Aiheita » käytettävyys

Hesari ei enää linkitä blogeihin

Niko Lipsanen — Wed, 01 Oct 2008 05:14:42 +0000

Helsingin Sanomat otti viime loppuvuodesta käyttöön Twingly-blogihakukoneen, jonka luomien linkkien avulla uutisista pääsi siirtymään niitä kommentoiviin blogikirjoituksiin. Lehti kertoi silloin, että “[n]näin HS.fi laajentaa uutiskeskustelua oman sivustonsa ulkopuolelle.” Nyt nuo linkit ovat kuitenkin vähin äänin kadonneet.

Linkit oli sijoitettu melko huomaamattomasti uutisen loppuun “Tästä blogattua” -painikkeen taakse. Voi olla, että ne ovat kadonneet jo jokin aika sitten, sillä eipä niitä tullut usein katseltua. Alkuun klikkailin mielenkiintoisten uutisten painikkeita, mutta harvoinpa siellä takana mitään oli. Sitten tapa jäi. Omat linkkini Hesarin uutisiin tulivat kyllä aina näkyviin.

Palvelu kaatui varmaan siihen, että tuskin sitä painiketta kovin moni muukaan jaksoi käyttää; se kun ei ollut erityisen käytettävä. Parempi olisi ollut, jos blogilinkit olisivat olleet suoraan näkyvissä ilman mitään erillisiä paineluita. Tai, jos Hesari ei halunnut tuoda ulkopuolisia blogeja ihan niin näkyvästi esiin, niin olisi siihen painikkeen yhteyteen voinut edes merkitä, löytyykö sieltä niitä linkkejä vai ei (ja jos löytyy, niin kuinka monta).

Luulenpa hyvinkin, että jos tuo palvelu olisi toteutettu vähän paremmin, olisi siitä voinut tulla bloggaajien keskuudessa suositumpikin. Nyt monella varmaan Twinglyn pingausosoitteen lisääminen blogin asetuksiin tekemättä. Paremmin toteutettuna toiminto olisi palvellut paremmin myös uutisten lukijoita.

Tässä olisikin nyt hyvä tilaisuus jollekin kilpailevalle uutispalvelulle. Jos haluaa linkkejä blogeista, niin kannattaa antaa niitä myös takaisin. Olisiko vaikkapa Uusi Suomi -verkkolehdellä intoa tarttua tähän?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

VR:n lipunmyynti tökkii

Niko Lipsanen — Thu, 11 Sep 2008 01:48:12 +0000

Kuten olen blogissa jo kertonutkin, kävimme elokuun alkupuolella Mikkelissä. Matkassa olivat minun lisäkseni vaimoni Mari, naapurintyttö ja koira. Reissu meni muuten kivasti, mutta VR:n kanssa oli sotkua.

Helsingistä lähtiessä ostimme liput vain noin tunti ennen junan lähtöä. Se ei ollut mikään ongelma, sillä junassa oli tilaa. Minä sain naapurintytön kanssa perhelipun, jolla tyttö pääsi ilmaiseksi. Paikat olivat lemmikkipuolella. Jostain syystä vaimolle myytiin kuitenkin opiskelijalippu eri osastoon. Lemmikkipuolelle ei tullut yhtään matkustajaa meidän lisäksi, joten luulisi sielläkin olleen tilaa. Todennäköisyys sille, että kennel tulee junaan tunnin varoitusajalla lienee pieni. Mutta eipä tuo iso ongelma ollut, sillä oli siellä osastossa tilaa vaimollenikin.

Varsinainen sotku oli kuitenkin edessä vasta paluumatkalla.

Mennessä selvisimme yhdellä vaihdolla Kouvolassa, ja tästä VR:n tietokonejärjestelmät selvisivät kunnialla. Mutta paluumatkalla määränpäänämme ei ollutkaan Helsinki vaan Jokela. Katsoin aikataulusivuilta yhteyden, jossa oli vaihdot Lahdessa ja Riihimäellä, ja pyysin asemalta liput lähtöajan mukaan.

