Aiheita » karibia

Opi ranskaa Karibialla

Niko Lipsanen — Fri, 27 Jun 2008 03:28:19 +0000

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.

Ranskalla on kuitenkin siirtomaahistoriansa peruina muutama saari Itä-Karibialla, suurimpina Guadeloupe ja Martinique. Sielläkin puhutaan ranskaa, mutta ainakin suomalaiseen korvaan sikäläinen puhe on selkeämpää kuin mantereella. Sanat artikuloidaan selkeämmin ja niiden välit erottaa. Vaikka tietysti on tärkeätä oppia saamaan myös siitä pariisilaisten sössötyksestä selvää, niin kynnys voi olla turhan iso, jos sillä joutuu aloittamaan. Karibianranskan kuunteleminen on suomalaiselle pehmeä lasku ranskankieliseen maailmaan.

Kielitieteellinen amatööriveikkaukseni on, että tämä ero voisi johtua siitä, ettei ranska varsinaisesti ole saarten kantaväestön kotikieli. Karibialla puhutaan kreoliranskaa (patois), joka muistuttaa ranskaa suunnilleen yhtä paljon kuin rauma suomea. Se on saanut vaikutteita, mm. sanastoa, etenkin länsiafrikkalaisista kielistä, mutta jonkin verran myös karibi-intiaanien kielestä. Kreoliranska on vähän erilaista joka saarella, mutta joka tapauksessa sitä artikuloidaan selvemmin kuin standardiranskaa. Kreolin kirjoitusasu näyttää suunnilleen siltä, kuin joku suomalainen yrittäisi kirjoittaa ranskaa siten kuin sitä lausutaan.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että paikalliset puhuisivat ulkomaalaisille kreolia. Kyllä he tietävät, etteivät nämä sitä osaa. Mutta sen sijaan he puhuvat ranskaa artikuloiden sitä kreolimaisen selkeästi. Ranskankieliset keskustelut sujuvat siksi aloittelijaltakin helposti, kun ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo. Vain lasten kanssa voi olla hankalampaa, koska he eivät välttämättä vielä tajua, ettei toinen ymmärrä kreolia.

Luulenpa, että omaa ranskan opiskeluani ovat auttaneet etenkin kaksi ensimmäistä Karibian-vierailuani. Ensimmäinen kerta oli heti lukion jälkeen, jolloin ranskani oli vielä hapuilevaa. Guadeloupella sitä tuli kuitenkin puhuttua. Toinen kerta oli yliopisto-opiskelujeni loppupuolella, jolloin minulla oli jo vahva pohja ranskanopintojen perusteella, mutta kuitenkin turhan vähän puheharjoitusta. Silloin vietin Guadeloupella yhteensä kuukauden (ja Martiniquellakin vajaan viikon) treenaten ranskaani kovasti. Pian tämän jälkeen guadeloupelainen ystäväni tuli Suomeen vaihtoon, joten pääsin muutaman kuukauden ajan treenaamaan karibianranskaa kotimaassakin.

En kuitenkaan varsinaisesti tajunnut karibianranskan selkeyttä kuin vasta viime talvena, kun olimme vaimoni Marin kanssa Karibialla häämatkalla. Hänen ranskanopintonsa ovat vielä melko alkuvaiheessa, ja hän nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka helppo Karibialla oli ymmärtää ihmisten puhetta.

Sama kuvio toimii myös toisin päin. Eräs keski-ikäinen guadeloupelainen perheenäiti halusi opetella muutaman lauseen suomea. En enää muista, mitkä lauseet opetin, mutta hämmästyin sitä, kuinka pienellä vaivalla hän oppi ne lausumaan. Yleensä ulkomaalaisille tuottaa suuria vaikeuksia lausua suomea niin hyvin pidemmänkään opiskelun jälkeen. Mutta kreoliranskan puhujalle suomen kielen äännemaailma ei ilmeisestikään ole kovin outoa.

Valokuvassa on Deshaies’n hiekkaranta Guadeloupella. Otin kuvan 17.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Karibi-intiaanit ja Kolumbus

Niko Lipsanen — Wed, 09 Apr 2008 06:20:57 +0000

Salybian katolisen kirkon päätymaalaus Dominican Karibiterritoriossa hämmästytti minua jo ensimmäisellä Dominican-matkallani reilut 14 vuotta sitten. Muraaliin on kuvattu Kolumbuksen toisen matkan laivasto ja eurooppalaisten kohtaaminen karibi-intiaanien kanssa. Kun tietää, mikä tuho eurooppalaisten tulosta alueen alkuperäiskansoille seurasi, aihevalinta on melko hämmästyttävä. Itä-Karibian intiaaneista ei ole jäljellä enää juuri muuta kuin nuo Dominicalla asuvat karibit (tai kalinagot, kuten he jälleen ovat alkaneet itseään kutsua).

