Toiset haluavat asua väljästi, toiset keskeisellä paikalla. Minä ja vaimoni kuulumme näistä jälkimmäisiin. Asuntomme ei ole kovin suuri, mutta se on hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa, 20 minuutin kävelyn päässä ydinkeskustasta, ja ikkunasta näkyy meri.

Monet ihmettelevät, kuinka kaksi aikuista ihmistä ja luonamme usein majaileva hoitokoira mahtuvat asumaan 16 neliön yksiössä. Vaatiihan se hieman järjestelyä ja soveltuvaa luonteenlaatua, mutta ei se niin mahdotonta ole kuin minä useimmat tuntuvat sitä pitävän. Oheisten valokuvien avulla esittelenkin nyt lukijoille ekotehokkaan kantakaupunkiasuntomme.

Jutun yläkulmassa on tuuletusikkunan kautta otettu yleiskuva asunnostamme (isompi kuva). Siinä näkyykin melkein kaikki olennainen. Etualalla on korotettu oleskelutaso. Korotuksella on monta eri tehtävää: sen alle jää säilytystilaa, meri näkyy paremmin hieman korkeammalta ja korotetulle vuoteelle on helppo kulkea sen kautta. Oleskelutason päällä on normaalisti pöytä ja pari tuolia. Karttapallo on kiinnitetty seinään, koska se ei muualle mahdu.

Pöydän takana (sängyn alla) näkyy vilaus tietokonekolostamme, josta olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Kuvan yläreunassa, vihreän verhon takana, on tavaraparvi. Siellä on katonrajassa lisää säilytystilaa tavaroille.

Tässä kuvassa (yllä) sänkykorotus ja sen alla olevat kaapit näkyvät paremmin. Tietokonekolo ei tätä kuvaa otettaessa ollut normaalikäytössä, vaan varastona. Näin menettelemme silloin, kun lähdemme matkoille ja vuokraamme kämpän jollekulle ulkopuoliselle.

Tässä oleilukoroke vielä toisesta kuvakulmasta. Asunnosta on hyvät näkymät ulos kadulle. Kuvasta näkyy myös se, kuinka asunnon leveä ikkunalauta on korokkeen avulla muutettu lattiapinta-alaksi.

Halutessaan voi myös vetää verhot eteen.

Keittiökulmaus on sängyn takana. Varustukseen ei kuulu uunia eikä jääkaappia. Uuni olisi kyllä joskus ihan kiva olemassa. Sellainen kyllä mahtuisi asuntoon, mutta tarvittavaa virtakytkentää ei ole. Joitakin pikku-uuneja tosin lienee saatavilla myös normaaliin valovirtapistokkeeseen kytkettäviksi.

WC ja suihku ovat asunnon takaosassa.

Sään niin salliessa olohuone siirretään jalkakäytävälle. Ikkuna on heijastavaa lasia, joten valoisalla säällä ulkoa ei näe sisälle. Illalla, jos haluaa yksityisyyttä, on laitettava verhot eteen.

Olen ottanut kuvat 24.7. ja 3.8.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Kaupunkilainen ei tarvitse jääkaappia
• Talvi on ympäristöongelma
• Mökkielämää kaupungissa
• Tuulivoimasijoitus rahoiksi
• Eiranranta vs. Ruoholahti

Edellisessä näppäimistöjä käsitelleessä kirjoituksessani mainitsin, että minulla on ollut myös vasenkätinen näppäimistö. Se ei ehkä loppujen lopuksi ollut paras mahdollinen ostos, sillä sen käyttö oli alusta alkaen vähän takkuisaa eikä se niin pitkään kestänytkään. Kirjoitin siitä tuoreeltaan jutun silloiseen blogiini.

Mutta on sitä tullut monia muitakin vasenkätisiä tarvevälineitä hankittua, etenkin keittiöön.

Yksi ensimmäisistä vasenkätisistä hankinnoistani taisi olla vasenkätinen leivoshaarukka, joka oheisessa kuvassa näkyy ylimpänä. Minua häiritsi suuresti se, että kaikissa leivoshaarukoissa oli paksumpi leikkausosa oikeakätisten puolella. Kävin useammassakin kaupassa etsimässä vasenkätisiä malleja, mutta en sellaisia löytänyt. Lopulta löysin sellaisen Anything Left-Handed -kaupasta Lontoosta joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla. Leivoshaarukaksi se on vähän karun pelkistetty, mutta ajaa kuitenkin asiansa. Ostin niitä kaksi ja ne ovat edelleen käytössä.