Vasta laiturilla huomasin katsoa lippuja tarkemmin, ja jostakin syystä virkailija ei ollutkaan myynyt niitä nopeimpaan yhteyteen, vaan meidän olisi pitänyt kiertää Tikkurilan kautta. Koska juna ei ollut vielä tullut, menin lipputiskille vaihtamaan reittiä. Virkailija sanoi, etteivät VR:n tietokonejärjestelmät ymmärrä pyytämäämme yhteyttä, ja siksi se täytyisi ostaa kahdessa pätkässä. Se tosin myös maksaisi enemmän.

Siis siitä, että matkustaa lyhyempää reittiä ja ja suuremman osan siitä henkilöjunalla kalliimman IC-junan sijaan pitäisi maksaa lisähintaa. Kummallisia ovat VR:n hinnoitteluperusteet. Suostuimme kuitenkin tähän. Yllättäen virkailija sanoi liput tulostettuaan, että hinta olisi sittenkin sama. Emme ehtineet jäädä asiaa ihmettelemään, koska juna oli jo laiturilla.

Junassa huomasimme, että liput oli edelleen reititetty Tikkurilan kautta. Edes toisella yrittämällä Mikkelin aseman lipunmyyntivirkailija ei siis saanut myytyä lippuja oikein. Ei sen nyt luulisi niin vaikeata olevan.

Konduktööriltä sitten tiedustelimme, että onko aivan pakko kiertää Tikkurilan kautta. Hän sanoi, että tietokonejärjestelmät voivat olla kankeita, mutta junissa ollaan kuitenkin joustavia. Eli kuulemma liput kelpaisivat niissä suorempaankin kulkevissa junissa. Luotimme tähän, ja niin se sitten toimikin.

Ystävällisen lupsakka savolaiskonduktööri pelasti tilanteen. Mutta olisi tuo tieto voitu kertoa meille jo asemallakin.

VR:stä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto. Järjestelmä on kankea eivätkä hommat toimi. Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa mukavia ja osaavat luovia tiensä järjestelmän käsittämättömyyksien läpi.

Tulee mieleen myös aikaisempi tapaus, kun yritin hankkia junalippua Helsingistä Ateenaan.

Mutta kiitokset siis ystävälliselle konduktöörille ja potku perseelle niille, jotka ovat suunnitelleet rautateiden lipunmyyntijärjestelmän.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vasenkätisiä keittiövälineitä

Niko Lipsanen — Sat, 16 Aug 2008 03:36:12 +0000

Edellisessä näppäimistöjä käsitelleessä kirjoituksessani mainitsin, että minulla on ollut myös vasenkätinen näppäimistö. Se ei ehkä loppujen lopuksi ollut paras mahdollinen ostos, sillä sen käyttö oli alusta alkaen vähän takkuisaa eikä se niin pitkään kestänytkään. Kirjoitin siitä tuoreeltaan jutun silloiseen blogiini.

Mutta on sitä tullut monia muitakin vasenkätisiä tarvevälineitä hankittua, etenkin keittiöön.

Yksi ensimmäisistä vasenkätisistä hankinnoistani taisi olla vasenkätinen leivoshaarukka, joka oheisessa kuvassa näkyy ylimpänä. Minua häiritsi suuresti se, että kaikissa leivoshaarukoissa oli paksumpi leikkausosa oikeakätisten puolella. Kävin useammassakin kaupassa etsimässä vasenkätisiä malleja, mutta en sellaisia löytänyt. Lopulta löysin sellaisen Anything Left-Handed -kaupasta Lontoosta joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla. Leivoshaarukaksi se on vähän karun pelkistetty, mutta ajaa kuitenkin asiansa. Ostin niitä kaksi ja ne ovat edelleen käytössä.

Useimmat vasenkätiset hankintani, kuten edellä mainitun näppäimistön, olen tehnyt suomalaisesta LeftOver-kaupasta silloin, kun se vielä toimi myös tavanomaisena kivijalkaliikkeenä. Nykyisinhän sillä on toimintaa vain netissä. Sieltä on peräisin muun muassa kuvassa näkyvä vasenkätinen lusikka ja sen vieressä oleva vasenkätinen tölkinavaaja.