Kyseessä on kuitenkin kirkko ja vieläpä katolinen sellainen. Ja kristinusko tuli Dominicallekin eurooppalaisten mukana. Tätä näkökulmaa painotti muun muassa entinen karibipäällikkö Faustulus Frederick, jonka kanssa aiheesta keskustelimme samalla kun pelasimme dominoa ja joimme rommia. Hänkin tosin oli sitä mieltä, että jokin muu aihe olisi silti voinut olla sopivampi.

Frederick on itsekin taidemaalari, ja osallistunut myös kyseisen kirkon koristeluun. Kyseisen muraalin on kuitenkin maalannut dominicalainen historioitsija ja taidemaalari Lennox Honychurch.

Uskonnon läsnäolo Dominicalla on paljon voimakkaampi kuin täällä maallistuneessa Pohjolassa. Uskonnolliset aiheet tulevat keskusteluissa esiin luontevasti ja ihmiset käyvät kirkoissa, niin Karibiterritoriossa kuin muuallakin. Hurrikaanikauden alkaessa kirkoissa rukoillaan, ettei myrsky osuisi Dominicalle (juuri muita valmisteluja köyhällä saarella ei sitten asian eteen tehdäkään). Suurin osa dominicalaisista on katolilaisia, mutta erilaisia pieniä protestanttikirkkojakin löytyy joka kylästä, monesta useampiakin.

Ja uskonnon nimissä intiaanitkin voivat käydä messussa kirkossa, jonka pääoven päällä kuvataan, kuinka kansanmurha saapui heidän keskuuteensa.

Kuvassa Karibiterritorion katolinen kirkko Salybian kylässä Dominicalla. Otin kuvan messun jälkeen adventtisunnuntaina 2.12.2007

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tutkijat risteyttivät koiran ja lehmän

Niko Lipsanen — Mon, 31 Mar 2008 22:00:28 +0000

Tutkijat ovat onnistuneet risteyttämään koiran ja lehmän. Tuloksena on pienikokoinen eläin, joka ei lypsä aivan yhtä paljon kuin täysikokoinen lehmä, mutta toisaalta myös syö vähemmän ja on muutenkin halvempi ylläpitää. Koiralehmästä odotetaan suurta menestystä kehitysmaiden köyhien pientilallisten keskuudessa.

– Köyhille perheille lehmä on liian kallis hankinta. Pienempi koiralehmä on taloudellisesti useampien ulottuvilla, kertoo Jefferson John-Williams Dominican maatalousministeriöstä. – Se voi laiduntaa kuten lehmät, mutta syö myös ruoantähteet. Lisäksi se oikein koulutettuna hoitaa talon vahtimisen, hän jatkaa.

Mutta kuinka koiralehmä on risteytetty juuri Dominicalla, joka on pieni ja köyhä saari Karibialla?

– Ei tähän dominicalaisin voimin olisi pystyttykään. Taustalla ovat Dominican valtiojohdon hyvät suhteet Kuuban ja Venezuelaan. Tutkimustyön on tehnyt kuubalais-venezuelalainen tutkimusryhmä. Rahoitus hankkeelle on saatu pääosin Venezuelasta, John-Williams kertoo.

– Kapitalistisissa maissa geeniteknologia hyödyttää vain suuria yrityksiä, hän jatkaa. – Sosialistisessa tieteessä haetaan ratkaisuja köyhien ihmisten elämään. Siksi Kuuba ja Venezuela halusivat toteuttaa hankkeen juuri tällaisessa pienessä USA:n imperialismin köyhdyttämässä maassa.

Ensimmäiset koiralehmät on jo sijoitettu viljelijäperheisiin eri puolille saarta. Kokemukset ovat lupaavia. Koiralehmien maito vaikuttaisi säilyvän kuumassa paremmin kuin perinteinen lehmänmaito, millä on trooppisessa ilmastossa suuri merkitys. Maku on lähes identtinen.

– Seurantatutkimus on kuitenkin kesken, eikä hanke ole vielä julkinen. Ethän kerro tästä eteenpäin ennen huhtikuuta?

Lupaan John-Williamsille, että maltan vielä mieleni. Otamme lopuksi lasilliset rommipunssia ja kippistämme sosialismille ja edistykselle.