Useimmat vasenkätiset hankintani, kuten edellä mainitun näppäimistön, olen tehnyt suomalaisesta LeftOver-kaupasta silloin, kun se vielä toimi myös tavanomaisena kivijalkaliikkeenä. Nykyisinhän sillä on toimintaa vain netissä. Sieltä on peräisin muun muassa kuvassa näkyvä vasenkätinen lusikka ja sen vieressä oleva vasenkätinen tölkinavaaja.

Lusikka on ehkä lähinnä huumorimielessä hankittu, ainakin alunperin. Eihän oikeakätisiäkään lusikoita juurikaan missään näe. Mutta itse asiassa tuo toispuoleinen muoto on osoittautunut varsin käteväksi etenkin keittoja syödessä. Toki kaikista hupaisinta on, kun antaa sellaisen käteen oikeakätiselle ja katsoo, kuinka tämä tehtävästä sujuu (ihan kunnialla ovat kaikki sillä saaneet keiton suuhunsa).

Tölkinavaaja on varsin kätevä laite. Sitä alkaa jo melkein unohtaa, kuinka oikeakätisellä avaajalla tölkit ylipäänsä sai auki. Ja siinäkin iso osa hauskuudesta on, kun antaa sen oikeakätiselle. Monelta on jäänyt tölkki avaamatta.

Minulla on myös vasenkätinen boolikauha, joka on tuolta LeftOver-kaupasta. Sen kauhaosa kuitenkin irtosi varresta (ahkeran käytön seurauksena?). Vaimoni osti minulle joskus lahjaksi uuden, ja se on kestänyt. Ja kyllä sen vanhankin varmaan jossain saisi fiksattua kuntoon.

Vasenkätinen korkkiruuvi on myös sellainen laite, jonka kanssa oikeakätisillä (ja toki tottumattomilla vasenkätisilläkin) menee kuviot sekaisin. Yleensä sellaisen ensimmäistä kertaa käteensä saava käyttäjä kierittää ruuvia väärään suuntaan ja ihmettelee, että miksi homma ei toimi. Jotkut tajuavat vaihtaa kiertosuuntaa huomatessaan kyljessä tekstin “left-handed”, mutta useimmille asia ei aukene vielä silloinkaan. Vastaanvanlaisia tilanteita tulee Anything Left-Handedistä aikoinaan ostamani kynänteroittimen kanssa, mutta kyniä ei nykyisin tarvitse kovin usein teroitella.

Osa vasenkätisistä välineistä tulee ihan tarpeeseen. Alkutotuttelua ne vaativat vasenkätisiltäkin, mutta pian niiden käyttö on paljon sujuvampaa kuin oikeakätisillä vekottimilla ikinä. Sakset ovat minulla poikkeus, sillä vasenkätisiä saksia en ole oppinut kunnolla käyttämään. Mutta iso osa tavaroiden hauskuudesta on kyllä siitä, kun niitä antaa oikeakätisten käytettäväksi. Saavatpahan kerrankin kokeilla, millaista se on kun asiat toimivat väärinpäin.

Oheisen kuvan otin eilen 15.8.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Ekotehokasta kaupunkiasumista
• Mökkielämää kaupungissa
• Kaupunkilainen ei tarvitse jääkaappia
• Talvella on pukeuduttava
• Aamuista jonotusta

Pari naapuria ehti jo tarjoamaan keittiötään tarvittaessa lainaan, ja saisihan nurkalta kebabbiakin. Mutta kivasti se on näinkin mennyt. Trangia on aika etevä peli ja hyvää ruokaa sillä saa. En muista, milloin olisin saanut yhtä hyvää seitä kuin tänä iltana. Voi tosin olla, että jos ei huomenna saada sähkömiestä paikalle, saatamme mennä naapuriin kyläilemään. Huoltomiehen mukaan sähkötaulu kuuluu taloyhtiön vastuulle, joten sieltä huoltoyhtiön kautta yritämme tuon järjestellä.

Onneksi meillä on kivasti urbaanin mökkielämään sopiva kämppä. Jalkakäytäväterassilla on hyvä keitellä trangiakeitoksia ja istuskella katselemassa merta. Onhan se tavallaan ihan mukavaa vaihteluakin, että tietokoneelle ja nettiin ei vain yksinkertaisesti pääse (tai pääseehän sitä, mutta ei kotonta).

Tämä olikin sitten tämän blogin sadas kirjoitus.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Ekotehokasta kaupunkiasumista
• Kaupunkilainen ei tarvitse jääkaappia
• Vasenkätisiä keittiövälineitä
• Parvekekeittiö olisi aika kiva
• Talvella on pukeuduttava

Mihin kaupungissa tarvitsisi kylmälaitetta, kun sellaiset on kaupoissa? Ihan turhaan olisi sähköä viemässä. Meillä on periaatteena, että ruokaa ei varastoida kotona, paitsi jonkin verran kuivatavaraa ja säilykkeitä. Tuoretuotteet ja pakasteet ostetaan kaupasta ja käytetään saman tien. Jos jotakin tarvitsee säilyttää yön tai joskus vaikka päivänkin yli, niin paketin voi laittaa kylmään vesisaaviin tai täyttää keittiön lavuaarin kylmällä vedellä. Talvella säilytys onnistuu ulko-ovien välissä. Silloin ei tarvitse tehdä keinotekoista kylmää sisälle, kun sitä on riittävästi ulkonakin.

