauduttamalla sen väärin.

Olen joskus saanut jopa Lipton-pussiteetä, joka oli herkullisen hyvää. Se vain oli haudutettu kunnolla pannussa. Oleellista on, että vesi on hyvälaatuista ja riittävän kuumaa (muttei välttämättä aivan kiehuvaa), haudutusastia puhdas, teelehtiä sopiva määrä ja haudutusaika on oikea. Haudutusaika riippuu teelaadusta. Usein se on kirjoitettu paketin päälle, mutta jos sitä ei kääreestä löydy, niin Google auttaa. Kannattaa hakea teelaadun nimellä, ja yleensä tulee vastaan sivuja, joilta löytyy ohjeita juuri siihen teelaatuun liittyen.

Kalliimpiakin teelaatuja kannattaa kuitenkin kokeilla, mutta haudutusaikoja kannattaa noudattaa tarkasti. Joitakin sencha-lajikkeita ei hauduteta kahta minuuttiakaan, kun taas monia valkoisia teelaatuja pidetään pannussa yli vartti. Monet paremmista teelaaduista voi myös hauduttaa kahteen kertaan. Ensimmäinen haudutus on tällöin yleensä lyhyt, pari minuuttia. Toisella kerralla lehtien annetaan sitten hautua pidempään. Monilla vihreillä teeillä (esim. juuri senchat) ensimmäisen haudutuksen tulos on raikkaan, mutta hennon hienostuneen makuinen. Toisella haudutuksella tulee pehmeämpi ja täyteläisempi lopputulos. Mutta jos jättää ensimmäisen haudutuksen liian pitkäksi aikaa veteen, saa vain kitkerää litkua.

Joskus on pakko tyytyä myös pussiteehen. Asiaa auttaa kummasti, jos senkin voi hauduttaa kunnon pannussa. Mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. Teepussien suurin ongelma on se, että niissä on liikaa teetä kupilliseen vettä. Sunnuntain kirkkokahveilla ratkaisemme vaimoni Marin kanssa ongelman yleensä siten, että teemme yhdestä teepussista kaksi mukillista juomaa. Teepussissa kun on aivan liikaa teetä yhteen kupilliseen. Pussia pitää kuitenkin siirrellä koko haudutuksen ajan kupista toiseen, jotta molemmat saavat samanlaisen lopputuloksen. Muutoin toinen saa teestä värin ja toinen parkkihapot.

Teepussin jakamista kutsutaan joskus kaverikuppimenetelmäksi. Ei sillä haudutetun teen veroista lopputulosta tule, mutta joka tapauksessa parempaa kuin yksi pussi per kuppi -menetelmällä.

Kuvassa on käynnissä venäläinen teetarjoilu Borovskin pikkukaupungissa Kalugan oblastissa. Taustalla lauletaan karaokea. Otin kuvan 9.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Teematkailua lähialueille

Niko Lipsanen — Tue, 20 May 2008 22:57:05 +0000

Vaikka Helsingissäkin on nykyisin tarjolla varsin hyvä valikoima teetä, on matkoilla syytä tarkastaa paikallinen teevalikoima. Vaikka ei edes olisi missään varsinaisessa teemaassa, niin usein löytyy pieniä erikoiskauppoja laadukkaalla valikoimalla. Eikä tarvitse lähteä kauas. Tässä kirjoituksessa esittelen teekaupat Tukholmasta, Tallinnasta ja Pietarista, yhden kustakin.

Tukholman Södermalmilla sijaitsee yksi lähiseutujen teeparatiiseista, Tea Centre of Stockholm. Paikka on hämyisä ja teevalikoima on laaja. Kauppa on tosin sen verran sekava, että saa olla tarkkana jos haluaa saada juuri sitä teetä, mitä haluaa. Teet ovat esillä numeroitujen lasiruutujen takana. Numeroiden perusteella pitää katsoa erillisestä luettelosta, mikä tee on kyseessä, jotta voi pyytää sen kauppiaalta nuuhkittavakseen. Kaupan osoite on Hornsgatan 46. Lähin metroasema on Mariatorget, mutta ei Slussenkaan kaukana ole.

Tallinnan Viru-keskuksessa sijaitseva Tea & Coffee Centre on siisti ja asiallinen teeliike, juuri sellainen mitä kauppakeskuksessa voi odottaa. Se ei välttämättä ole syy matkustaa Tallinnaan, mutta valikoima kannattaa kuitenkin tarkistaa siellä päin liikkuessa. Vaikka teelaatuja ei ole tarjolla sen enempää kuin Helsinginkään teeliikkeissä, on siellä kuitenkin usein tarjolla jotain sellaista, mikä ei ole Helsingissä silmiin sattunut.

Pietarissa käydessään kannattaa vierailla jossakin Untsija-ketjun (унция) myymälöistä. Niissä on kohtuullinen valikoima erilaisia teelaatuja ympäri maailman. Untsijan erikoisuus ovat kuitenkin maustetut teet, joita kannattaa kokeilla, vaikkei kotoisista keisarinmorsiamista pitäisikään. Teelaadut niiden pohjalla ovat melko tavanomaisia mustia ja vihreitä laatuja, mutta maustaminen on tehty taidolla. Kannattaa kokeilla esimerkiksi Katariina Suuren sekoitusta. Kauppojen osoitteet ovat ketjun kotisivulla.

Untsija-ketjun nimi tulee unssi-painomitasta, ja niinpä teetä myydään liikkeissä unsseittain. EU:n ulkopuolelta ei saa virallisesti tuoda teetä verottomasti kuin sata grammaa, mikä on alle neljä unssia. Onneksi tuon perään ei ole ainakaan minulta koskaan kyselty. Kummallisen pieni määrä se kyllä on.