Kuvan koiralehmä laiduntaa Roseaun maataloustutkimusaseman pihamaalla. Otin kuvan 12.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Liftaamisesta Guadeloupella

Niko Lipsanen — Sun, 30 Mar 2008 19:39:56 +0000

Matkustaminen bussilla on Guadeloupella helppoa ja edullista. Matkailijan kannalta erityisen kätevää on se, että matka maksetaan vasta bussista poistuessa. Voi hypätä kyytiin, ja kun näkee jonkun kiintoisan näköisen paikan, hyppää pois. Matkan määränpäätä ei tarvitse päättää etukäteen. Viikonloppuisin liikennettä on kuitenkin vähän, ja jos ei aivan pääteitä pitkin ole matkustamassa, niin bussivuoron osuminen kohdalle voi olla aika sattumasta kiinni. Silloin pitää joko liftata, ottaa taksi tai vuokrata oma kulkuväline. Kokeilimme liftaamista, mutta se ei osoittautunut erityisen helpoksi.

Turisteilta oli turha toivoa kyytiä. He eivät vuokra-autojensa kanssa pysähtyneet liftareiden kohdalla. Mutta eipä sitä tehnyt paikallinen musta väestökään. Liftasimme yhden viikonlopun aikana kuuteen eri kyytiin, ja viisi niistä saimme saarella asuvilta valkoisilta. Vain ensimmäisen kyydin tarjosi paikallinen rastamies parhaat päivänsä kauan sitten nähneen autonsa kanssa. Lisäksi yhden kyydin tarjosi pariskunta (?), jossa toinen osapuoli oli musta ja toinen valkoinen.

En tiedä, miksi paikalliset eivät ottaneet kyytiin. Turistit nyt tavallaan ymmärtää; vieraalla maalla on usein vähän varovaisempi. Ja monilla paikallisista on tietysti suuret perheet ja auto jo valmiiksi täynnä. Mutta silti. Olisimmekohan saaneet kyytejä helpommin, jos olisimme olleet mustia?

Viimeistä kyytiä odotimme pitkään. Iltahämärä alkoi jo lähestyä, mutta kyytiä ei kuulunut. Olimme Guadeloupen pääkaupungin, Basse-Terren, rantakadulla ja tarkoituksenamme oli päästä Trois-Rivières’n pikkukaupunkiin. Ei kovin pitkä matka, mutta busseja ei kuitenkaan ollut. Lopulta eräs saarella asuva nainen pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Hän ei ollut menossa kyseiseen kaupunkiin, mutta ajoi kuitenkin sitä kautta. Hän kertoi ottaneensa meidät kyytiin, koska oli nähnyt vähän aikaisemmin meidän antavan katukoiralle ruokaa.

Kannattaa siis olla kiltti koirille! Karibialla monetkaan eivät ole, ja sitä kyydin tarjonnut nainenkin kovasti harmitteli.

Kuvassa (jutussa mainittu) koira viimeistelee salamiannostaan Basse-Terren rantakadulla Guadeloupella. Otin kuvan 18.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Dominica ei ole Dominikaaninen tasavalta

Niko Lipsanen — Sat, 08 Mar 2008 02:18:23 +0000

Usein, kun kertoo jollekulle Dominicasta, luulee toinen osapuoli kyseen olevan Dominikaanisesta tasavallasta. Onhan Dominikaaninen tasavalta tietysti huomattavasti suurempi ja sinne tehdään Suomesta ja muualtakin Euroopasta pakettimatkojakin. Dominica on pienempi, ja sinne ei mistään mannermaalta pääse suoraan edes lentämään. Mutta molemmat ovat itsenäisiä Karibianmeren saarivaltioita. Matkaa niiden välillä on noin 700 kilometriä (kartta alempana).

Myös Dominica on tasavalta, mikä aiheuttikin ongelmia nimivalinnan kanssa. Poissa laskuista oli Republic of Dominica, koska sitten ainakaan kukaan ei olisi erottanut sitä suuremmasta melkeinkaimastaan (Dominican Republic / República Dominicana). Niinpä nimeksi otettiin Brittiläiseen Kansainyhteisöön viittaava Commonwealth of Dominica. Pienelle 70 tuhannen asukkaan saarelle nimi “Dominican kansainyhteisö” tosin kuulostaa aika mahtipontiselta, eikä suora suomennos “Dominican yleisvauraus” sovi köyhälle maalle juuri sen paremmin. Niinpä virallisissa yhteyksissä nimi tavataan kääntää suomeksi muodossa “Dominican liittovaltio”, mikä sekin on virheellinen, koska kyseessä ei ole liittovaltio. Ranskalaiset ovat ratkaisseet nimiongelman näppärästi, sillä ranskaksi valtion nimi on le Commonwealth de la Dominique.