Vettä Suomessa on runsaasti, joten sen käyttäminen ei ole merkittävä ympäristörasite, etenkin jos vettä käyttämällä voi korvata sähköä. Tietysti silloin, kun tarvitaan lämmintä vettä, on ympäristörasite suurempi, mutta vesijääkaapin ollessa kyseessä veden pitää nimenomaisesti olla kylmää. Toki veden puhdistaminen jotain kuluttaa, mutta se on suhteellisen pientä.

Jääkaapittomana joutuu usein ostamaan pienempiä pakkauksia, mikä lisää jonkin verran pakkausjätteen määrää. Mutta kuten Finfood kertoo, pakkausjäte on pienempi ympäristöongelma kuin pilalle menevä ruoka. Kannattaa siis mieluummin ostaa ruoka pienissä erissä ja syödä saman tien kuin ostaa isoja pakkauksia jääkaappiin pilaantumaan.

Maaseudulla tilanne voi olla toinen, kun kauppaan on pidempi matka. Mutta maalla asuminen nyt on muutenkin pääsääntöisesti epäekompaa. Sielläkin jääkaapin tarpeellisuus talvella on varsin kyseenalaista, kun kylmää saa ulkontakin ihan riittävästi. Kesälläkin voi käyttää maakellareita. Ehkä pakastin on maalaiselle hyödyllinen vimpain. Kaupunkilaiselle sekin on turha, kun kauppojen pakastealtaat ovat aivan vieressä. Jäätelön voi hakea sieltä ja syödä saman tien, ja muuhunhan pakastinta ei välttämättä tarvitse (ruokaa voi säilöä muinkin tavoin).

Tee siis sinäkin ekoteko ja luovu jääkaapistasi. Jos pelkäät, että ruokaa pääsee vanhenemaan, niin hanki myös koira.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Ekotehokasta kaupunkiasumista
• Talvi on ympäristöongelma
• Tuulivoimasijoitus rahoiksi
• Mökkielämää kaupungissa
• Kuivatut kiivit

Guadeloupella vuokrasimme viimeiseksi yöksi pienen huoneiston, jossa oli keittiö parvekkeella. Siellä tropiikissa tuollainen ratkaisu olikin aika kätevä. Parvekkeella keittiö ei vie tilaa sisältä, ruoanlaitto ei lämmitä sisätiloja, käryt menevät suoraan ulos ja parveke on myös varsin mukava ruokailutila. Suomen talvessa tuollainen ratkaisu ei valitettavasti taitaisi oikein toimia.

Tietysti säät eivät aina ole parhaimmillaan edes Karibialla, ja meillekin osui tuolla aika tuulinen ilta. Parvekkeen eteen sai kuitenkin laskettua suojan, joka vähän vei parvekemaisuutta, mutta suojasi sateelta ja tuulelta. Osalle keittiön laitteista säiden vaihtelu voi myös olla rankkaa, mutta tuolla ongelma oli ratkaistu sijoittamalla jääkaappi parvekkeen oven viereen sisäpuolelle. Parempi tietysti, jos sekin voisi olla parvekkeella, sillä turha sitä on tropiikissa pitää puhkumassa lämpöä sisätiloihin.

Jos jotain huonoja puolia parvekekeittiöstä pitää keksiä, niin ehkä se ei aina ole kivaa, jos kerrostalossa ruokien käryt kulkeutuvat naapuriin. Tosin kyllä sen välillä suomalaisenkin kerrostalon rappukäytävässä haistaa, mitä naapurissa kokataan.

Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei Suomen talvi oikein sovi minulle. Parvekekeittiö ei tietysti ole ainoa eikä tärkeinkään syy. Kuukausi Karibiaa oli kiva piristys marras-joulukuussa, mutta sitäkin ankeampaa on nyt täällä pimeässä ja kylmässä pohjoisessa.’

Kuvassa parvekeittiömme Moulen kaupungissa Guadeloupella. Otin kuvan 14.12.2007, päivää ennen lähtöämme takaisin Eurooppaan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

• Ekotehokasta kaupunkiasumista
• Mökkielämää kaupungissa
• Opi ranskaa Karibialla
• Kaupunkilainen ei tarvitse jääkaappia
• Liftaamisesta Guadeloupella