Kommentteihin saa mielellään jättää vinkkejä muistakin hyvistä teekaupoista mainituissa kaupungeissa tai muuallakin.

Kuvassa on Tea Centre of Stockholm. Otin kuvan 15.2.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mulperiteetä Thaimaasta

Niko Lipsanen — Fri, 16 May 2008 13:49:07 +0000

Naapurini on pariinkin kertaan tuonut minulle Thaimaasta tuliaisena teentapaista juomaa. Pussin päällä lukee “Mulberry Tea Beverage”. Sisältö näyttää lähinnä vihreältä teeltä, mutta siitä valmistettu juoma on pehmeämmän makuista. Minun suuhuni maku on ehkä turhan ponneton, mutta on se hyvää aina silloin tällöin juotuna. Vaimo tuntuu tykkäävän siitä enemmänkin. Mutta mitä ihmettä se oikein on?

Wikipedia auttaa tässäkin. Mulperi- eli silkkiäispuut ovat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava kasvisuku. Puut kasvavat myös syötävää hedelmää. Valkoisen mulperin lehdet, joista teejuoma tehdään, ovat myös silkkimadon ruokaa. Wikipedia ei tosin kerro teekäytöstä mitään, mutta hakukoneella löytämäni aasialaisen parantamistaidon sivusto kertoo niin. Sivuilla vakuutetaan mulperiteen (Sang Ye) sisältävän vaikka mitä terveydelle hyödyllisiä ainesosia, mutta noihin tietoihin jokainen suhtautukoon sillä varauksella kuin tarpeelliseksi katsoo.

Teetä mulperi on siis yhtä paljon kuin marjaviinit ovat viiniä, mutta hyvin samantapainen lopputulos siitä haudutettuna tulee. Ja toisin kuin monet vihreät teet, mulperitee ei mene parkkihapoille. Ei se toisaalta tunnu piristävänkään, joten sitä voinee juoda vaikka juuri ennen nukkumaanmenoakin.

Kuvassa paketillinen Herbal House -mulperiteetä. Otin kuvan tänään (16.5.2008). Kuvassa näkyvät sormet ovat osa vasenta kättäni.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Konjakkia Uruguaysta?

Niko Lipsanen — Tue, 29 Apr 2008 16:51:41 +0000

Taloussanomien toimittaja Risto Pennanen on käynyt Uruguayssa. Siellä hän oli saanut tietoonsa, että Uruguay olisi Ranskan ohella ainoa maa, jossa saisi oikein luvan kanssa valmistaa konjakkia. Olin tähän asti luullut, että se olisi Cognacin alueen yksinoikeus. Aivan vakuuttuneeksi asiasta Pennanen ei minua kuitenkaan saanut.

Tarina menee kuulemma niin, että Ranska olisi jäänyt Uruguaylle velkaa. Tämä velka olisi kuitattu konjakin valmistamiseen käytettävillä ugni blanc -rypäleillä. Rypäleiden ohessa maa olisi saanut oikeuden cognac-nimityksen käyttämiseen.

Googletin hakusanoja “uruguay” ja “cognac”, eikä relevantin oloisia tuloksia näkynyt ainakaan ensimmäisillä tulossivuilla. Jollain englanninkielisellä keskustelupalstalla aiheesta keskusteltiin, mutta ei sielläkään oltu asiaan selvyyttä saatu. Edes usein niin tietäväinen Wikipedia ei konjakkiartikkelissaan kerro asiasta mitään.

Mikäköhän toimittajan lähde mahtoi olla? Sitä ei Taloussanomien artikkelissa kerrottu. Etteivät vain olisi uruguaylaiset selittäneet hänelle hieman muunneltua totuutta?

Tai jos tosiaan on totta, että Uruguay jonkin mutkan kautta on saanut oikeudet kutsua konjakkiaan konjakiksi, niin jokin vakuuttavampi asiaan liittyvä lähde olisi tervetullut.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Inkiväärijuoman pitää tuoda vedet silmiin

Niko Lipsanen — Sat, 29 Mar 2008 14:09:41 +0000

Kattilassa oli jotain epämääräistä töhkää. Heitin sen lavuaarin ja tiskasin kattilan keittääkseni pastaa. Vasta sitten vaimo muistutti keitelleensä kattilassa inkiväärijuomaa. Tai kyllähän minä vähän aikaisemmin näin, kun hän sitä keitti, mutta luulin sen jo tulleen valmiiksi. Viemäriin menivät, mutta onneksi inkivääriä saa kaupasta lisää. Kunnollista, maistuvaa inkiväärijuomaa ei sen sijaan taida enää saada kuin itse tekemällä.

Kun olin Dominicalla kahdeksan vuotta sitten, monesta paikasta sai todella tiukkaa inkiväärimehua (tai inkivääriolutta, ginger beer, kuten sitä tavataan kutsua). Sellaista, josta tuli kunnolla vedet silmiin. Viime syksynä sitä ei saanut siellä mistään. Ei kuulemma mene enää kaupaksi.

Suomessa vahvinta taitaa olla Old Jamaica -niminen tölkkijuoma. Siinä on inkivääriä jo sen verran, että se on ihan hyvää. Laimea inkiväärimehu kun on suorastaan pahaa. Mutta ei siitäkään vedet silmiin tule.

Joku vuosi Maailma kylässä -festareilla Kaisaniemessä sai jonkun länsiafrikkalaisen hepun tekemää tuhtia inkiväärijuomaa. Toivottavasti sitä on taas toukokuussa tarjolla.

Linkki: Ginger Beer Recipes