Itsenäistyminen yhteydessä ehdotettiin myös, että saaren kalinagokielinen nimi Waitukubuli (joissakin lähteissä Waitikubuli) oltaisiin otettu takaisin käyttöön. Se ei ehkä loppujen lopuksi olisi ollut kauhean huono ajatus semminkin kun Dominicalla edelleen elää karibi-intiaaneja eli kalinagoja. Dominica-nimen saari sai Kolumbukselta. Dominica oli ensimmäinen saari, jonka Kolumbus kohtasi toisella matkallaan, ja koska tämä sattui sunnuntaina 3.11.1493, sai saari nimensä sunnuntain latinankielisen nimen mukaan.

Dominikaaninen tasavalta ehti itsenäistyä toistasataa vuotta ennen Dominicaa. Se oli pitkään Espanjan siirtomaa, kunnes sen läntinen rajanaapuri Haiti miehitti sen vuonna 1822. Haitin alta Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi vuonna 1844. Nimensä se otti pääkaupungiltaan (Santo Domingo), jonka mukaan sitä oli kutsuttu jo siirtomaa-aikoina.

Dominicakin oli alkuun Espanjan siirtomaa, mutta espanjalaiset eivät saarelle ikinä asettuneet. 1600-luvulla saari jätettiin parissakin rauhanteossa kalinagoille, mutta lopulta Ranska valtasi sen. Saari vaihtoi muutaman kerran omistajaa Ranskan ja Iso-Britannian välillä, kunnes itsenäistyi jälkimmäisen alta 3.11.1978.

Dominicalla, toisin kuin Dominikaanisessa tasavallassa, ei siis puhuta espanjaa. Dominica on virallisesti englanninkielinen valtio, joskin myös kreoliranskaa puhutaan laajalti. Käytännössä kaikki saarelaiset kuitenkin puhuvat myös englantia. Dominican pääkaupungilla onkin ranskankielinen nimi (Roseau), mutta paikallisesti se lausutaan kuin se olisi englantia.

Olen käynyt Dominicalla tähän mennessä kolme kertaa (1993, 1999 ja 2007). Dominikaaninen tasavalta on edelleen näkemättä.

Oheisesta kartasta voi bongata sekä Dominikaanisen tasavallan että Dominican (jälkimmäinen merkitty punaisella nuolella). Valokuvassa (ylempänä) taas näkyy Dominican itärannikkoa Karibiterritoriosta etelään päin. Otin kuvan 10.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Parvekekeittiö olisi aika kiva

Niko Lipsanen — Wed, 27 Feb 2008 02:08:06 +0000

Guadeloupella vuokrasimme viimeiseksi yöksi pienen huoneiston, jossa oli keittiö parvekkeella. Siellä tropiikissa tuollainen ratkaisu olikin aika kätevä. Parvekkeella keittiö ei vie tilaa sisältä, ruoanlaitto ei lämmitä sisätiloja, käryt menevät suoraan ulos ja parveke on myös varsin mukava ruokailutila. Suomen talvessa tuollainen ratkaisu ei valitettavasti taitaisi oikein toimia.

Tietysti säät eivät aina ole parhaimmillaan edes Karibialla, ja meillekin osui tuolla aika tuulinen ilta. Parvekkeen eteen sai kuitenkin laskettua suojan, joka vähän vei parvekemaisuutta, mutta suojasi sateelta ja tuulelta. Osalle keittiön laitteista säiden vaihtelu voi myös olla rankkaa, mutta tuolla ongelma oli ratkaistu sijoittamalla jääkaappi parvekkeen oven viereen sisäpuolelle. Parempi tietysti, jos sekin voisi olla parvekkeella, sillä turha sitä on tropiikissa pitää puhkumassa lämpöä sisätiloihin.

Jos jotain huonoja puolia parvekekeittiöstä pitää keksiä, niin ehkä se ei aina ole kivaa, jos kerrostalossa ruokien käryt kulkeutuvat naapuriin. Tosin kyllä sen välillä suomalaisenkin kerrostalon rappukäytävässä haistaa, mitä naapurissa kokataan.

Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei Suomen talvi oikein sovi minulle. Parvekekeittiö ei tietysti ole ainoa eikä tärkeinkään syy. Kuukausi Karibiaa oli kiva piristys marras-joulukuussa, mutta sitäkin ankeampaa on nyt täällä pimeässä ja kylmässä pohjoisessa.’

Kuvassa parvekeittiömme Moulen kaupungissa Guadeloupella. Otin kuvan 14.12.2007, päivää ennen lähtöämme takaisin Eurooppaan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.