Lusikka on ehkä lähinnä huumorimielessä hankittu, ainakin alunperin. Eihän oikeakätisiäkään lusikoita juurikaan missään näe. Mutta itse asiassa tuo toispuoleinen muoto on osoittautunut varsin käteväksi etenkin keittoja syödessä. Toki kaikista hupaisinta on, kun antaa sellaisen käteen oikeakätiselle ja katsoo, kuinka tämä tehtävästä sujuu (ihan kunnialla ovat kaikki sillä saaneet keiton suuhunsa).

Tölkinavaaja on varsin kätevä laite. Sitä alkaa jo melkein unohtaa, kuinka oikeakätisellä avaajalla tölkit ylipäänsä sai auki. Ja siinäkin iso osa hauskuudesta on, kun antaa sen oikeakätiselle. Monelta on jäänyt tölkki avaamatta.

Minulla on myös vasenkätinen boolikauha, joka on tuolta LeftOver-kaupasta. Sen kauhaosa kuitenkin irtosi varresta (ahkeran käytön seurauksena?). Vaimoni osti minulle joskus lahjaksi uuden, ja se on kestänyt. Ja kyllä sen vanhankin varmaan jossain saisi fiksattua kuntoon.

Vasenkätinen korkkiruuvi on myös sellainen laite, jonka kanssa oikeakätisillä (ja toki tottumattomilla vasenkätisilläkin) menee kuviot sekaisin. Yleensä sellaisen ensimmäistä kertaa käteensä saava käyttäjä kierittää ruuvia väärään suuntaan ja ihmettelee, että miksi homma ei toimi. Jotkut tajuavat vaihtaa kiertosuuntaa huomatessaan kyljessä tekstin “left-handed”, mutta useimmille asia ei aukene vielä silloinkaan. Vastaanvanlaisia tilanteita tulee Anything Left-Handedistä aikoinaan ostamani kynänteroittimen kanssa, mutta kyniä ei nykyisin tarvitse kovin usein teroitella.

Osa vasenkätisistä välineistä tulee ihan tarpeeseen. Alkutotuttelua ne vaativat vasenkätisiltäkin, mutta pian niiden käyttö on paljon sujuvampaa kuin oikeakätisillä vekottimilla ikinä. Sakset ovat minulla poikkeus, sillä vasenkätisiä saksia en ole oppinut kunnolla käyttämään. Mutta iso osa tavaroiden hauskuudesta on kyllä siitä, kun niitä antaa oikeakätisten käytettäväksi. Saavatpahan kerrankin kokeilla, millaista se on kun asiat toimivat väärinpäin.

Oheisen kuvan otin eilen 15.8.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Wordpressin polkutunnustoiminto

Niko Lipsanen — Thu, 26 Jun 2008 01:05:04 +0000

Polkutunnustoiminnon toteutus Wordpress-blogimoottorin uudessa 2.5-versiossa on lähestulkoon malliesimerkki siitä, kuinka toimintojen tekeminen havainnollisiksi uusille käyttäjille samalla merkitsee käytettävyyden heikkenemistä niille, jotka jo tietävät kuinka homma toimii.

Polkutunnus eli slugi on osa artikkelin tai sivun www-osoitetta. Esimerkiksi Wordpress-julkaisujärjestelmä yleisesti käytetty osoiterakenne artikkeleille on muotoa:

http://www.bloginosoite.com/VUOSI/KK/PV/artikkelin-otsikko

Polkutunnus on tuossa pötkössä viimeisenä oleva osa, eri “artikkelin-otsikko”. Tämän kirjoituksen polkutunnus on “wordpress-polkutunnus”. Polkutunnus muodostuu automaattisesti suoraan otsikon perusteella, mutta kehittyneemmät julkaisujärjestelmät, kuten Wordpress, antavat mahdollisuuden muokata sitä myös käsin. Joissakin järjestelmissä varsinaista polkutunnusosaa ei ole lainkaan, vaan artikkelit tai sivut erotellaan toisistaan numeroin. Myös Wordpress on mahdollista asettaa toimimaan tällä tavoin.

Wordpressin aikaisemmissa versioissa polkutunnustoiminto löytyi artikkelinkirjoitussivun oikeasta sivupalkista. Sivupalkki oli kieltämättä sekava, kun siellä oli paljon eri toimintoja päällekkäin. Mutta toisaalta oli helppo jättää ne toiminnot, joita yleensä käytti, laajennetuiksi, ja jättää muista näkyviin pelkät otsikot. Nämä asetukset jäivät selaimen muistiin ja olivat valmiina paikoillaan, kun kirjoitussivulle palasi takaisin.

Versiossa 2.5 polkutunnustoiminto on otsikkokentän alapuolella, ja se on merkitty tekstillä “Kestolinkki”. Toiminto ei kuitenkaan ole näkyvissä heti sivulle tultaessa. Se ilmestyy vasta, kun otsikko- tai sisältökenttään kirjoitetaan jotain. Jos aloittaa kirjoittamisen otsikosta, muodostuu oletuspolkutunnus otsikon mukaan. Jos taas, kuten minulla usein on tapana, jättää otsikon laatimisen viimeiseksi, tulee polkutunnusehdotukseksi pelkkä artikkelin tunnistenumero.

Aikaisempien versioiden kanssa homma toimi yksinkertaisemmin. Jos minulle kelpasi suoraan otsikon perusteella muodostettu polkutunnus, minun ei tarvinnut tehdä sille mitään. Nyt minun täytyy joko keksiä otsikko heti ensimmäiseksi tai sitten käydä muokkaamassa polkutunnus erikseen. Polkutunnus ei myöskään päivity, jos otsikkoa muuttaa kesken kirjoittamisen, vaan tunnusta on muokattava erikseen.

Minulla on tapana lähes aina muokata polkutunnusta. Usein laitan siihen otsikon sijaan pari keskeistä avainkäsitettä, kuten tässäkin kirjoituksessa. Tämäkin onnistui helpommin vanhoissa versioissa: kirjoitin vain sivupalkin kenttään haluamani polkutunnuksen ja se oli siinä. Nykyisessä versiossa pitää ensin klikata Muokkaa-linkistä tekstikenttä auki. Kun polkutunnusta on muokattu, pitää se vielä erikseen tallentaa (katso kuvakaappaus). Aikaisemmissa versioissa näitä ylimääräisiä klikkauksia ei tarvittu.

Wordpressin päivityksen jälkeen minulle on myös pari kertaa käynyt niin, että polkutunnuksesta on jäänyt viimeinen kirjain uupumaan. Niinpä tässä blogissa on kirjoitukset polkutunnuksilla google-kuvahak ja hocus-pocus-googl. En ole aivan varma, mistä kirjaimen katoaminen johtuu, mutta epäilen unohtaneeni painaa tallennusnappia tunnuksen muokkaamisen jälkeen. Kun sellaista ei ennenkään tarvinnut erikseen painaa, niin ei sitä nykyäänkään aina muista.

Ilmiöön voi olla jokin muukin selitys. Ja tietysti nuo virheet olisi mahdollista korjata, sillä voihan polkutunnusta muokata julkaisun jälkeenkin. Mutta kun on ehtinyt jo julkaista kirjoituksen jollakin osoitteella ja Wordpress on automaattisesti lähettänyt siitä pingit useille eri seurantapalveluille, niin olen pitänyt pienempänä pahana jättää polkutunnukset vähän hassuiksi.

Uusi polkutunnustoiminto on varmasti hyvä uusille käyttäjille sekä sellaisilla sivustoilla, joilla on paljon satunnaisesti kirjoittavia (eikä välttämättä kovin teknisesti orientoituneita) käyttäjiä. Muutama lisäklikkaus ei silloin haittaa. Luulenpa siksi, että tämä on hyvä uudistus esimerkiksi Sinivihreiden sivuille (kunhan päivitän ne käyttämään uutta versiota). Mutta kokenutta käyttäjää, joka tietää mitä tekee, ylimääräiset klikkailut vain ärsyttävät.

Kuvakaappauksessa näkyy Wordpressin version 2.5 polkutunnustoiminnon ulkoasu yllä otsikon kirjoittamisen jälkeen alla sen jälkeen, kun Muokkaa-linkkiä on painettu.